Lue keskustelun säännöt.
en tiedä jaksanko mieheni kanssa enää...
23.12.2007 |
nyt tulee pitkä sepustus ja valitus...antakaa anteeksi jo valmiiksi...
Meillä on kotityöt selkeästi jaettu. Sillä lailla, miten mies on ne halunnut, koska hän ei pidä mistään kotitöistä. Minusta osa kotitöistä on ihan mukavaa ja leppoisaa, osa tietysti hankalaa ja ikävää. Mutta ihanaa on se, kun tulee siisti koti -- lopputulos kyllä korvaa vaivan.
Ollaan oltu yhdessä nyt 11 vuotta. Kotitehtävien lista on jääkaapin ovessa ja jo siitä selviää, että ainakin 80% hommista on minulla.
Minua harmittaa se, ettei mies tee edes niitä hänelle jääviä hommia kunnolla. Nytkin on ollut tiskikaappi tyhjentämättä jo 6kk: siellä on vielä lapsen tuttipullot ja nokkamukit, joita ei ole kevään jälkeen käyttänyt. Kerran viikossa olen pyytänyt tyhjentämään, mutta ei ole onnistunut. Nyt sitten lopulta sanoin aika vakavasti, että on jo aika se tyhjentää. Mies suuttui ja huusi, että " tee itse mitä huvittaa, minä olen jo imuroinut" . (Mieheni imurointi on sellaista, että se kiertää kaikki lattialla olevat tavarat eikä imuroi kaappien tai sohvien alta -- saatikka että listoja tai taulun karmeja/lampun kupuja olisi koskaan käynyt erikoissuuttimilla läpi. Jälkimmäistä en edes oleta, mutta sohvan alta sentään...)
Joku varmasti nyt sanoo, että tee itse jos harmittaa. Mutta ihan vakavasti ottaen -- minä en juurikaan tee muuta kuin siivoan mieheni jälkiä. Jokaikinen aamu aloitan sillä että siivoan hänen kaljapullonsa, mukit, lautaset, leipäpussit, pöydälle lätätyt purkat yms. kaappiin/roskiin/tiskikoneeseen. Sitten laitan kaappiin hänen vaatteensa, jotka hän on edellisenä päivänä jättänyt pitkin olohuonetta (usein onneksi sohvalle -- lasten vaatteet hän jättää lojumaan siihen mihin nyt sattui ne riisumaan).
Roskia hän ei suostu viemään ennen kuin ne rupeavat haisemaan. Roskien vienti kuului ennen hänen hommiinsa, mutta olen senkin tehnyt itse, koska minua inhottaa ja hävettää asua kodissa, joka lemuaa jätteille.
Juustohöylä jää pöydälle, voiveitsi jää pöydälle, homehtuneet leivät hän vain hautaa muiden leipien alle leipälaatikossa (itse en syö leipää, joten ei mielestäni kuuluisi minun hommiini)...oikeastaan kaikki hänen käyttämänsä tavarat jäävät hujanhajan -- kitaranuotit on pitkin lattioita (ei kuulemma huvita laittaa kaappiin), käyttämänsä harrastevälineet on pitkin pöytiä, maksamattomat ja maksetut laskut ovat pitkin pöytiä...
Jos pyydän apua jossain niin saan vastaukseksi joko " se ketä vaivaa saa siivota" tai " ei huvita" .
1,5kk sitten (pidän nykyään päiväkirjaa, koska mieheni ei pidä lupauksiaan) meillä oli VALTAVA riita siitä, ettei mieheni koskaan tee mitään pojan kanssa -- esim. ulkoile tai lue kirjoja. Laittaa vaan TV:n ääreen istumaan ja menee itse tietokoneelle. Mieheni lupasi, että yrittää lukea pojalle kirjan päivässä ja käydä ulkoilemassa tai esim. uimassa.
Mitä on käynyt? Mies ehkä lukee yhden kirjan vkossa, KERTAAKAAN ei ole käynyt ulkoilemassa tai uimassa 1,5kk aikana. Eikö nyt ulkoilua edes voisi harkita? Olenko kohtuuton kun vaadin tällaista?
Kun mainitsin -- ihan rauhallisesti -- miehelleni tästä ulkoilemattomuudesta niin sain taas kauhean kiukkuryöpyn niskaani.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. kaikkea olen kokeillut. on nalkutettu, on lahjottu, on kiristetty, olen esittänyt etten huomaakaan, on pyydetty tuhannella kauniilla tavalla...
Jaksoin ennen lasta tehdä kaiken ja mieheni lupasi, että kun lapsi syntyy niin hän osallistuu. Ja nyt hän haluaa toisen. (tässä vaiheessa oma järkeni rupeaa huutamaan kiivasta vastalausetta ...vaikka toki itsekin toisen lapsen haluaisin).
Nytkin olen itse kuumeessa ja tehnyt joulusiivousta melkein tauotta.
Kertokaa mitä voin tehdä? Minusta tuntuu, etten jaksa enää kauaa. Että yksin olisi parempi olla. Vaikka muuten mieheni on ihana ihminen.
Kommentit (45)
Asiat paremmin kuin ap:lla, mutta huonoina hetkinä tuntuu että mies on yksi iso lapsi, joka ei arvosta tekemisiäni paskaakaan. Esim. eilen väänsin miehelle ja tämän siskolle tunnin ruokaa (sitruunamarinoitua kanaa, riisiä, salaattia ym., kaiken leikkasin alusta loppuun itse jne.) ja miehen ainoa kommentti oli että riisissä oli liikaa suolaa. Olisin voinut vajota maan alle...
Miehiä ei tod. pidä päästää helpommalla vain siksi, että ovat tyhmempiä (tähän minä uskon ihan täysillä). Itse olen jättänyt esim. makkarissa miehen puolen siivoamatta, pyykit pesemättä jne., jos hommat ei hoidu. Tuo vauva vie melkolailla molempien aikaa, mutta miksi minä onnistun siivoamaan silloinkin kun olen vauvan kanssa yksin ja mies ei? Odottaa vaan kehuja ja kai jotain palkintoa, että selviää perusasioista, joista miljoonat äidit ovat selvinneet jo tuhansien vuosien ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joskus kehuisit niin ehkäpä miehesikin kehuisi sinua.
Tyypillinen asenne sinullakin; miestä pitäisi vaan paijata ja silittää päähän kehuen kaikesta, mitä tekee!! :O Mistä tuollainen asenne edes tulee, sehän on aivan sairas?? Minä en todellakaan ala kehumaan
...minä en todellakaan ala kehumaan itsestäänselvyyksien tekemisestä, mutta AINA kiitän kun tekee naama norsun vitulla ne sovitut kotityöt.
Vierailija:
Tyypillinen asenne sinullakin; miestä pitäisi vaan paijata ja silittää päähän kehuen kaikesta, mitä tekee!! :O Mistä tuollainen asenne edes tulee, sehän on aivan sairas?? Minä en todellakaan ala kehumaan
Ei mielestäni todellakaan! Jokainen ihminen tarvitsee huomiota ja kehuja. Kaikenlisäksi oppiminen kehuminen vahvistaa sitä käyttäytymistä mitä toivotaan.
Minä olen itse varsin positiivinen ihminen. Huomaan jos mies tai lapset tekevät jotain hyvää ja sanon sen ääneen. Muutkin perheessämme ovat oppineet tämän tavan ja voin kertoa että siitä tulee mukava kehä. Ei me nyt koko ajan toisiamme yliteteä mutta silloin kun se on paikallaan.
Kehuja panttaamalla on vaan yhtä rutinaa ja tappelua ja ainaista nalkutusta- niin täältä luen.
Meillä on tämä tapa toiminut jo pitkään ja minulla on mieheni kanssa todella hyvä suhde.
Itse asiassa voin suositella kokeiluun muillekin :-)
terv 27, suhde 10v ja 3 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ryhtyy aikuisen ihmisen pomoksi ja rupeaa kasvattamaan tätä koirankasvatusmenetelmin.
Kyllä lähtökohdan pitää olla toista kunnioittava, eikä alistava.
MIksi niitä pitää väheksyä. Jos haluaa tulosta, haluaa myös kokeilla eri lähestymistapoja. Ja koirankasvatus on hyvä lähestymistapa. Tietty se edellyttää sitä, että miehen paikka laumassa on edes alfalle (eli naiselle) selvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
jos ryhtyy aikuisen ihmisen pomoksi ja rupeaa kasvattamaan tätä koirankasvatusmenetelmin.Kyllä lähtökohdan pitää olla toista kunnioittava, eikä alistava.
Heh, ;-DDD
(Kun näkisit tuon mun 2-metrisen karjuni ;)
Mies tekee asioita ihan pyytämällä. Ja pyytämättä- ihan vain ilahduttaakseen minua.
Koirat ja ihmiset ovat aika samanlaisia, jos tarkemmin ajattelee.
Mutta ihan aidosti ihmettelen jos sinä tai kuka muu tahansa väittää että jatkuva nalkuttaminen ja naama norsunvitulla valittaminen hoitaa homman paremmin. Se on minusta oikeaa alistamista.
31
Asetut yläpuolelle arvostelemaan.
32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muuten 32 ja muut: Minun mieheni kertoi että usein kuulemma kaverit kadehtivat kun on vaimo joka kehuu ja arvostaa. Kun niin monen miehen vaimot vaan vaatii aina lisää ja valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Asetut yläpuolelle arvostelemaan.32
Miestäni rakastan ja kunnioitan. Mieheni ei todellakaan ole mikään alistettavissa oleva hissukka. Enkä minäkään.
Tää taitaa mennä nyt juupas eipäs keskusteluksi. Joten lähden tekemään jäädyketä jouluksi.
31/35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsellinen ehkä, mutta ah niin rakastettu ja arvostettu!
37
ja elät muiden arvioiden varassa. Itsetuntosi on ilmeisen nolla.
ta ylittää se henkinen kynnys miehen arvostelusta myös oman toiminnan tutkailemiseen.
anna nyt joku pitkä selostus! aina vaan yrität jotain henkilökohtausta heittää väliin, mutta et ollenkaan kerro kuningas-ajatustasi!
joka on päättänyt että minähän valitan aina ja kaikesta. Minä olen aina oikeassa ja miehen kanssa ei neuvotella. Just niitä kauhu-naisia. Huih!
Ei mitään tietoa tasavertaisuudesta kumppanuudesta, vaan sellaiselle naistyypille kyse on ainaisesta valtataistelusta joka kulminoituu imuroinnin frekvenssiin! ;-)
kyllähän ne on nämä kehujat, jotka nimenomaan tekee siitä valtataiston. Heillä on ylin herruus päättää, mitä tehdään mitä ei. Toivotusta tekemisestä jaetaan kehuja, ei-toivotusta haukkuja.
Asetutaan yläpuolelle jumalaksi ja katsotaan näemmä, että koko muu maailma tietää kuvion.
Minä en ole koskaan " hoitanut miestäni" , enkä tehnyt kotitöistä kuin puolet, en ole ottanut hänen sukuaan hoitaakseni yms.