Onko sinusta suomalainen unelma =omakotitalo, lapsia, aviomies, yksi tai kaksi autoa+ lemmikki
tavoittelemisen arvoista? Sano rehellisesti mielipiteesi ja kerro, mitä noista sinulla jo on?
Kommentit (46)
Meillä kaikki paitsi lemmikki. Ja olemme onnellisia.
omakotitalo nyt voisi olla kiva, mutta autoa en tunne tarvitsevani, ja lemmikkiä en missään tapauksessa haluaisi.
mikä nyt sitten kenellekin on mukava koti, jokuhan tykkää asua " helposti" kerrostalossa. Autoa ei mun tuttavapiirissäni kukaan tavoittele, lähinn äse on välttämätön paha, josta hankkiutuisi omantuntonsa vuoksi eroon jos vain pystyisi.
Meillä on omakotitalo, mies, lapsia ja kaksi autoa. Lemmikkiä ei ole, kun on allergiaa.
ei nyt ihan tavoittelemisen arvoista ollut..
talo rakenteilla,
lemmikkinä akvaario (allergiaa perheessä)
aivan ihanaa!!!!
omakotitalo. lemmikkiä ei tule! omakotitalo ei ole unelma enää, kun kaiken joutuu yksin tekee. miten helppoo olikaan asua rivarissa.
Lapsi on, mies on.
Lisäksi yksi auto kelpaisi.
Muille annan palttua =) En ole omakotitalotyyppiä. Ihan liikaa hommaa laiskanpulskealle luonteelleni.
Lapsiakaan en tahdo lisää.
Lemmikki olisi kyllä jees. Kilpikonnista olen haaveillut =) Karvaisille öttiäisille olen allerginen =/
Omakotitaloa, autoja ja lemmikkejä en halua. Eikä miehenkään nyt ihan aviomies tarvitse olla. Lisää lapsia on kyllä haaveissa tuosta listasta.
Mutta jokainen itse rakentaa unelmansa. En itse pidä tuota niinkään unelmana vaan lähinnä sitä että elämä olisi onnellista.
En koe että onni olisi kiinni autoista, talosta tms. materiaalista.
Ihmissuhteista kylläkin.
Aika lailla tavoittelematta tulee, en ole sitä päämääränä pitänyt.
-Lemmikkiä emme tule koskaan haluamaankaan.
- Enkä ole varma omakotitalostakaan. Nyt asumme paritalon puolikkaassa ja välillä tuntuu että siinäkin on liikaa työtä pihoineen.
- Unelma tähän ehkä olisi viwlä kesämökki järven rannalta, mut ei siis sitä omakotitaloa.
Minun unelmani on lapsia, aviomies, lemmikki, kerrostalo-osake keskustassa tai rivari kävelymatkan päässä keskustasta (mahdottomuus tässä kaupungissa), ei autoa.
Nyt minulla on lapsi, aviomies, kerrostalo-osake n. 2,5 km keskustasta, ei autoa. Eli lemmikki ja keskustakämppä vs. rivari puuttuu. Niin lapsia enemmän kuin yksi.
Onnettomassa liitossa tavoittelin noita yhdessä exän kanssa, mutta nyt kun siitä liitosta pääsin pois tajusin, että ei noilla ole merkitystä jos ei ole onnellinen. Tällä hetkellä minulla on yksi lapsi. Autoa en välttämättä halua, jos se omakotitalo on hyvin julkisten varrella.
Aika hyvällä mallilla mennään. Tarviiko mainita, että hyvä työpaikka molemmilla myös? Haluaisin elää joskus toisin, mutta ei riitä rohkeus. Myisi talon ja muuttaisi halvempaan... nauttisi elämästä ja tekisi töitä vähemmän.
auton ja paljon ulkomaanmatkoja!!! Lasta en halua.
Oletko ajatellut jos uskaltaisit kokeilla nykyisessä työsässi rohkeasti vain lyhyempää päivää? Sanoisit asiakkaille tms. että " palaan huomenna asiaan nyt lähden hakemaan lapset kotiin" Olen todennut, että työt eivät tekemällä lopu...Tärkeää olisi yrittää pitää myös omista periaatteista kiinni. Eihän tuo helppoa ole. Itsekin haaveleisin että olisi samanlailla rohkeutta vaatia oma aika perheen kanssa myös arjesta.
Lapsia ja lemmikkiä ei vielä kaivata. Autoja on yksi, mutta mulle se ei ole niin tärkeä. Riittäisi omalla kylällä ajeluun joku halvempikin.
Olisi aika surullista elellä onnettomana siellä omakotitalossa, onnettomassa suhteessa ja lapsiin väshtäneenä.
Suomalainen unelma on tuo ja siitä saa taatusti haaveilla, eihän siinä mitään pahaa tai vaarallista ole. Se mikä on vaarallista on se, että jos se ei olekaan oma unelma ja kulkee kuitenkin sitä kohti, kun se on sellaista mitä pitää haluta...
Meillä haaveissa ei ole omakotitalo (vaan kerrostalo) ja ei lemmikkejä, mutta mies ja kaksi lasta ja kaksi autoa löytyy. On sitä tullut ennekin oltua aika tavalla tavoitteettomassa tilassa (eli kaikki mitä halusin oli jo), kuten nytkin olet, mutta silloin menikin sitten pakka ihan uusiksi ja nyt ollaan muutaman vuoden päästä taas samassa tilanteessa. Mutta sen sanon, että jos kaiken ajan ja energian käyttää tuon tilanteen tavoittelemiseen, niin siinä saattaa jäädä elämä elämättä.
Itselläni on vähän vastaavia haaveita kuin 19:lla tai oikeastaan vielä enemmän miehelläni. Molemmat ollaan jo suht 8-16 töissä ja vielä joustavassa työssä " ei niin hyvällä palkalla, mutta ei toisaalta sopimuksella, että hommat hoituu" . Joskus kuitenkin tekis mieli muuttaa vaikka pikkupaikkakunnalle ja tehdä ihan vaan jotain hanttihommia 6 tuntia päivässä ja loput ajat olla vaan kotona ja nauttia perheestä. Mietimme myös vakaasti, että mies ostaisi itselleen aina ajoittain lisää kesälomaa eli pitäisi kesälomansa jatkeeksi palkatonta kesälomaa, jos vaan työnantaja suostuu. Arvovalintoja nämä. 19:n kanssa olisi kyllä kiva vaihtaa ajatuksia.
mutta kaikki muu haaveissa.