onko väärin pakottaa lapsi syömään ruoka-annoksensa loppuun?

tänään päivällisellä tapahtui taas. Meillä oli ruokaa, joka ei ole lapseni herkkuruokia. Söi puolet annoksestaan ja sanoi ettei jaksa enää. Mies sanoi tapansa mukaan ettei pöydästä nousta ennen kuin lautanen on tyhjä. Minä rupesin sitten puolustelemaan lasta ja sanoin että nouse vaan, ei tarvitse syödä. Mieheni mulkaisi minua vihaisesti ja meni lapseni viereen ja " väkisin" laittoi ruuan suuhun. Ei siis survonut, mutta syöti lasta ja lapselta valui kyyneleet. Jos en olisi asiaan puuttunut, ei asia varmaan olisi näin pahaksi mennyt. Mitä nyt oikein teen, puutunko vielä asiaan vai annanko olla?

Mä en pakota syömään ruokaa josta lapsi ei oikeasti pidä. Mutta maistaa pitää. Ja jos itse annostelee ruuan lautaselle, silloin ruoka syödään loppuun lautaselta, näin ollaan sovittu, ja se on pitänyt.

Toi on oikeasti ihan kamalaa alistamista mitä miehesi lapselle tekee! EN ole itse mikään lepsu kasvattaja, mutta ei meillä tuolla tavalla lasta kiusata!

Mietin tässä, että oletko nyt ihan tosissasi. Ei noin tyhmää aikuista miestä voi olla olemassa kuin sinulla on.



Jos olet tosissasi niin tässä sinulle vinkki ruokailuun.

Kun ruoka on valmista niin sanot miehellesi, että painuu pois keittiöstä eikä tunge nokkaansa sinne ennen kuin lapsi on syönyt sen verran ruokaa kuin jaksaa, mukaan luikien leipä ja maito.

Lapsen syönnin jälkeen laitat roskiin ruuan mitä lapsi ei jaksanut syödä ja sen jälkeen miehesi voi tulla keittiöön syömään.



Tämä vinkki vain näiden pyhien ajaksi, koska uuden vuoden jälkeen soitat neuvolaan menette sinne yhdessä ja neuvolantäti saa kertoa miehellesi kuinka älyttömät sen ruokailuvaatimukset on.



Sinä olet äiti ja tässä tilanteessa sinulta pitää löytyä sen verran munaa, että laitat tuon miehesi ojennukseen. Lapsi on aina tärkeämpi kuin mies.

lapsesi ja lähdette pois, vaikka turvakotiin.

jonkinlaisen trauman koulussa siitä, kun pakotettiin syömään. Joo kun ois riittänyt se, että maistetaan se pari lusikallista. Keittäjä tumppasi lautasen täyteen suklaamannapuuroa, joka kerta kun sitä oli. Sen oli pakko syödä, vaikka oli oksennus tulla. Samoin oli riisipuuron+kiisselin kanssa sama keittäjä laittoi ison annoksen ja kaikki piti syödä.



Mä en ole pystynyt keittämään omille lapsille kuin pari kertaa suklaamannapuuroa. Eikä kiinnosta keittää sitä ruokaa, sama koskee riisipuuroa. Vaikka en itse söisi noita ruokia en edes pysty niitä keittää. Ja olin ekalla luokalla v. 82-83

Ihan kulttuurinen opittu juttu, ei geneettinen.

Syöttekö itse ruokaa jota ette voi sietää? Miksi valtaa pitää käyttää avuttomaan lapseen? Sairasta touhua ja syömisongelmakierre on valmis.

Leipää ja maitoa saa tankata reilummin jos varsinainen pääruoka ei uppoa hyvin.

Itse en voi vieläkään syödä tiettyjä ruokia, kun aikanaan koulussa istutettiin ruokalassa ja yritettiin pakottaa syömään se lautanen tyhjäksi. Pääsin pois, kun yritin syödä ja oksensin lautaselle :(



En syö kaaliruokia. Ikinä. Enkä pysty olemaan tiloissa, joissa haisee se keitetty kaali :((((

vai kenellä se " vallantahtoinen" mies nyt olikaan:

Puhu miehesi kanssa, tiukkaan sävyyn asiasta, siis kahden. Lapsikin huomaa teidän erilaiset näkemykset ja se turhauttaa myös.

Eli sopikaa miehesi kanssa että kun lapsi on omasta mielestään syönyt, niin te vanhemmat päätätte yhdessä että vielä syödään jokunen lusikallinen ja sitten päsee pois pöydästä. Esim 2-3 . Mutta olkaa hyvät ihmiset YHTÄ MIELTÄ asiasta. ( ainakin lapsen kuullen!)

Ja kun ruokailu on ohi, muuta syötävää EI tule ennen seuraavaa ateriaa, ja piste. Herkkupäivä aivan erikseen. Tsemppiä, ja kärsivällisyyttä.

Muista: Aikuinen päättää mitä, ja milloin syödään, lapsi päättää määrän. ( teidän tapauksessa ei kuitenkaan kokonaan.. )

aina lautanen tyhjäksi. Keittäjä ei mitenkään huomioinut esim. sitä, että pienikokoinen kolmosluokkalainen ei jaksa syödä yhtä paljon kuin kuudesluokkalainen... Olen itkenyt ruokalautasen ääressä useita kertoja, oksentanutkin.



Kotonakin pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi, mutta siellä sentään oli kohtuulliset annoskoot.



En IKINÄ pakota omia apsiani syömään lautasta tyhjäksi, jos sanovat, että masu on täynnä. Silloin minä olen laittanut liian suuren annoskoon lapsen nälkään nähden! Eskari-ikäinen poika osaa jo itse annostella ruokansa hyvin ja jos masu ei tule täyteen, niin hakee itse lisää. Nuoremmalle annostelen toki itse. Ja toki katson myös eskarilaisen perään...



Jos lapsi ei tykkää ruoasta, niin sitten maistaa edes vähän ja syö vatsansa täyteen vaikka leivästä. Toista ruokavaihtoehtoa en anna ja jos huomaan lapsen pelkästään nirsoilevan, niin muistutan vaan siitä, että ruokaa saa seuraavan kerran tietyllä kellonlyömällä (josta joustan tarvittaessa hieman, mutta en anna ylimääräisiä välipaloja).

Mut on pienenä pakotettu syömään. Saatoin istua monta tuntia rukapöydässä, mutta syödä piti. Tulos: Nyt olen monta kymmentä kiloa ylipainoinen. Omia lapsia en pakota syömään, mutta en myöskään anna ruoka-aikojen ulkopuolella mitään välipaloja.

Ja teille, jotka sanotte, että on syötävä lautanen tyhjäksi jos itse ottaa. Toivottavasti olette sanojenne mittaisia noutopöydässä tai RAXissa tms. Eli itsekin syötte kaiken mitä otatte!



Minä en vaadi sitäkään lapselta. Eihän hän vielä ole oppinut annoksensa kokoa määrittelemään.

Pahimmillaan äiti piti kiinni nenästä ja kun oli pakko avata suu, että saisi henkeä, niin isä lappoi ruokaa lusikalla suuhun. Samoin koulussa oli pakko syödä.



Olen siis elämäni aikana syönyt kymmeniä keitettyjä tai paistettuja kananmunia, juustoviipaleita, hillosipuleita, suolakurkkuja, mansikoita, mustikoita ja muita marjoja, tomaatteja, sipulirenkaita, punajuuria, erilaisia kiisseleitä, täytekakkupaloja, rahkaa jne jne, mutta vaikka on siis tullut maistettua useita kertoja, niin eivätpä vaan uppoa vieläkään. Kyllähän se helpottaisi elämää, jos pystyisi esim vieraisilla syömään täytekakkua, mutta ei sille vain voi mitään, että maha kouristaa ja juuri nielty pala nousee väkisin takaisin suuhun. Ilkeyttäni en siis nirsoile, en vain halua itselleni pahaa oloa.



Pienenä olin tosi nirso, mutta monia ruokia olen oppinut syömäänkin. Esim sieniä, pizzaa, hampurilaisia, täytettyjä voileipiä, kermaviilipohjaisia kastikkeita, maksaa ja oliiveja en voinut lapsena sietää, nyt uppoavat ihan hyvin.

Ja tarkoitan siis ihan vauvasta saakka. On todella laiha nytkin, mutta hyvinvoiva, ei siis mitenkään sairaalloinen. Hän on tyttö joka elää katkaravuilla vaikka viikon jos ei pakota syömään muuta. On ollut syömättä (joi toki nesteitä) melkein 4vrk, kun ajateltiin että kyllä syö kun nälkä tulee...ei tullut. En oikein jaksa uskoa, että lapsi syö mitä vaan kun hänellä on nälkä. Tämä typy ainakin eläisi ravuilla, simpukoilla, mustekalarenkailla, fetajuustolla, oliiveilla ja kaurapuurolla jos saisi valita.

mun lapset ei koskisikaan noihin, paitsi kaurapuuroon.

Päivähoidon täti jaksaa ihmetellä miten hyvä syömään meidän lapsi on. Koskaan en ole säännöstellyt lapsen syömisiä mitenkään. En myöskään kehu " hyvästä" syömisestä tai moiti jos ei syö jotain. Laitan lautaselle aina kaikkea mitä on tehty ruoaksi ja lapsi syö siitä sitten mitä syö. Nyt nelivuotiaana on pikkuisen ruvennut ilmenemään nirsoilua, mutta aika ennakkoluulottomasti silti menee ruokaa. Silliä, oliiveja, fetajuustoa, pakastevihanneksia, isoja paloja paprikaa..

niin kuin mulla. Jos voisi elää pelkillä pillereillä, en koskaan enää tekisi ruokaa enkä ikinä söisi enää mitään. Ruoka on mulle vain pakkopullaa, jotain jota on pakko laittaa suusta alas jotta ei kuole.



Kaiholla ajattelen serkkujani, joita ei koskaan ikinä ole pakotettu syömään yhtään mitään, ainoastaan maistamaan, ja nyt he rakastavat ruokaa, eri makuja ja ruuanlaittoa. Se on heille rakas harrastus ja syöminen on heistä ihanaa. :(

kiitos kaikille vastanneille! ap