Kuinka moni olisi/ei olisi jaksanut juhlia häitään 2kuukautta synnytyksestä?

ja ensimmäiset 4kk meni kokonaan ihan sumussa...enkä haluaisi vieläkään, sillä vilkas tempperamenttinen tyttö valvottaa vanhempiaan melkoisesti. Me tosin olemme naimisissa, mutta menimme ihan kahdestaan muutama vuosi sitten. Olemmekin ajatelleet, kun saamme voimia ja tulee sopiva määrä aviovuosia täyteen, järjestää sitten juhlat kavereille.



-kyyli ja pirteä tyttönen 8kk

Vaikea sanoa, esikoisen jälkeen olisin varmaan jaksanut, fyysisen kunnon puolesta. Poika oli rauhallinen tapaus ja viihtyi lattialla ja sitterissä maailmaa ihmettelemässä, sekä nukkui yöt tosi hyvin. Kuopus taas...poika karjui kuin syötävä kaiken ajan mitä oli valveilla ja nukkui 10-30 minuutin pätkissä ja jatkoi huutamista tähän kun lisätään vielä se, että kuopus hermostui vieraista ihmisistä, jotka suvaitsivat häiritä hänen kuninkaallista korkeuttaan =D Niin en usko, että juhlat olisivat olleet kovin mukavat vieraiden/minun kannalta, ristiäiset jo tuottivat tuskaa.



Riippuu tosi paljon vauvasta ja omista hormooneista, onnistuuko juhlat. Itse en järjestäisi noin aikaisin häitä perustuen kuopuksen vauva aikaan, korkeintaan voisin järkätä vihkimisen kastejuhlan yhteydessä. Voittehan esim. pitää " kunnon juhlat" 1-vuotis hääpäivänänne ja vihkitilaisuuden vauvan ristiäisten ytheydessä

Mieheni oli parhaan kaverinsa bestmanina kun pojumme oli juuri 2kk. Koko perhe oli niin tiiviisti pelkästään näissä järjestelyissä mukana että sekin oli aika haastavaa pojumme kanssa.



Olen samaa mieltä myös muutaman edeltävän kirjoituksen kanssa. Hääpäivän tulisi olla naisen unelmapäivä. 2kk synnytyksestä se ei sitä ole. Rinnat pakkaantuvat, masu on vielä löllö, kilojaksin on voinut jäädä, mieli ei ole paras mahdollinen (mielialan vaihtelut, valvominen).



Nyt pojumme on puolivuotias ja omatkin häät onnistuisivat mainiosta. Ja saisi viettää sen hääyönkin sitten!



Rouvaii

Itse en olisi jaksanut enkä olisi ylipäätään kyennyt moiseen ihan vauvanhoidollisista syistä. Peruin itse osallistumisen vieraana yksiin häihin juuri 2 kk synnytyksestä, koska tuntui aivan liian hankalalta ajatukselta lähteä vuotavien maitohinkkien ja pikkuisen vauvan (jonka käytöstä ei voi ennakoida) kanssa juhlimaan yhtään mihinkään. Ensinnäkin häiden järjestely ja valmistelu pukuineen sun muineen. Ei ole välttämättä innostavaa heti vauvan synnyttyä alkaa stressaamaan moisesta.

Ja itse tilaisuus. Mitä jos vauva huutaisi koko häiden ajan syystä tai toisesta? Vai olisiko vauva menossa hoitoon? (anteeksi, en ehtinyt lukea kaikkia viestejä) Entä jos vauva nukkuisi tosi huonosti yöllä tai olisi muuten vain kanniskeltavaa mallia? Sanoisin, että nautit todennäköisesti itse häistä paljon enemmän seuraavana kesänä (tai ehkä eniten hyvissäajoin ennen kuin vauva syntyy, mutta jos talvihäät eivät olleet mahdolliset). Mukavia juhlia joka tapauksessa :)!

Olen neljän lapsen äiti ja olen todennut, että masuvauva on paljon helpompi juhlimiskaveri kuin sylivauva. Masuvauvan ruokinta, vaipanvaihto ja sylittely tapahtuvat automaattisesti. Masuvauva ei myöskään ala parkua ratkaisevalla hetkellä.



Raskaana oleville löytyy kauniita morsiuspukuja, ja talvihäät ovat hienot. Meidätkin on vihitty helmikuussa. Bonuksena vielä se, ettei tarvitse tunnustaa isyyttä, jos on avioliitossa lapsen syntyessä.

Olimme kerenneet varata kirkon jo ennen kuin tiesimme tulevasta vauvasta ja päätimme pitää siitä sitten kiinni. Kaikki meni ihmeen hyvin. Olin varautunut pahimpaan, mutta poju oli rauhallista tyyppiä ja nukkui aika paljon. Synnytys meni hyvin ja toivuin siitä ensimmäisen kuukauden aikana. Reissasimme vauvan kanssa sitten kahdestaan hoitamassa hääasioita ja tietysti tein kaikki askartelut mitä halusin itse tehdä, ennen pojun syntymistä.



Puvun valinta oli aluksi ongelmallista, mutta ihana hääpukukauppias lupasi, että mittaillaan sitten muotoja mahdollisimman lähellä h-hetkeä ja muokaan sopivaksi. Puvussa oli irtonainen korsetti yläosa, jonka sai nopeasti sivusta auki vetskarilla imetystä varten. Hävisin sitten aina lepäämään juhlapaikalla erilliseen huoneeseen, johon olin varannut meille kaiken tarpeellisen ja imetin siellä. Onneksi kyllä myös pullo kelpasi, sillä muuten en olisi voinut juhlaaamuna käydä kampaajalla ja meikissä.



Juhlapäivä meni hyvin ja kaikki jaksoivat loppuun saakka noin klo 01. Vauva nukkui ulkona rattaissa lämpimässä kesäillassa, eikä ollut moksiskaan bändin taustaäänistä. Hoitajina pitkin päivää toimivat isovanhemmat vuorotellen ja me vanhemmat tietenkin.



Hääyöksi menimme koko perhe sviittiin hotelliin ja ihan romattista oli vaikka kaaduimme väsymyksestä sänkyyn. :/ Mutta mikä hääpari ei niin tekisi.. Oli ihana olla hotellissa aamupäivä koko perhe rauhallisesti ja nauttia aamupalasta huoneessa vauvan tahtisesti.



Siis suosittelen, mutta rennosti täytyy osata ottaa, eikä tehdä päivästä liian ohjelmoitua, koska pienen vauvan kanssa täytyy varautua kaikkeen. :)

Meillä vietettiin ristiäisiä vauvan ollessa 5+ viikko ja hyvin jaksoin. Mutta vauva on pääasiana mielessä eikä oikeen ehkä muusta osaa nauttia. Meillä tosi helppo vauva, imetys mekossa tietty hiukan mutkikasta. Vaativamman vauvan kanssa olisi varmasti ollut hankalaa.



Mutta ennen kaikkea en suunnittelisi häitä noin pian koska et tiedä millainen vauva tulee ja millä aikataululla. En halua maalailla piruja seinille, mutta entä jos vauva tuleekin ennenaikaisesti tai runsaasti lasketun ajan jälkeen? Entä jos vauva tarvitseekin sairaalahoitoa vielä hääpäivänännekin? Tai kärsii järkyttävästä koliikista? Eli itsekkäästi haluaisin varmistaa että vauva ei tavalla tai toisella pilaa juhlatunnelmianne ja siksi siirtäisin :-) Ja vaikka meillä vauva on ollut tosi helppo, ainakaan hääyön vietto perinteisin menoin ei olisi sujunut 2kk synnytyksestä. Siihen on hyvä sitten sulhonkin varautua.



Vihkiminen kasteen yhteydessä on mielestäni hyvä idea, juhlat voi pitää sitten myöhemmin kun tietää miten arki sujuu ja näkee kuinka kukin jaksaa.

Minä olen samalla linjalla suurimman osan kanssa: kannattaa miettiä kahdesti ja mieluummin siirtää häitä muuhun ajankohtaan. Minulla raskausaika meni hyvin, siinä ei ollut vaikeuksia. En olisi kuitenkaan koskaan arvannut, miten vaikeaa ja raskasta voi olla synnytyksen jälkeen. Menin huonoon kuntoon, olin todella väsynyt, imetys oli vaikeaa ja olin todella itkuinen.



Ongelmallisinta minulle oli välilihanleikkauksen haavan huono parantuminen. Se johdosta haluan tuoda sellaisen näkökulman esiin, joka runsaista vastauksista huolimatta on puuttunut: Jos ajattelet, että häihin kuuluu myös romanttinen hääyö, niin minun kohdallani parin kuukauden päässä synnytyksestä ei onnistunut seksi. Se yökötti, teki niin kipeää, ettei mies päässyt sisään ja oikeastaan koko miehen kosketus inhotti. Lopettaessani imetyksen 5kk synnytyksestä ja kuukautisten alettua tilanne alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Nyt lapsen ollessa 1v. 2kk tilanne on jo toinen. Hyvältä tuntuu taas sama mies.

Hääyökommenttiin lisäisin vielä, että hääyön osalta " ongelmana" seksin lisäksi on vielä vauva - kaksikuista et voi vielä antaa koko yöksi vieraan hoitoon. Jos romanttinen hääyö kaksin ei kuitenkaan ole teille välttämätön, ja uskot jaksavasi synnytyksen jälkeen juhlia vauva kainalossa koko päivän (koska kaksikuista et voi koko päiväksikään jättää vieraalle hoitoon), niin siitä vain! Omannäköiset häät tulee ainakin vauvan kanssa!

osallistuttiin kesän juhliin ekan kerran 3 viikkoa vauvan syntymästä. en joutunut käymään vaateostoksilla, vaan raskautta edeltäneet normaalit juhlakuteet mahtui päälle. semmoisen yläosan valitsin, minkä saa helposti auki imetystä varten. No ehkä hääpuvussa (omissa häissä) tämä ei ole ihan niin olennainen asia. Jos vauva osaa juoda pullosta, voit sen yhden päivän tarpeet vaikka lypsää etukäteen ja syöttää pullosta, jos pukusi on sellainen että imetys on se päällä mahdotonta ilman että nostaa helman ylös nilkoista asti:D



yksilöllistä toki, mä olin kyllä viikon kuluttua synnytyksestä niin hyvässä kunnossa että halusin kyläillä ja vieraita meille jne. en revennyt oikeastaan juuri ollenkaan, vaikka ensisynnytys. Muutama tikki tuli, muttei ne oikeastaan tuntunut missään, ehkä muutaman päivän jomotti.



Kyllä 2 kuukauden jälkeen pitäisi juhlafiiliksellä olla; jos ei jaksa yhtä päivää juhlissa parin kuukauden ikäisen vauvelin kanssa, kyse lienee ennemmin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kuin normaalisynnytyksestä toipumisesta. Tikitkin häipyy jo muutamassa viikossa, ja mahanahka yleensä alkaa vetäytyä jo pian synnytyksen jälkeen. Ja imetys on parhaimmillaan rentouttavaa ja mukavaa, ei voimia vievää;)

Aloin miettiä tuota maitopuolta. Vaikka siis vauva periaatteessa voisi syödä pullosta yhden päivän, niin kyllähän siinä omat rinnat räjähtää jos ei lainkaan imetä tai lypsä koko päivänä. Mutta uskoisin sen olevan puvussa kuin puvussa järjestelykysymys, että muutaman kerran juhlien aikana vetäydyt vähän sivuummalle maitotalousasioita varten;)



Jälkivuoto mulla loppui 3 viikossa. Ja jos ei ole 2kk mennessä loppunut, niin käsittääkseni on jo aika kysäistä lääkäriltä, miksi ei

olin ekat pari kk ihan megaväsynyt,ja ulkonäöltäni myös väsynyt.

itse haluiaisin olla häissäni kaunis ja hehkeä morsian,ja nauttia siitä ainutlaatuisesta päivästä.

me ei olla vielä naimisissa,mutta kun tämä lapsiprojekti on päällä, pojat 4,5v ja 4kk,menee vielä hetki että naimisiin menemme.lisää lapsia ei kyllä tule,kiitos ne ovat tässä,sen verran voimille on ottanut.

haluan todellakin nauttia tuosta päivästä miehen kanssa.ja laittaa lapset sitten vaikka häiden jälkeen pariksi yöksi yökylään isovanhemmille.

meillä ovat molemmat myös olleet,tai tämä toinen on tälläkin hetkellä vaativainen vauva,joten ei olisi ikinä rahkeet riittäneet häitä edes miettimään.ois ne ollut aika pakkopullaa ja nautinto kaukana.

arjessa on riittävästi haastetta,ei kiitos mitään ylimääräistä.

koin jo ristiäiset tarpeeksi vaativiksi järjestää vaikkei niihinkään tarvinnut mitään itse tehdä.

mutta meitä on monenlaisia =)

Poika oli 3kk kun mentiin naimisiin.



Tuosta kolmesta kk oltiin n 4vkoa sairaalassa erilaisten infektioiden vuoksi.

Viikko ennen häitämme pääsimme ostolta kotiin.



En tarkoita että kaikille käy näin :D



Mutta pojan yösyöttöjen vuoksi en muista mitään häistämme. Vaikka en kovin alkoholia ottanutkaan. Puolilta öin kaaduin sänkyyn lopen uupuneena. Se siitä romanttisesta hääyöstä....



poika oli vanhempieni hoidossa yön.



Mutta siirtäkää ihmeessä häitä jos mahdollista! Vaikka vuodella tai syksyyn jos mahdollista.



Hääpuvun löytäminen ei todellakaan ollut helppoa. Lisäksi kun se löytyi, hups... Laihduinkin stressin vuoksi niin paljon että pukua jouduttiin kolme kertaa pienentämään ennen häitä!

Tai kyllä ne olisi läpi saatu vietyä, mutta en usko että olisin niistä kovikaan paljon nauttinut. Sen siaan me vietimme häitä 2 kk ennen lapsen syntymää ja todella upeat ja ihanat häät olivat, ihana vauvamasu kruunasi päivän!!! Suosittelen todella harkitsemaan häiden aikaistamista. Meille tuli aikamoinen kiire, kun piti jo varattua päivää lähteä aikaistamaan (hääpaikat, kirkot, catering, kaikki vaihtuivat), mutta kun turhaan stressailuun ei ollut aikaa, niin mitään ei sitten oikein ehtinytkään stressata :)

Meillä oli häät, kun vauva oli 6 viikkoa vanha ja hyvin meni! Vauva oli lisämaidolla alusta asti, joten söi tuttipullosta juhlapaikalla. Muistaakseni kerran imetin kesken juhlien. Lähisukulainen hoiti vauvaa juhlassa. Hääyön olimme hotellissa, esikoinen yökylässä. Vauva heräsi 1-2 x yöllä syömään. Ja ihan romanttinen oli hääyö! ;) Meillä oli suunnitelma B:nä häiden peruminen/siirtäminen jos vauva/äiti ei olisi ollut kunnossa. Vauva oli kiltti ja nukkui tuon ikäisenä vielä paljon... Eli suunnittele ap vain häitäsi, vauvan synnyttyä kyllä pian hoksaat olisiko sittenkin viisainta siirtää juhlia! Mutta tässä positiivista mielipidettä runsaan " kannattaa siirtää" - mielipiteiden lomaan!

Oletkin saanut jo paljon vastauksia, en nyt jaksa kaikkia lukea!



Itse synnytin kesä-heinäkuun vaihteessa ja hääni olivat syyskuun alussa, poika oli sillon reilu 2kk. Kaikki meni hienosti, ja vaikka olinkin (vieläkin) perusväsynyt, niin mua ainakin häät vaan piristi. Toisaalta en oo kyllä yhtään stressaavaa tyyppiä, jos on perfektionisti niin voi olla aika raastavaa.. Häitä alustavan viikon mieheni oli ulkomailla ja hoidin järjestelyt yksin vauvan kanssa, ravasin puvun sovituksissa (olin ihan normaalin kokoinen) ja edellisenä iltana kaason kanssa mietittiin että pitää kai se istumajärjestyskin tehdä. Häiden aamuna leikkasin vielä mieheni ja äitini hiukset, laitoin itse omani, sitten vaan hääpaikalle ja en edes tiedä ketkä paikan koristeli, varmaan kaaso :D Tosin meillä oli vaan kynttilöitä, ei mitään kukka-asetelmia. Poika joi pullosta, koska mulla oli korsetti, sitä ei olisi jaksanut riisua joka välissä. KIersi itse juhlassa paljon isovanhempien sylissä, eivät muuten nää paljon kun asuvat etäällä. Sitten mentiin miehen kanssa hotelliin hääyöksi ja poju isäni kanssa viereiseen hotelliin :D Kaikki meni hyvin, vaikka se oli ainut asia jota hermoilin.



Yhteenveto: kaikki meni just niin iisisti kun olin ajatellutkin, ja se että varautuu pahimpaan ja ei oo niin nuuka kaikesta, saa sujumaan hyvin. Mutta jos tiedät olevasi stressaavaa tyyppiä niin suosittelen kyllä siirtämään :)



Häämatka mekin siirrettiin, koska halutaan mennä kahdestaan jollekin villille reppureissulle, eli siihen menee vielä vuosia :D Mutta sitten joskus, kiire ei ole..



Onnea päätöksen tekoon!