==SYYS-04-joulunalusviikkoon==

Minen niinkään uhmakas, mutta syyspoika-Antsa kylläkin :-) Hyvä neuvo tuo Kukkiksen :" Minusta tuntuu, että sinua harmittaa, Antsa, oletko kiukkuinen vai miksi karjut?" . Poika oli aivan äimänkäkenä ja hiljeni miettimään asiaa...



Kävin tänään Antsan kanssa kolmivuotisneuvolassa...Krmh..Syyskuussa unohdin siis varata ajan, sitten varasin, mutta unohdin mennä ja sitten kesti ajan saaminen. Tänään siis viimein pääsin. Th:n kanssa totesimmekin, että minä en pojan kanssa ole neuvolassa käynytkään äitiysloman loppumisen jälkeen. Antsa on aina ollut isänsä kanssa liikkeellä. Antsa rohkaistui hienosti th:n kanssa. Teki iloisesti kaikki temput, piirsi pyydetyt jutut, tunsi kuvat ja hommat (paitsi värit, mutta sitä en odottanutkaan). Puheterapiaan laitettiin lähete. Niin ovat isommatkin käyneet. Pottahommasta ei ollut täti ollenkaan huolissaan. Sanoi, että neljävuotiaana vasta aletaan ihmettelemään. Pituutta oli 97.5 cm ja painoa 15.2 kg.



Minä (huono vanhempi) en ole ikinä päiväkodin tädeille vienyt lahjoja. Lohduttelen omaatuntoani sillä, että vanhempainneuvoston kanssa keräämme rahaa retkiin ja nytkin perjantaina menen myymään joulumarkkinoille vanhempainneuvoston pöytään tavaroita, jotka itse olen ruinannut lahjoituksena tukusta :-)



Voi, lähettäkää minullekin laatikoita ;0) Taidan ostaa valmiina kaupasta (lisään korkeintaan lorauksen kermaa sekaan). Kinkkurulla odottaa pakkasessa. Tänä jouluna ei pöydästämme turhaa tavaraa pitäisi löytyä (nyt teemme vain itsellemme, kun anoppikaan ei jouluksi tule).



Hyvikset kaikille, pus!



SaaMa♥

Meillä ihan selvästi oksennustaudin jälkeinen elämä on ollut kiukkuisempaa. Yölläkin neljän aikaan Onni heräs känisemään ja kiukuttelemaan. Nukahti lopulta noin 20 kertaa ärähdettyään. Syö tarhassa hyvin mutta kotona ei oikein. En jaksa tosin huolestua mutta kuitenkin.



Mä leivoin tänään sitten piparit, osa2. Siitä omatekemästä taikinasta tehtiin. Onnikin jaksoi hienosti leipoa, lauantaina sillä oli vielä vähän veto pois puuhasta. Laitoin jonkinsortin pakettiin pipareita ja Onni leikkasi viivaa pitkin ruskeasta kartongista sydämen, jonka mä koristelin valkoisia silkkipaperinpalasia rutistelemalla. Se on yhteislahja koko tarhan porukalle (henkilökunnalle). Tuon kortti-idean varastin mieheltä. Eihän tuo monimutkainen idea ole mutta ei olis tullut mun mieleen:) Se teki Onnin kanssa kaks korttia mummu vainaansa siskoille, joille Onni on aika tärkeä. Ja Onni nimenomaan oli halunnut tehdä sydämen. Aivan kuten viikko sitten kun mentiin naapurin neidin 5-v synttäreille, piti tehdä sydän kortti.



Tuosta kiukuttelusta. Nukkumaan meno taas on helpottunut jos muuten on vähän känkkäränkkää ollut. Tänäänkin 19.30 aloin puhua hampaidne pesusta ja Onni jo tuli kylppäriin yks kirja kainalossa. Luki sitä eilenkin itsekseen sängyssä ja toissa päivänä. Ja kun oli tarpeekseen lukenut, oli vienyt takaisin kirjakoriin huoneessaan. Kiva oli kuunnella kun se selosti kirjan tapahtumia jossa pikku nalle ei halua mennä nukkumaan:)



Ai niin! Meillä oli eilen tarhan joulujuhla! Hienosti meni. Lapset vietiin erilliseen huoneeseen, jossa niille laitettiin " roolivaatteet" päälle. Olin varma (luottamus on kova..) että Onni alkaa siinä vaiheessa itkemään mutta ei. Kun sen suosikki hoitaja otti Onnin niin ei ollut mitään ongelmaa. Sitten lapset tuli sali puolelle eturiviin istumaan ja pääsipä Onnikin esiintymään. Soitti jotain helistintä lavalla muiden lasten kanssa. Vähän, eli aika paljon siis, ujosteli lavalle menoa mutta kun pääsi kaverinsa viereen, oli ihan ok. Mutta voi suloisuus kuinka ujo tuo poika on:D AIna kun piti soittaa sitä helistintä, se katsoi alaviistoon tosi ujosti ja kainosti. Mutta olihan se reipas. Vaikka Onni ei ole läheskään nuorin (pienten ryhmässä on alle 2-v lapsia paljon) niin ujoin se on ehdottomasti! Miehen kanssa ihan ihmeteltiin sitä illalla mutta samalla todettiin että on reipastunut ja paljon! Ei puoli vuotta sitten olis tullut mieleenkään, että Onni soittaa esiintymislavalla joulujuhlassa!



Jeps, nyt saunaan. Väsyttää eikä millään kiinnosta enää olla töissä tällä viikolla...



T-P

Omaperäisiä otsikoita tosiaan:)



Tein piparkakkutalon osat ja pipareitakin tänään iltapäivällä. Tuli hyödynnettyä tää kotonaolo. Huomiseksi aamuksi maksalaatikon tekoa. Mies tulee sitten päivällä kotiin ja minä menen töihin. Illalla pitäis mennä kaupungille. Harmittaa vietävästi, kun kaveri sanoi, ettei haittaa, vaikka meillä esikoinen ollut taudissa. Sitten olikin siirtänyt oman lentonsa, kun muuttaa takaisin kotimaahansa, ja lähteekin jo huomenna aamulla torstain sijaan. Ois ollut kivempi perua heti, kun nyt olin jo innoissani lähdössä. Harmittaa, että ilman mitään ennakkovaroitusta siirsi yhtäkkiä lentonsa. Turhamainen minä tuijottaa omaa napaansa taas:)



Kaupungille pitää silti mennä, näköjään yksin.



Saamuska, virtuaalilaatikot lähtetetty!



Meilläkin uhmaa kyllä ja illalla harmittaa varsinkin leikin lopettaminen. On nyt keksinyt, että on liian kipeä jalka, että voisi kävellä keittiöön tai istua itse tuolille tms:) Esikoisella on joskus ollut kasvukipuja jaloissa. Tänään oli aamulla ollut kuulemma kurkku kipeä, masu kipeä, jalka kipeä jne. kun mies vei päiväkotiin ja esikoinen jäi mummin kanssa kotiin. Ei noi välttämättä mitään huutotilanteita ole, mutta niitäkin tietty joskus tulee. Vielä ei uhma kuitenkaan ole kauhean pahaa. Saa nähdä tuleeko, vai onko leppoisampi luonne. Usein tuntuu, että esikoinen on kuin isänsä ja pienempi kuin setänsä. Siitä päätellen ottaisi asiat rennommin:)



Alkaa väsyttää, pitäis kai alkaa valua nukkumaan...



T: Ynis

Lapsoset oli päivällä jo niin virtaa täyttä ja riidoissakin, että arvelin esikoisen pääsevän huomenna kouluun. Mutta illemmalla rupes tietty viluttamaan ja sitten tuli jo itkukin, kurjan olon takia ja harmituksena, kun ei pääse kouluun. Esikoinen on niin kova murehtimaan. tai ei osaa itekään sanoa, miksi itkua tulee. On vaan niin herkkä ja kuulostelee oloaan. Neiti sitten on taas ihan toista maata ja jotenkin ihmeellisesti onkin päässyt vähimmällä taudeista.

Pitäis siis huomenna muistaa selvittää läksyhommat, pääsipä esikoinen viime tipassa kouluun tai ei. Ja kortit ehti kirjoittaa kavereille, mutta pitää kysyä, voiko niitä antaa naapurin pojalle vietäväksi vai miten. Onneks koulu ei oo kaukana. Kyllä muakin harmitti, kun tänään koululla ois ollu jouluateria ja esikoinen kun osaa ruuasta nauttia, vaikka hoikkeliini onkin.



Miehellä rupeaa hommat olemaan loppusuoralla ja on ollu ihan ihmeissään, kun on nyt päässyt tavallaan helpommalla kuin muina vuosina. änään oli joulujuhla tuossa meidän museon pihalla.



Loput joululahjat sain eilen paketoitua :) tai kaksi pientä juttua vielä puuttuu, mutta muut. Ja siivoilua oon jatkanut sinnikkäästi, vaikka päivällä meinasin kyllä ihan hyytyä. nukuinkin Pekan vieressä pätkän.



Pekalla on uhma. On välillä oikein viheliäinen ja huutaa ja tekee kaikkea muuta kuin pitäisi. mutta välillä taas on tosi ihana. Mä oon aika huono tuossa sanoittamisessa. Lähinnä toiten kautta tulee puhuttua eli muille selittää, että " Pekkaa harmittaa, kun..."

Pekalla minusta tuo kuuluu asiaankin, mutta neitille kyllä pakkasin pukinkonttiin kirjat: ole hyvä. Pienten prinsessojen käytöskirja. Ja kissa killin kiukkupussi. Liekö noista ois vähän apua.



Tuli jo niin paljon virheitä , että paras koitta enimmät korjata ja lopettaa.



hyvää yötä!



T@hti

Olen esikoisen kanssa kotona aamupäivän. Saa nähdä millon mies pääsee päivällä kotiin ja minä töihin. Koitetaan vähän limittää näitä poissaoloja.



Täällä voidaan kuitenkin ihan hyvin. Esikoinen oli jo iltapäivän eilen ihan ok ja söikin aika paljon. Täytyy pitää vielä tämä päivä kotona, että näkee olevan okeasti kunnossa eikä heti viitsi viedä tartuttamaan muita lapsia.



Illalla pitäis sinne kaupungille mennä. Tylsää mennä yksin, mutta ehkä saan nopeasti ostokset hoidettua ja ensi vuoden kuvakalenterit haettua. Ei vaan ole oikein selkeää käsitystä siitä mitä kaikkea pitäis vielä hankkia joululahjoja.



Oma äitini aiheuttaa taas vähän harmaita hiuksia, mutta koitan unohtaa aiheen taas vähäksi aikaa.



T: Ynis

Veeti just viety päiväkotiin. Ensimmäinen satsi pyykkiä koneessa, pitäisi imuroida ja pestä lattiat.



Eilennä sain muutamat lahjat ostettua. Joillekkin sukulaisille pitää vielä lahjat ostaa. Tässä just mietin että lähtisikö selloon, itikseen vai keksustaan lahjaostoksille. Koitan tässä jotain lahjaideoita kehitellä etten ihan tyhmänä pyörisi kaupoissa. Yritän saada ilman lapsia lähdettyä. Eilennäkin Venlalla alkoi hermot mennä muutaman tunnin kaupassa kiertelyn jälkeen.



Uhmasta. Veetillä on aika moinen uhma tällä hetkellä. Karjuu, heitelee tavaroitaan, tönii Venlan nurin, haukkuu muita tyhmiksi, kovin kiukkunen on vähän väliä, kaikki on hyvin hidasta (pukeminen, syöminen, kävely), kaikki on koko ajan ei. Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. Itse tulee välillä hermiostuttua Veetille ja sit onkin itsellä pahamieli että ois pitänyt tilanne hoitaa jotenkin muuten.



Venlalla alkaa jo hienosti tulemaan sanoja. Ja kovasti yrittää kaikkea matkia mitä kuulee.



Mutta nyt jos aloittaisi sen siivoamisen.



Öttis, Veeti ja Venla

Ei mulla mitään järkevää, mutta tulin kuitenkin.



Kävelystä: Molemmat pojat on reippaita kävelemään. Aa kaunokaisen tapaan kävelee yli kilometrin reippaasti, eikä edes halua rattaisiin (ja toiset oppii vasta tässä iässä kävelemään). Eekin kävelee ihan hyvin ja jaksaa pitkät matkat, mutta jos tarjolla on pulkka tms. niin mieluummin kyllä istuu kyydissä. Mutta lähikauppaan voisin lähteä ilman rattaita jos ei olis kolmostien ylitystä.



Tein bataatti laatikkoa, kuivakakkuja ja lihapulla taikinaa ja olkapää on tosi kipee, miten ihmeessä pääsen viikon päästä töihin?



Pojat on tänään vielä hoidossa ja siksi yritetään tehdä äidin kanssa kaikenlaista.



Mutta pitää taas lopettaa tämä vasurilla kirjoitus...



omanapainen Mari

Väsy painaa kirjaimellisesti silmäluomia. Onneks pikkukakkonen alkaa niin teidossa lepohetki. Olen tosi iloinen kun sain neuvoja sähköpostiin Samun ruokaaisoissa. Ihanaa että lapset ovat terveitä ja sellaista huolta ei nyt ainakaan ole.



Joululahjoja olen ostanut odella minimaalisesti, ainoasaan yksille tuttaville jotka ovat käymässä jenkeistä, sellaisen Helen Sjerbeckin (vai miten se nyt kirjotetaankaan) taidekalenterin, samanlaisen mun vanhemmille, itekkin olisin voinut ottaa saman, miehen kanssa sopimus etei osteta mitään, lapsille en ole ostanut mitään, ainoastaan pikkuVLlle aikanaan hankittun lastenastiaston paketoin, saavat kuitenkin kummeilta ja sukulaisillta ihan riittävästi.



menen pötköttään sohvalle ja kutomaan lapasta



tiivii

kun Samu oli tulollaan harkisin kaksostenrataita, mutta päädyin siihen etä hullu olen jos lykin täällä mäkisessä maastossa kahta tenavaa ite hiki niskassa. Pikku-V on sitten kävellyt ja on oppinut hyväksi kävelijäksi : ), lauta on ja alamäissä saa tulla kyytiin, mutta ylämäet kävelee aina.

Se on kyllä jo ihan lähellä, ei oikein tajuakaan. On niin paljon vielä tekemättä juttuja mutta toisaalta ruokahommathan on pakko tehdä aattona tai aatonaattona. Siivouksen teen lauantaina, lupasi pakkaskeliä sille päivälle niin se kyllä on sitten just sopiva keli siivota. Tulee edes hetkeksi raikas tuoksu kotiin:)



Meillä Onni kävelee melko mieluusti mutta on luonteeltaan haaveilija, joten joskus se kestää. Mutta yleensä kyllä kulkee hyvin. Kaupungilla sen harvan kerran kun käydään yhdessä, ei rattaita ole ollut mukana aikoihin. Se vaan on joskus ongelma, jos Onni sattuu sille päälle, ettei se tahtois millään ottaa kädestä kiinni. Onni on kyllä kaikin puolin aktivinen liikkumaan, tykkää pyöräilläkin kovasti ja pitkiä matkoja.



Meille on nyt sitten pompsahtanut uhma-kausi päälle. Nämä mene jaksoittain nää hommat. Tänään heräs hyväntuulisena mutta loppu aika ennen tarhaan lähtöä oli pelkkää huutoa. Läpsi isäänsä, hetti puseron pois ettei tykkää siitä ja kaikki oli päin peetä. Pariin otteeseen laitoin Onnin huoneeseensa rauhoittumaan mutta eipä se itku loppunu oikein. Lopulta sain sen rauhoittuun syliin vaikka vastusti ensin syliä. Kaikki tämä ehdittiin tehdä alle puolen tunnin. Herätä, pestä hampaat, kiukutella, pukea, kiukutella, laittaa (äitin) tukka ja taas vähän kiukutella:) Harmitti viedä tarhaan kun itki jo toisena aamuna ettei halua sinne. No en sillä tarkoita, että jättäisin viemättä jos lapsi sanoo ettei halua mennä mutta juu nou.



Ja kysyi jo tarhan pihalla onhan H (lempi hoitaja) oottamassa mua. Tiesin ettei ole vaan että siellä odottaa pienten puolen mieshoitaja.. Naama mutrulla ja itku kurkussa Onni jäi. Sitten mies tuli (toi minut töihin) aamupalalle tänne työpaikalle kun meni vasta kasin jälkeen pelaan jääkiekkoa. Sitten harmitti kun se ehti täällä melkein tunnin istua, että olis pitäny tuoda Onnikin tänne aamupalalle ja viedä sitten vasta kasin aikaan tarhaan... No joo, jotenkin vaan niin tympäsee kun Onni jää itkemään.



Käytetäänkö teillä muilla tarhassa käsidesiä?!? Ymmärrän, että käsiä pestään usein ja lapset yleensä tahtoo lotrata saippuan kanssa. Onnilla on alkanut kuivumaan kämmen tuosta peukalon ja etusormen välistä ja en enää ihmettele kun tänään hoitaja sanoi, että käsien pesulle (kuten joka aamu tietty) ja sitten käsidesiä käsiin. Nyt on tietysti sitä mahatautia liikkeellä mutta kuitenkin.



No nyt pitää lopettaa.



T-P

Vie rasvapurkki tarhaan ja käske laittaa vaikka ennen päikkäreitä. Just nyt tuntuu ihan hyvältä ajatukselta käyttää sitä käsidesiä (nimimerkillä: esikoisella 2 vatsatautia 2 viikon välein) :)



En ehkä jatkuvassa käytössä tollasta desinfiointia suosi, mutta jos on tauteja liikkeellä kovasti, niin ehkä silloin.



T: Ynis

Itse joudun töissä käyttämään käsidesiä parikymmentä kertaa päivässä, eikäole kuivattanut. En siis pese käsiä joka välissä, mutta ennen ja jälkeen potilaan lotraan huuhteella. Ainakin työpaikan käsidesissä on mukana kosteuttavaa glyserolia.



Nykyisessä kodin tiski-vaipparallissa ja saippuapesuissa sen sijaan on kädet korppuna :/



t. tea nuhalandiasta (kolme niistettävää nenää - mies osaa niistää itse ;)

Voi kääks tuota meidän uhmakasta poikaa. Ero vaikka viime torstaihin on kuin yöllä ja päivällä. Ihan älytöntä menoa. Mies ja poika kävi kaupassa ja kun tulivat, kuului ulkoa jo kauhea huuto. Mies kantoi Onni takista sisälle ja siinä se vaan huusi ja itki lattialla. No, mä sain sen ihan ok olotilaan kun ehdotin muistipeliä. Menikö yks peli ok ja sitten toisessa hitsas kii. Onni tekee niin, että jos mä löydän vaikka krokotiilin ja norsun ja sitten se avaa pöllön ja norsun niin sitten se muistaa missä se toinen norsu oli ja se avaa sen ja antaa ne norsut mulle. No, toisessa pelissä kävi näin ja sitten mä löysin vahingossa omalla vuorolla parin. Siinähän se soppa jo oli. AIkansa se vinkui että kun hän ei löydä mitään ja mä kysyin monesti, että vieläkö pelaat vai keräänkö pelin pois. Ja yritin sanoa,e ttä minäkin löydän parit ihan vahingossa. Jouduin sit keräämään kortit pois----> ihan älytön huuto. Ja se taas laantui kun annoin tovin huutaa ja ehdotin että keitetäänkö munia iltapalaksi.



Syö nyt kotona tosi huonosti niin siks ehdotin jotain muuta ku leipää. Tätä ennen olin jo taas itsekin pariin otteeseen vajonnut 3v tasolle niin että ikkunalasit soi. Kohta ovikello soi ja tuli het mieleen, että nyt ne naapurit tuli kysyyn että onks kaikki ok... No naapuri se oli mutta se kaveri naapuri ja se toi lahjan;) Ja sanoi itse että heilläkin 5-vuotias oli just vähän huutanut.



Ihanaa tämä elämä.



Käsidesistä vielä. En mäkään oikein usko, että se on se kuivattaja vaan se ylenmääräinen saippualla peseminen. Mutta tosiaan ihan hyvä tietenkin että yrittävät estää tautien leviämisen. Ei kiitos mitään tautia jouluksi. Vaikka vähän tuo Onni ennen nukahtamista yski kuivasti.



Huomenna meen töitten jälkeen kylille. On joku joululaulu juttu rotuaarilla ja sitten on PAKKO löytää äitille ja miehelle ne lahjat. Ja vielä yhdet valokuvakehys värkit pitää Sinooperista ostaa. Tein anopille ja appiukolle omat kehykset itse, joihin printtaan Onnin kuvan. Sitten porukoiden naapurin 11v tyttö oli tuonut jotain paketteja sinne myös meille, joten tein hänellekin kehykset. Ajattelin etsiä jokun valokuvan ko. tytöstä kun se on pieni ja laittaa kehyksiin. Sitten teen vielä yhdet tälle Onnin tuoreimmalle serkulle, joka on tänään muuten tasan 5kk.



Nytten nukkumaan kohta. Viimeinen aamu ja sitten alkaa ansaittu joululoma!!! Tulee tarpeeseen. Viimeisen 6kk aikana kun pisin vapaa on ollut 4 päivää.



T-P

Loppusuora häämöttää ja tilanne on hyvä, mutta tahti vaan meinaa väkisin hyytyä. Oon myös huolissani äidistäni, joka on jo pitkään sanonut monesta asiasta, ettei jaksa eikä viitsi / miksi pitäisi. Pitäisi kuitenkin olla fyysisesti suht hyvässä kunnossa ja toki on viisastakin vähentää tekemisiä, mutta semmoiset asiat ,joita yleensä on touhunnut ja selvittäny, niin nyt ei :(



Esikoinen pääsi tänään kouluun ja huomenna onkin vaan todistusten jako. Tänäänkin oli lyhempi päivä. Neidillä vaan ei meinaa tauti kunnolla hellittää otettaan. Luulin jo yöllä, et tulle sairaalajoulu, jos onkin umppari, mutta ilmeisesti ei sittenkään.



Onhan tässä ollut rupeamaa,joten ei ihme, vaikka väsyttääkin. Mutta onneksi mitään viime hetken hässäkkää ei pitäis enää tulla, kunhan sinnitellään loput hommat. Kun aikaakin vielä on miehenkin jäädessä huomenna lomalle.



Mies teki illalla karkkeja ja keittiön sekamelskasta huomautin, niin totes siihen: " Oothan itekin joskus sanonut, että viiden lapsen yh:na on välillä aika rankkaa" . Eli sotkut siis oikeasti jäi mun siivottavaksi, mutta toki ei pidä miehen osuutta muutoin väheksyä eikä tositilanteessa yh-elämään verrata.



Jaksamisia!



T@hti

Hiiulihei,



Ehei, oloni ei ole ollenkaan noin riemukas, mutta yritän päästä joulufiilikseen. Mulla on lähinnä remppafiilis, tekisi mieli vaan huseerata haalarit päällä ja vaikuttaa siltä, kun minusta oikeasti olisi apua:D Saisikohan syysmammoilta JMN-todistuksen? OIkeasti keskityn kietomaan keski-iän ylittäneitä remppamiehiä pikkusormen ympärille hymyilemällä nätisti ja viemällä pullaa;D Heh, tuntitaksallahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ne tekee mitä pyydän.



Mutta suokaa tämä minulle. Kotona kukaan ei juuri nyt tunnu tekevän mitä minä pyydän. Murjotan siis koneella. Lapsi ei nuku ja mies ei mielestäni osallistu tarpeeksi jouluvalmisteluihin. Kaikenlisäksi yöt sujuvat valvoen, koska makuuhuoneemme välikaton/seinän väliin on muuttanut hiiri, joka aloittaa yövuoronsa joka ilta kello 23.30. Se on jo yön pimeinä tunteina nimetty miehen serkun mukaan, joka myös painaa töitä raskailla koneillansa tonttimme vieressä toisten yöunista piittaamatta. Jos joku tietää kuinka hiiri häädetään moisesta paikasta, allekirjoittaneeseen voi ottaa yhteyttä. Se meteli on ihan käsittämätön! Sieltä varmaan hyökkää jouluna hiiriarmeija, joiden kohteena on lihaisat varpaani. Hiirethän tunnetusti syövät lihaa:D



Jouluostoksiin on vielä viime tingassa lisättävä tekokuusi, jotta emme aiheuta traumoja joulukuusiin addiktoituneelle lapsellemme. Normikuusta Motti ei kestä. Lapsiparka kun kärsii jo jouluvalotraumasta. Motti rakastaa valoja, mitä enemmän ja monivärisempiä, sen parempi. Ja meillä kun on vain yksi kynttelikkö, minä inhoan jouluvaloja, mutta rakastan sitä enemmän kynttilöitä, joita sitten riittää.



No niin, tässä jutussa ei ole päätä eikä varsinkaan häntää, joten menen murjottamaan muualle. Joululahjani olen jo, by the way, saanut. Se on suuren suuri roskalava, jonne saa antaumuksella kantaa kaikkea sitä kamaa, joita näihin nurkkiin ja vähän muihinkin on vuosikymmenien saatossa kertynyt. Arvatkeepa onko remppamiehet innoissaan, kun minä pyörin siellä alati vaanimassa ison jätesäkin kanssa: " Joko tämän saa viedä?" .



So long sisters. Koittakaa kestää!



Aavis ja miehet

Oltiin tänään Veetin kanssa kaverini luona kyläilemässä. Veetikin jopa käyttäytyi, kivaa oli. Koko aamupäivän juostiin Venlan ja äitini kanssa ostoksilla. Sain joulukuusen ostettua. Saa nähdä miten joulukuusi kestää kun Venla repii kaikkea mahdollista ja pentu syö taas kaiken mahdollisen. En ostanut sitä tavallista metsäkuusta vaan sen paksumpi havuisen onko se nyt nimeltään jalokuusi.



Muuten meillä Veeti kävelee reippasti, mitä nyt välillä kun uhma painaa päälle löntystelee ja ei halua kävellä. Rattaissa Veeti ei ole sitten viime talven jälkeen istunut. Seisontalautaakaan ei juuri käytetä. Reipas on kävelemään.



Melkein kaikki joululahjat on hankittu. lauantaina heti aamulla mennään ruokaostokset hoitamaan. Pikkusiskoni tulee silloin hoitamaan Veetiä niin ei Veetin tarvitse kaupassa menettää hermojaan. Lauantai päivä ja sunnuntai kuluvatkin sitten sukulaisten luona kyläillessä.



Menkat on alkamassa, kurjaa en niitä ois yhtään nyt halunnut jouluksi.



Pitänee lähteä viemään koiruus ulos. Pitää ensin odottaa että mies tulee kellarista, lähti joulukuusen jalkaa etsimään.



Taas tuli vaan omaa napaa.



Öttis, Veeti ja venla

Typyllä viimeinen antibioottipäivä. Kiirettä on pitänyt, sillä Typyn itsenäisyyspäivänä saama kuume siirtyi korviin ja vatsatautiakin on ollut kuvioissa. Takauma viime joulun sairastamisiin on siis helppoa helpompaa...

Töistä olin kokonaiset kaksi päivää poissa, ja enempää ei vaan voinut -tuon kahden päivän aikanakin ehti moni asia mennä pieleen, vaikka selkeät ohjeet olin laittanut asioiden hoitamiseksi. Plaah.



Aaviksen tuntemukset voisin siis enemmän kuin jakaa.

Koti on suht puhdas, mutta kaikkea muuta kuin siisti ja jouluinen. Mutta onhan vielä muutama päivä ja yö aikaa päästä joulutunnelmaan :-) Eilen olin sentään työn puolesta joulukirkossa ja kauniiden laulujen ja puheiden jälkeen tuntui joulunodotuskin seesteisemmältä.



Samoin pari lahjaa on vielä hankkimatta, mutta tänään ja huomenna ajattelin paikata sen tilanteen.



Hops liikkeelle!



Keilin

Hyvä syy, ei sillä:)



Meillä kämppä tosi sekainen ja tuntuu välillä, ettei vois vähempää haitata. En sano, ettei kiinnostaa, koska joulu kyllä kiinnostaa. Olenkohan saavuttanut jonkun tason, ettei joulu stressaa niin kauheasti. Ei meillä ruokia puutukaan kuin rosolli. Tietty perunat pitää keittää ja sillit paloitella jne. Muttei mitään suurempaa. Puhuttiin miehen kanssa, että huomennta vois hoitaa ostokset (joka mulle jättää varaa myös sille, jos unohtaa jotain. Sunnuntaina kun on vielä kaupat auki) kuusta myöten ja sunnuntaina siivota.



Minä sain valtavan herkkukorin ja pari pulloa viiniä (tai oikeasti toinen glögiä) asiakasfirman osastolta jolle teen töitä. Tai pienemmältä yksiköltä siis. Koko osastolta sain jo viimeisen päälle hyvän kattilan. Olen ihan otettu. Piti eilen tilata appiukko hakemaan kori juna-asemalta, kun en ois sitä saanut raahattua lasten kanssa kotiin:) Oman firman lahja on lehtitilaus, joka on myös aivan oivallinen lahja. Töissäkäynti kannattaa jouluna:)



Tosiaan, en odota, että kämppä kiiltää lattiasta kattoon jouluna. Yleensä toivon, että edes silloin ois oikeasti siistiä ja puhdasta. Nyt ei stressaa niin paljoa. Jos jää pölyt pyyhkimättä, niin sitten jää.



Nyt jo toivotan IHANAA JOULUA YSTÄVÄT! Osa ei ehkä enää täällä kauheasti palstaile ennen joulua.



T: Ynis

Se vaan ei tunnu niin suurelta operaatiolta, kun tulee lähes itsestään uunissa valmiiksi. Miehen hommaa muutenkin:)



Huomenna ois tarkoitus olla Sellossa heti aamulla, saa nähdä:)



T: Ynis

Ja nyt en tarkoita sitä sananlaskua, jonka kaikki tietää... Onni venkslasi isänsä sylissä seisaaltaan (isä siis istui nojatuolissa) ja muljahti sitten siitä reisien päältä alas ja löi suunsa puiseen nojatuolin käsinojaan!!! Kun otin pojan lattialta toiveikkaana katsoin,että kävikö vaikka silmäkulmaan mutta kun näin verta suussa menin ihan paniikkiin. Ja jos suoraan sanon mua vitutti!!! Syytin ja syytän miestä vieläkin tuosta tapahtuneesta. Miksei pitänyt kiinni?! Tiedättehän kun lapsi seisoo reisien päällä, se alustahan muljahtelee.



Ylä etu- ja se viereinen hammas on vääntyny sisäänpäin. Eli irtoavat luultavasti. ONNEKSI ovat maitohampaita mutta silti! Onneksi itku, kova sellainen, loppui aika lyhyeen. Soitin paniikissa jo päivystykseen mutta eipä sinne tarvi mennä. Kun sitten vihdoin uskalsin katsoa suuhun, ei siellä muuta vammaa näytä olevan. Ien siitä hampaiden kohdalta on tietysti turvonnut ja punainen (verenpurkaumaa) mutta muuten näyttää olevan ok. Mutta mua vituttaa. (näin vahvat sanankäänteet siksi,e ttä suhde on muutenkin rappiolla...)



No joo. Menin töistä kaupungille ja sain sitten ostettua varmaan tunnissa ellen allekin tunnissa miehelle kaks lahjaa, äidille yhden pienen, veljen vaimollekin yhden. Ostin sille vauvan vaatteen, vähän niin kuin rauhan eleenä. JOs muistatte sen yli 2kk takaisen episodin. onneksi se on kuitenkin käynyt meidän porukoilla nyt normaalisti se ihminen.



Huomenna aamulla vuorossa siivous, pyykin pesua, lakanat ja kaikki mahdolliset pitää pestä ennen joulua. Sitten haetaan kuusi porukoilta, isä on se käynyt hakemassa (kuutamokeikkaa;)) ja sitten iltasella anoppi ja appiukko jo tuleekin. Aaton aattona sitten kuusi sisälle, rosollin vois tehdä ja lanttulaatikon valmiiksi paistamista odottamaan.



Kyllä kai tää tästä. Onko muilla syyslapsilla kaikki hampaat vielä tallella...?



T-P