Vkonlopputissuttelun lopettaminen! Tsemppausta kaivataan...

mutta minkä takia tarvii lasten antaa kärsiä juomisesta?!

Alkoholi on hyvä renki mutta huono isäntä.

Itse muistan lapsuudesta sululaismiehen joka oli mukava selvinpäin mutta voi kuinka pelkäsin aina koska hän on kännissä, hirveetä möykkää ja uhkaavasti käyttäytymistä. Erittäin pelottavaa lapselle koska muistan nyt näin aikuisenakin sen pelon tunteen.

Nyt tämä mies onkin täysi alkoholisti eikä oma veljensä = eli oma isäni pidä häneen mitään yhteyttä.

Jokaisen oma valinta haluaako tuhlata elämänsä juomiseen mutta mä ainakin katson säälien ihmisiä jotka ovat päättäneet uhrata elämänsä Viinamäen herralle. Ei taida olla muuta keinoa poistaa pahaa oloa kuin paeta todellisuutta.

kuin että aika pian varmasti löytyy taas se vapaalla olon idea ilman alkoa.

Itsellä kävi tupakan kanssa niin -mitä on koiranulkoilutus ilman rauhallisia savuja samalla jne. Mutta kyllä se sieltä vaan löytyi hiljalleen taas uudestaan ja on niin paljon parempi olo ilman tupakkaa. Samaa voi varmaan jossain määrin verrata alkoholin käyttöön.

aina tietysti on poikkeuksia ja myös tosin ääripäät saattaa tuon aiheuttaa.

Meillä ei vanhemmat juoneet alkoholia ollenkaa ja se oli jotenkin itsestään selvyys ettei sitä kotiin tuodakaan, Minulla ei ollu kuitenkaa mitää tarvetta alkaa kokeilemaan ja läträämään alkoholin kanssa, olen samoilla linjoilla vanhempieni kanssa, alkoholi on huonosta ja sitä ei kenenkää tarvitsisi juoda.



Myös on niitä jotka ovat koko lapsuuden eläneet alkoholistien kanssa ja ovat itse sen tähden absolutisteja. Että en nyt ihan mustavalkoisesti tätäkää asiaa tarkottanut vaikka siitä sen kuvan ehkä sait.:)





Oma lapsuuskotini oli tosi alkoholikielteinen, tiukan jyrkkä suhtautuminen alkoholiin. Opin jotenkin jopa pelkäämään alkoholia, se oli pelottava "peikko". No, sitten tottakai kun tulin murrosikään, niin mikäs muu silloin alkaa enemmän kiinnostamaan kuin ne asiat joista vanhemmat on aina paasanneet? Eli tässä tapauksessa alkoholi. Join tosi paljon nuorempana, ja nykyäänkin aika paljon, ja koen kyllä että osasyy on tuo alkoholikielteisyys. Olen aivan varma, että jos olisin nähnyt normaalia alkoholinkäyttöä kotona lapsena, niin suhteeni alkoholiin olisi erilainen.

[/quote]

Onhan tyyliin Ranskassa ja Italiassa tapana juoda viikonloppuisin viiniä. Miksei Suomessa? Ehkä siksi, että täällä on enemmän ongelmakäyttäjiä kuin muualla. Minä pidän viinistä ja aion kohtuudella juoda sitä jatkossakin piste.



Onhan moni kulttuuriperheen lapsi sanonut niistä 60-70 luvun juhlista, että nuhahti aina aikuisten puheensorinaan ja olo oli turvallinen. Se on lapsellekin sitä mihin tottuu niin tuntuu turvalliselta. Tietysti silloin ei voi olla väkivaltaa eikä agressiviisuutta mukana siinä juhlimisessa. Omat vanhempani ottivat minun lapsuudessa vieraiden kanssa viiniä ja olutta ja olivat joskus kovaäänisiäkin, mutta ei koskaan holtittomia tai vihaisia, siksi on mielestäni edelleen ok.

ei se elämä niin mustavalkoista kyllä ole.

Alkoholiperheen lapsesta voi tulla absolutisti, suurkuluttaja tai ns. normaali käyttäjä. Ei se välttämättä katso perhetaustaa. Omia valintojahan ne on lopulta ja nuorena varmasti se alkoholin kokeilu on suurimmalla osalla mukana kuvioissa. Yhtälailla itsellä.



Kotona oli aina normaalia alkoholin käyttöä eli saunakaljaa, viiniä ruuan kanssa.



Se on kyllä totta että nuorelle varsinkin se mikä on kiellettyä on sitten se mitä on pakko kokeilla. Itsellä vanhemmat antoivat alkoholia maistaa teininä kotona ettei sitten tarvinnu lähtee ensimmäisiä maistiaisia tekemään johonkin kadun kulmille.

Poika matki isäänsä kaikessa (isä oli hänen idolinsa). Lopussa isä meni tupakalle ja poika jäi katselemaan tupakka-askia. Tuumaili, että pitäisikö kokeilla. Tosi hyvä mainos! Alkoholista voisi tehdä ihan samanlaisen mainoksen. t. tupakoitsija

Tissuttelu ja kohtuukäyttö, kännääminen ja toisaalta absolutismi ovat kuitenkin kaikki kolmion eri kulmia. Itse en ole ääripään naisia, eli koko elämässä, kohtuudella kaikkea.



Kohtuudella sipsejä, kohtuudella karkkeja, kohtuudella alkoholia, kohtuudella liikuntaa jne. Jos ap:stä tuntuu että hänen käyttönsä on mennyt yli sietorajan, silloin on hienoa, että selkärankaa löytyy tilanteen katkaisemiseen. Tsemppiä ap:lle!



Täällä nyt monet ovat kääntäneet keskustelun absolutismin puolustukseksi. Se on yhdenlainen ääripää, jota kaikki eivät halua tavoitella. Minun mielestäni absolutismi on tietyllä tavalla anoreksiaa, ruoka on paha peikko, jota ei saisi suuhun laittaa. Ei kannata provosoitua, en aio lähteä tästä vänkäämään...



Täällä palstalla pyörii keskimääräistä enemmän absoja kuin muilla palstoilla ja IRL. Luonnollisesti. Tuntuu melkein koomiselta, että päivitellään jonkun henkilön 7 OLUEN joka viikonloppuista juomista :) Se on puolet ns. turvallisesta rajasta.



MUTTA jos sen itse kokee ongelmaksi, niin silloin se on ongelma ja siitä pitäisi päästä eroon. Ihan sama on esim. karkkien syömisen kanssa. Veikkaan, että sokeriholistelja täällä pyörii aika paljokin. Ja mitä seurauksia sillä on? Liikalihavuus, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes jne. Suurempi riski sairastua niihin kuin kohtuukäytöllä maksakirroosiin.



Tämä ihan vain henkilökohtaisena pohdintana. Ei tarvitse ärsyyntyä...

Se ON huolestuttavaa.

Olen tästä juomisesta henkisesti riippuvainen, tosi vaikeaa olisi olla kotona perjantia-iltana juomatta mitään - toisaalta jos on muuta menoa tai ohjelmaa aikaisin lauantaina, ei tee tiukkaa olla ilman.

i]

Kiva, että virinnyt keskustelua :)



Määristä. Mulla alkoi tissuttelu 5 vuotta sitten puolikkaalla viinipullolla ja parilla saunasiiderillä/vkonloppu. Mieheni siis joi pullosta puolet. Jossain vaiheessa mies ei enää välittänyt viinistä ja huomasin pikku hiljaa, että mulla meni koko pullo+siiderit/vkonloppu. Viimeiset pari vuotta on ollut sitä, että oikein odotan sitä hiprakka-olotilaa. Viime aikoina määrät ovat olleet vähintää 1 litra viiniä, pari kaljaa + pari lonkeroa/vkoloppu + satunnaisesti viikolla, jos mies töissä. Rupesin salailemaan määriä jne. Lisäksi se aiemmin puhuttu, että pe- ja la -päivinä en voinut klo 16 jälkeen ajatella meneväni minnekään (paitsi ystäväperheiden illanistujaisiin) vaan keskityin tissutteluun. En minäkään koe olleeni humalassa lasten nähden mutta hiprakassa kyllä. Ja vissiin välillä humalassakin.



Itse olen elänyt 70-luvulla perhebileiden aikaan. Olo ei ollut koskaan turvaton mutta alkoholi kuului aika vahvasti juhlintoihin. Jos alkoholien miettiminen tulee yhtä tärkeäksi tai tärkeämmäksi kuin ruokien miettiminen juhlia suunniteltaessa, niin se kertoo jo jotain.



Pitkään elin siinä harhaluulossa, että alkoholimäärät on mulle ok. Ja niin varmasti satunnaiskäytössä (esim. kerran kuussa, jos illanistujaisia tms.) olisikin mutta ei JOKA IKINEN VIIKONLOPPU YMPÄRI VUODEN.



Niinpä sitten tein tämän päätöksen, joka toivottavasti kestää. Mutta esim. tulevana vkonloppuna mulla on tiedossa naisten ilta, ja silloin aion ottaa. Absolutistiksi en ryhdy :)



ap

Hienosti olet pärjännyt, onnea :))! Mulla ei ihan yhtä hyvää kuulu... Arkitissuttelun olen nyt saanut aisoihin, mutta valitettavasti viime viikonloppuna tuli kuitenkin vähän otettua... Eli ei päästy siihen meidän tavoitteiseen.... Mutta, toisaalta, mun ongelmahan on just ollut enimmäkseen tuo arkitissuttelu, ja se, että viikonloppuna juon sitten reilummin. Eli sinänsä olen jo tyytyväinen siihen, jos saan arkitissuttelun loppumaan, ja viikonloppuisin juon sitten siten kuin nykyään arkisin. Uskon että se on ihan kohtuullista alkoholinkulutusta silloin. Absolutistia musta ei saa, sen tiedän, nautin kuitenkin niin paljon jostain viinilasillisesta tai saunaoluesta. Mutta, nyt mennään viikko kerrallaan, katsotaan mitä tuleman pitää...

Ja ihan hyvältähän tuo kuulostaa. Se, että lopetat säännöllisen arkitissuttelun, vähentää huomattavasti viikottaista annosmäärääsi. Siitä on hyvä lähteä!



Joo, ei minustakaan absolutistia saa. Mutta tavoite on sama kuin sulla, että kohtuujuomiseen pitäisi päästä ja se, että alkoholi ei enää määrittäisi niin paljon elämää.



Tsemppiä sinne!!!!!



ap

Täällä menee vaihtelevasti. Olen siis vähentänyt juomistani huimasti: viikkoannokseni nykyään 1-3 entisen 16+ sijaan. Mutta, mutta...himo on vielä aika kova. Joka perjantai haluaisin juoda enemmän kuin yhden tai kaksi! Lauantaina tilanne jo parempi. Pystyn siis olemaan juomatta mutta himo on ja pysyy. Se, että kerroin miehelleni ja hän on "valvojani", on ollut äärimmäisen tärkeää. Jos olisin yrittänyt itsekseni, en olisi onnistunut. Ja sitähän olin aikaisemmin yrittänytkin, huonolla menestyksellä.



Kesää kohden siis porskutellaan. Se tulee olemaankin sitten uusi koetinkivi. Mutta ei passaa ajatella sitä vielä :)



Tsemppiä kaikille muillekin, jotka painiskelevat samojen ongelmien parissa!



ap

Kuinkas hurisee ketjuun osallistuneilla?



Täällä suht ok. Edelllisen viestini jälkeen olen ollut kerran viihteellä naisporukassa ja silloin tuli otettua oikein kunnolla. En muista, milloin olisin ollut niin humalassa. Syykin on selvä: kun tiedän, että tulee taas pitkä tauko (mun mittakaavassa), niin otin sitten varoiksi. Sen jälkeen ollut kaksi viikonloppua ja ne kuivin suin. Nyt perjantaina teki todella tiukkaa ja mulla olisi ollut tilaisuus ottaa salaa mieheltäni mutta onneksi jostain löytyi sisua.



Nyt olisi tarkoitus olla jouluun asti ilman mitään ja sitten jouluna hillitysti pari punkkulasia. Sitten lähdetäänkin reissuun ja siellä otan varmasti joka päivä vähän.



On tämä kyllä yllättävän vaikeaa henkisesti. Pinna on usein kireällä mutta kun on selvitty pahimmista himosta, niin olo on aika voittaja!



Mukavaa joulunodotusaikaa kaikille!

Kuinkas hurisee ketjuun osallistuneilla?

Täällä suht ok. Edelllisen viestini jälkeen olen ollut kerran viihteellä naisporukassa ja silloin tuli otettua oikein kunnolla. En muista, milloin olisin ollut niin humalassa. Syykin on selvä: kun tiedän, että tulee taas pitkä tauko (mun mittakaavassa), niin otin sitten varoiksi. Sen jälkeen ollut kaksi viikonloppua ja ne kuivin suin. Nyt perjantaina teki todella tiukkaa ja mulla olisi ollut tilaisuus ottaa salaa mieheltäni mutta onneksi jostain löytyi sisua.

Mukavaa joulunodotusaikaa kaikille!

Luin tätä ketjua silloin kun se alkoi, onneksi osuin koneelle nyt ja näen tämän jatkon.

Itse olen nuorimman lapsen jälkeen lopettanut juomisen kokonaan. Olen juhlissa liikkeellä omalla autolla. Asumme sen verran kaukana, että auto on luonnollinen valinta kulkuneuvoksi. Työkaverit kiusoittelevat nätisti juomattomuudestani, mutta viimeisen neljän vuoden aikana se on muuttunut osaksi normaalielämään. Eikä kukaan enää oletakaan, että olisin yön juoppokuskina, kuten alkuaikoina. Sanonkin aina, että olen juhlissa, kunnes känniläiset alkavat ärsyttämään eli suurin piirtein puolille öin.

Itsellen olen luvannut, että kalsarikännit on silloin tällöin ok. Mutta kummasti elimistö on nyt tottunut tähän alkoholittomaan olotilaan, ja jo yksi siideri antaa sellaisen "humalan", ettei tee mieli enempiä. Mieheni raitistui jo ennen minua sattumien summana (pitkä sairaalakeikka ja sen jälkeen pitkähkö aika voimakkaita kipulääkkeitä). Hänellä oli ennen tapana, ettei saunassa voinut edes käydä ilman saunakaljaa. Se otti minua aivoon, sillä mielestäni alkoholi ei saa olla tunnetasolla tiukasti sidottu johonkin tapahtumaan. Juttu kuin juttu pitää pystyä tekemään myös totaalisen alkoholittomana. Tänä päivänä hänkin myöntää asian. Entisaikaan meidän lomareissut oli hermojen kiritelyä, sillä mun mielestä ei lomallakaan saa joka päivä tissutella, ajokuntoisuus on säilytettävä - oli auto käytössä tai ei ;-)

Sitte vielä kommentti jollekin, joka joi yhtä monta lasillista kuin miehensä: Yritä vaikka kaataa itsellesi viiniä vain puoli lasillista. Näin lasimäärät pysyvät samana, mutta alkoholimäärä vähäisempänä. Kävisikö se.

T. entinen kohtuu paljon juhlinut