Lue keskustelun säännöt.
Kerrohan, minkä niminen olisit halunnut olla lapsena?
21.12.2007 |
Ja laita vielä syntymävuotesi perään. Mitä mieltä olet tuosta nimestä nyt aikuisena?
Itse halusin jostain käsittämättömästä syystä alle kouluiässä olla Eeva. Olisin varmaan kyllä moneen otteeseen surrut tuota myöhemmin, hih, ja anteeksi Eevat. Toinen vaihtoehto oli sitten Marika, se olisi edelleen ihan hyvä. Olen vm. -77.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en enää haluaisi... olla Valpion tyttären kaima...
Niitä ei kauheesti ollut tarjolla 70-luvulla, mutta yksi luokkakaveri oli Katariina ja se oli musta aivan ihana nimi. Kelpaisi edelleen, joskin oon aikuisena tajunnut että pitkän sukunimeni kanssa ei olis kovin kätevä.
-74
Oli minusta vain kaunis nimi. Siskolleni halusin Anna-nimen ja sen hän sai. Pidän edelleen kummastakin nimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen 70 luvun loppupuolella syntynyt. Kristiina olisi mun kaveristakin ihana nimi ja me leikittiin pienenä että me molemmat oltiin kristiina nimisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä kyllä tiedä, mistä sen nimen edes alunperin keksin, sillä en tuntenut yhtään Marikaa, enkä edes muista, että joku Marika-niminen esiintyisi jossain kirjassa tms. Nykyisin en erityisemmin välitä ko. nimestä. (1986)
olen vm 78 ja onnellinen nyt etten omista Diana nimeä :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei varmasti yleisesti ottaen Eeva -nimessä mitään vikaa olekaan, mutta en vain tunne sitä " omakseni" .
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ihan ovikyltinkin huoneeni oveen. Minulla siis on hieman erikoisempi nimi...
Olin jossain kylässä tavannut jonkun vanhemman tytön jonka nimi oli Henriikka, ja tää tyttö oli mun mielestä niin kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ne oli hirveen hienoja nimiä.
Olen vuosimallia -77
En yhtään tiedä minkä takia. Olen vm -86
Tai oma toinen nimikin olisi kelvannut kutsumanimenä...
Hanna vm. 77
Mullakin oli sellainen salatoive, että jos voisimme vaihtaa sukunimeä, ehdottaisin vanhemmilleni Aaltosta. Näin olisin aina nimenhuudossa ensimmäisenä, ja se oli mielestäni myös kaunein keksimistäni A-nimistä. :)
Ettet sinäkin olisi tullut lukeneeksi Pieni runotyttö-kirjoja? ;)
-5
tai ihan mikä tahansa tavallinen nimi olisi ollut toiveenani.
Oma nimeni on aina ollut hyvin harvinainen vaikka ei mitenkään omituinen. Nykyisin olen tavannut muutamia pikku-kaimoja :)
Vasta aikuisena opin pitämään nimestäni enkä enää haluaisi vaihtaa sitä mihinkään tavallisempaan enkä oikeastaan halua niitä pikku-kaimojakaan hirveitä määriä :p
vm -72.
Olin pettynyt kun äiti ja isä sanoivat, etteivät he olisi pitäneet Ulla-nimestä.
vm 74