Suosikkilapset ja lapsenlapset. Kompensoivatko perhesuhteet jotenkin toisiaan? Onko jokaiselle joku tärkein?
Tuli mieleen tuosta lahjaketjusta, että onko jokaisen perheen aikuisen luontevinta pitää jostakin lapsesta eniten. Meillä kotona esikoistyttö oli äidin silmäterä ja kuopuksena syntynyt toivottu poika isälle enemmän kun me tytöt yhteensä. Minä, keskimmäinen, en ollut erityisen tärkeä kummallekaan vanhemmalleni, mutta mummi ja ukki sen sijaan lellivät minut pilalle. En tiedä mistä suunnasta tämä alkoi, mutta muistan usein minulle perustellut jonkun jutun että " no mummi varmaan ostaa sulle sen, niin siksi äiti nyt ei ostanut" . Ja toisin päin, kun sisko tai veli sai jotain, mummi ja ukki keksivät aika nopsaan jotain korviketta. Tuskin perheessämme olisi ollut 3 lasta, jos minä olisin ollut poika.
Kommentit (5)
Aika paljon tiedän näitä, että tytöt eivät saa isältään huomiota, joten äiti sitten yrittää paikata sitä keksimällä kaikkea kivaa tekemistä.
meitä siskoksia on 3. Vanhinta mummo rakasti yli kaiken, keskimmäistä vihasi ja minuun ei tuntunut olevan mitään tunteita. Minä taas olin isän lellikki, keskimmäinen äidin. Minä en voi sietää vanhinta siskoani, kun taas meistä keskimmäinen on mun paras kaveri.
Kaikki ei tykkää kaikista, mutta joku tykkää jokaisesta.
Mamma oli tiukka täti, enimmäkseen moittimassa ilman syytäkin. Poikien oli kuitenkin helppo lirkuttelemalla saada joku hyväksyvä murahdus, tai ainakin välttyä toruilta. Vaari oli taas lempeä, jota sai tuta mamman luonteen muiden muassa, ja sen takia viihtyi kai enemmän tyttölastenlastensa kanssa. Vaari oli se, joka tuli musiikkikerhon päättäjäisiin ja osti kaikkea kivaa pientä ja vei eläintarhaan ym.
Miehen perheessä yksi on selkeä lempilapsi paljon, paljon yli kaikkien muiden. Se näytetään niin selvästi (ja siis sanotaan myös ääneen) että se on vähän kiusaannuttavaa, mutta sinänsä mua ei haittaa. Ihan hyvä vain että mun mieheni ei ole se lempilapsi, jättääpähän anoppi meidät aika pitkälti rauhaan.
tällä hetkellä ainoa miniä...