Lue keskustelun säännöt.
Kerro minulle köyhyydestä. Millaista elämä on, kun on köyhä?
Kommentit (51)
Siis ihan vuosia, ja osa lapsista oli jo teinejä. Itse olin kotiäitinä, mies töissä. Vuokraan ja muihin asumismenoihin meni vähän päälle 700 euroa (ei saatu asumistukea). Ikinä ei tuntunut elämä köyhältä. Kaikilla oli puhtaat, ehjät ja sopivan kokoiset sään mukaiset vaatteet, nälkää ei nähty, terveydestä pystyttiin huolehtimaan, ja lapsilla oli jopa harrastuksia. Nyt nettotulot on noin 4000 euroa ja suorastaan rikkaalta tuntuu elämä. Kahdesta lapsesta ei saada enää lapsilisiäkään. Mutta siis töihin mun oli mentävä, kun lapset kasvoivat. Ilman mun töihin menoa ei enää olisi mitenkään neljän teinin kuluista saatu huolehdittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellista köyhyyttä voisi kuvata 2 ja 3 kertomuksilla! Ja vielä 3 kertomuksesta pois tuo viina, jos ei ole varaa pukea lapsia ei ole varaa myöskään ryypätä!!!
Mihin se raja vedetään, ketkä on köyhiä, ketkä hyvin toimeen tulevia? Kai se on vain subjektiivinen kokemus.
vammainen,mistähän tuokin tieto oli siihen lehteen tullut,ettei saisi??
Vamman laatu kyllä arvioidaan,eli kuka tahansa ei saa niinkuin vielä muutama vuosi sitten sai... Eli muutama vuosi sitten esim eräs asukas (olen vammaishoitaja) sai taksiliput vaikka pystyy valtavan hyvin käveleen,nyt kun arvioita tiukennettiin,hän ei enää saanutkaan.
En ole koskaan kuullut et joku pyörätuolissa oleva ei saisi?? :O
Ei voi olla oikein, että opiskelimme yliopistossa 5 vuotta ja kituutimme opintotuella ja pätkätöillä ja saamme nyt nettona 5200 euroa kuussa.
Makoilemalla kotona saisi 3000 euroa, olisi kaikki aika käytössä lasten kanssa olemiseen ja itsensä kehittämiseen.
Nyt maksamme tuonkin perheen oleilun. Kokoomus, jotain pitää tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla oikein, että opiskelimme yliopistossa 5 vuotta ja kituutimme opintotuella ja pätkätöillä ja saamme nyt nettona 5200 euroa kuussa.
Miehellä 2 ylempää korkeakoulututkintoa+jatko-opintoja, minulla 1,5 ylempää yliopistotutkintoa. Netto yhteensä 4000 €.
Ja silti joissain asioissa samastuin jutun äidin tuskailuihin. Kun lapsia on kolme, tulee jo joistakin typeristä koulukuvista syksyisin satasen potti.
Simppeleimmistäkin harrastuksista kuten jumpasta kertyy kaudessa helposti 300 euroa jostakin luistelusta tai jalkapallosta nyt puhumattakaan. Ja päiväkodin ja koulun 5 euroset silloin ja tällöin kasvaa kymmeniksi euroiksi.
Tietenkään jotain koulukuvia ei ole PAKKO ottaa ja kun köyhyys on ihan tosiasia on varmaan ihan selvää ettei niitä myöskään oteta, mutta olen monta kertaa miettinyt miltä todellakin köyhän lapsesta tuntuu, millaista nöyryytystä saa kokea kun ei pääse mukaan maksullisiin teattereihin, jumppiin yms. eikä voi vaihdella tarrakuvia koulukavereiden kanssa. Tämän ketjun kakkosen elämänkokemuksista nyt puhumattakaan.
Meillä siis talous on nyt tiukalla siksi, että asuntolainamme kuukausierä on vedetty tietoisesti tiukille korkean koron vuoksi, jotta laina-aika pysyisi kymmenen vuoden tuntumassa ja lyhennyt olisi yli 70 % erästä. Meillä tilanne on muutettavissa yhdellä puhelinsoitolla, mutta on toisaalta ollut opettavaista elää niin, että ruokakaupassa joutuu katsomaan mitä ostaa ja lasten vaatehankinnat on suunniteltava etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheemme kuukausitulot toisen aikuisen palkan, lapsilisän & opintotuen kanssa nettona yhteensä 1500 €. Eli jäädään sen 300 € köyhyysrajan alapuolelle. Mitä se meidän elämässämme tarkoittaa?
Ei olla oikeutettuja minkään valtakunnan asumistukiin. Asutaankin pienessä omistusrivarissa, jonka velkaa lyhennellään minimimäärä. Tulee halvemmaksi kuin vuokralla asuminen. Ikivanha auto pihassa - toivotaan ettei hajoa tai tule remontteja, silloin jäisi kottero pihaan.
Rahat riittää edulliseen ruokaan, vaatteita onneksi tarvii harvoin. En sanoisi, että olen onneton köyhyyteni takia sinänsä - katto pään päällä ja ihana perhe - mutta muut sosiaaliset suhteet kärsii, kun ystävämme asuvat kaukana, eikä meillä ole varaa matkustaa heidän luokseen ja suoraan sanottuna ei ole oikein varaa ruokkia heitä, jos he tulisivat kyläilemään :o( Tämän koen raskaimpana asiana. Olemme sidottuja kotiin, ei ole rahaa harrastaa mitään, käydä missään. Lapsen harrastusmaksuja olemme kysyneet isovanhemmilta, tuloksetta.
Köyhyytemme johtuu toisen pienestä palkasta ja toisen opiskelusta. Kun opinnot loppuu, helpottaa joka tapauksessa: ansiosidonnainen alkaa juosta ellei saa työtä.
Ei ole tarvetta kuulutella köyhyyttä, kukapa siitä olisi muutenkaan kiinnostunut. Joskus olen ystävälleni asiaa hieman manannut, mutta se siitä. En tee siitä numeroa.
En ole kateellinen varakkaammille, heidän varakkuutensa ei ole minulta pois. Opintojen päätyttyä perheellämme voi hyvinkin olla 4000 - 5000 €:n nettotulot.
Hesarin köyhä perhe 3000 €:n kuukausituilla oli mielestäni "köyhä" omien valintojensa ajamana. Niukkojen varojen kohdistaminen ja priorisoiminen saattaisi helpottaa jokapäiväisen arjen sujumisen kanssa? Ymmärrän, että heillä oli 3 lasta meidän 1:n asemesta, mutta ei ne kaksi lisälasta voi 1500 € kuussa enemmän kuluttaa. Luulisin, että perheen kulutustottumuksissa on jotain erikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin AINA löytyy, niitä joiden mielestä toisten köyhyys tai rikkaus ei ole todellista.
Toiselle 3000€ nettotuloilla elämä on kituuttamista, toiselle riittää hyvin. Toiselle 5000€ nettotulot on hyvätuloisuutta, toisille huonot tulot. Niin tai näin, aina jollakulla muulla on kirkkaampi sädekehä....