Onko sinusta suomalainen unelma =omakotitalo, lapsia, aviomies, yksi tai kaksi autoa+ lemmikki

ja uskoisin että aika monelta. Se rohkeus hypätä pois vakaasta työpaikasta vaan puuttuu toistaiseksi. Tosin teen 6-tunnin päivää kun kohta palaan töihin hoitovapaalta ja meillläkin miehen työpäivät pysyy siinä 8 tunnissa. Mutta haaveilen että joskus voisi tehdä vain töitä " harrastuksen vuoksi" ehkä n. 20 tuntia viikossa ja lopun ajan puuhailla lasten kanssa ja puutarhassa

Autoista en tykkää monestakaan syystä, omakotitalossa asuin lapsena 16 vuotta, eli koettu on sekin " idylli" .

mulla on kaksi lasta ja olen heistä onnellinen. aviomies (joka näiden lasten isä) mulla on myös, mutta häntä en ole erityisesti " tavoitellut" , vaan rakastuin mukavaan ihmiseen.



olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, enää en halua. auto meillä on lainassa, pidetään niin kauan kuin lapset on pieniä ja viikonloppureisulle pitää kuljettaa hitosti tavaraa, vaippoja yms.



lemmikkinä meillä on n. 10 skorpionia terraarioissa. ihan kivoja ne ovat, mutta voisin luopua koska vaan. mies tykkää niistä, ja isompi lapsi myös.



tää on tämmöistä mun elämää, josta itse tykkään. joku toinen voi tykätä ihan toisenlaisesta.

Mitään suuria haaveita ei ole toteuttamatta, matkustelemme pinimuotisia lomamatkoja, ne riittää. Harrastamme kukin mielen mukaan, pidämme yllä sosiaalisia suhteita jne Töitä teen arkisin klo 8-16 + kesät olen vapaalla.

Onhan se suomalainen unelma. Itse olen niin mukavuudenhaluinen, etten jaksa tehdä pihatöitä, remonttia, lumitöitä, maksaa hehtolainaa, sisustaa jne...kaunis omakotitalo vaatii vaivaa, mulle riittää kerrostaloasunnon ylläpito.



Kahdeksann tunin työpäivän on riitettävä, haluan aikaa ja energiaa myös perheelle. Nytkin teen vain 50% työaikaa.

Tosin meillä on vasta yksi lapsi, toinen työn alla.



Listasta puuttuu työ. Ennen ajattelin, että sellainen työ jossa on paljon haasteita ja hyvä palkka. Nyt taas ajattelen, että helppo työ, jossa ei uuvuta itseään, kohtalainen palkka ja joustavat ja hyvät työajat. Mitään vastuuta tai haasteita en kaipaa enää!



Tarvitsen myös ystävät, ehdottomasti.

Kaikki muu meillä jo on mutta nuo tuulipuvut on vielä ostamatta.

Tietty jokaisen kannattaa miettiä omalta kohdaltaan, että onko nuo juuri niitä kriteerejä, jotka tekevät onnelliseksi.



Minulle riittää mies, 2 lasta, rivitaloasunto ja 1 auto. Lemmikkiä ei ole eikä tule (allergioiden takia). En osaa kuvitella muutakaan elämää, tämä on juuri sellaista kuin itse haluamme.



Mutta en usko että olisin yhtään sen onnettomampi, jos joutuisimme taloudellisen tilanteen takia olemaan vaikkapa autotta tai asumaan kerrostalossa.

Minulle nuo olivat unelmia. Nyt on talo, autot ja odotan kolmatta lasta. Onnea häiritsee se, että mieheni on omassa unelmassaan lokeroinut minut hyvin tarkasti. Olen se kiltti pikkuvaimo, joka hoitaa lapset ja kodin. Ja joka iltaisin muuttuu kiimaiseksi pikkulutkaksi ja aamuisin aurinkoiseksi aamiaisseuraksi.

Lemmikkiä ei koskaan tule

ja toteutunutkin vielä. Jotkut lisäävät tuohon vielä kesämökin, meillä sen tilalla on reissut maailmalle. Okt:ssa ei mökkiä kaivata.

Omakotitaloa ei ole, enkä tiedä tuleeko edes koskaan. Olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen rivitaloasumiseen, olemme vastikään kerrostalosta muuttaneet. Kesämökki löytyy, joten siellä saadaan tehdä pihahommia ihan riittävästi, ei kaivata kotona isoa lääniä. En silti uskalla sanoa, että emme koskaan tulisi muuttamaan ok-taloon, aika näyttää.



Autoksi riittää toistaiseksi yksi, ja toivon ettei tulevaisuudessakaan jouduta toista hankkimaan. Mieluusti luopuisin tuosta yhdestäkin, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.



Lemmikkejä ei ole, ja tuskin tuleekaan allergioiden vuoksi. Kissan kyllä haluaisin, mutta pidän kuitenkin mieluummin tuon miehen. ;)

jos nyt ajatellaan, että on varaa siihen omakotitaloon, lapset eivät ole supermonimegavammaisia ja mieskin on mukava. Lemmikkieläin on sitten aivan omavalintainen juttu. Ja autoa tarvitaan useimmilla okt-alueilla.



Mulla on

- avomies

- okt (pankin)

- lapsi (monivammainen)

- auto (ei omissa nimissä)

- lemmikkiä ei ole eikä tule

Olisin kyllä mielelläni muuttanut vaikka rivitaloon Lauttasaareen - tai isoon perheasuntoon Ullanlinnaan, mutta kippaskappas kun ei ole rahaa. Jonnekin Hgin Pukinmäen/Kannelmäen/Lassilan paskalähiöön mua ei saa kirveelläkään.

Hyvä kerrostaloasunto Helsingin keskustassa on ihan fine. Jos haluaa okt:n niin pitää muuttaa kauemmaksi, jolloin työmatkat pitenisivät heikentäen elämänlaatua. Okt:ssa on lisäksi kaikenlaista hommaa ja säätämistä, mitä kerrostalossa ei tarvitse ajatellakaan.



En siis ymmärrä tuota okt:n ihannointia. Mutta jos se jollekin on unelma, niin mikäpä siinä.

Toisaalta pitää myöntää oma keskiluokkaistuminenkin; minulta löytyy aviomies, kaksi lasta ja kissa. Lisäksi kerrostaloasunto Helsingin kantakaupungista. Autoa ei ole eikä tule, eikä omakotitaloa, eikä kesämökkiäkään todennäköisesti (esim. vanhasta Porvoosta ottaisin mieluusti kesäasunnoksi yhden vanhan talon, mutta ei ole rahaa sellaiseen ainakaan nyt).



Olen kyllä hyvin onnellinen:-) Ihmettelen vaan, että onko nuo mainistemanne asiat oikeasti tavoittelemisen arvoisia, vai syötettyjä " nämä asiat pitää olla siinä ja siinä iässä" -asioita. Ja vielä, mikäs hemmetin ekologinen jalanjälki tuollaisesta " superonnesta tulee kun on 200 neliöinen talo, kaksi autoa ja ulkomaanmatkoja pilvin pimein..." Uskoisin että noista tulee vielä vanhanaikaisia unelmia.

Ihmettelen vaan, että onko nuo mainistemanne asiat oikeasti tavoittelemisen arvoisia, vai syötettyjä " nämä asiat pitää olla siinä ja siinä iässä" -asioita.

[/quote]

Perheen kanssa elämä on mukavampaa kuin yksin, lasten kanssa parempaa kuin lapsettomana. Omakotitalossa asuminen on vapaampaa kuin muut asumismuodot, ei tarvi ottaa huomioon seinänaapureita.



Auto on monesti välttämätön pakko ja lemmikki on kiva jos sen pitäminen on mahdollista (meillä allergiat estävät kaikki paijattavat lemmikit).



Minulla on mies, lapsia, omakotitalo ja kaksi autoa.

velat maksettu, kiva työ (yrittäjä) ja ulkopuolisen mielestä kaikki varmaan kadehdittavan ihanaa. Ja silti en ole onnellinen, vaan masentunut ja on päiviä jolloin haluaisin vain kuolla. Tosiasia on, että ihana perhe ja omaisuus helpottavat elämää, mutta eivät ne sitä perimmäistä onnea anna. Se pitää löytyä ihan omasta itsestä. Onneksi olen nyt lääkkeillä, jotka tuskaa edes hieman helpottavat, toivottavasti löytyy elämänilokin...

Vierailija:

Onko sinusta suomalainen unelma =omakotitalo, lapsia, aviomies, yksi tai kaksi autoa+ lemmikki

tavoittelemisen arvoista? Sano rehellisesti mielipiteesi ja kerro, mitä noista sinulla jo on?

En halua omakotitaloa, siitä on liikaa vaivaa (vanhemmillani on ja itsekin olen asunut joten tiedän), kerrostaloasuminen kohtuullisen matkan päässä keskustasta (20 min, Helsinki) sopii minulle paremmin. Mies on, mutta kaikki eivät tietenkään halua kumppania. Lapsia on yksi, enempää ei todennäköisesti tule (tietoinen valinta). Emme kaipaa ison perheen tuomaa hulinaa, vaan pienen perheen rauhallisuutta. Auto on varmaan jossain vaiheessa välttämätön paha työn vuoksi, niin pitkään kun voidaan ollaan kyllä ilman moista rahasyöppöä ja ilmansaastutinta. Lemmikki on kaksipiippuinen juttu, toisaalta olisi kiva, toisaalta sitoisi ja rajoittaisi liikaa (miehen perheessä oli koira ja monilla kavereilla myös lemmikkejä).

Oman asunnon tavoittelun ymmärrän, kumppanikin on monille tärkeä olla olemassa. Lapset ovat kivoja, mutta läheskään kaikki eivät niitä halua. Autot ovat minusta tylsiä liikkumiskapineita, en ollenkaan ymmärrä miksi niitä pitäisi tavoitella muusta kuin välttämättömyyden pakosta. Lemmikit kivoja, mutta sama kuin lapsissa, kaikki eivät tykkää.