Oudoin tuntemasi lasten nukuttamistapa?

liikahtamatta. Monen ystävän olen kuullut valittelevan tätä nukuttamisen työläyttä. En ymmärrä miksei tehdä niin kuin meillä, luetaan iltasatu ja peitellään nukkumaan. Näin on tehty n. 1,5-vuotiaista.

kaikki.

Kyllä noissa lapsissa on eroja vaikka samasta perheestä onkin kyse.



Esikoinen on aina ollut vaativampi kun pikku2.

Muuten tosi kiltti ja kuuliainen lapsi, omatoiminen, ei riehu, ei huuda, nauravainen ja omaa paljon kavereita tarhassa ja pihalla, siis muuten ihan täydellinen, mutta se nukkumaan meno...

Pitäisköhän vaan hommata honeen oveen lukko (oon pitänyt kyllä jo ihan tarpeeksi oven kahvasta kiinni) että pysyy siellä huoneessaan yksin koko yön? Saa varmaan traumoja kun ei nukahda niinkuin kirjoissa ja kansissa sanotaan (vai saako traumoja kun vanhemmat epätoivoisesti yrittävät näin tapahtuvan?)

Voi kun oppisi nukahtamaan, että voisin sanoa olevani oikea hyvä äiti, huoh* haluaisin niin kelvata kasvattajana av-mammoille.

Eikä todellakaan sovi olettaa että tätä jatkuisi vain kaksi iltaa ja sitten hän oppisi jäämään yksin unta odottelemaan, tämä lapsi on nyt jaksanut huutaa samoista asioista jo vuoden. Ja siitä kärsii lapsen (ei varmasti ole lapselle itsellekään kivaa olla monta kertaa päivässä karjumassa) lisäksi vanhemmat ja sisarukset. Jos päivässä on yksi hetki kun tyttö makaa rauhallisesti paikoillaan eikä huuda, niin varmasti jatkan sitä tapaa edelleenkin.



Jonkun mielestä olen varmasti itse aiheuttanut lapsen käytöksen epävarmuudellani ja epäjohdonmukaisuudellani, mutta samalla kasvatustyylillä on kasvanut kaksi huomattavasti rauhallisempaa lasta. Tämän kolmannen kanssa päivät ovat yhtä taistelua kaikesta mahdollisesta, joten jos edes yksi päivittäin rutiini sujuu ilman huutoa, niin sitä jatkan hamaan tulevaisuuteen. Toivottavasti lapsi tästä joskus hieman rauhoittuu. Sitä odotellessa...

5v. että hyvin kyllä pärjäs ilman vieressä oliaa.

Kieltämättä tekis mieli lähtee yöajelulle ja jättää nukuttamiset isälle. Vauvalla on nyt uusi hauskuus, aina minut nähdessään iskee levottomuus ja tissiä pitäs saada.

Meillä esikoinen nukahti 6kk saakka omassa sängyssä ihan rauhallisesti kunnes keksi että on mukavampaa että äiti ja isi on vieressä hyssyttämässä ja hellimässä. Sitä jatkui melkein toisen lapsen syntymään saakka ( 2 v saakka ) , jo ennen toisen syntymää päätettiin että 2- 3 tunnin nukuttamiset saa nyt jäädä että on mukavaa myös äitin ja isin saada YHDESSÄ VIETTÄÄ AIKAA. Toinen lapsi syntyi ja huusi ensimmäisen kk kurkku suorana klo 24 jälkeen monta tuntia mutta kun sen yli päästiin niin omissa vaunuissaan nukahti parhaiten ilman hyssyttelyjä ja heiluttamista 6 kk saakka jonka jälkeen siityi omaan pinnasänkyyn. Ei tullut mitään huutoja yms, tottui heti omaan sänkyyn. Pääasiana näissä nukuttamissa on ollut se oma turvallinen peitto. nuorimmainen ei ole ikinä nukkunut meidän vieressä, yritin kerran hänet ottaa viereen nukkuun mutta se meni ihan leikkimiseksi, nostin sit hänet omaan sänkyyn ja peittelin ja nukahti heti. Esikoinen on nyt 3 ja kuopus vuoden. Iltatoimena on puurot, hampaiden pesut, peittelyt ja suukot jonka jälkeen lähdemme huoneesta pois ja nukahtavat hetken päästä ihan kaksistaan , joskus saattaa pientä leikkimistä olla keskenään mutta sitten jommankumman meistä pitää käydä muistuttamasta unien alkamisesta jonka jälkeen kyllä alkavat nukkumaan.

mutta liekö sellaista tullut esille, että se vaikeasti nukahtava tai muuten hankala voi olla kolmas, viides, toinen lapsi. Ei välttämättä esikoinen, joka on opetettu kaikille herkuille!



Meillä esikoinen on nukkunut synnäriltä asti yöt läpeensä vain laittamalla sänkyyn. Toinen olikin jo ihan toista maata. Ei toiminut mikään, mikä toimi eskikon kanssa. Toisen syntyessä tajuttiin, että esikon kans ei tarvinnut mitään tehdäkään ja silti sitä luuli tehneensä paljonkin, ts. opettaneensa hyville tavoille.



Siperia opettaa. Voi olla, että jollain on neljä helppoa lasta ja toisella viisi vaativaa. Siinä sitä onkin selittäminen, kun ei osaa lastensa kanssa, vaikka noin monta jo.

siinä isä nukutti lapsia vieressä makaamalla ja silloin vain lietsoi lasten epävarmuutta..lapsi tunsi olonsa turvalliseksi vain kun vanhempi oli vieressä, kun vanhempi ei ollut vierellä he tunsivat epävarmuutta..lapselle pitää opettaa että hän on turvassa vaikka vanhempi ei ole kyljessä kiinni..





ja oma lapseni ei nukahda kesken leikin vaan menee ihan ylikierroksille, huutaa ku sanoo edes moi, kävelee seinii päin ja ylikierroksilla..

voisin yhtyä tuohon jonkun sanoihin että vanhemmat itse tekevät lapsiensa nukkumaan menosta joko helppoa tai vaikeeta!



Itselläni on kolme lasta joista kahta vanhempaa on nukutettu ties millälailla..ensimmäisen vieressä oltiin vaikka kaks tuntia että hän nukahti. Hänen piti saada räplätä minun tai mieheni hiuksia! Ja tyhmät siinä nökötettiin siine asti kun poika oli lähes 3 v.

Toisen kohdalla siliteltiin ja taputeltiin samat kaks tuntia! Ja tämä siis päiväunille sekä yöunille mennessä. Jamä aloin väsyä kun koko ajan piti vaan nukuttaa...

Tämän kolmannen ja kuopuksen kohdalla päätin että nyt en opeta nukuttamiseen. Ja Aloin laittaa siis jo laitoksella omaan sänkyyn 8-9 aikaan, syötöstä riippuen, ja annoin nukahtaa. Samaa jatkoin kotona, kun kello oli 8-9 niin vaihdettiin ihan pienellekin yöpuku ja laitoin omaan sänkyyn ja pimeään ja sinne se vauvakin nukahti ilman kommervenkkejä!



Kahden vanhemman lapsen nukuttamisesta tuloksena on se että vaikka ovat jo 6 ja 7 vuotiaat, niin eivät suostu nukkumaan pimeässä ja illalla pitää halia ja suukotella monet kerrat ja näin on siis jatkunut jo vuosia. . Kuopus taas nukahtaa suukon ja halin jälkeen omaan huoneeseen jossa on pimeää, eikä pelkää pimeetä yhtään. Hän on nyt 2 vuotias, eikä nukkumisessa ole koskaan ollut vaikeuksia. Unohdin isompien nukkumisesta sanoa, että pienempinä heräilivät ja valvottivat tosi paljon.



Minä uskon vakaasti siihen että itse aiheutimme isompien lasten nukuttamisella ja valoihin opettamalla sen että nytkään eivät nuku pimeässä eivätkä nukahda ilamn temppuja. Olen niin onnellinen että tuo yksi lapsistamme osaa nukahtaa ja nukkua ilman temppuja!

Vierailija:

oletkos huomannut, että jos vauva nukahtaa rinnalle, hän myös herää herkemmin sängyssään, kun olet hänet salaa sinne nostanut?

Nukahti eri paikkaan, kuin mistä heräsi, sehän se vasta pelokkaaksi tekee.

No oikeesti, on se varmaan tottakin joidenkin kohdalla, koska olen lukenut tuosta väitteestä kokonaisen kirjan, jonka on kirjoittanut tohtoritason unitutkija.

Mutta siitä huolimatta tuo ei auttanut meidän lapsen uniongelmiin, vaikka noudatin kirjan ohjeita aivan pilkuntarkasti. Lapset kun eivät ole robotteja, jotka toimivat kaikki samalla tavalla, kun lukee vain käyttöohjeet huolella. Lapset ovat vauvasta lähtien ihmisiä ja yksilöitä, jotka toimivat myös tässä nukahtamisasiassa aivan oman mielensä mukaan.

vanhin 5 ja nuorin 1. kaikki ovat saaneet nukahtaa maitopullo kädessä n. 2 ikävuoteen asti. muita nukuttamiskeinoja ei ole käytetty. omiin sänkyihinsä, omiin huoneisiinsa ovat nukahtaneet helposti vailla itkuja heti yöimetysvaiheen päätyttyä. enpä tajunnut, että maitopullokin voi olla outo :O. mun mielestä outoa voisi olla maitopullon antaminen tuolle 5-vuotiaalle....

Vai että tassuhoidon pitäisi auttaa. Ja sängystä nostetaan pois vain kun huutaa hätäänsä.



Naiiveja neuvoja, joilla tekee itsestään muka-viisaamman kuin muut. Sori nyt vaan, mutta tassuhoito ei auttanut meilläkään. Ja sängystä todellakin nostettiin vain kun huusi hätäänsä. Eikä huudatettu turhaan.



Mutta kulta pieni, kun nuo neuvot eivät riitä temperamenttisen vauvan kanssa. Sulla on tavallisen helpot lapset. Varmaankin teidän geeneillä tulee tuollaisia lapsia. Kaikilla tilanne ei ole yhtä onnekas. Mutta se ei tee sinusta noin loistavaa äitiä kuin kuvittelet. Neuvosi ovat kyllä ihan ookoo peruskauraa. Mutta älä toki kuvittele, että niistä olisi mitään apua ihan kaikille lapsille ja vanhemmille.

Vierailija:

Ei se vauva osaa vaatia, että täristäpä vähän.

Ei flegmaattinen vauva osaakaan, mutta ei kaikki oo sellaisia.

Vierailija:

Minä tein nuo teidän samat virheet esikoiseni kanssa, kunnes siperia opetti.

Ihan oikeesti, ne hörhellykset jää pois, kun lapsia on useampia kuin se yksi.

t. neljän äiti

Meillä oli esikoinen koliikkivauva ja jälkeen ajateltuna me tietämättömät vanhemmat olimme varmaan osasyylliset koliikin tuloon tai sen pahenemiseen. Lisäksi oli " kaikkitietävä" äitini päällepäsmärinä neuvomassa tee noin ja näin.

Olin heti vauvan itkusta antamassa pulloa tai tuttia tai nukuttamassa. Ei tullut mieleenkään, että niin pieni (1-2kk) olisi jopa pari tuntiakin välillä hereillä. Eli meillä oli koko ajan joku ns. työ vauvan kanssa menossa.

Tilanne pahentui siksikin, kun äitini ei siedä vauvan itkua ja oli meillä paljon apuna ja itsellä oli tietenkin stressi pitää vauva mahdollisimman hiljaisena.

Meillä vaununukutus ei toiminut sillä vauvalla oli jatkuvat vatsakivut ja huusi makuulla. Häntä nukutettiin heiluttamalla sitterissä, sylissä, sylissä tyynynpäällä jne. Välillä jopa sen kaksi tuntia!!

Tänään juuri tuli pampersin kuukausitiedote ja siinä oli, että vauva voi olla silmät auki ja heiluttaa käsiä ja vähän kitistä juuri ennen syvään uneen vaipumista. Se oli se aika, kun minä tai mieheni hyökättiin heti häiritsemään vauvaa, kun luultiin, että taas se herää.

Nyt viisastuneena minulla on vauva, jonka imetyksen jälkeen laitan vaunuihin, keinutus maks 5 min ja siellä se on jo 3 tuntia taas nukkunut. Sitten kun herää, syötän, seurustelen ja vaihdan vaipat (n. 1,5-2 tuntia). Sen jälkeen vielä vaunuihin ja nukkuu 2-5 tuntia. Illalla ollaan noin 19-21 hereillä. Sitten sänkyyn vierekkäin ja vauva imee noin tunnin, nukahtaa, syö yöllä klo 3-4 välillä noin 5-10 min ja nukkuu siitä 7asti jolloin taas pikasyöminen ja sitten nukutaan 9 asti jolloin herätään ja alkaa meidän uusi aamu.

Raskausaikana jo päätin että tätä vauvaa ei keinuteta mihinkään (eikä jaksaisikaan kun painaa jo niin paljon), imettämisen kanssa on pakko onnistua (ja onnistuin!!) ja joka kitinästä ei mennä katsomaan, vasta kun huutaa. ja toimii!!

Eli lyhyesti sanottuna: usemman lapsen äiti pääsee " helpommalla" kun aikaa jonnin joutaviin ei yksinkertaisesti ole!

Vierailija:

Tokan kohdalla ymmärsin, että hei sen muksun voi ihan oikeasti jättää sinne huoneeseen. Luoja taivas on avautunut. Kuinka tyhmä noviisi voikaan olla...

Itse en ole kestänyt huudattaa yli kahta tuntia. Mutta ilmeisesti tuo äiti on sitkeämpi kuin minä.

JA taas kaikki on vanhemman syytä jos jokin lapsen rutiineista ei onnistu oppikirjamaisen helposti!!



NAURETTAVAA! Ettekö te helppojen lapsien vanhemmat ymmärrä, että eivät kaikki lapset ja vauvat ole yhtä sävyisiä ja helposti taivuteltavissa niin kuin teidän lapsenne. Että on oikeasti lapsia/vauvoja joilla on jo syntymästään alkaen alituiseen vahvistuva oma tahto ja vahva läheisyyden tarve.



Meilläkin on yksi vaikeasti nukahtava lapsi joka ei kertakaikkisesti tarvitse unta yhtä paljon kuin muut samanikäiset lapset ja sittenkin kun lapsi on väsynyt, hän ei malta rauhoittua nukkumaan vaan lopulta riehuu ja sotkee kaikki paikat. Siinä vaiheessa kun toiset, ne helpot lapset, nukahtavat vaikka kesken leikkinsä meidän taapero vain lisää kierroksia. Siksi on tarpeellista yrittää saada lapsi nukkumaan vaikka keinolla millä hyvänsä.

Vierailija:

Siis se unikoulu ei todellakaan mennyt niin kuin kaikissa ohjeissa väitettiin. Lapsi alkoi huutaa kurkku suorana heti kun laitettiin pinnasänkyyn,

Mutta kai se unikouluhomma toimii sitten helpommilla lapsilla.

Vierailija:

Neuvolan täti vaan hoki oppaasta lukemaansa tekstiä, mm. siitä, että lapsi rauhoittuu silittelemällä ja hoki " ei tässä lempeässä unikoulussa ole tarkoitus huudattaa vauvaa" . Kysyin, että mitäs sitten kun se huutaa, niin hoki vaan, että ei ole tarkoitus huudattaa!? Mutta kun se huusi!!! Täti väitti, että unikoulu sopii kaikille ja vauvat eivät huuda tässä unikoulussa. Vaikka sanoin vauvan huutavan... Meinasin tehdä unikoulustamme filmin terkkarille, mutta jäi tekemättä...

.

Mun eka oli juuri tuollainen. Ylipäätään mistään lastenhoito-oppaasta lai lehtisestä ei löytynyt about mikään mikä olisi toiminut meidän kiljukurkun ja ikityytymättömän kanssa.

Sitten toinen lapsi oli sellainen ihan tavallinen pullero, joka itki silloin kun oli asiaa, ja oli muuten tyytyväinen. Niinpä mua ei paljon puristellut, vaikka vauva 8 kk:n iässä heräilikin kymmenisen kertaa joka yö.

Mutta siinä kohden meinasi käämi kärähtää, kun terkkari alkoi voivottelemaan, että kuinka minä jaksan, kun on noin paljon heräiltävä. Kiehahdin niin, että olisin voinut potkaista sen nenän vinoon. Eikö se tosiaan ollut ikinä niiden vuosien aikana ymmärtänyt, että mulla oli esikoisen kanssa kymmenen kertaa raskaampaa, kun se ei vain herännyt kymmenen kertaa yössä, vaan vielä valvoi ne heräämisten välit ja torkahti vain ennen kuin taas heräsi uudelleen!!! Mutta sehän ei aikanaan terkkaa kiinnostanut, vaan tää meidän helppo pullero, joka vähän kitisi öisin, niin se olisi sitten melkeinpä tutkimuksiin pitänyt laittaa.

No, näin jälkikäteen voi vain naureskella kuinka sattuman varassa se on, miten neuvolasta saa neuvoja tai apua. Sittemmin olenkin hankkunut tietoni muualta ja jättänyt neuvolan aivan omaan arvoonsa.