Lue keskustelun säännöt.
Ex ja lapsi
20.12.2007 |
Exäni näki tänään ensimmäistä kertaa lapsensa. Ei ole halunnut olla missään tekemisissä.. Lastenvalvojalla käydessämme tavattiin nopeasti käytävällä. Siinä näki oman lapsensa ekaa kertaa.. Soitin hänelle muutamaa tuntia myöhemmin antaakseeni tilinumeron johon voi elatusmaksun maksaa.
Ex huomasikin kuinka lapsi oli täysin samannäköinen kuin hän itse pienenä, ja sanoit että mielenkiinto heräsi.. Olen erittäin iloinen jos heräsi, mutta nyt mietin että mitä sitten tapahtuu kun ja jos hän haluaa tulla tapaamaan lastansa. Hänellä on jo uusi suhde ja pelottaa että jos se aikoo tehdä uudesta naisestaan " uuden" äidin. Onko kellään vastaavaa kokemusta kun exän isänvaistot sattumalta heräävät?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin odottaa lasta 3kk seurustelun jälkeen. Ehkäisy petti.
Kun olin raskaana rv 14, totesin että on parempi jättää haaveet yhteiselosta ja keskittyä vauvan odotukseen yksin.
Koko raskauden lähetin miehelle kuulumisia raskauden etenemisestä. En saanut mitään vastauksia.
kun vauva syntyi, lähetin viestin ja toivoin että tulee sairaalaan katsomaan. Ei tullut.
Lastenvalvoja lähetteli kutsuja isyydentunnustukseen, mies ei koskaan vastannut. Jos soitin, hän löi luurin korvaan. Lopulta olimme tilanteessa, jossa lastenvalvoja ehdotti isyydentunnustuksen tapahtuvan oikeuden kautta. Ei minulla ollut enää voimia, eikä halua. Miten pakottaa toista isäksi jos ei todellakaan halua? Ei kait ketään voi tosissaan pakottaakaan?? Eihän lapsi ollut suunniteltu, mutta minä yksin sen päätin pitää, siis jatkaa raskautta.
Lapsen ollessa 6kk tapasin sattumalta tämän miehen kadulla. Hän näki lapsensa vaunuissa. Hän katsoi, katsoi pitkään.. sanoi, että lapsi muistuttaa ihan häntä, on samannäköinen kuin hän oli lapsuuden kuvissaan.
Mies tuli pariin otteeseen käymään meillä. Kun lapsi oli 3v hän vieraili viimeisen kerran. Siihen mennessä vierailuja noin kerta-kaksi vuodessa.
Nyt lapsi on kohta 11v. Eli ei ole nähnyt isäänsä 8 vuoteen. Toivon, ettei hän koskaan havahdukaan isänä olemiseen. Menisi vain kuviot sekaisin pahemman kerran. Minulla on uusi mies ja kolme yhteistä lasta hänen kanssaan. Esikoiseni pitää uutta miestä isänään, vaikka tietääkin, että hänellä on oma " isä" tuolla jossain.
Olen onnellinen näin. Toisaalta hyvä, ettei ex ole sotkemassa kuvioita, vaikka aluksi surinkin sydän verellä lapseni isättömyyttä.
jos alkaa tapaamaan lastaan ja sitten jossain vaiheessa huomaakin ettei se aina ole ruusuilla tanssimista niin pelkään hänen hylkäävän lapsen uudelleen..juuri tälläista käytöstä voisin odottaa lapseni isältä... minäkin päätin jatkaa raskautta vaikka hän painosti aborttiin.. en kuitenkaan pystynyt sitä tekemään.. kertaakaan ei odotuksen aikana soittanut, tai no kerran ja sekin oli että oonko sanonut jollekkin että hän on lapsen isä.. exäni on minua 7 vuotta vanhempi ja jo siinä iässä että olis aika miettiä että haluaako elämältä muutakin kuin loputuonta baarissa notkumista.
suutuksissaan lähetti viestin jossa sanoi että hän olisi varmaan paperilla hyvä isä ja että olispahan rakastavat vanhemmat jos lapsi olisi hänen ja uuden tyttöystävän kanssa. mietin hetken että kukakohan tässä tapauksessa on rakstava vanhempi.. hän kun ei ole missään nimessä halunnut tavata lastaan.. todennäköisesti suoltanut jotain paskaa nykyiselle naiselleen...joka toinen tekstiviesti sanoo että en halua ikinä nähdä ja sitten tulee tälläisiä ihme asioita.
nyt kuitenkin pelkään sen isänrakkauden ja vaiston heränneen.
Harva nainen haluaa alkaa puolisonsa ja tämän ex-vaimon lapsen äidiksi! En minä ainakaan!!! Omat lapset riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin pelotti ihan hirveästi 8niin naurettavalta kuin se nyt kuulostaakin) että ex menee yhteen, vaikak naimisiin uuden naisensa kanssa ja vaikka VIE minulta lapseni. kaikkea sitä tuleekin ajateltua!
No, totuushan on se, että sinulta ei kukaan lasta saa vietyä, ei, jos olet lapsellesi hyvä ja tunnollinen äiti.
Eli sen puolesta voit huokaista.
Mutta toinen juttu taas on se, että isällä on tapaamisOIKEUS, ei velvollisuutta. Eli jos hän vaikka kahden vuoden säännöllisten tapaamisten jälkeen kyllästyykin uhmaikäisen hoitoon (tai jos saa nyxänsä kanssa lapsen ja aikaisempi lapsi " unohtuu" uuden perheen synnyttyä), niin hänen ei ole mikään pakko tavata lastaan. Hän voi jättää lapsensa kuin nalli kalliolle itkemään.. ja jos taas vaikka 4 vuoden päästä kiinnostaakin, niin hänellä on jälleen OIKEUS tavata lastaan.. taas niin kauan kuin kiinnostusta riittää.
Tämä taas on äärimmäisen raskasta lapselle.
t. 2
isä on tiensä valinnut vaikka minä toivoin ja toivon että ei olisi.. tänään kuitenkin kuulosti siltä kuin rakkaus olisi alkanut.
En oikein tiedä miten olla kun tuohon tulee joku muu. Olen ollut kuitenkin ihan kaksin vauvan kanssa ihan odotusajan alusta asti. Ei oiekin osaa suhtautua jos isä haluaakin kuulua lapsen elämään.. Ja en todellakaan luota hänen hoitokykyynsä. Ikinä ei ole vauvaa edes koskenut. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotusaika oli jo ihan tarpeeksi. Nyt kun olemme päässeet juuri omaan päiväjärjestykseemme niin sitten pitäisi taas aloittaa uusi. Olen vähitellen oppinut hyväksymään sen faktan että lapsellani ei ole isää, niin tuollainen käänne olisi aika shokki... Asiaa ei myöskään auta se että jutellessani hänen kanssa puhelimessaan vanhat tunteet nousevat pintaan vaikkakin en ikinä unohda kuinka rumasti hän on yhteisestä lapsestamme puhunut.
Alan helposti alitajunnassa kehittää meille perhettä ja kuinka palaisimme yhteen ja sitä rataa. Oltaisiin ihan oikea perhe.. Tiedän ettei se tule ikinä onnistumaan...
Lastenvalvojakin yritti valaa minuun toivoa.. Mutta en mä halua sitä toivoa. Toisaalta parempi että olisimme ihan kaksin, joskus tulevaisuudessa löydän ehkä sellaisen miehen joka haluaa olla isä lapselleni, ja vielä hyvä isä. ap
Helppoa ei tule olemaan, menee tuo mitä rataa tahansa.
Parasta tietty olisi, että isä vaan tunnustaisi lapsensa ja aluksi tulisi sinun luo tapaamaan vaikka kerran-kaksi viikossa. Eihän lasta voi heti tuntemattomalle ihmiselle vaikka viikonlopuksi antaa!
Ja joskus tulevaisuudessa, joskus kun lapsi on 2-3v alkaisivat EHKÄ nämä isän luo menemiset. Aluksi vain päiväkylään, pikkuhiljaa yökylään.
Tai jos isä ei halua olla tekemisissä, ei edes aloittaisi tapaamisia. Lapsi ei ole mikään lelu jonka voi heittää nurkkaan kun kyllästyttää. Tai kun joku uusi neitokainen ilmestyy kuvioihin (uusi ihastus, joka ei välttämättä halua tenavaa kuvioihin)
Toivottavasti saatte asiat sovittua hyvin ja ilman riitoja.
t. 2, joka menee nyt nukkumaan ja etsii tämän ketjun huomenna käsiinsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pitkin kyliä ilmoittelee että dna-tutkimus osoitti että hän ei ole isä. Ja tämä taas saattaa minut erittäin naurunalaiseksi.
Minäkin menen nyt nukkumaan. YÖT! ap
Minulla on tarina kerrottavana, kerron sen heti kun ehdin.. laitan vaan vauvan nukkumaan ensin ja tulen sitten kirjoittamaan.