Lue keskustelun säännöt.
Joulu ja pettyminen
24.12.2007 |
Ennen jouluni pilasi äitini kilahtamalla meille aina jossain vaiheessa. Kaiken piti olla täydellistä ja kukaan ei osannut olla niinkuin hän halusi; hän joutui mielestään yksin " raatamaan" ... Ja stressasi niin, että sai jossain vaiheessa raivarit. Voi, joka joulu se tapahtui aina jossain vaiheessa.
Nyt minulla on oma perhe ja mieheni vetää aina jouluna överit, vaikka muuten onkin kunnon mies, niin jouluna menee aina liikaa alkoa (kai se on sen kodin peruja, kun faijansa oli samanlainen) ja taas mä petyn, kun joulu menee pilalle.
Ei tuo mies nyt älyttömässä kunnossa ole: siivoaa nyt hyvittääkseen minulle, kun tajusi jo vetäneensä vähän överiksi, silti harmittaa, kun ei oo oikein enää joulumieli. No, kaikilla ei voi olla Fanny ja Aleksander joulu... Toisissa perheissä on pahempaakin. Olisin vaan halunnut jutella miehen kanssa yhdessä glögiä siemeillen, nyt kun lapset nukkuu...
Kommentit (5)
mutta toisaalta, koska hän kerran nyt siivoaa sujuvasti, hän ei ehkä ihan kauhean pahoja övereitä ottanutkaan.
Oletko varma, ettet itse kärsi huomaamattasi äitisi kanssa samoista oireista? Molemmat odottavat ja valmistelevat täydellisyyttä ja kilahtavat kun sitä ei tule ja he pettyvät? Onko miehesi käytös todella niin paha, ettet voisi sietää sen verran epätäydellisyyttä? (en tällä tarkoita, että umpijuoppoa ja huonosti käyttäytyvää sikaa pitäisi sietää, vaan sitä, että meissä kaikissa on pieniä virheitä ja aika suuri virhe on kiinnittää huomiota toisten virheisiin. Et haluaisi sitä tehtävän itsellesikään. Läheisten pitäisi yrittää rakastaa toistensa pikkuvirheet huomaamattomiksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittaa tänne jo eilen siitä kun kaikilla tuntuu olevan niin kovat odotukset joululta/jouluksi. Pitää olla tietynlainen kuusi ja tietyt pöperöt pöydässä. Lasten pitää saada tarkkaan valitut lahjat ja pukin pitää tulla tiettyyn kellonaikaan, muuten ei joulu tule. Itse olen jo ymmärtänyt ettei joulu ole loppujen lopuksi sen kummempi päivä kuin mikään muukaan. En odota lahjoja tai tietyn kaavan mukaan menemistä, ainoastaan rauhoittumista ja plussana tulee hyvä ruoka. Haluaisn sanoa teillekin että älkää sressatko ja vouhkatko joulusta niin huomaatte että sehän tuntuukin aika kivalta ;) Ja AP:lle joka tapauksessa sympatiaa, on raskasta huomata ettei asiat menekään suunnitellusti jos odotukset on kovat. Muistathan ensi jouluna olla asettamatta liikaa odotuksia :)
Silti se että juodaan, tuntuu olevan osa hänen jouluaan ja minun on vaikea hyväksyä sitä. Ja nyt jos puhun asiasta hänen kanssaan, niin hän suuttuu minulle. On tiettyjä asioita, joista hänen kanssaan on vain mahdotonta puhua, vaikka miten koittaisi sanoa. Kai se on sitä, ettei hän pysty myöntämään heikkouksiaan tai oikeammin hyväksymään niitä.
Vierailija:
mutta toisaalta, koska hän kerran nyt siivoaa sujuvasti, hän ei ehkä ihan kauhean pahoja övereitä ottanutkaan.Oletko varma, ettet itse kärsi huomaamattasi äitisi kanssa samoista oireista? Molemmat odottavat ja valmistelevat täydellisyyttä ja kilahtavat kun sitä ei tule ja he pettyvät? Onko miehesi käytös todella niin paha, ettet voisi sietää sen verran epätäydellisyyttä? (en tällä tarkoita, että umpijuoppoa ja huonosti käyttäytyvää sikaa pitäisi sietää, vaan sitä, että meissä kaikissa on pieniä virheitä ja aika suuri virhe on kiinnittää huomiota toisten virheisiin. Et haluaisi sitä tehtävän itsellesikään. Läheisten pitäisi yrittää rakastaa toistensa pikkuvirheet huomaamattomiksi.)
Olet oikeassa. Täytynee vain hyväksyä mies tuollaisena ja kenties joskus koittaa vielä sekin joulu, jolloin hän ei juo tai sitten se on joulu, jolloin hänen juomisensa ei häiritse minua. Jälkimmäinen lienee todennäköisempää: samakai tuo on sitten, kun lapset on isompia.
eihän maailma ole kaatunut, aluksi kerrot tunteistasi mutta ei siitä tarvii syyttää toista, voi kertoa rakentavastikkin. ja sitten juttelette muista jutuista, olet varmaan väsynyt ja herkkä monille asioille.