Huhtisten kuulumiset vielä vuodelta 2007
Ei tainnut olla vielä uutta pinoa viimeisille päiville vuonna 2007..
Joulu meni ja oli ihanaa olla perheen ja lähempien sukulaisten kesken. Olla öllöttää, ulkoilla, leikkiä lasten kanssa ja iltasella pelata korttia aikuisten kesken! Ja syötyäkin tuli- aivan mielettömästi, ei uskalla puntarilla käydä.
Jotain huolta ja murhetta mahtui kuitenkin Joulun pyhiinkin, sillä koiramme, 8,5vuotta, alkoi käyttäytyä ihmeesti. Joi paljon, söi koko ajan ja sitten jo kohta oksensi, laihtui ja alkoi pissata sisälle. Varasin jo aattona tälle päivää eläinlääkäri ajan, mutta joulupäivänä siltä rupesi valumaan emättimestä ruskehtavaa veristä mömmöä ja siitähän arvasi että kohtutulehdushan se on. Saatiin käsky aloittaa antibiootti ja kipulääkekuuri heti ja lämpimällä vedellä pestä ja hieroa kevyesti kohdun seutua jotta kaikki se bakteerimömmö tulisi pois. Nyt sitten tälle päivää on ohjelmassa viedä koira kohdunpoistoon. Vein jo pojat mummolaan ja lähden tästä koirarukan kanssa operaatioon. Helpottavaa kun syy löytyi ja ei enään tule sitä juoksuajan sotkuakaan.
Omaan oloon tuijottelu kyllä unohtuu kun on jotain muuta mietittävää. Samaa rataa mennään. Verenpaineet ok, issias iskenyt loman ajan vain kerran ja kestikin perhana puolivuorokautta...seinistä tukea ja hammasta purren eteenpäin! Ja miten ihanasti pikku-ukko potkiikaan,tietää ainakin että hengissä kulkee mukana.
Sulatelkaahan suklaita ja kinkkuja mammat!!!
klematis ja pikku-ukko ....poistuu eläinlääkäriin
Kommentit (12)
Pyhät tuli vietettyä perinteisesti syöden ja saunoen. Yleensä olen myös harrastanut reilusti liikuntaa, mutta tällä kertaa jäi aattoaamun jumppaan ja uintireissuun, kun jo illalla pukkasi järkyttävän nuhan. Ei sitten tarvinnut seuraavana yönä nukkua, kun tuntui hukkuvan räkään... Nukkuminen oli muutenkin niin ja näin, kun pojan reilu vuoden vanha serkkui kiljui öisin n. 3 h välein eli katkonaiseksi jäi. Ihanaa oli vedellä kunnon unet viime yönä omassa sängyssä, kun kukaan ei herättänyt.
Tänään käytiin shoppaamasta alesta pojalle talvihaalari ensi vuodeksi ja vähän muutakin vaatetta. Huomenna ehkä jatketaan ostoksia ellen ole jo siinä kunnossa, että uimahalli kutsuu. Tänään sain piiiiiitkästä aikaa vaivakseni jalkapohjakrampin, vaikka olen yrittänyt muistaa napsia magnesiumia. Nämä krampit kun vaivaavat meikäläistä etenkin silloin, kun treenaan paljon eli eivät mitenkään " raskausvaivoja" mun kohdalla.
Jaha, nyt nukkumaan.
Winku ja Veera rv 25 ja risat
Eli viimeisiä viedään, mitenkähän se kynä taas ens vkolla taipuu kirjoittamaan vuoden 2008???
Kaikille hyvää ja onnelista uutta vuotta jo nyt!!!
Klematis: toivottavasti teidän koira voi jo paremmin.
Omasta navasta kuuluu sen verran, että meillä oli eilen se odotettu rakenneultra! Sattui sama kätilökin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla tässä syksyllä (mullahan siis ultrattiin np-ultra kahdesti, kun aluksi ei niitä viikkoja ollut tarpeeksi). Kaikki oli hienosti. Painoarviokin jo yli 400 g, joten ei mikään ihme, että nuo potkut ovat jo aika mojovia. Saatiin mahtava sivuprofiilikuvakin vauvan kasvoista ja käsistä. Jotenkin tuntuu uskomattomalta miten hyvin ultrassa kaikki näkyikään. Tai kyllähän sen tietää, että ammattilaiset erottaa, mutta nyt kun keskussairaalalla on kätilöillä uusi ultra käytössä niin " meille asiakkaillekin" on oma näyttönsä, josta todellakin näkee ja erottaa jotain. Sydämenkin kaikki läpät jne. Hyvä mieli siis jäi. Sukupuolta ei tiedetä vieläkään, sillä tappinen piti jalat tiukasti ristissä. Vaihtoi kyllä asentoa monta kertaa ja kätilökin sanoi, ettei täältä nyt ainakaan ole kivespusseja tupsahtanut esille =))), mutta mitään varmaa ei tietenkään voi sanoa. Mies kyllä jo " alistui" , tosin hymyssä suin, odottamaan kolmatta tyttöä - akkavalta siis....
Meillä lapset lähtivät eilen mummulaan Ouluun isovanhempien kanssa, itse ajellaan lauantaina perässä. Isäntä nämä välipäivät töissä ja ens vkonkin, joten yhteistä lomaa ei hirveästi ole ollut. Kuopus oli eilen mainio, kun soitin heti ultran jälkeen mummulle, että pakatkaa rauhassa, kaikki hyvin -viestiä. Mummu oli tietenkin tytöille sanonut, että pääsevät mummulaan, jos äidillä kaikki kunnossa. Kuopus oli yhdistänyt sairaalassa käynnin ja vauvalla asiat hyvin -uutisen vauvan syntymään (hänen kummi sai reilu vko sitten vauvan) ja kysyi vilpittömästi minulta, kun ehdin kotiin, että lähteekö se vauvakin heidän kanssaan mummulaan. Siinä sitten selittelin vauvan olevan vielä äidin masussa ja tulevan sitten kahden yön päästä äitin ja isin kanssa mummulaan, siis masussa edelleenkin. Lievästi sanoen neiti oli pettynyt, kun ei vauva sitten ollutkaan syntynyt!
Oma olo on supistusten osalta helpottunut. Kipeitä suppareita tulee vain harvakseltaan esim. asutossa istuessa tms. Viime lauantain kauppareissusta ei kuitenkaan tuo alakerta pitänyt ollenkaan. Viiden tunnin jalkeilla olosta toipumiseen meni neljä vuorokautta. Alhaalla oli valtaisi paineentuntte ja sellainen särky ja jomotus kuin pari päivää synnytyksen jälkeen... Taitaa jäädä alet multa väliin. Onneksi on vielä vko aikaa lepäillä ennen töihin paluuta - toivottavasti vaan ei vastaavaa tapahdu työpäivien jälkeen. Jalkeilla täytyy kuitenkin siellä olla... Ei tämä kotonaolokaan tekemättä yhtään mitään kovin kivaakaan ole. Onneksi tuon rakenneultran yhteydessä kätilö pyynnöstäni katsoi kohdunkaulan tilanteen ultralla ja hyvin kiinniolevalta ja pitkältä näytti. Mieli rauhoittui kummasti. vielähän näiden kipujen kanssa on, mutta jos jo tässä vaiheessa joutuu sairaalaan pakkolepoon paikkojen avautumisen tms. takia.....
Voimia kaikille taas arjen pariin. Ajattelin itsekin pariksi tunniksi syventyä parin käännöstehtävän pariin, kun kerrankin on sitä hiljaista omaa aikaa tehdä näitä opiskelujuttujakin!
Pahnu ja tappinen (joka eilen ultrassa imeskeli varpaitaan, aika hellyttävää) 21+6
Joulu meni sitten nopeasti ja jääkaappi pullottaa laatikoita ja kinkkua, joita kukaan ei jaksa syödä. Pitänee viikonloppuna tehdä uudeksi vuodeksi kinkkupitsaa ja -kiusausta, jottei tarvitse pois heittää... Paljon saatiin koko perhe kivoja joululahjoja ja nyt pohditaan minne raahaudutaan uudeksi vuodeksi vai ollaanko ihan kolmisin kotosalla.
Meillä oli tänään kaksosten takia kontrolliultra. Aika haipakkaan se kaikki tarkisti, mutta mikäs siinä, kun kaikki vaikutti olevan kunnossa. Molemmat vauvat painoi jo lähes 700g ja veren virtaukset jne. oli juuri niin kuin pitikin. Lääkäriä melkein huvitti kun olivat niin saman kokoisia. A-vauva (poika) oli pää alaspäin kohdussa ja tyttö kellotti perä/poikkitilassa siinä päällä. Toivottavasti poitsu pysyy asemissaan, nin päästäisiin synnyttämään alateitse.
Kaikki ihmettelee, miksei vatsa ole vielä tämän isompi, mutta kyllä se jo itsellä ihan kunnolla tuntuu. Pitäis ostaa varmaan tukivyö, sen verran ilkeästi repii alavatsaa välillä. Muita ikävyyksiä ei nyt ole oikein ollutkaan. Lonkat on aika kovilla, mutta sitä nyt osasi odottaakin.
Oltiin ultran jälkeen kylässä isovanhempien luona, jonne oli kutsuttu myös sukulaisia, joilla on reilun vuoden ikäiset kaksoset. Hauskaa oli katsella niiden räpeltämistä; olivat vielä niin vieraskoreita, ettei tullut suurta rimakauhua. Ärsyttää kyllä hitusen, kun kaikki ympärillä oikein tuntuu lietsovan sellasta pelon ilmapiiriä meidän ylle... Että varmasti osataan varautua miten kamalaa ja raskasta meidän elämä tulee olemaan. Varmasti tuleekin, mutta sieppaa, kun muut ottaa asiakseen sitä jatkuvasti päivitellä ja muistuttaa. Hitto! Mistäs sitä kukaan tietää, mitä se elämä tuo tullessaan.
Siinäpä kai meidän kuulumiset tällä kertaa. Olen jotenkin viime aikoina vähän laiskasti kirjoitellut, vaikka lukemassa olen käynytkin teidän juttuja. Viimeistään sitten kolmen viikon päästä taas, kun on käyty seuraavassa ultrassa.
Hyvää uutta vuotta kaikille! Enää kolmisen kuukautta mentävänä...
-Bea ja pienet, rv 24+1-
No joulu sitten meni, ihan hyvä kun on ohi=)) Oltiin siis siellä mökillä joulun aika, muuten tosi kivaa, mutta ilmat ei olleet kovin suotuisat=( Järkyttävä tuuli, joka tuntui aika hurjalta meren rannalla=)) Lahjoja saatiin ihan mukavasti, nuorimmainen aika ison läjän! Ruokaa syötiin melko maltillisesti, meillä muut kuin minä ei syö esim. laatikoita, joten niitä ei ollut sitten tarjollakaan. Loput kinkut heitettiin tänään roskiin, kun miehelläkin alkoi jo tökkiä.
Niin ja aaton aattona keskimmäinen oksensi ja seuraavana yönä nuorimmainen=(( Me muut säästyttiin tolta karmeelta kohtalolta!
Oma olo on ollut tosi hyvä, maha vaan ei oikein tahdo toimia. Ajattelin käydä joku päivä ostamassa jotain helpottavaa tuotetta apteekista, voitteko suositella jotain tiettyä merkkiä? Ens viikolla olis sitten sokerirasitus ja seuraavalla viikolla kontrolliultra, jospa siellä näkyis sukupuolikin- näillä viikoillahan se olis jo luotettavaa tietoa!!
Toivotaan, että satais pian lunta ja tulis valoisampaa. On nää kurakelit tosi ankeita, kokoajan saa olla siivoamassa!
Jatkoja T: Tuija + hippunen rv 26+0
Pahnu ja Bea oli käyny ultrassa ja kaikki hyvin... Hienoa! =) Mäkin haluisin ultraan kattomaan, että minkä kokonen Viltsu on kun mulla on se raskausdiabetes, mut en tiä pääsenkö ja yksityiselle en viitti maksaa.
Omaa napaa sen verran, että.. Joulu on takana ja hengissä ollaan. Heidi tuli kipeeks just ennen joulua ja mä taas olin kipeenä joulun aikaan. Heidi on jo terve, mutta mä oon vasta paranemaan päin.
Mulla on tainnu alkaa nää loppuraskauden vaivat... Väsyttää ja on huono olo. Kävely on välillä hankalaa jne.. Muuten Viltsun kans ollaan voitu ihan kivasti.
Mä oon alkanu miettii, et Viltsu saattais sittenki olla poika. =) Sisko on sitä mieltä, miehen siskonmiehen äiti on sitä mieltä ja mun äitikin sano, että masu on eri mallinen ku Heidistä... Ni ne on saanu mut miettii, et josko Viltsu oliskin poika??! ;)
Ei tällä erää muuta...
Burde, heidi 1v3kk ja viltsu 25+5
PS. Aleissa kävin ostamassa Heidille vaatteita ja tulipa siinä samalla ostettua muutama poika-vaatekin. ;) Heh..
On ollut tämä elämä sellaista sutinaa, etten ole ehtinyt pitkään aikaan kirjoittaa. Monen muun tapahtuman lisäksi meillä on nyt kahden aikuisen koiran lisäksi neljä pentua inisemässä. Ovat valtavan suloisia, mutta huolta ehtivät jo teetättää ennen syntymäänsä.
Onneksi Klematis teilläkin koiruli tuntui nyt jo voivan hyvin. Meillä oli lähellä ettei menetetty vanhaa koiraa aikoinaan juuri kohtutulehdukseen, mutta se ehtikin jo revätä ja leikkauksesta tuli todella isotöinen. No onneksi sekin selvisi ja eli vielä monta iloista vanhus vuotta.
Bea murehdit ihmisten varoitteluja/kauhisteluja kaksosista. Minun työkaverini, jonka esikoiset on kaksoset oli pettynyt kun meille ei tullutkaan kaksosia (alussa moni asia viittasi kaksosiin). Hänelle oli jäänyt erittäin positiivinen kuva jo vauva-ajasta ja edelleen 10v myöhemmin on samaa mieltä. Lapsia on heillekin tullut lisää ja aina ei varmasti ole kovin helppoa ollut. Ei muuta kuin sitkeästi hymyssäsuin eteenpäin.
Omassa navassa on yhtäkkiä pullahdettu esiin. Liekö poikittaisasennosta siirtyminen pystyyn ollut syynä tähän. Pikkuhiljaa alkaa jänskättämään synnytystavan arviointi, kun en toivoisi jouduttavan leikkaamaan. No ei sille sitten mitään voi, jos murtunut häntäluu estää alatiesynnytyksen. Näin maalla asuessa tuo leikkauksesta toipuminen vaan hirvittää, kun puuhastelua riittäisi vaikkei mitään maatilaa pidetäkkään.
Kaikille onnekkaat vuodenaloitukset!
K3ngu 24+3 (oli vähän vaikea laskea, kun ei tuo viikonpäivä meinannut muistua mieleen = ) )
Vihdoin ehtii koneelle. Harmittaa kovasti kun en ehtinyt tulla toivottelemaan jouluja teille kaikille.
Meillä oli talo täynnä sukulaisia koko joulun ajan, viimeiset pakeni paikalta vasta tapanina. Nyt vasta on taas aikaa itselle, vaikka kivaa oli kun porukkaa oli ympärillä. Pukkikin kävi ja varsinkin muksut oli ollu lahjamääristä päätellen tosi kilttejä.. ;)
Oma napa: tänään neuvola, kaikki ok, paitsi rautaa pitää alkaa syödä nyt joka päivä kun ennen riitti joka toinen päivä. Arvo oli pudonnu 114:sta 104:ään.
Joku kyseli jossain vaiheessa merkkiä, mä syön obsidania ja ainakaan vielä ei ole tullu mitään sivuvaikutuksia.
Painoa oli tullu nyt pari kiloa edellisestä käynnistä, johtuu osittain varmaan joulun herkuttelusta, täytyy taas katsella tarkemmin mitä suuhunsa pistää.
Liikkeet tuntuu tosi vahvasti oikeastaan pitkin päivää eikä vain tiettyinä ajanjaksoina, vilkkaampi kuin esikoinen odotusaikana.
Oliskohan siinä taas tältä erää.
Ei muuta kuin RAILAKKAAT VUODENVAHTEET KAIKILLE JA ONNEA VUODELLE 2008!
Jouluhössöt ohi! Turvauduin palapeleihin, jotta en koko ajan ajattelisi opiskelujuttuja, pakkolomaa siis ;)) Miulla sellai vika, et koko ajan jotain tehtävä.
Uudet lelut (kolmelle neidolle tuli taas aika hyvä kasa) ovat löytäneet suht oikeat paikat, nyt saa siis odotella vuoden vaihtumista. Meillä sitä ei juurikaan ihmeemmin juhlita - en ole vielä päättänyt mennäänkö vanhemmilleni, kun isäntä menee yöksi töihin, mut katellaan...
Alessa kävin, kun piti esikoiselle saada pari uutta paitaa ja housut ens talveksi. Tulokkaalle en vielä ostanut mitään, ei oikeesti tarviiskaan, mut miulla sellainen periaate, et aina laitokselta kotiinlähtövaatteet olis oltava uudet ;))))
Mie saankin (tai joudun) käymään koko loppuraskauden ajan säännöllisesti ultrissa, kun mein masukilla toinen munuainen on toista kookkaampi. Lääkäri sanoi, ettei mitään huolta ole, mut haluavat kuitenkin seurata... No, pääsempähän näkemään useammin ;) Sukupuolikin on edelleen veikkausasteella, mut oikeesti ei oltais sitä edes haluttu tietääkään. Lääkäristä oli vain helpompi asiasta puhua, kun ei tarvis sitä kierrellä - sit kun yritti sitä sukupuolta selvittää, niin enää se ei niin selvää ollutkaan...
Vointi on ollut suht hyvä, kaveri on välillä aivan mahdoton liikkuja - tullut kolmeen siskoonsa. Ainoa vaiva joka on - yskiessä tulee herkästi tippaa housuun, vaiks olis just veskissä käyny :( aiemmin ei tätä ongelmaa ole ollut.... täytyy vain yrittää niitä lihaksia vahvistaa - pitäis vain laittaa muistutus kännyyn, ei sitä muutoin muista...
TUlipahan sekava juttu, mut ehkä siitä jotain tolkkua saa...
NYt unille...
--Mirpa ja masukki rv 25+2--
kaikille masunkasvattajille tasapuolisesti!
t.Ufa, Wagner (23+4) & Viivi (10kk ja oppi konttaamaan joulunpyhinä sekä on sairastellut ripulissa..)
joulu meni aikas vauhdilla. meiän neiti tosin teki joulurauhan julistuksesta tapaninpäivän aamuun poskihammasta, ja oli to-del-la kiukkunen ja kipee koko sen ajan, että vähän oli joulurauha kateissa meillä. mutta siitä siis selvittiin ja tapanina oltiin taas melkeen normaalielämässä kiinni. :) kinkkua ja laatikoita on vielä vähäsen jäljellä, mutta ollaan varmaan ainoita ihmisiä, joita ne ei vielä kyllästytä yhtään! voisin helposti syödä vaikka kuinka niitä vielä, mutta eiköhän huomena mee vikat...
onko täällä kellään muulla jo sellasta oloa, että alkais riittää tää raskaana olo? mulla nimittäin on. vaikka maha on vasta vähän aikaa sitte pulpahtanu oikeen kunnolla esille, niin alan jo olla ihan kypsä närästykseen, suonenvetoihin, hengästymiseen jne. ja muutenkin, haluisin jo vauvan kotiin! hölmöä, tiedän. alotin villin kuntoilun piiiitkän tauon jälkeen, kun ajattelin että jos se pistäis jo tässä vaiheessa vähän vauhtia tonne kohdun kaulalle... ei siis muuten, mutta kun kävin ultrassa ja lääkäri katto samalla ultralla sen kaulakanavan pituuden, oli se huimat 6 cm! esikoinen meni 2 viikkoa yli lasketusta, ja toivoisin _niin_ että tää tulis ees vähän nopeemmin.
kuulostaa epäilyttävästi valitukselta tää mun kirjotus, mutta ei ollu tarkotus... hyvinhän tässä kuitenkin voidaan. :) onnea muuten kaikille, kun oli saanu ultrista ja muista hyviä uutisia. en nyt muista nimimerkkejä, ainakin Bea tais olla?
nyt kahvia ja jälkkäriä, tulin nopeesti ruoan välissä tänne vielä kirjottelemaan tän vuoden vikat kuulumiset. :)
hyvät uudet vuodet vielä kaikille! t.VadelmaMama, rv. ööö.... 24+6??? ehkä?? en nyt jaksa ettiä kalenteria ja tarkistaa... ;)
niin se joulu jo meni, ihan mukavasti ja rauhallisesti, ja kivoja lahjoja tuli. Hassua vaan ajatella että tää oli poikaystävän kanssa eka ja vika joulu näin kaksistaan perheenä. Ensi joulu onkin jo erilainen pikkuisen kanssa.
Hyvin on täällä kaikki muutenkin mennyt, vauva potkii ihan hirmuisesti!taitaa tulla vilkas poika meille!ihan kuin isänsä...
sydän, siis mun oma sydän, on välillä hakannut ihan hullunlailla vaikka olisin paikallaan. se on inhottava tunne!eilenki tuli tosi ahdistava olo eikä mikään asento ollut hyvä...neuvolassa käskivät vaan syömään lisää rautaa kun soitin asiasta viikko sitten...no eipä tunnu auttavan...
ja välillä alavatsaa pistää ihan hirveästi kun kävelee...joutuu ihan pysähtyy,mikä ei tietty oo kivaa jos just bussiin juoksee....
mutta vauhdikasta sydäntä ja pistämistä lukuunottamatta olo on ollu melko loistava!on kyllä ihana tää rauhallinen keskiraskaus!pitää nauttia kun sitä hetki viel kestää.
Huomenna lähdetää ruotsiin laivalla poikaystävän kanssa vlopuks ekaa vuosipäivää viettämään. sen kummempaan reissuun ei harmi kyllä ollu varaa...mutta kivaa tämäkin!
oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
-Hendu ja Hipsu- rv 24+5