Vkonlopputissuttelun lopettaminen! Tsemppausta kaivataan...

vaikka tiedän, että tämä pitäis saada loppumaan, niin voimia ei ole edes hakea apua. Parisuhde on niin suossa, siitä pitäis ensin päästä eroon.

Joulun alla glögi (ilman tujausta) tai sitten, vesi, tee, kivennäisvesi....

Mä olin myös suhteessa, jossa tuli juotua liikaa juuri miehen vuoksi. Mies itse oli ihan alkoholisoitunut ja minä join vain jaksaakseni katsoa sitä touhua. Vihdoin sain niin paljon voimia, että erosin ja jäin yksin pienen villin pojan kanssa.

No olin etukäteen ajatellut, että juomiseni loppuu eron myötä, mutta sepä onkin lisääntynyt! On tosi raskasta olla yksin ja iltaisin huomaan että jos aiemmin join pari kaljaa, niin nyt juon koko sixpakin, kun mies ei enää ole juomassa omaa osuttaan.

Sairasta! Mutta on tutkittu, että naisen alkoholisoitumisen takana on usein juoppo mies, koska nainen jää helpommin koukkuun.

Nyt en uskalla ostaa kuin ykkös olutta, etten tulisi samanlaiseksi kuin exäni.

Näin siinä saattais minullekin käydä. tiedän jo nyt, että olen liian tiukasti koukussa. Jotain järisyttävää tarvii tapahtua, että pääsen taas "jaloilleni". Onneksi pystyn vielä hoitamaan kaikki asiat, mutta saattaa tulla sekin päivä, etten siihen enää pysty.

Mä olin myös suhteessa, jossa tuli juotua liikaa juuri miehen vuoksi. Mies itse oli ihan alkoholisoitunut ja minä join vain jaksaakseni katsoa sitä touhua. Vihdoin sain niin paljon voimia, että erosin ja jäin yksin pienen villin pojan kanssa.

No olin etukäteen ajatellut, että juomiseni loppuu eron myötä, mutta sepä onkin lisääntynyt! On tosi raskasta olla yksin ja iltaisin huomaan että jos aiemmin join pari kaljaa, niin nyt juon koko sixpakin, kun mies ei enää ole juomassa omaa osuttaan.

Sairasta! Mutta on tutkittu, että naisen alkoholisoitumisen takana on usein juoppo mies, koska nainen jää helpommin koukkuun.

Nyt en uskalla ostaa kuin ykkös olutta, etten tulisi samanlaiseksi kuin exäni.

ja kahden lapsen äiti. Ikää vähä päälle 30. En kanna huonoa omaatuntoani viikonlopputissuttelusta, se on mun ainoa pahe ja se tapahtuu hillitysti kun lapset ovat nukkumassa, toki voin ruoan kans jo juoda lasin viiniä. Pe iltana mulla menee ehkä puoli pulloa vinkkuu ja pari siiderii, olen nukkumassa ja klo 23 viimeistään- en oikeasti ymmärrä mitä pahaa siinä on? Toki jos itselle siitä tulee paha olo ja huono omatunto, niin kannattaa lopettaa, mä en henk. kohtasesti tiedä mitään mukavampaa rentoutumiskeinoa ja viikon nollausta kun hyvä ruoka, hyvän viinin kans perjantaina ja miehen kans höpöttely viinilasillisen äärellä takan edessä telkkua katsellen!

tästä päivästä lähtien. Kiitos ap tästä ketjusta, soitin heti miehelle ja ehdotin tätä nollalinjaa loppukuuksi ja hän oli heti mukana. Mutta, voi olla että on helpommin sanottu kuin tehty, pelottaa jo etukäteen... Meilläkin on lomamatka edessä, ja tiedän, että siellä kuitenkin tulee juotua taas vähän enemmän, niin jo senkin takia hyvä pitää vähän breikkiä... Helppoa ei tule kyllä varmasti olemaan. Mutta yritetään!! Ja ap, nostellaan tätä ketjua ja kerrotaan että miten sujuu :)! 5

riskiraja (16 annosta) rikki JOKA viikko :(. Ei hyvä. 5

Tulin takaisin koneelle ja huomasin viestisi. Hieno juttu, siitä se lähtee :)



Itse just tuskailin tässä, kun alkaa hämärtää, että voi kääk, mihin mä olen joutumassa. Kun perjantai-ilta koittaa ja alan laittaa hyvää ruokaa + on pimeää ja kynttilät sytytetty mutta ei sitä viinilasia, toista, kolmatta...



Edelliselle sanoisin, että ei vkonlopputissuttelussa kait mitään pahaa ole, kun se pysyy rajoissa. Niin mullakin pysyi monet vuodet. Mutta toleranssi kasvaa ja enää ei riitäkään siihen rentoutumiseen (tarkoittaa mulla hiprakkaa) enää pari lasillista. Mulla alkoi mennä siihen, että join pari viinilasillista ruokaa laittaessa, pari ruoan kanssa ja pari ruoan jälkeen. Meni siis viinipullo illassa ja monesti siihen päälle vielä saunasiideri tai kaksi. Joten kun molempina iltoina tämä sama juttu ja joskus myös arki-iltoina (usein silloin, kun mies reissussa), niin puhutaan jo hiukan eri määristä. Lisäksi alkoholi alkoi hallita liikaa jo kaikkea + huijasin miestäni joskus määrissä, mitä olen juonut.



Nyt on vaan yritettävä löytää takaisin siihen kohtuujuomiseen, joka mulla ei voi olla joka viikonloppuista juomista.



Tsemppiä vitonen ja muut!



ap

Nyt en pysty edes kirjoittamaan. Osui pahasti minuun.

Lopulta menin hoitoon ja aloitin antabuksen. Olin alkoholsi ja pienten lasten äiyi. Se oli parasta aikaa elämässäni! Antabus on tosi halpa lääke ja auttaa. Pieni määrä alkoholia aiheuttaa verenpaineen laskun, pahoinvointia ja kasvojen punotusta. Lopulta ei tee edes mieli alkoholia.

Kuulosti ap:n juttu niiiin tutulta. Eli minäkin join ennen jokainen viikonloppu, aina perjantai ja lauantai. Siihen se meni pikkuhiljaa ja kohta siitä tuli käytäntö.. Ja lomilla tietysti join sitten arki-iltoinakin. Tätä kesti semmoiset 4 vuotta.



Ärsytti tosi paljon, jos vaikka lauantaina oli joku sukujuhla tai joku mikä rajoitti vähän sitä juomista. Mitään kaatokännejä en juonut mutta humalaan kuitenkin. Ja omasta mielestä en ollut pahasti humalassa silloin..



Sitten vuoden vaihteessa aloitin taas tipattoman tammikuun (sen olen aina pystynyt pitämään kaikesta huolimatta). Viikonloput meni niin että ärsytti kun ei voinut juoda, oli tosi tylsää ja tuntui ettei nyt viikonlopuissa ole sitten mitään järkeä.. Ei mitään tekemistä!! Mutta jotenkin se tipattomuus sitten vaan jatkui helmikuun jne.. Pikkuhiljaa huomasi miten sitä ihan oikeasti rentoutuu viikonloppuna kun ei juo, vaikka ennen ajatteli ettei viikonloppuna voi mitenkään rentoutua ilman alkoholia! Maanantaisin oli huomattavasti helpompi mennä töihin kun oli oikeasti rentoutunut.



Nyt sitten on menty melko raittiissa tunnelmissa koko vuosi =) Vappuna olen viimeksi juonut, se on ainoa juomakerta tänä vuonna :) Tuntuu että oikeasti voi olla aika ylpeä itsestään nyt! Ja nyt huomaa sen eronkin viikonlopuissa, miten sitä nyt on enemmän valmis lähtemään illallakin jonnekin (leffaan, kauppaan, mitä tahansa) eikä vaan jumita kotiin siksi että saisi juoda. On virkeämpi monessakin mielessä.



Ja mitä sitten tulee siihen, että en muka ollut ennen pahasti humalassa.. Kyllä vaan olin.. Nyt näkee sen tilanteen ihan eri tavalla, kun ei enää puolustele sitä omaa juomistaan. Mies juo edelleen samalla tavalla ja nyt näkee sen miten se vaikuttaa lapseen (on jo teini) ja miehen omaan käyttäytymiseen (tyhjä katse, tv:tä tuijotetaan ja samalla juodaan). Vaikka ei siis kaatokännejä otettukaan eikä mies ota nytkään niin humalassa on kuitenkin sen verran, että kyllä se näkyy.



Vinkiksi se, että kannattaa hankkia limpparia tms. sen alkoholin tilalle. Vietät sitä koti-iltaa edelleen lasi kädessä, mutta ei alkoholia.. Itseäni ainakin ihan jo limpparin juominen helpotti tosi paljon, oli tuttu tunne kun sai kuitenkin jotain juoda =) Ja ajan kanssa se helpottaa, on koko ajan helpompi ja helpompi olla juomatta. Suosittelen ihan täysin alkoholitonta linjaa.

Mistä löytäisi hyvän yksityisen lääkärin?

(pääkaupunkiseudulta). Häpeän ja hävettää. On hyvin vaikea lähteä hakemaan apua.



Hävettää ja vielä kauheampaa olisi mennä lääkärille, joka katsoisi yliolkaisesti.



Itselläni ei ole onnistunut: "Nyt en enää osta".



Joka aamuyö mietin miksi taas illalla kittasin pullollisen viiniä. Sitä ennen päivän mittaan meni yksi pullollinen.

että mulla viikossa tuli yleensä n. 12 annosta eli ei menny raja vielä rikki, mutta kyllä tuo määrä oli mulle liikaa (sain siitä kuitenkin kahdelle illalle humalat).



t. 32

Selvästi juovuksissa. Työterveyslääkäri-kirjailija kertoo omasta yrityksestään (ja retkahduksestaan) olla kokonainen vuosi juomatta. Seppänen pohtii ja analysoi rehellisesti ja itseään säästämättä omaa juomishistoriaansa ja lataa väliin kylmiä lukuja ja faktoja alkoholihaitoista. Lääkärinä hän ei voi sanoa, että mikään määrä alkoholia olisi turvallista, sillä alkoholi on kemiallisesti keskushermostoa lamaava myrkky. Kirja on juuri siksi mielenkiintoinen, että Seppänen on toiminut koko "tissuttelun" ajan lääkärinä, ei siis ollut mikään halveksittu katuojajuoppo. Silti hänen ei ollutkaan helppo lopettaa juomista, vaikka niin luuli.



Kirja sai minut miettimään paljon tämän suomalaisen yhteiskunnan ilo ilman viinaa on teeskentelyä -asennetta ja valtiovallan ristikkäistä suhtautumista alkoholiin: viinasta saadaan mukavasti verotuloja, mistä osa voidaan sitten ohjata päihdeongelmien hoitoon.

Toisen ihmisen kanssa voisi peilata syvempiä syitä juomiselleen ja saada itseluottamusta juomisen lopettamiseen/ vähentämiseen.



Onnea matkaan!

pari jääkylmää cokislight-lasillista. eli korvaan sen alkoholin muulla juomalla.

ja hassua on, että jos juot vaikkapa alkoholitonta olutta (esim. nikolai on tosi hyvää!), niin sitä tulee "humalaan". Siitä tulee sellainen rento fiilis, ihan kuin elimistö yhdistäisi sen oluen maun siihen hyvään fiilikseen... Mutta mulla tosiaan pitää olla sen oluen tai siiderin makuista juomaa, en tykkää limuista, enkä niitä kyllä jaksaisi litkiä lasitolkulla. Kopperbergilla on myös tosi hyvää alkoholitonta siideriä, jos siideri enemmän maistuu.

Kiitos tsempeistä! 32 kirjoitti kyllä niin hyvin minunkin tuntemuksiani. Juuri tuollaista se on. Juominen rajoittaa muuta elämää hirveästi! Aamupäivän minäkin pystyn tekemään ja liikkumaan mutta kolmen neljän jälkeen en enää lähde mihinkään, kun alan jo virittäytyä tunnelmaan. Alan valmistella päivällistä, laitan musiikkia soimaan ja kaadan viiniä. Mies on vielä mahdollistanut tämän minulle, sillä aikanaan tämä lähti mun oman vaatimuksesta ja mies lähti ulkoilemaan/uimaan tms. lasten kanssa ja tulivat sitten valmiille aterialle kotiin. Tunnelmalliseen kotiin, jossa takassa paloi tuli ja pöydässä oli hieno ateriakokonaisuus ja äiti jo nousuhumalassa.



MItäs nyt sitten? Nyt on yritettävä luoda sama juttu ilman viiniä. Mutta pelkään kyllä jäädä yksin tänne kotiin ja aionkin puhua miehelle, että jos pari seuraavaa lauantaita oltaisiin kaikki kotona tai lähdettäis yhdessä ulkoilemaan. En kertakaikkiaan voi jäädä tänne itsekseni. Vaikka juotavaa ei talossa olisikaan, niin olisin niin tulisilla hiilillä, että siitä seuraa kaikkea muuta kuin kiva ilta lapsille.



Yksi vielä aika nolo juttu. Mä en muista, milloin viimeeksi olisin rakastellut mieheni kanssa selvinpäin :( Tai, okei pari kertaa tässä on ollut sunnuntaiaamupäivällä, kun lapset ovat olleet mummolassa. Mutta pääasiallisesti sitä on tapahtunut pe tai la-iltoina. Kaipa sekin juttu on opeteltava sitten uudestaan. Arki-iltaisin ollaan molemmmat niin väsyneitä, ettei seksi kiinnosta, joten se on ajoittunut vuosikausia jo vkonlopuille. Ja silloinhan minä olen ollut aina hiprakassa.



34: lle! Eiköhän melkein jokaisella lääkäriasemalla ole lääkäreitä, jotka tietävät päihdeasioista. Rohkeasti vaan, jos tahtosi on oikeasti oppia juomaan kohtuudella. Sulla taitaa määrät olla aika toista luokkaa kuin minulla. Onko sulla lapsia? Tsemppiä sinnekin!



Ja se kehen kolahti eikä pystynyt kirjoittaa, en kuista numeroasi. Kirjoita rohkeasti tuntojasi. Olisi niin mahtavaa, jos tästä ketjusta ja vertaistuesta olisi oikeasti apua monelle ihmiselle. Naisten "tissuttelu" (varsinkin äitien) taitaa olla edelleen sellainen tabu tässä yhteiskunassa, että siitä ei ihan hevin missä tahansa puhuta. Voimia sinne!



Mitäs vitoselle kuuluu tänään?



Kohti viikonloppua tässä marsitaan mutta yritetään tsempata kaikki! Ollaan kuulolla :)



ap

Eilinen päästiin juomatta pisaraakaan, eli sen puolesta kuuluu oikein hyvää :). Kuten sanoin, meillä ollut tosiaan tuo tissuttelu ihan lähes jokapäiväistä niin sen puolesta jo tuo yksi ilta ilman mitään on jo voitto! Mutta, siitähän se nyt vasta lähtee, mutta pakko sanoa, että nyt jo tiedän, että vaikeaa tulee olemaan... Kuitenkin, eilenkin tuli monta kertaa mieleen, että jos sitä yhden viinilasin ottaisi, mutta menin sitten kuitenkin mieluummin nukkumaan. Pakko oli mennä nukkumaan jo heti yhdeksän jälkeen, kun en voinut vaan katsoa telkkaria ilman sitä viinilasia, eikö ole hullua? Voi että noi sun fiilikset on kyllä ap tuttuja, miten kuvailet noita viikonloppuja: tuohan juuri on sitä ihanaa viikonlopun viettoa, mitä ihmettä sitä sitten tekee jos ei voi laittaa takkaa päälle, ei voi laittaa ruokaa, ei voi polttaa kynttilöitä, ei voi mennä saunaan... Kun niihin kaikkiin kuuluu niin voimakkaasti se alkoholi. Jostain joskus luin, että kun yrittää irrottautua alkoholista niin pitää pysyä pois niistä paikoista joissa yleensä juo: mitäs sitten kun juo aina kotona, en mä ikinä baareissa käy?? Eihän kotoa nyt pois voi olla... Mutta, ehkä se tästä, ja tosissaan nyt yritän kyllä....

Siitä se lähtee! Ensin yksi ilta, sitten toinen...Luuletko, että miehesi on yhtä sitoutunut tähän yritykseen kuin sinäkin? Jos on, niin teillähän on tukea toisistanne ihan älyttömästi! Kun toisella on huonompi hetki, voi toinen kannustaa sen yli ja toisinpäin.



Mulla tulee näiden vkonloppujen lisäksi varsinaiseksi koetinkiveksi miehen työmatkareissut, joita on noin pari arki-iltaa kuussa. On siis yön poissa enkä tiedä, miten ihmeessä mä niistä selviän, kun mies ei ole vahtimassa?! Onneksi seuraava on vasta reilun kolmen viikon päästä. Jos olisi jo päässyt pahimmasta yli.



Joo, eikä sitä oikein kotoa voi poissa olla, kuten mainitsit :) En minäkään käy ravintoloissa kuin pari kertaa vuodessa vaan kotipainoitteista juomista on täälläkin tullut harrastettua.



Tsemppiä sinne taas tähän iltaan. Täällä pk-seudulla myrskyää edelleen ja on hämärää. Ei siis oikein ulkoilusääkään :)



ap