Itkuherkkyys: mistä älyttömästä olette itkeneet?
Itkeskelin juuri äsken, kun kuuntelin Jari sillanpään laulamaa joululaulua. Huvittavaa, kun nää hormoonit saa märisemään. Perjantaina itkin lasten kanssa leffassa, kun katsottiin Joulutarinaa. Olin varmaan ainoa nenäliinaa kaivellut. Hävetti ihan =)
Mistäs syistä muut on itkeskelleet?
raskausviikkojakin vasta neljä ja risat =)
Kommentit (27)
Viimeksi paruin ihan tuutin täydeltä kun satuin näkemään BandAidin aikaisen joulukappaleen MTV:ltä, se " do they know it' s Christmastime" .. Kun siinä oli niitä hädänalaisia lapsia..
Mutta ehkä kaikkein typerin aihe oli kun esikoista odottaessa sattui avokado-sitruuna-mössöä (+sokeria, superherkkua) tipahtamaan lusikallinen pöydälle.. Se oli jotenkin aivan hirvittävää ja surullista. Mies rupesi nauramaan ihan hysteerisesti, mutta onneksi peitti sen hyvin ja meni makuuhuoneeseen nauramaan tyynyyn.. Just. Täytyy myöntää että nyt tällä kerralla en ole ihan niin itkuherkkä kuin viimeksi.
Mut nyt itken tyyliin kun katon jotain emmerdalea :-P
40+0
mulla kanssa poru tulee nykyään ihan kaikesta, kerran jouduin pysäyttämään auton työmatkalla, kun radiosta tuli niin koskettava runo. Kaikki elokuvat itkettää ja pienimmätkin vastoinkäymiset. Pian 6-vuotiaan esikoisen kanssa käyty juupas-eipäs-väittelykin voi saada aikaan itkun. Siinä sitten lapset ihmettelee, että mikä äitiä vaivaa :)
Edellises raskaudes ehkä noloin itku tuli Ikean kassajonossa, kun odoteltiin omaa maksuvuoroa, edessä oli pikkanen lapsi kärryissä joku alkoi itkemään lohduttomasti niin miehän aloin sitä itkemään :)
Ja nyt mie itken kaikesta.. Jotain mitä sanon, saattaa saaha itkun aikaan. Jos töissä joku lapsi on oikein rasittava, saattaa melkein itku tulla kun hermostuttaa jne. On tää ihmeellisen raskasta aikaa..;)
nepe ja pähkinä 12+2
Apua, jos alkaa kassajonossa itkettään tai muuten julkisella paikalla. Yleensä, jos alkaa naurattaan pitää ajatella jotain surullista. Auttaiskohan, jos ajattelee jotain iloista vai alkaako sekin itkettään?
Muistan, että eka raskaudessa itkeskelin, kun luin lehdestä syntyneitä lapsia, kun se oli niin ihanaa, että oli lapsia syntyny...
Kertokaa lisää itkujuttuja!
Olen kans nyyhkinyt tässä ensimmäisten viikkojen aikana ties mistä syystä: katsoessani telkkarista suosikkisarjojani, joiden aikana en yleensä tirauttele, kolme vuotta sitten kuolleen kaverin haudalla (siellä tosin tulee aina kurja olo) Jouluaattona, terveyskeskuksen pihassa tirauttelin, kun pihasta lähti ambulanssi vilkkuvalot päällä kohtia TAYSia jne. Mies on välillä ihan ihmeissään, kun itkeä tirautan vähemmästäkin! Kyynelten aiheita tuntuu riittävän niin ilosta kuin surustakin!
Tinttsi ja Sinttis 10+2 :-)
on aina itku alkanut, esim kun kärsin kovista selkäkivuista, mies silloin tällöin lähtee kaupoilla käymään ilman minua, ja kerran kysyi mitä haluan kaupasta, ja jostain syystä se alkoi itkettää ihan kamalasti. Hassuinta on varmaan se, että " normaalisti" olen melko itkuherkkä, mutta alkuraskaus meni todella tasaisissa tunnelmissa. Nyt kun viimeinen kolmannes alkoi, kaikki tuntuu itkettävän. Ja todellakin, se nyyhkykohtaus ei paljoa katso aikaa eikä paikkaa, se iskee kotona/bussissa/kaupassa, ja todellakin, ilman syytä. Edelleenkään ei mitkään leffat itketä, mutta annas olla kun mies kysyy tahdonko päiväkahvit niin...
Itketti ihan älyttömästi se Rautian mainos, missä nuoripari laittaa taloa kuntoon, ja lopuksi ihailee sitä omaa taloaan vauva sylissä. Siinä on joku tosi kliseinen musiikki taustalla. Mies jaksaa vieläkin huomautella asiasta :)
Nythän vois saman tehdä se " pieni ja hento ote" .
Raskausviikolla 10+ luin lehdestä jutun, jossa kerrottiin että Unkarissa on löytynyt tuhansia vuosia vanha puu, ja mulla tuli jostain syystä kyyneleet silmiin.
Jouluaaton Lumiukko-animaation tunnusmusiikin kohdalla repesin täysin. Piti lähteä vessaan itkemään. Nytkin alkaa melkein itkettää kun muistelee sitä kappaletta :D
Ja eilen anoppilassa itkin Akseli ja Elina -leffan aikana.
Pieni ja hento ote -mainoksen aikana pitää aina oikein pinnistellä ettei ala itkeä.
Jne. Esimerkkejä riittää =) Normaalisti en ole itkuherkkä.
Marinelle 25+1
itkin eilen aika huvittavaa asiaa.
Katselimme huvituttia miehen ja esikoisen 2v kanssa. Esikoinen oli ollut koko päivän todella rasittva ja hankala.
Huvitutissa oli karhuksi pukeutunut mies joka pylliseteli karhupuvussansa. Totesin miehelleni, että puku oli huono sillä häntä oli kiinnitetty aivan liian alas. Mieheni tokaisi, että ne onkin karhun pallit.
Aloin nauramaan hysteerisesti, niin että kyyneleet roiskuivat ja en saanut happea. Yht äkkiä huomasinkin itkeväni (siis surullisena) enkä saanut sitä loppumaan. Sitten miestäni alkoi naurattamaan moinen mielialan muutos ja minäkin vaihdoin taas itkusta nauruun. Oli todellakin ollut niin rankka päivä että itku purkautui sinne naurun sekaan :) rv 35
ja juuri tuo " pieni ja hento ote" mainos se on niin ihanan kamalaa kun se mies yrittää ehtiä ja kaikki menee pieleen...
sitten lasten elokuva " naapurini totoro" saa minut kyyneliin.
niiloakseli rv 29+3
Mua on itkettänyt:
-Vaippamainokset
-Elokuvat ja koskettavat tv-draamat ja kohtaukset vaikkapa häistä
-Kun kävelin esikoisen kanssa päiväkodin ohi ja joku lapsi itki siellä hoitajan sylissä äitinsä töihin lähtöä
-Jos mies suuttuu meidän lapselle tai mulle tai sanoo pahasti
-Synnytyskertomusten lukemiset
-Oman lapsen hellyyttävyys
-Kun oman lapsen nukuttaminen ei meinaa onnistua (en jaksanut suuttua vaan aloin hysteerisesti itkeä)
Esikoista odottaessa mulle iski kaksi kertaa hillitön itkukohtaus, vaikka muuten olikin koko ajan tosi tasainen olo. Huvittavampi näistä itkukohtauksista sai alkunsa, kun tilasimme mieheni kanssa pitsat kotiin. Mun vakiopitsassani on sipulia, mutta koska en siitä ollenkaan välitä, pyydän aina pitsan ilman sitä. Tällä kertaa pitserian väki oli kuitenkin mokannut ja pitsassani oli pyynnöstä huolimatta sipulia. Ensin en ollut moksiskaan vaan aloin nyppiä sipulisuikaleita pitsasta. Ehdin nyppiä niitä aikani, kunnes yhtäkkiä tuli sellainen ylitsepääsemätön tunne, ettei ne lopu koskaan! Ryntäsin makuuhuoneeseen itkemään eikä itkusta meinannut tulla millään loppua. Mies oli ihan pikkuisen hämillään tilanteesta :-)
Nyt toista odottaessa on taas ollut tosi tasainen olo eikä itkukohtauksia ole ainakaan vielä tullut...
crateri rv 26
Töissäkin olen itkeskellyt milloin mistäkin. Yritin iloita asiasta ja ajatella, että hienoa, nyt uskallan vihdoin näyttää tunteeni myös töissä, mutta lauantaina selvisikin, että raskaanahan tässä taas ollaan...
Esikoista odottaessamme kävimme katsomassa " Nasun suuren elokuvan" . Itkin koko leffan alusta loppuun, se oli niin liikuttava. Tässä kolmannessakin raskaudessa välttelen Disney-leffoja ja muutakin siirappia. Kaikki mahdollisimman alleviivaten tehty nyyhkymatsku, jossa on tunteellinen musiikki taustalla, saa minut itkemään oitis. On vaikeaa esiintyä ns. hyvien elokuvien ystävänä näinä aikoina.
kaaka rv 6+6
alkoi itkettämään kun sämpylät tippui pussista lattialle. Minä itkun kans miehelle soittamaan töihin että mitä nyt teen, toinen nauraa hysteerisenä puhelimen toisessa päässä että tunge vaikka roskiin.
Elämäni eläimet-sarja oli paha edellisessä raskaudessa. Kerran siinä oli sellainen koira, jota oli käytetty tappelukoirana ja sillä oli satoja haavoja. Koira istui niin surullisen näköisenä ja korvat luimotti pitkin päätä, minä itkun kanssa juoksen miehen kainaloon märisemään.
Kerran kävelin iltavuorosta töistä kotiin. Olin soittanu miehelle että käy ostaan mulle rahkaan ainekset. Siinä kävelyn aikana itkin sitä että ei se kuitenkaan oo käyny ostamassa ja jään ilman rahkaa. Kotiin päästyä jääkaapissa onneksi odotti rahka-ainekset.
Kaikkea typerää, mutta minkäs teet. Onneksi miehellä ei ole hermo menny vaan pitää tavattoman suloisena näitä minun märrästyskohtauksia! =)
Täällä mää hihitellen luen kuinka muut on itkeny.
jossa puhuttiin Planeettamme Maa tv-sarjasta. Ohjelmaa oli ehkä mennyt kolme minuuttia, kun näkyi vilahdus jääkarhuista. Kuva ei ollut se mikä itketti vaan se, että arvasin, että ohjelman aikana vielä joku eläin kuolee. Luontofilmejä en voi katsoa ollenkaan... saatika sitä Elämäni Eläimet -sarjaa!
eilen itkin sitä kun olen niin pahalla tuulella koko ajan ja hetken päästä jo huvitti että itkin sitä että olin pahalla tuulella... huoh! näitä raskaushormoneja....
niiloakseli rv 29+5
koko raskausajan itkettänyt häiritsevän paljon ihmisten hyvyys...
Siis jos joku läheinen esimerkiksi tekee jonkun täysin pyyteettömän palveluksen mulle,ni alkaa itkettää.
Ja välillä riittää sekin,että oma mies pyytämättä tekee jotain kotihommaa,jonka yleensä itse teen,ni heti valtava empatian sekainen suru valtaa...
Ja häiritsevää se on siks kun yleensä mut tunnetaan aika kovana ja kylmäpäisenä tyyppinä...Siis en tietenkään mikään jääkuningatar ole,mut yleensä en kovin pienestä hetkahda:)
Niin joo ja se itkettää,että miten paljon omat vanhemmat on tehnyt meidän lapsien hyväks...Ja sitten kun ne antaa " vähistä rahoistaan" ,vaikka itse tienaan varmaan enemmän ku ne mut laitan vaan surutta haisemaan...
Semmosia.Hauska aihe:D
Ock 40 + 3