==SYYS-04-joulunalusviikkoon==

Nyt on alkanut tulemaan sellainen pieni kiva kutina tästä joulusta. Jotenkin odotan kovasti. EIlen kävin isän kanssa katsastamassa joulukuusen valmiiksi mutta jätettiin se vielä metsään. Vaihtoehtoja oli ainakin 5, meillä kun ollaan kovin tarkkoja kuusen ulkomuodosta:) Kiva reissu oli.



Sitten yritin olla isän assistenttina kun se etsii veljelleni kännykkää lahjaksi. KYllä on sekin homma tehty vaikeaksi. Malleja on miljoona ja sitten on näitä liittymien kanssa myytäviä ja sitten joku malli on lopetettu kokonaan mutta myyjät ei sitä voi kertoa...



Eilen kävin kauneimmissa joululauluissakin. Kotikirkossa. Siinä kirkossa on tullut käytyä tänä vuonna jo kolmesti, kaksissa hautajaisissa ja nyt sitten laulamassa. Mieli oli taas jokavuotiseen tapaan aika herkkä. Sylvian joululaulu ja Maa on niin kaunis - ja kyynel tulee silmään aina. Maa on niin kaunis on ollut äidin lempi joululaulu aina ja se laulettiin myös veljensä hautajaisissa. Siellä purskahdin kyllä isoon itkuun sen laulun aikana.



Mun piti lauantaina tehdä periaatteisiini poikkeus ja ostaa valmista piparitaikinaa. Onni oli koko päivän kulkenut kaulin kädessä ja kysellyt milloin leivotaan. Nyt muistan, että taisin jo kertoakin tämän:) No tein silti omankin taikinan, pitäs vaan löytää aikaa leipomiseen.



Tänään on tarhan joulujuhla. Kivaa!



Jotain Mimmun kirjoitukseen piti kommentoida, en enää muista että mitä se oli. Ehkä palaan vielä.



T-P

Nimittäin just eilen isän kanssa muisteltiin monia joulunalusaikoja, jolloin ollaan oltu hakemassa tai etsimässä joulukuusta. Ja lunta on ollut monesti ihan kahlata asti, jopa niin ettei aikuisen ihmisen haaramitta ole rittänyt. Nyt sitä on teillä ja teiden varsilla tuolla kuusimailla noin 10cm korkeintaan, metsässä ei hitustakaan. Tosi kurjaa. Yleensä viime vuosinakin on ollut sen verran sentään lunta, että ulkoroihut on saanut upottaa hankeen. Mutta ei tänä vuonna.



Ärsyttävää!



T-P

apua. Kaikenlaista tekemistä olisi vielä, mutta syyspoika kuumeessa..... mitenkähän käy mun lahjojen oston ym.... no, onneksi lasten lahjat on jo hommattu, pari pientä vaan puuttuu, mies saa olla ilman ellei sit päästä mua joku ilta ostoksille.... Peukuttakaa että kuume laskis pian ja ei tulis muuta... tää joulunalusviikko ei ole hyvä aika sairastaa... pitäis lahjojakin viedä yms.



eli kauneimmat joululaulut vaihtui sit iloisesti eilen kuumepotilaan lääkitsemiseen. poju vaan makas sohvalla ja ulisi. Kuumetta oli jo 39 kun vasta illalla mittasin.



tänään muutama kortti vielä postiin, ja paljon siivoilua ja järkkäilyä. Lopullinen joulusiivous vasta perjantaina kun siivooja tulee. Sit viikonloppuna kuusi ja pöytäliinat, me ehditään muuten sotkee ne moneen kertaan ennen joulua. Päätin etten ota joulusta stressiä, illalla menen salille vaikka muutakin hommaa olisi. Kämppä on kuin pommin jäljiltä... onneks meilläkään pukki ei kurki kaappeihin.....



syyspoju tässä sylissä vaikeuttaa kirjoittamista, joten menen pukemaan. jaksuja tähän viikkoon itse kullekin!



äitikuu ja pojat

Olen taas vaan käynyt lukemassa, enkä vaan saa kirjoitettu mitään.



Jotain varmasti piti kommentoidakin...



Ollaan nyt asusteltu vanhemmillani, kun en oikein pärjäisi noiden jätkien kanssa. Tää alkuviikko viedään ne tosin vielä hoitoon päivisin niin äitini saa tehtyä jotain joulu valmisteluita.



Itsekkin tekisi mieli kauheesti jotain tehä ja sitten touhua vähän liikaa ja käsi taas tosi kipeä. Ja jotten olisi turhaan sairauslomalla, iski vielä flunssa päällä :(



Tää vasemalla kirjoitus on niin hankalaa että lopetan!



Mukavaa ja rentoa joulun alusaikaa kaikille!



Mari

Mies taas sairaslomalla. Lapset nukkuu, aamulla heräsivät tosi aikaisin. Mini alkanut taas heräilemään aikaisin itkuisena ja aamu alkaa oikein kivasti sitten kun rääkyy rääkyy.. Maha meni kipeäksi burana-supoista, tuli kamalat ilmavaivat (kolmena iltana vielä hölmöinä annettiin..) ja yöt piereskeli ja huusi. Nyt on helpottanut onneksi. Tänään annoin varovasti muutaman lusikallisen riisiä taas uudelleen, saa nähdä miten menee. Oon niin väsynyt, kun ei edetä mihinkään suuntaan näiden syömisten kanssa. Huomenna onneksi allergialääkärin soittoaika. Nekku menee perjantaina korvakontrolliin. Toivottavasti neste poistunut korvista, lääkäri puhui, et muussa tapauksessa putket ois tarpeen.



Viikonloppuna oli kiva reissu lasten kanssa keskustaan jouluvaloja ja ikkunoita katselemaan. Kerrankin Nea käveli hienosti ilman säntäilyä. Äsken oltiin asukaspuiston pikkujouluissa. Oon niin ikionnellinen, et Nean sietokyky pienempiä lapsia kohtaan on kasvanut ja voidaan käydä kivoissa jutuissa, joissa leikkii reippaana. Ainoastaan kovin meluisia pienempiä lapsia vähän välttelee, esim. naapurien vilkkaita pikkuisia, mut ei onneksi aikoihin ole alkanut enää itkemään.



Marin kädelle pikaista toipumista!



Äk, paranemista teillekin!



Mä luin eilen Anna-lehdestä unettomuuden vaikutuksista, sydän-ja verisuonisairaudet ym..ja ahdistuin lisää. Minkäs teet, kun lapsi ei nuku.. ja just toi älytön makean syöminen. Sillä ei ole mitään rajaa. Ja että ei kykene hillitsemään tunnepurkauksia, kuten väsynyt lapsi kiukkuaan. Välillä vihaan itseäni, kun olen niin räjähdysaltis ja ilkeä. En tunne itseäni. :-( Kunpa pian voisi olla taas normaali oma itsensä--- Mini on heräilyjen lisäksi alkanut joka yö valvomaan ainakin tunnin, huutaa, jos ei ole siinä vieressä. Ei oikein jaksais..



Ynikselle siis unta myös toivon! Mielellään otan vastaan porkkana- tai lanttulaatikkoa, maksalaatikkoa ei olla totuttu syömään ja rosollin ajattelin tehdä itse, se on kuitenkin helppo ja nopea. Treffataanko sitten jossain vai miten? Meille oot oikein tervetullut vaikka lastenkin kanssa käymään! :)



Tänään nähdään pikaisesti appivanhemmat terminaalissa lahjojen vaihdon merkeissä, ovat risteilylle menossa ja toivovat et näkisivät lapsetkin. Ai niin, vois ne lahjat paketoida. Pitääkin siis mennä!



Hyviä vointeja väsyneeltä ja huonovointiselta---



Enkeli1 ja Nea+Mini

No, ehkä mieluummin, kuin jouluna. Esikoinen ja neiti kuumeessa, Iika puolikuntoinen, oli eilen kuumeessa. No, Pekka vaikuttaa hyvävoimaiselta. Täytyy toivoa, että saadaan tauti jouluun mennessä selätettyä eikä itse sairastuta.



Sisko kävi kuitenkin päivällä poikansa kanssa, kun oli muita asioita täälläpäin. (eikä silloin vielä tiedetty, et on " oikeaa kuumetta" , esikoinen oli ennemnin yliväsyneen oloinen edellisen päivän touhujen jälkeen).



Sain silti vähän järjesteltyä työtasoja... Tuli kivan näköistä :) Mulla nämä " joulusiivot" on vähän sellaisia, et sais kotia ees suunnilleen siihen kuntoon kuin monella on aina.



Saamuska. Eiköhän Antsakin opi ajallaan kuivaksi. Toki asiasta voi neuvolassa puhua. Eikös me just sun kanssa puhuttua siitä, että semmoiset, jotka oppii myöhemmin kuivaksi, oppii sitten kerralla eikä vahinkoja enää tuu. Mä oon monesti miettiny, että onko tämäkään ihan hyvä systeemi, että hyvissä ajoin lapsi " oppii kuivaksi" , mutta sitten tulee tällaisia aikoja, että järjestään sänky kastuu nukkuessa. Jotenkin ei osaa enää laittaa vaippaakaan ja toisaalta lakanoitten ainainen pesu väsyttää.





Enkeli. Helppo ja nopea rosolli???? Meidän joulupöydässä tuskin on rosollia, kun minusta se on vaikea ja työläs tehdä enkä kaupasta viiti ostaa kuin punajuurisalaattia.



Voimia kaikille tarpeen mukaan!



T@hti

Kiirettä pitää. Tuntuu että kaikki joululahjat on hankkimatta. No Veetille olen jo kaiken ostanut. Venlalle pitäis vielä jotakin ostaa. Piti ostaa fisher pricen se piparipurkki (vai mikä keksipurkki onkaan), mutta se on joka paikasta loppu :( Nyt en tiedä mitä keksisin neidille.



Veetillä oli aamulla puheterapia. Puheterapeutti kehui että puhe on edistynyt ihan hirmuisesti. Ja itsekkin ollaan se huomattu.



Koko päivä tänään oltiin lasten kanssa itiksessä. Veetikin käyttäytyi tosi nätisti. Huomenna taas siskoni kanssa jouluostoksille. Mies ois ylitöissä niin paljon kuin pystyisi. heille tuli firmaan uusi asiakas ja töitä riittää. Kotia laitan pikku hiljaa joulukuntoon. Viikonloppu menee sukulaisilla käydessä. Mies ois jo monta viikkoa sitten laittanut kaikki jouluvalot yms, mutta en antanut laittaa.



Lupasin Veetille että huomenna tehdään piparitalo. Ja joku päivä pitäis pipareita tehdä. Venlan maha ei kestä kaupan valmispipareita, en tiedä kestääkö itse tehtyjä.



Nyt tuli taas vaan omaa napaa. Taidan mennä ruokkimaan koirat ja vaikka laittamaan vielä jouluvalot meijän makariiin. mies kattoo kolmoselta tulevaa leffaa, itse oon nähnyt sen jo niin monta kertaa etten jaksa enään katsoa. Ja lapset on ajoissa nukkumassa, nukahtivat tunti sitten.



Öttis, Veeti ja Venla

Kirjoitin sitten viikonloppuna viikon pinoon. Huomasin viikonloppupinon vasta tuosta linkistä... Pöh mua.



Mies palaa tänään reissulta. Viikkoon en oo yli 2h pätkää nukkunut yhtäjaksoisesti, vähän vässyttelee. Aivokapasiteetti TODellakin matalalla. " Mitä tänään ruuaksi" on usein ylivoimainen kysymys.



Mutta riemua riittää: Pikku-Myy 9kk4pvää otti tänään ensiaskeleen!!! :OOO



Eipä muuta. Nyt nukkumaan, huomenna kyläilyä ja ihana nähdä miestäkin. Pikku tauko tuli ihan tarpeeseen.



- teukkis -

Munkin mielestä se on melko työläs pilkkomisineen. Minä vielä haluan keittää kuorineen ainekset ja sitten niitä on inha kuoria kylminä:) Mutta jos ei tarvi tehdä koko taikinakulhollista, kuten mun rosollihullun, niin ei se sitten niin suuri urakka ole:)



Enkeli, laatikko on mukana! :)



Hymiöt hämää, mulla on huono äiti-fiilis. Esikoinen on kipeänä. Mies soitti, kun olin jo junassa puolimatkassa töihin. Ekaa kertaa taitaa neidin kurkku olla kunnolla kipeänä, muuten flunssa on tuttu vieras. Mutta kun pelkää kaikkea uutta ja ihmeellistä, niin kuvitelkaa mitä kurkkukipu aiheuttaa. Ei ollut uskaltanut hampaitaan pestä edes, reppana.



Niin, huono äiti-fiilis tulee siitä, että mies on aamupäivän esikoisen kanssa ja anoppi menee loppupäiväksi hoitamaan. Minä vaan jatkoin matkaa töihin:( Eipä tyttö huonoissa käsissä ole, mutta jotenkin itse osaan ehkä paremmin ymmärtää tyttöä tällaisessa tilanteessa (vaikkei mun kärsivällisyys ole mikään paras mahdollinen edes sairaan lapsen valitusten kanssa) ja välttää konflikteja.



Heräsin tänä aamuna umpiunesta. Joten kuten nukuin muutenkin yön. Nyt väsyttää!



T: Ynis

Tealla jaksamista! Unettomuus on KAMALAA! Onnea Pikku Myy!



T@hti, rosolliin vaan pilkkoo kaikki tarvikkeet, menee nopeesti jos miehen kanssa vaikka yhdessä sen tekee! Ja on niin hyvää! No porkkana tietty pitää keittää. Mut on mun joulun lempiherkku. Ilman silliä..



Enempää ei ehdi..palaan taas. Mini heräs.



Enkeli1 ja Nea+Mini

Ynis, kiva! Asemalla nähdään! :)



Rosollista vielä, en jaksa kuorien kanssa keittää enää. Suolakurkut ja punajuuret on valmiina, kun äitini niitä kesällä on säilönyt. Mut se siitä! Nyt vielä kahville ja sit aamupesut!

Mahataudista selvinneenä. Kaksi päivää meni maatessa. Vain Kukkanen oksensi, muut maattiin voimattomina.



Intaannuin kirjoittamaan, kun Kukkanen heti aamusta sai tuittukohtauksen. Välillä oli jo ihan rauhallista, mutta nyt kolmevuotiaalla tuntuu olevan todellinen tuittuvaihe. Milloin peitonkulma on vinossa, milloin legot ei mene heti paikoilleen. Sitten lentää tavarat tai lähellä oleva saa läpsäisyn. Joskus myös kohtaus tulee, jos sanat eivät riiitä. Luulisin, että kysymys on vaiheesta ja väsymys lyhentää pinnaa. Toivottavasti. Harmituksen ilmaisutapa ei ole ihan kauhean rakentava. Miten muilla kolmevuotiailla?



Sain muutene aiheesta tärkeää tietoa (ainakin mulle). Tuittukohdat on tärkeää oppimista lapselle, jos siihen antaa mahdollisuuden. Aikuinen voi opettaa tunteiden nimiä ja tunnistusta. Siispä olen yrittänyt olla itse hermostumatta heti ja pitänyt opetustuokion malliin, minusta mäyttää siltä, että sinua harmittaa, kun viskot tavaroita. Harmittaako sinua Kukkanen?



Rehellisyyden nimissä tuittukohtaukset tulee usein silloin, kun häivyn itse omiin puuhiini. Kolmevuotias saattaa leikkiä nimittäin jo niin antaumuksella itsekseen, että rupean kuvittelemaan, ettei Kukkanen juurikaan tarttisi aikuisen läsnäoloa. Tuitut nimittäin aina keskeyttää jonkun tekemisen, johon olen uppoutunut eli poissa Kukkaselta. Vaikea muistaa kuinka pieni kolmevuotias kuitenkin on.



Jatu, mitä ongelmia teidän ekaluokkalaisella on ollut koulussa? Yhteisleikkiä ei meillä enää isommilla lapsilla juuri ole. Kukkanen sanoo, ettei halua, koska lelut koko ajan tappelee.



Sen sijaan Kaunokainen ja Kukkanen leikkii aika lailla keskenään. Kaunokainen on nyt meneillään olevassa leikissä Kukkasen paras kaveri, serkkutyttö. Minä olen äiti jonka ilmeisesti kuuluukin tietskaroida, kun saan olla rauhassa.



Autuasta adventinaikaa,



Kukkuu

hienoa, ensi askeleet!! Upeaa!



nyt ei ajatus kulje, hyvän ystävän raportti venäjän orpokodin lapsista pisti itkemään. Korsi kekoon kuitenkin.



- äitikuu, syyspoika ja pikkuinen-

Poikien huoneen siivosin viikonloppuna perusteellisesti - kaksi kokonaista päivää siihen menikin. Tänään voisi yrittää käydä läpi Lillin huonetta ja makuuhuonetta. Gradun kirjoittamisen ohessa. Mutta Lilli-kultakin on tänään kovin seurankipeä, joten taidamme satsata siivoukseen.



Enkeli, meidän pakastimessa odottaa teidän lanttulaatikko ja perunalaatikko, miten toimitaan niitten toimittamisen suhteen?



Kipeille paranemista! Ainakin Kukkuun perheessä ja T@hden perheessä ja Yniksen perheessä sairastettiin. Meillä ollaan *kop kop* toistaiseksi kutakuinkin ok, kun itsekin olen vihdoin toipunut lauantain juhlimisesta.



Edelleen olen näillä näkymillä työtön loppiaisesta alkaen :-(. En taida silti tänään jaksaa soitella mihinkään, odottelen loppuviikkoon.



Kukkuu, meilläkin esiityy tuota läpsimistä kiukun hetkinä. Tuo lapsen tunteitten sanoiksi pukeminen on muuten viisasta kasvatusta.



Nyt Lilli häätää minua koneelta, on kuulemma hänen vuoro kirjoittaa. So long siis!



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Heips,



Seurankipeä meillä on äiti, ei lapsi, joka siis on hoidossa. Mulla alkaa hihat palamaan tämän odottamisen kanssa, siis sen odottamisen, että pääsisin konkreettisten töiden pariin, edes vaikka toimitilaa siivoamaan. Kaikkinainen paperinpyöritys käy hermoon ja kaipaan sosiaalista elämää. Äsken yritin kaikintavoin pitkittää vakuutusmiehen käyntiä;DD Miten niin säälittävää? Sitäpaitsi ikävöin lapsosta. Oi niitä ihania aikoja, kun elämä koostui ulkoilusta, ruokailusta, nukkumisesta ja leikkimisestä.



Motin kanssa myös ahkeraan harjoitellaan tunne-elämää, joka on kovasti vielä esi-asteella. Harmistuksia on ollut usein ja meillä niiden purku tapahtuu lähinnä kiljumalla, karjumalla, kimittämällä ym. Kovasti ollaan yritetty harjoitella hiljaa puhumista, äänenkäytön säätely on haaste muutoinkin kuin harmistustilanteissa. Itse yritän aina myös sanoa, että ymmärrän Motti että sinua harmittaa, suututtaa tai kiukuttaa, mutta tällainen käytös ei käy. Ja sitten istutaan sylikkäin ja jutellaan, itkukin monesti tulee. Totta, pieniä ne vielä ovat.



Saamuska, Motti oli hetken yökuiva ennen sitä hoitokatastrofia, sen jälkeen hyvin satunnaisesti ja vahinkoja sattuu muutoinkin. Kysyin aiheesta lastenlääkäriltä, joka sanoi, että huolissaan ollaan vasta kouluiässä. Nyt on pari yötä mennyt kuivana, mutta vessassa on käyty ja se taas sotkee unet niin, etä valvotaan pari tuntia. Arvatkaa jaksaako siis välttämättä herättää vessaan, jos Motti ei itse herää? Not.



Tealle kovasti voimia väsyyn!



Pikaista paranemista kaikkille sairaille! Meillä Motilla on nuha, mutta ei näyttäisi kovin pahalta. Miehellä taas poskaritulehdus, edellinen pari viikkoa sitten. Vieläkään se ei valita, ihmemies!:)



Neuvokaa armaat ensikertalaista: Miten muistaa hoidossa sijaista, jos ne sattuvat olemaan siellä juuri viimeisenä päivänä? En ollut ajatellut muistaa mitenkään, koska heitä on aika monta ja eivät välttämättä siellä ole. Toisaalta harva se viikko ja päivä siellä joku aina on. Mutta nyt ainakin tänään ja eilen on ollut yksi sijainen, joka on ollut justiin ottamassa lapset vastaan, joten miten kehtaan sitten viedä sinne lahjat vain omille hoitajille. Motti siis ryhmiksessä, jossa kolme vakituista hoitajaa. Ei ole joulujuhlaa vanhemmille, vaan viimeisenä päivänä lapsille pikkujoulu, joten ajattelimme lahjat ja kortit viedä silloin. Ja ongelma on se, että Mottikin puhui korttia kirjoitettaessa sijaisista. Onko Motillekin outoa antaa muille ja ei yhdelle mitään, toisaalta on hankala lahjoa vain yksi sijainen.



On mulla ongelmat:)



Kuinka ylienerginen musta tuleekaan jos otan viidennen kupin kahvia?!;D Väsyttää...



Töihin käy



Aavis

Minä kotona! Esikoisella yhdistelmä kurkkukipu-vatsatauti. On kuulemma sellaistakin liikkeellä. Näin tuumasi th, kun mies soitti ja kyseli neuvoa tk:sta. Mies lähti töihin, minä tulin kotiin. Anoppi jo altistettu taudille, kun oli aamulla täällä ja sai oman osuutensa päällensä:( Tällä hetkellä kuitenkin näyttää ihan ok:lta, kun 3 kertaa oksentanut ja vähän aikaa ainakin yksi lihapullakin pysynyt sisällä. Varovasti kokeillaan syödä, ettei tulis kaikki ylös heti. Nyt esikoinen vaan jännittää jo vessaan menoakin, kun pelkää ripulia. Viimeksi kun niin pelästyi sitä. Että uusia asioita pelkäävien lasten kanssa voi tulla vaikka mitä eteen!



Aavis, kyllä minäkin ehdin miettiä, että ketä kaikkia pitäis lahjoa pk:ssa. Esikoisella 2 uutta ihmistä siellä. Onneksi keksin idean viedä yhteiskakut koko henkilökunnalle. Mua kun alkoi häiritä sekin ajatus, ettei keittiöhenkilökuntaa ja laitoshuoltajaa muistettais mitenkään. Laitoin lisäksi eilen joulupatakeräykseen rahaa, joten sekin osuus on toteutettu.



T: Ynis

Se tahtoo äidiltä välillä unohtua kun vauva on vielä pienempi. Valiettava sti lisäksi kiukku ja uhma herätää minussa aimo kasan syyllisyyttä, kun niin kovin olen halunnut elää siten että lapsilla olis hyvät eväät elämään :, ( ja en sitten ole osannutkaan :, (



Kuitenkin näen kehitystä kaikesta huolimatta pikku-Vssä, ainakin leikki toisen lasten kanssa on mennyt valtavasti eteenpäin viimekeväästä. Ja pääseeköhän tuosta mustasukkaisuudesa pikkuveikkaa kohtaan koskaan. yhtäkkiä just huomasin että pikku-Vllä ei ole juuri koskaan kahdenkeskistä aikaa minun kanssa, isänsä kanssa kylläkin.



Lueskeltiin Vaaheramäen Eemelistä, pikku-V innostui siitä kovinkin (oivotavasti ei kuitenkaan samaistus kauheasti, kääk) varsinkin siitä kun eemeli veti Idan lipputankoon, se on Vn lempikohtaus.



hyvää joulunalusaikaa, itellä ei ole juhlavat tunnelmat, jotain kai täytyy lasten takia yrittää.



tiivii

Että miten pieni 3-v on..kun Minin rääkyminen ja roikkuminen vie ison osan ajasta, jää Nekku usein pakosti vähemmälle huomiolle. Vaikka kovasti yritän huomioida, kehua jne. Nyt kun Miniä kehutaan paljon, kun harjottelee kävelyä, Nealla ilmennyt enempi mustasukkaisuutta. Välillä väsyneenä raivoaa, huutaa ja huitaisee joskus, tavarat saatta lentää. Silloin sanotaan, et saa suututtaa ja kiukuttaa, mut toista ei satuteta koskaan. Pyritty opettamaan siihen, et saa kertoa kun harmittaa ja saa olla vihainen, mutta karjumisella ei saa mitään tahtoa läpi. Ikävä kyllä oma väsynyt pinna on niin lyhyt, et usein huutoa tosi tosi vaikeaa kestää, varsinkin jos molemmat lapset ulvoo rinnan. Ja tulee oltua itsekin turhan vihainen. Onneksi meillä myös pyydetään ja annetaan anteeksi.



Ankkis, mikä olis sulle sopiva tapa? Liikutteko joku pvä Helsingissä? Meille saa tulla glögille! :) Mitä ehdotat itse? Ja kiitos jo etukäteen!! Toivottavasti työkuviot pian selviää!



Meen katsomaan, tuliko joulukortteja..



Enkeli1 ja Nea+Mini (otti eilen 50 askelta!)

Otsikkoideat aika vähissä ;)



Venna on isinsä kanssa kuulemma viidakossa. Paikkana meidän (usein meidän neljän...) sänky, mukana pehmokissa sekä nallepuh. Isin tyttö on onnessaan, kun isi palasi Pariisista. Ja isi on niin virkistynyt, kuin eri ihminen. Ihanaa.



Pikku-Myy ei niinkään ole isin tyttö, naispuoliset hoitajat vain kelpaavat. Toivottavasti joululomalla tottuisi vähän isänkin hoitoon. Mummo on meillä lähes joka päivä auttelemassa, kun aina menee ristiin nuo pienemmän unet ja isomman puisto/kerho. Se kun on kerrostalossa aika hankalaa, joka kerta pitäisi pienempi herättää. Niin, ettei tuo mikään ihme ole, että mummon hoito kelpaa paremmin kuin isän.



Tiiviille halaus. Pojilla on aivan varmasti hyvät eväät onnelliseen elämään! Ethän ole itsellesi liian ankara.



Kolmevuotiaan tunne-elämästä: täälläkin huudetaan ja harrastetaan mahtavaa kirkumista, kun vaikkapa tänä aamuna duplo-sohva ei heti loksahtanut kohdalleen. Yritetään ohjata sanojen käyttämisen suuntaan. Täysin puettavaksi heittäytyminen on suosituin huomion hakemisen muoto - vaatii aika lailla hermoja yrittää positiivisesti kannustaa itse pukemaan. Välillä Venna vaan ei kerta kaikkiaan OSAA pukea eikä riisua ;) Pikkusiskoakin on alkanut välillä töniä, varsinkin nyt kun pieni jo harjoittelee seisomista ja kävelyä.



Eniten mua itseäni rasittaa tuossa esikoisessa melkoinen hidastempoisuus. Haaveilee ja haaveilee vaan, kävellen menoa kauppaan (500m) en edes harkitse. Kestäisi iäisyyden! Koko ajan vaan ilmaantuu kaikkea muuta mielenkiintoista ja alkuperäinen tekeminen unohtuu. Mies nauroi, että yli puoli tuntia oli mennyt kahvilassa pillimehun ja pikkudonitsin syömiseen. Mäkkärikään ei ole meillä pikaruokaa :)



Nyt vähän yleistä kaaoksenhallintaa ennenkuin kävelyntreenaaja herää.



- tea -

Mä oon miettiny, onko esikoisuudella jotain tekemistä kävelyn kanssa. Poikanen ei koskaan ollut eikä ole vieläkään erityinen kävelijä. Suunta on harvoin sama kuin muulla porukalla. Kukkanen ja Kaunokainen ovat molemmat kävelleet hyvin pitkiäkin matkoja. Jopa Kaunokainen on kävellyt kilometrin matkan kaupoilta kotiin muutamalla suunnankorjauksella. Epäilen, että joko hyvä esimerkki vaikuttaa, tai sitten äidin suurempi harjaantuneisuus kärsivällisyydessä ja päättäväisyydessä.



Kukkuu - kaaoksen emäntä