Pakkoajatukset
Täällä oli puhetta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja siihen liittyvistä pakkoajatuksista. Mitä ne pakkoajatukset siis tarkalleen ottaen ovat? Siis onko " pakko" ajatella jotain tiettyä asiaa loputtomiin, esim. kuolemaa tai vauvan menettämisen pelkoa, vai pakottavatko ajatukset tekemään jotain, esim. käymään tsekkaamassa monta kertaa, onko kahvinkeitin pois päältä.
Mulla on ollut raskaudenaikaista ahdistusta, jota hoidan käymällä yksityisellä psykoterapeutilla kerran viikossa. Mun ongelmani liittyy todella vaikeaan äitisuhteeseen, joka alkoi nyt esikoistani odottaessa tuntua entistä ja entistä vaikeammalta. Äidin teot ja sanat pyörivät päässä monia kertoja päivässä, ja jos herään yöllä, alan heti miettiä vaikeaa äitisuhdettani. Onko tämä siis pakkoajatus?
Pakkoajatuksiin liittyy kyllä se pakonomaisuus, että ei muuta voi. Joskus ne johtavat pakonomaiseen (compulsive) käyttäytymiseen, joskus eivät. Oliskohan jotenkin niin, että ajatusten on toistuttava jonkin aikaa päivästä (1h) ja kestettävä riittävän monta viikkoa, sekä aiheutettava subjektiivista haittaa. Mutta diagnoosit ovat diagnooseja, joku psykiatri vaatii oireilta enemmän, toinen vähemmän. En ole alan asiantuntija, mutta muistelen noin joskus oppikirjoista lukeneeni. Ehkä joku tietää enemmän.
On myös olemassa aika absurdeja pakkoajatuksia, tyyliin revin kaikilta vastaantulijoilta silmät päästä (oisko tää joku klassinen oppikirjaesimerkki, joka tuli mieleeni). Sinänsä äidin pohdinta ei ole niin " kummallista" , jos suhteenne on ollut hankala.