Miksi naiset vaihtavat sukunimensä mennessään naimisiin?

maalailet minullekin eroa. Enkä ole muuten eronnut avioliitosta kertaakaan



Terveisiävaan 101:selle

Sinä tässä uusiosuhteessa elät. Johonkin se edellisesikin tyssäsi, joten miksi ihmeessä uusi kestäisi sen paremmin?

Edellisen kanssa et päässyt edes vihille, nyt pitää korostaa, että ehdit avioon asti ennen eroa!

Eli siihen liittoon ei sitouduta samalla tavalla kun nimensä vaihtaneet. Nyt valaistuin, kiitos!

että tehdään aviottomia lapsia ja sitten räpelletään au-lapsien kanssa uuteen suhteeseen?



Tyyli Vienonen-Karpela-Saarela ei ole sitoutumista. Se on vain nimen vaihtamista!

Ei se että otat miehesi nimen, ole sitoutumista, se on vain päälleliimattu leima.

Nimeni on osa minua, en koskaan vaihda sitä.



Ja muutenkin kaikki se turha vaiva, ajokortin uusimiset jne.



Tosin itsellä kiva nimi;) Jos sukunimi olisi tyyliä " Sikala" tai " Mällinen" voisin olla eri mieltä...

Tunnen muutamia ihmisiä (pari miestäkin) jotka ovat menneet naimisiin ja suorastaan odottaneet jo kauan ennen häitä että saavat toisen sukunimen. Mutta heillä on tosiaan ollut joko todella yleinen nimi (" Jussi Virtanen" ) tai sitten kamala nimi (" Anni Nänni" ). Nimet edellä keksittyjä esimerkkejä!

Siinä tärkein syy. Enkä ollut kiintynyt vanhaan sukunimeeni niin kovasti, että en suostuisi vaihtamaan. Ehkä jos miehen sukunimi olisi ollut jotain aivan kamalaa esim. edellä mainittu " nänni" , silloin olisi mies saanut ottaa meikäläisen sukunimen!! Mutta tärkein on minulle se, että perheessä on yksi ja sama sukunimi, ihan sama kumman vanhemman se on.

Okei, tuttavapiirini ei todellakaan ole koko maailma, mutta _pääsääntöisesti_ voisi sanoa, että koulutetut pitävät enemmän omaa sukunimeään kuin kouluttamattomat. Kaipa sekin jotakin kertoo.

mutta sellainen, että siitä saa laiskan mielikuvan, joten mielelläni otin mieheni sukunimen ja vieläkin jos jossain pitää koko nimi sanoa, se on ihanaa, kun ennen se suorastaan vähän hävetti, vaikka ei se nimeni nyt mikään niin nolo ollutkaan..

Itselläni sellainen tausta, että äitini on omalla sukunimellään, eli hänellä on aina ollut ja on eri nimi kun meillä lapsilla. Samaten enoni vaimo on pitänyt oman sukunimensä, sekä pari kaukaisempaa sukulaista (eräällä tosin syynä varmaankin se, että hän on yh jolla lapsi hänen sukunimellään ennen naimisiin menoa). Siskoni meni naimisiin viime kesänä, hän piti oman sukunimensä.



Ja nyt joku sanoo, että tulee käytännön ongelmia, mutta koskaan ei ole mitään ongelmia ollut! Koulussa on tiedetty ketä vanhempani ovat, ja etten ole avioeroperheestä tmv. Lääkärit ovat tienneet että äitini on oikea äitini eikä äitipuoleni.

Nainen siirtyy miehen suvun ominaisuudeksi, mutta onneksi moderni emansipoitunut nainen tajuaa tämän.



(okei, von Bonsdorff olen aina halunnut olla, mutta muuten pidän oman nimeni)

miehellä on omansa.



Mitään ongelmia ei ole koskaan missään ollut!

haluan että koko perhe on saman niminen eikä yksi jäsen (toinen vanhemmista) eri niminen.



syy miksi minä vaihdoin sukunimeä eikä mieheni, on se että mulla oli rumempi sukunimi, josta halusinkin päästä eroon.



Ja siis ei häiritse, että vaihtui - päinvastoin!

huomattavasti harvinaisempi kuin minun tyttönimeni. Ja halusin myös että koko perhe on samanniminen. Jos vielä joskus menen naimisiin niin tuskin vaihdan enää sukunimeä, tai jos vaihdan niin johonkin ihan uuteen. Mutta olen jo niin tottunu tähän sukunimeen (ollut mulla vajaat 3 vuotta) että jopa tyttönimeni tuntuu vieraalta. Niin vieraalta että osaa kuvitella itselleni sitä nimeä enää. Tämä nykyinen nimi on hyvä ja sopii etunimeeni paremmin kuin tyttönimi, joten ehkä pidän tämän loppuelämäni.

lyhyttä sukunimeäni pitkäksi, mutta lapset saa miehen sukunimen koska on harvinainen vaikkei mitenkään erityisen kaunis. Nuorempana olisin saattanut vaihtaakin ja en ihmettele vaihtajia.



Mutta en ymmärrä yhdysnimiä, miksi se miehen nimi pitää ympätä siihen perään. Toki jos ne sopisi kauniisti yhteen, mutta esim. Matikainen-Kallström yhdistelmä on minusta ihan järkky. Toki siihen on syynä varmaan, että miehellä " hienompi" nimi, mutta Marjo tarvii oman nimensä että äänestäjät muistavat kuka on.

on niitä, jotka kerää sitten lapsikatraan, jossa jokaisella on aina isänsä nimi...

nyt sain kauniin nimen eikä tarvi esitellä itseään puhelimessa lasten asioita soittaessa että tässä neiti Y ja soitan lapsen X takia. Lisäksi se antaa tälle perheelle vielä enemmän sitä meidän jengi tuntua.

tulisi kriisi vieraalla nimellä :-/

on just näitä nimihirviöitä... On Mervi Hirvi ja yhdistelmänimi Kanerva-Marjanen.



Eikö nyt voisi vain pitää sen omansa?