Muita, joilla vauva perätilassa? Tai äitejä, jotka synnyttäneet perätilavauvan alakautta? Pelottaa...

Olen entistä enempi pyörällä päästäni...



Ja sekin mua mietityttää, että entä jos synnytys käynnistyykin piakkoin omia aikojaan, eikä mitään arvoita ole ehditty tekemään. Onkohan sitten edessä kiireellinen sektio...?

Enpä tiedä. osaanko auttaa. Oma tarinani on erilainen.



Eli esikoinen syntyi hätäsektiolla ja siitä syystä alatiesynnytys toisen lapsen kohdalla oli aluksi kysymysmerkki. Mitään esteitä ei alatiesynnytykselle katsottu olevan (paitsi oma pelkoni) ja niinpä aloin psyykata itseäni alatiesynnytykseen. Onnistuinkin siinä ja odotin jo innolla, koskahan se synnytys sitten oikeasti olisi lähellä. Vaan vauvapa päätti kääntyä perätilaan rv 34+. Oli melkoinen ihmetyksen aihe myös lääkärille. Olin kontrollissa heti kääntymisen jälkeisenä päivänä verenpaineen vuoksi ja ultrassa vauvan huomattiin kääntyneen. Meni suunnitelmat uusiksi. Ekat pari viikkoa odoteltiin, josko vauva kääntyisi itsekseen. Ei kääntynyt. Ja sitten rv 36+ todettiin, että vauva oli liian iso, jotta sitä voitaisiin yrittää kääntää. No niin, minulta kyllä kysyttiin halukkuutta alatiesynnytykseen, jota kyllä ihmettelen, koska vastaus oli ei ja lääkärin kommentti että ei hän minun tapauksessani sitä olisi suositellut. Eli sektio tehtiin rv39 ja hyvä niin, sillä vauva oli 4205g eli aikas iso. Ei olisi alatiesynnytys minun mitoillani onnistunut.



Uskonpa, että kun sinulla on yksi onnistunut alatiesynnytys takana pidetään lähtökohtana sitä, että perätilavauvankin voit synnyttää alakautta, jos itse olet siihen valmis. Toki vauvan koko ja sinun lantion mitat varmaan otetaan huomioon sekä vointisi muuten. Myös vauvan perätilan asento vaikuttaa, jos on tulossa jalat edellä, ei alatiesynnytys ole mahdollinen. Lisäksi vauvalla on vielä aikaa kääntyä itsekseen ja varmasti kääntöyritystäkin harkitaan. Ja jos kävisi niin, että synnytys nyt pian käynnistyisi niin heti pitäisi mennä sairaalaan. Sitten varmaan tilanteesta riippuen vauvan synnytystapa harkittaisiin. Jos synnyttäisit perätilavauvan alateitse, on synnytyksessä käsittääkseni lääkäri avustamassa, varmuuden vuoksi, onhan kyseessä kuitenkin hieman vaativampi synnytys.



Tsemppiä sinulle!! Älä pelkää tai panikoi, kaikki menee todennäköisesti hyvin.

Mulla todettiin yllätysperätila rv36+0 kun synnytys oli jo käynnissä. Lantio ehdittiin kuvaamaan vaikka synnytys oli todella nopea Mitat olivat niin hyvät, että sain luvan yrittää alakautta. Synnytys kesti alle neljä tuntia ja kaikki sujui oikein hyvin, tosin vauva oli vielä aika pieni (2,7kg), kun viikkoja oli nin vähän, mutta kuitenkin. Lääkäri totesi kyllä (kättärillä), että olin erkoistapaus, sillä yllätysperätilat yleensä leikataan automaattisesti, etenkin jos synnytys tapahtuu yöllä (kuten kävi). Nyt odotan toista ja vauva on taas perätilassa. Lääkäri totesi kuitenkin lantiokuvien perusteella, että vauva mahtuu " mitenpäin tahansa" ...

koska vauva oli perätilassa. Tosin en hepposin perustein, leikkaus on kuitenkin aina leikkaus. Ensimmäinen lapseni syntyi normaalisti alakautta raivotarjonnasta, eikä mitään pelkoja jäänyt, kaikki meni hyvin. Mutta toinen lapseni oli perätilassa ja perätilasta synnyttäminen on erikoistapaus enkä halunnut riskeerata. Tosin olen kuullut sekä hyviä että huonoja kokemuksia perätilan synnytyksestä kuten varmaan sinäkin, mutta minä valitsin näin ja tee oma päätöksesi omien tunteittesi mukaan. Älä anna kenenkään painostaa. Jälkeenpäin vaikka vieläkin leikkaushaava tuntuu olen tyytyväinen valinnastani. Onnea päätöksentekoon!!



Käännösyrityksestäkin olisin kieltäytynyt, mutta lääkäri ei kysellyt vaan aloitti kääntämisen. Ei ollut mukava kokemus, mutta onneksi mitään ei sattunut. Onnistumisprosentti on pieni joten mielestäni turha kuten minulla se ei onnistunut.

Meillä poika oli perätilassa vielä viikolla 37, jolloin tehtiin pikainen käännösyritys. Ensin tarkastettiin, että lapsivettä oli tarpeeksi ja että istukka oli sopivassa paikassa. Käännöskokemus oli aika kamala: kaksi naista ruhjoi mahaa hiki hatussa ja lopulta touhu alkoi sattua niin, että aloin valittaa, ja he lopettivat. Kääntäminen ei kuulemma oikeasti saisi sattua lainkaan, eikä se kai aina satukaan. Meidän poika oli ilmeisesti vain niin iso, ettei enää mahtunut mahassa kääntymään. Syntyessään hän oli melkein 4300g.



Olin ensisynnyttäjä, joten minulle suositeltiin keisarileikkausta. Halutessani olisin voinut päästä lisätutkimuksiin, jossa olisi katsottu, olisiko alatiesynnytys mahdollinen. Itseäni perätilassa olevan vauva synnyttäminen alakautta arvelutti niin paljon, että suostuin suoraan sektioon, vaikka pelkäsinkin sitä ihan hirveästi. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ja kun lapsen iso koko paljastui, tiesin, että päätökseni oli ollut oikea. Lapseni oli lisäksi perätilassa viikolta 20 lähtien, joten hänen päänsä oli epätavallisen suuri ja pyöreä. Se ei siis ollut muotoutunut lainkaan synnytyskanavassa. Ehkä jos olisin synnyttänyt aiemmin alakautta, olisin voinut yrittää sitä nytkin, mutta tosiaan lapseni oli esikoiseni.



Sektio ei ollut paha kokemus, mutta toki siitä toipuminen kestää jonkun aikaa. Itse pystyin kävelemään ulkona vasta noin parin viikon kuluttua, mutta sitten toipuminen alkoikin nopeutua.



Lääkärien mukaan noin puolet perätilavauvojen alatiesynnytyksistä johtaa hätäsektioon, mikä on ilmeisesti huonoin mahdollinen vaihtoehto sekä äidille että lapselle.



Lapsellasi on toki aikaa vielä kääntyä, ja toisaalta ehkä kohdallasi kääntämisyritys tuottaa tuloksen, eikä ole ollenkaan hirveä. Toivotan kovasti onnea matkaan!

Meidän esikoinen on tiukasti istahtanut pää ylöspäin pikku lantioon ja toista jalkaa pitelee koukussa, toista suorassa. Aituri asennossa siis hän!Tuleneekohan miten menevä tapaus :)

Itse olen ainoastaan erittäin helpottunut asiasta, että vauva leikataan!!En miettinyt hetkeäkään kun gyne kertoi 36+2 tilanteessa että perätilassa on ja mitenkäs jatkot??Leikkaus kiitos!

Naikkarilla uusi tarkistus ja lääkäri erittäin hieno tyyppi. Faktat kertoi ja sitten kysyi mitä mieltä äiti on. No koska olin sektion kannalla ei muuta kuin päivää päättämään!

Näinpä meillä odotetaan nyt vain, ettei synnytys ala ennen sovittua päivää. Ja jos alkaa, leikkaavat sitten aiemmin. Mutta hyvä vauvan vielä olisi masussa olla ja kerätä painoa (n.2800g) ja kehitellä keuhkojaan vahvemmiksi. Mamma yrittää jaksaa, vaikka kaipuu normaaliiin vartaloon ja olemiseen onkin jo kova! :)



Kuuntele itseäsi ja punnitse sinulle sopivin vaihtoehto. Kukaan muu ei valitettavasti voi päätöksiä puolestasi tehdä tai onneksesi näin on :)



Tsemppiä tulevaan!!



Meeris 37+5

eli voin vielä olettaa että vauva kääntyy vielä pää alaspäin. Neuvolantäti mulle eilen väläytteli että usein sellaset vauvat jotka aiemmin ollut raivotarjonnassa (niinkuin minulla oli) ja sitten kääntyvätkin pylly alaspäin niin ei välttämättä enään käänny uudestaan. En tiedä mihin tämä perustuu..

Olen melko varma sektion kannattaja jos vauva ei käänny. Minulla kyllä 2 alatiesynnytystä takana jotka menneet oppikirjojen mukaisesti suht hyvin, mutta ponnistus on niin kovaa työtä ollut että epäilen että se on entistä kovempaa perätilasynnytyksessä.

Lisäksi vauvasti on odotettavissa melko iso jos kaikki menee loppuun asti hyvin sillä minulla raskausdiabeetes. Senkin takia leikkausta toivon.

Tiedän että molemmissa tavoissa on riskinsä mutta eiköhän se ole vain vauvan eduksi että syntyy sektiolla turvalliseti mitä väliä minulla on sitten jos olenkin viikkotolkulla kipeä?! Näin ajattelen..tosin en tiedä vielä kaikkea perätilasynnytyksestä tai sektiosta..Sen näkee sitten vasta lähempänä kumpaan päädytään..riippuu niin monesta..juuri tuosta vauvan koosta yms, mutta tällähetkellä toivoisin mieluummin sektiota jos vauva ei käänny. ilman muuta haluan alatiesynnytyksen jos vauva kääntyy raivotarjontaan..Seuraava aika äitiyspolille on 2 viikon päästä. Alan silloin puhumaan asioista lääkärille mikäli vauva on edelleen pylly alaspäin.

hei!!

itsekin etsin tietoa perätilassa olevan vauvan syntymisestä eli sektiolla vai alakautta. Olen jo 37+3 ja vauva oli yllättäen kääntynyt perätilaan. Eilen olin ä-polilla, jossa tutkittiin ja kerrottiin tilanteesta tarkemmin. Käännösyritys tehtiin, mutta lapsivettä ei ollut tarpeeksi ja vauva on jo " iso" , joten ei onnistunut. Yritys itsessään ei käynyt kipeää, mutta alavatsanahka on nyt kosketusherkkä. Lantiosta otettiin röntgenkuvat, jotta nähdään mahtuisiko tulemaan alakautta. Ei lääkäri suositellut suoraan leikkausta, vaan kyseli, olenko edes harkinnut alakautta synnytystä. Jos kuvien perusteella ei mahdu, ainoaksi vaihtoehdoksi jää leikkaus. Olen kyllä harkinnut yrittää alakautta synnytystä, mikäli lantio antaa myöten. Katsotaan nyt, minkä tuomion kuvat antavat; maanataina pitää soittaa tulokset. Sitten vain päättämään...

Vuosi on tuosta jo aikaa, mutta silti muistan elävästi ahdistavat viikot, kun piti yrittää päättää omasta mielestä vain huonoista synnytystavoista. Esikoisen alatiesynnytys oli ollut niin positiivinen kokemus, etten millään olisi halunnut leikkauspöydälle. Lopulta piiiitkän jahkailun jälkeen päädyin kuitenkin sektioon, vaikka pelkäsin sitä hirvittävästi. En ollut valmis ottamaan perätilasynnytykseen liittyviä riskejä. Myös tuo suurempi riski joutua hätäsektioon arvelutti.



Ajattelin koko ajan vain, että haluan lapseni mahdollisimman turvallisesti maailmaan. Meille sektion valitseminen olikin onni. Vauva oli kietoutunut napanuoran ympäri niin monta kertaa, ettei olisi voinut syntyä alakautta. Toivuin leikkauksesta nopeasti, eikä se niin kamalaa ollut kuin olin kuvitellut. Ei kyllä niin ihanaakaan, että siihen automaattisesti toisen kerran haluaisin.



Kannattaa tehdä oma päätös mahdollisimman pian, pysyä siinä ja olla sen jälkeen välittämättä ympäristöstä tulevista kommenteista. Tsemppiä loppumetreille!

Ultran mukaan kokoarvio oli 3,2 kg rv38, jolloin ylltysperätila huomattiin. Mulle tehtiin pelvimetria eli magneettikuvaus lantion mitoista. Sen mukaan vauva mahtuisi alakautta tulemaan. Lääkäri puhui alatiesynnytyksen puolesta, vaikka olin ensisynnyttäjä. Yksi epäonnistunut kääntöyritys, se lopetettiin heti kun sanoin sen sattuvan.



Valitsin kuitenkin sektion pähkäiltyäni riskejä. Monet perätilan alatiesynnytykset päätyvät sektioon, enkä halunnut olla alapäästä revennyt/leikattu ja sen lisäksi vielä sektiohaava! Ja vauvalle on suurempi riski syntyä perätilassa alakautta (mm.erbin pareesi, hapenpuute...)



Sektiopäivä sovittiin rv 39+3, mutta synnytys käynnistyi aamuöiselllä lapsiveden menolla jo rv 39+1. Lähdin sairaalaan jossa supistukset alkoivat melkein heti säännöllisinä ja kivuliaina. Aukesin muutaman sentin. Kipulääkettä eivät voineet antaa, etten aukeaisi enempää, mutta sain kahteen kertaan supistuksia estävän piikin, joka auttoi(poisti supistukset ja siten myös kivun). Sairaalassa olisi ollut valmius leikata vaikka heti, mutta kun supistukset loppuivat, päätettiin odottaa aamuun.



Sektio meni hyvin ja imetys lähti vastoin ennakkoluulojani käyntiin nopeasti. Pari päivää söin vahvoja kipulääkkeitä sairaalassa ja kotona sitten buranaa ja panadolia n. 2 viikkoa. Mielestäni toivuin hyvin ja nopeasti. Siitä on nyt 2,5kk. Välillä on hieman aristusta haava-alueella, mutta särkylääkettä en ole syönyt pitkiin aikoihin. Vinkiksi muuten jos valitset sektion niin varaa kotiin särkylääkettä valmiiksi, ettei tarvitse miestä heti apteekkiin juoksuttaa.

sanomani että vauva oli lopulta 4kg! Eli isompi kuin ultran mukaan. En tiedä olisiko loppujenlopuksi mahtunutkaan alakautta syntymään...

Itselläni on takana perätilasynnytys alakautta (11/05). Tämä oli meidän esikoinen ja mietittiin todella tarkkaan vaihtoehtoja. Koska vauva oli pieni, hieman yli 3 kiloinen ja mahtui tulemaan hyvin niin päätin synnyttää alakautta. Vauvaa ei koitettu kääntää, koska lapsivettä oli liian vähän. Lääkärin kanssa keskusteltiin molemmista vaihtoehdoista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista.

Itselläni käynnistettiin synnytys viikoilla 40. Supistukset oli aika rajuja. Kun aika koitti ponnistaa, niin paikalla oli kätilö ja lääkäri. Hieman ennen kuin vauva oli pihalla tuli lastenlääkäri ja lastenhoitaja. Perätilassa erona on se että joutuu tekeen hieman kovemman työn. Vauvaa avustetaan ulos vasta, kun on tullut hartioihin asti ulos. Vauvaa ei heti saanut rinnalle, kuten kait " normaalissa" synnytyksessä saa. Vauva puhdistettiin ja tutkittiin sitten sain pienen tyttöni rinnalle.

Synnytys meni hyvin. Välilihaan tehtiin leikkaus, joka parani hyvin. Ei ole tietty mihin verrata, mutta en kadu että valitsin alakautta synnytyksen. Mutta jos vauva olisi ollut isompi, niin oisin ehkä päätynyt sektioon.

En tiedä oliko apuja, mutta itse olin tyytyväinen valintaani. Keskustelkaa lääkärinne kanssa ja kysy kaikki mitä mieleen juolahtaa. Itse olin ainakin niin peloissani ja paniikissa, että unohdin puolet mitä lääkäri puhui. Onneks mies oli vähän tolkuissaan. Valinta on kuitenkin loppujen lopuksi sinun.

Saattahan se vielä kääntyäkkin. Tiedän yhden äidin, jonka vaavi kääntyi viikolla 40.

Tsemppiä päätökseesi :)

Meillä kuopus kääntyili masussa viimeisten raskausviikkojen aikana vuoroin perätilaan ja taas toisin päin. Rv 40 kävin jälleen kerran ultrassa ja vauva oli taas perätilassa vaikka edellisellä viikolla oli ollut raivotarjonnassa. Vauvaa yritettiin vielä kääntää koska lapsivettä oli runsaasti. Ulkokäännös ei kuitenkaan onnistunut. (ei sattunut ollenkaan) Koska vauvan painoarvio oli lähes 4kg, lääkäri ei edes yrittänyt suostutella minua alatiesynnytykseen. Itse olin sanonut neuvolassa jo monta viikkoa aiemmin, että mikäli vauva on perätilassa, haluan sektion. (esikoinen syntyi " normaalisti" alateitse) Ja koska tuo vauvan painoarvio tosiaan oli noin suuri, lääkäri vain pahoitteli ettei kääntäminen onnistunut ja totesi että ihan hyvä ratkaisu se sektio on. Niinpä sain ajan sektioon jo seuraavalle päivälle koska rv:ja oli takana jo ne täydet 40. Ja sektio oli ihan ok kokemus mutta ne jälkikivut olivat kovat. Itse halusin sektion juuri kaikkien mahdollisten ongelmien vuoksi joita perätilavauvan alatiesynnytys voi aiheuttaa. En olisi ikinä uskaltanut synnyttää perätilavauvaa normaalisti. Ja kuten mainittu, monesti sektioon joudutaan lopulta kuitenkin. Mieluummin siis suunniteltu kuin hätäsektio. Mutta tämä oli minun tapaukseni. Meillä esikoinen oli vasta 1v4kk kun kuopus syntyi, joten sektion jälkeen aluksi oli hankalaa, varsinkin kun yksin olin päivät lasten kanssa kotona. Mutta hyvin selvisin. Joka tapauksessa toivon, että mikäli vielä lapsia siunaantuu meille lisää, niin voin jatkossa synnyttää alateitse, koska toipuminen on nopeampaa. Sanon samaa kuin muutkin, että mitä tahansa päätät, pidä pintasi ja vaadi sektiota jos sen haluat. Tsemppiä!

Minä en ole ollut ihan vastaavassa tilanteessa, eli en päässyt kuulemaan riskejä ja vaihtoehtoja, harkitsemaan tilannetta ja tekemään valintaa.



Tytön perätila (05/04) huomattiin vasta viikolla 40+, kun synnytys oli jo mukavasti vauhdissa. Kätilö arpoi käsikopelolla tunnustelevansa peppua ja ultralla ehdittiin saada varmuus suunnasta. Itse vaan totesin, että sitten pukataan se pylly edellä. Papereissa luki, että äidin kanssa yhdessä päädyttiin perätilasynnytykseen. Lantion ja vauvan mittoja ei saatu otettua, mutta minä olen ihan pitkä (tosin hoikka) ja maha oli pikkuinen, joten pääteltiin sopivan.



Tyttö oli lyhkänen ja noin 3,5 kg. Mukavasti molemmat jalat ylöspäin, eli ihan nätti perätila. Ja hyvin sopi tulemaan. Väliliha tosin jouduttiin leikkaamaan. Muita lääketieteellisiä toimenpiteitä ei minulle tehty. Leikkausvalmius oli kyllä ja mitään en saanut suuhuni laittaa (oli sikamainen jano). Ponnistus kesti muistaakseni 12 min. Mitään kipulääkkeitä ei ehditty antaa ja ponnistus oli tuskaisempi, kuin pää edellä. Avautumisvaihe sitten olikin kivuttomampi kun esikolla, kun pehmeä peppu " hoiti" homman.



Kokemus oli ihan positiivinen ja jos uudestaan olisin samassa tilanteessa, tekisin saman " valinnan" . Eli kyllä perätilasynnytyskin voi olla ihan positiivinen kokemus, vaikka suuremmat riskithän siinä on.