" Mä voin ihan hyvin olla ilman kotia." Lapseni lähetti minulle tämän viestin lennokin muodossa.

Lapset ovat olleet taas isällään yli viikonlopun. Kaikilla meillä oli ollut ikävä ja tunteet pääsivät purkautumaan pahimmalla mahdollisella tavalla.



Tuli heti kotiin päästyä puhetta, että tänä vuonna isä menee esikoisen luokkaan (todeistusten jakoon) ja minä menen kuopuksen luokkaaan.



Tästä tyttäreni loukkaantui ja suuttui ja alkoi itkemään ja marisemaan, että hän haluaa isän .....



Itselleni tuli niin paha mieli, että annoin lapselleni samalla mitalla takaisin. Huusin tosi alkeellisesti, että mene sitten isäsi luo! Nyt heti!!

jne.

Lapseni ovat minulle rakkaimmat ja elämäni tärkein asia.



Lapseni on nyt hyvällä mielellä mutta mitkähän traumat jätin sanomalla, että äiti voi sitten muuttaa pois jne?



Minulla on paha olla ja syystäkin. Onko kenelläkään muulla käynyt vastaavaa?



En tarvitse haukkuja, omantunnontuskat ovat riittävät.