Lue keskustelun säännöt.
En halua tai pysty antamaan anteeksi!
18.12.2007 |
Kammottava asia, vaikka ihmiset pyytävät anteeksi ilkeyksiään, ja minä sanon " ei se mitään" ja käyttäydyn siitä eteenpäin _aina_ ystävällisesti. Päässäni kuitenkin asia velloo ja pyörii ympäri kunnes voin fyysisesti pahoin. Unohdan jonkin ajan päästä (ei siis ole tietoisessa ajattelussa), mutta sitten asia pulpahtaa taas esiin ja voin yhä pahoin. Pakahdun sellaisissa tilanteissa vihaan ja ahdistukseen. Yritän kovasti päästä tästä pois, teen töitä mielestäni asian eteen, tiedän, kuinka anteeksianto olisi nimenomaan minulle hyvästä, jne. Kuitenkin jossain vaiheessa viha ryöpsähtää kuumana ja polttavana ylitseni kuin laava. Asioita on muistissani lapsuudestani asti. Joku kertoo jonkun toisen sanoneen minua tyhmäksi, enkä saata koskaan enää kunnioittaa sitä sanonutta ihmistä, ja olen vihainen sille, joka sen minulle kertoi - olisin ollut onnellisempi tietämättömänä. Auttakaa hyvät ihmiset! Joulu, armon juhlakin ovella, ja minä ryven katkeruudessa enkä pääse irti!
Kommentit (3)
Tuota en olekaan lukenut, vaikka kaikkea mahdollista itsehoito-opusta onkin tullut asian tiimoilta luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyrkinyt tietoisesti unohtamaan nämä asiat. Nyt lapsen saatuani olen tehnyt ajatustyötä monenlaisten asioitten kanssa. Nämä " kaltoinkohtelut" ovat samalla nousseet pintaan, ja vievät voimavaroja aivan valtavasti. Mietin, miksi en silloin pystynyt puolustautumaan. Samoin nykyisinkin joku voi tieten tahtoen loukata minua, mutta en tajua sitä siinä tilanteessa, vaan myöhemmin. Vihan määrä on hillitön. Mutta en pysty ottamaan asiaa esillekään, koska silloin saan helposti " niuhottajan" maineen. Paha olla tällaisen luonteenpiirteen kanssa.
Yksi tuntemani on Daniel Nylundin Anna anteeksi. Se on kuitenkin jo tosi vanha, mutta saattaa löytyä jostain kirjastosta.