Lue keskustelun säännöt.
onko väärin pakottaa lapsi syömään ruoka-annoksensa loppuun?
Kommentit (60)
Vierailija:
tarjotaan leipää vain keittoaterian kanssa. Jos olisi aina tarjolla, kunnon ruoka jäisi syömättä..
Se leipä voi olla vaikka kuinka pieni palanen... ihan vinkiksi. Jos on laspen inhoamaa ruokaa, jota lapsi todennäköisesti vain maistaa, leivän on hyvä olla isompi, muuten pikku pala riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo jotain miehesi asenteista kyllä tuo juttu, valitettavasti.
Käymme siis neuvolan kontrolleissa, missä aina marmatetaan kuinka kasvu on alakäyrillä tai whatever. Lapsi on nirso ja ronkeli, syö aina liian vähän vaikka yritän tyrkyttää jopa 4-5 eri sorttia jos yksi ei maistu. No, väkisinhän ei ketään voi pakottaa, viitaten tuohon oksentamisjuttuun, eli ihan kaikella hyvällä maanittelen.
Koita saada hänet hakemana jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen syönyt pinaattikeittoa koulussa pakolla lautaskaupalla, mutta en ole vieläkään oppinut siitä pitämään vaikka ikää jo 45 v.
Oma ongelmani on toisaalta hyvin herkkä hajuaisti, toisaalta herkkä karvaan maun havaitsemiskyky. Olen kuullut tutkimuksesta, jonka mukaan karvaan maun aistiminen on hyvinkin yksilöllistä. Itse en voi edes kahvia juoda, koska se on liian karvasta. Ginibitter on minulle pahin mahdollinen kidutuskeino.
Olen lisäksi samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa, että lapsen on hyvä oppia hallitsemaan itse kylläisyyden tunteitaan. Pakkosyötetty lapsi saattaa oppia syömään ruokaa liian nopeasti, turhia maistelematta, ja näin tulee syötyä liikaa ja lihottua. Minä joudun vieläkin, vaikka olen tämän ongelman tiedostanut jo vuosikausia sitten, tietoisesti hidastamaan syömistahtiani vaikka ruoka olisi kuinka herkullista.
vaan on sitä mieltä etä hän on oikeassa ja lapsen on syötävä se mitä hänelle lautaselle laitetaan. Eikä mies voi ymmärtää että kaikki ihmiset eivät pidä samoista ruuista, koska itse syö mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset syö muutenkin leipää ihan liikaa ja se näkyy vyötärönympäryksessä. Meillä syödään leipää aamu-väli-tai iltapalalla.
mutta ihmeellisiä miehiä ihmisillä on: kuulin juuri eräästä suomenruotsalaisesta, jonka vaimo on suomenkielinen, mutta mies vaatii, että vaimo puhuu lapselle ruotsia. Olin aika tyrmistynyt ensinnäkin ihmisten tyhmyydestä, eli ei anneta lapselle kaksikielisyyden lahjaa ja sitten siitä, että joku suostuu puhumana oman lapsensa kanssa jotain muuta kuin omaa äidinkieltään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään ruokahalu ei pysy samana päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Lapsi syö silloin, kun hänellä on nälkä. Pienokainen syö ilman houkuttelua, jahtaamista tai showta. Kuitenkin lähes kaikki vanhemmat ja hoitajat joutuvat kokemaan, että lapsi kieltäytyy syömästä tai syö huonosti. Ruokahalun muutokset johtuvat toisaalta tilannetekijöistä ja toisaalta kehityksellisistä tekijöistä.
Mieti, miten itse käyttäytyisit ruokapöydässä, jos sinut haettaisiin siihen kesken kiintoisaa työtäsi? Entäpä kun sinulle tarjotaan näöltään ja maultaan oudonnäköistä ruokaa? Tai yrität syödä pöydässä, jota muu perhe käyttää päivän uutistoimistona tai käräjäsalina? Tai kun sormesi ja käsivartesi eivät kömpelyyden takia käänny kuorman pitämiseen lusikassa?
Lapsen ruokahalu vähenee ratkaisevasti toisella ikävuodella. Ensimmäisellä ikävuodella vauva on todellinen ahmatti, ja hänen syntymäpainonsa kolminkertaistuu ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä. Tämän jälkeen pienokaisen painonnousu hidastuu ja ruokahalu pienenee. Kuitenkin monet vanhemmat kuvittelevat, että isomman lapsen pitäisi syödä enemmän. He huolestuvat, kun lapsi syö aiempaa vähemmän ja yrittävät tuputtaa ruokaa.
Monet lasten ruokailuongelmat alkavat siitä, että vanhemmat mittaavat lapsen kasvatuksessa onnistumistaan tämän tyhjällä lautasella. Tällainen ajattelu saattaa juontaa juurensa ensimmäisen elinvuoden läheisestä hoitotilanteesta. Vaikka nyt lapsi istuu omalla tuolillaan ruokapöydässä, hän henkisessä mielessä istuu edelleen äidin sylissä.
Ruokailutilanne ei ole pelkästään ravinnon hankkimista vaan myös vuorovaikutusta. Tästä syystä lapsen ruokailuongelmat ovat vaikeita kestää. Toiset yrittävät ostaa lapsen rakkauden herkkupaloilla, lupauksilla tai muilla houkutuksilla. Toiset vanhemmat tekevät kieltäytymisestä arvovaltakysymyksen tyyliin: Syö! Sen on äitisi laittanut. Nyt syöt tai¿.
Huonon ruokahalun yhteydessä kannattaa selvittää:
¿ Onko lapsi terve.
¿ Mitä lapsi on syönyt kuluneen viikon aikana.
¿ Onko lapsi nälkäinen silloin kun ruokaa tarjotaan (milloin lapsi syö kotona, päivähoidossa, koulussa jne.).
¿ Onko tarjottu ruoka outoa tai makutottumusten vastaista.
¿ Kertooko ruokahalun muutos kehitysvaiheesta (lapsi n. 1-vuotias, 2-3-vuotias).
¿ Onko ruokailutilanne liian rauhaton.
¿ Miten vanhemmat käyttäytyvät sillloin kun lapsi ei syö.
Ohjeita ruokailutilanteen sujumiseksi
¿ Suojaa ruokapöytä ja sen ympäristö vahinkojen varalta etenkin lapsen toisella ikävuodella.
¿ Anna ensin lapsen itse yrittää syömistä, auta vasta sitten.
¿ Syö lapsen kanssa, ainakin istu vieressä, älä komenna syömään yksin.
¿ Anna lapselle hetki aikaa lopettaa leikkinsä ennen ateriointia.
¿ Jos lapsi on pahalla tuulella ennen ateriaa, rauhoita hänet pitämällä sylissä ja juttelemalla. Yleensä lapsi rauhoittuu muutamassa minuutissa.
¿ Totuta lapsi uusiin ruokiin vähitellen tarjoamalla suupala uutta, loput ennestään tuttua hyvää ruokaa.
¿ Pane lapsen lautaselle pieni annos kerrallaan, anna lisää tarpeen mukaan.
¿ Yritä rauhoittaa ruokailutilanne vain syömistä ja ystävällistä keskustelua varten.
¿ Mieti, voitaisiinko erimielisyydet puida muuna aikana esimerkiksi perhekokouksissa.
¿ Suunnittele viikon ruokalista yhdessä perheen kanssa ottamalla myös lasten toivomukset huomioon.
¿ Jos lapsi ei syö, älä tee siitä numeroa, vaan korjaa lapsen lautanen pöydästä kuten muidenkin perheenjäsenten lautaset
Vältä
¿ ruoan tuputtamista
¿ houkuttelua herkkupaloilla tai muilla lahjuksilla
¿ uhkaamista
¿ jättämistä " jälki-istuntoon"
¿ riitelyä ja kinastelua ruokapöydässä
¿ vertaamista toisiin lapsiin.
Lähteenä käytetty MLL:n julkaisua Lapsen kanssa (Irma Karila).
Löytyy MLL:n www-sivuilta.
Lapsi saattaa välttää ruoka-aineita, jotka tuovat huonon olon.
Tietyssä iässä on luonnollista, että lapsi muuttuu nirsommaksi ja aikaisemmin hyvin maistunut ruokakin voi muuttua vastenmieliseksi. Tämä on on ihan vaistonvaraista ja liittyy siihen kehitysvaiheeseen, jolloin emo ei välttämättä enää valikoi lapsen ruokia, vaan lapsen kuuluu ruveta itse valikoimaan ruokansa.
Nirsouden kohteet voivat tulla aivan yllättäen. Meillä 3-v lapsi kieltäytyi vuoden verran hampurilaisista saatuaan kerran kotiin tuodun, kylmäksi jääneen hampurilaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka tapauksessa, itse olen joutumut kokemaan sen, että saan istua ruokapöydässä niin kauan kunnes lautanen on tyhjä, ja mulle siitä on ainakin jäänyt viha isääni kohtaan. -Toki hän oli monissa muissakin tilanteissa alistava ja käytti henkistä väkivaltaa, mutta koskaan eivät omat lapseni kyllä joudu syömään väkisin.
Muistan niin kauhulla vieläkin sen ruskean kastikkeen maun, kun siihen oli lisätty suolakurkkua! Se oli minusta vain yksinkertaisesti niin pahaa, etten sitä voinut syödä.
onko ruokia muita kuin tuo mainitsemasi, jota et voi sietää? tai voitko syödä esim. pelkkää suolakurkkua tai pelkkää ruskeaakastiketta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Tuo ruokailuun liittyvä alistaminen kun oli vain yksi isäni vallankäyttökeinoista. Minulla ei ole siis mitään ruskeaa kastiketta tai suolakurkkuja vastaan, kun ne ovat erikseen.
44
näytin tuon mll kirjoituksen miehelleni , kun lasta oli istutettu puurolautasen edessä ja lapsi sanoo ettei halua syösä. On nyt istunut siinä puoli tuntia. Kommenti tuohion tekstiin oli, että kaikkeen kirjoitettuun ei tarvitse uskoa, ja teen itse lapsesta syömishäiriöisen jos aina annan periksi ja sanon ettei kaikkea tarvitse syödä..
näin ainakin meillä. jos ei tykkää ei tarvii syödä. Onneksi ei oo nirsoja lapsia meillä. Ja toi 12 kertaa maistaminen ei pidä paikkaansa, mä en voi sietää sieniä vaikka oon niitä maistellut useesti.
jatkuvat ja jatkuvat.
T: Yhden pienen 4-vuotiaan nirsoilijan äiti.
Lasten endrokinologiasivuilta:
Lihavuuden ehkäisykeinoja ovat sekä lapsilla että aikuisilla ruokavalion vähärasvaisuus ja runsaskuitiusuus. Lapsilla on luontainen kyky säädellä energiansaantiaan säätelemällä syömänsä aterian kokoa, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus. Syömään pakottaminen, syömisestä palkitseminen ja ruuan käyttö palkintona rajoittavat lapsen kykyä säädellä syömänsä ruuan määrää.
Pistäpä Googleen " syömään pakottaminen" ja katso, mitä ongelmia se tuo tullessaan!
teininä syömishäiriöklinikalle. Ruoka on ruokaa ja sillä tankataan, että jaksetaan. Siihen ei kannata jo noin pienellä ladata kauheaa tunnelatausta ja traumaläjää.
Olen tuputtavasta perheestä ja kärsin 15 vuotta erilaisista syömishäiriöistä. Vasta aikuisena terapian jälkeen opin suhtautumaan ruokaan neutraalisti.
Periksi ei anneta kasvatusmetodi on hyvä, mutta syöminen on henkilökohtainen asia. Joskus ihmisellä on kova nälkä ja joskus ihmisellä on vähän nälkä. Sen tunnistaminen on aikuiselle mahdotonta. Lapset kun vielä elävät aika vähällä ruualla. Aikuinen helposti antaa liikaa, joten sitä saa silloin myös jättää!
Mä voisin kuohita sun miehen. Ei ole riittävän kamalaa haukkumasanaa jota keksisin noin typerästä ja tunnevammaisesta ihmisestä, jonka empatiakyky on täysin olematon.
tarjotaan leipää vain keittoaterian kanssa. Jos olisi aina tarjolla, kunnon ruoka jäisi syömättä..