Onko oikeasti naisia, jotka katsoo miehensä pettämistä läpi sormien?

lähteä toisen mukaan. Emme sido toisiamme väkipakoin. Mutta on tiedostettava riskit. Anteeksi en anna pettämistä ja kotiin ei ole tulemista sen jälkeen, mies tietää sen. Mutta jos tekee vierasta mieli niin mieluummin menee ja ottaa ja lähtee, kuin että lopun ikäänsä kärvistelee mun kanssa "kun en anna sen paneskella muita ja elämä on niin tylsää tms".



Vielä ei ole pannut, enkä minäkään. Onneksi koemme olevamme toisillemme sen verran oikeat että tarvetta ei ole ollut. Mutta jos tulee niin en tahdo sitoa eikä mieskään minua. Rakastamme toisiamme niin paljon ettemme tahdo olla toistemme onnen esteenä.

Hyvin harvoin avoin avioliitto toimii. Se toimii silloin, jos suhde on täysin tasa-arvoinen, kummankin markkina-arvo on yhtä suuri, suhde ei perustu riippuvuuteen, kumpikin kykenee erottamaan seksin ja tunteet toisistaan.Tiedän pari sellaista ja ne ovat kaatuneet siihen, että toinen rakastuu toiseen. Sitten se avoin juttu onkin ollut ohi, kun toinen on löytänyt rakkauden, jota ei ole tarvinnut hakea muualta. Kolmannessa tapauksessa mies on valta-asemassa ja nainen alistunut henkisesti, mies kohtelee naista miten tykkää ja käy samalla bylsimässä muita. Vaikuttaa tosi onnelliselta ja tasapainoiselta parisuhteelta, not.

Jos haluaa vapaasti paneskella muita on sama erota, niin ei ole velvoitteita ketään muuta kohtaan.

ihmisessä, ettei sitä voi kontrolloida. Itse, jos saisin tietään mieheni pettäneen, tällä tarkoitan nimenomaan jonkun muun kanssa makaamista, en mitään muuta pettämistä, niin uskoisin sen olevan aikalisän paikka.

Mutta sitten taas toisaalta mietin, etten ole miehelleni ensimmäinen, eikä hän minulle, joten en voi omistaa hänen seksuaalisuuttaan ja kieltäydyn olemasta mustasukkainen. En tiedä, nää on vaikeita asioita, joihin ei tiedä reaktiotaan ennen kuin se tapahtuu.

Jos on huono itsetunto, alistuu tai on pakko alistua siihen, että toinen juoksee vieraissa. Hyvän itsetunnon omaava ei suostu olemaan miehelleen vain yksi muiden joukossa. Mutta todellakin on varmaan pakko alistua puolison vieraissa käymiseen, jos tietää, ettei ihan noin vain löydä uutta puolisoa.

mutten kyllä katso maailmaa näinkään mustavalkoisesti.

Erityisen typerä kommentti oli tuo viimeinen lause.

Jos lähden tässä samoille linjoille niin voisin sanoa että vaikutat varsinaiselta besserwisseriltä joka on varmaan monessa muussakin asiassa fanaatikko eikä kykene katsomaan asioita muiden kuin omalta kantiltaan.

Se on hyvä etukäteen hurskastella että puoliso lentää pihalle saman tien jos pettää. Jos on muuten hyvä liitto ja suhde niin yhden hairahduksen monikin varmaan loppupeleissä antaisi anteeksi. Ja siinä ei välttämättä ole kyse huonosta itsetunnosta.

Vaan siitä että kukaan ei ole täydellinen mutta asiaa voi silti yrittää korjata.

Jatkuvaa pettämistä tuskin itsekään antaisin anteeksi.

Huonon itsetunnon omaavia ovat varmaan ne joiden mies jatkuvasti hyppää vieraissa vaimon tietäessä asiasta tai jos nainen alistuu suhteessa henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan.

Keskustelijoiden mielestä ainoastaan oma ajattelumaailma on oikea, muunlaiset katsannot ovat itsepetosta tai osoitus jostakin kielteisestä piirteestä kuten vaikkapa nyt huonosta itsetunnosta.

Elkää nyt viitsikö hei... oikeasti myös naisilla on erilaiset käsitykset siitä, mikä on tärkeää parisuhteessa.

Ja tämä on hassu:

Hyvin harvoin avoin avioliitto toimii. Se toimii silloin, jos suhde on täysin tasa-arvoinen, kummankin markkina-arvo on yhtä suuri, suhde ei perustu riippuvuuteen, kumpikin kykenee erottamaan seksin ja tunteet toisistaan.Tiedän pari sellaista ja ne ovat kaatuneet siihen, että toinen rakastuu toiseen.

Olen tähän ikään asti ollut siinä kuvitelmassa, että mikä tahansa parisuhde toimii vain, jos suhde on tasa-arvoinen. Ja suhteet tuppaavat aika usein (vapaat ja kaikki muut) kariutumaan, jos toinen tunnetasolla sitoutuu johonkuhun muuhun - ja se tunnetason sitolutuminen voi alkaa seksistä tai olla alkamatta.

Joten - vaikka meidän parisuhteessa onkin pysytty myös sukupuolisesti uskollisena jo 21 vuotta - korostaisin kyllä sitä tunnetason sidettä. Sen romahtaminen olisi paljon isompi ja käänteentekevämpi kriisi kuin seksisuhde.

Mutta kukin pariskunta laatikoot omat sääntönsä.

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä n. 15 vuotta. Mä rakastan mun miestä ja sen on hyvä isä lapsille. Ja mä tunnen itseni rakastetuksi. Seksi elämä on ihan ok. välillä enemmän ja välillä sitten vähän vähemmän.

Mä olen tänä aikana pettänyt mun miestä 2 kertaa, ihan typeriä juttuja, jälkeenpäin on kaduttanut, kiinni en ole jäänyt. Melkein satavarman tiedän myös mun miehen ainakin kerran maanneen jonkun kanssa. En mä jaksanut siitä mitään äläkkää nostaa.

Nyt mä olen ihastunut mun lapsen valmentajaan, mulla oikein vatsanpohjassa kouraisee kun ajattelen sitä. Mä luulen että makaisin sen kanssa jos olis mahdollisuus. Kaikesta huolimatta mä rakastan mun miestä, mä en ikinä jättäisi sitä.