Miten päätätte asioista? Yhdessä keskustellen, aikuiset yksin omistaan jne?

Taitaa mennä silleen, että isommista asioista puhutaan yhessä. Tällasia on esim. raha-asiat, siis silloin kun niissä on jotain ongelmia; miten saadaan laskut maksettua jne. Usein asioista puhuminen meinaa kyllä jäädä, tai niistä puhutaan viimetingassa (miten vietetään viikonloppu tmv.) Mä ehkä toivoisin enemmän kotiasioista sopimista ja pohdintaa yhessä miehen kanssa. Ruokaostokset teen yleensä minä, eikä niistä juuri keskustella. Joskus kyselen, että mitä tehtäis ruuaksi, joskus taas mies muistuttaa, että mitä pitäis ostaa (sinappi on loppu..). Suurimmaksi osaksi kaikki menee " omalla painollaan" , ehkä vähän liikaakin. Minä huolehdin kodista, miehen aika menee melko pitkälti työn merkeissä tai vapaa-aikana pojan (2v.) kanssa leikkiessä.

Vielä tuosta kotivastuun lankeamisesta vaimolle: Meillä tosiaan minä olen se, joka huolehtii (jos huolehtii) kotihommista. Oon kotona päivät ja mies töissä ja lisäksi tekee illallakin jonkin verran töitä kotoa käsin. Eli tavallaan se on tilanteesta johtuva pakko. Toisaalta jollain tavalla tykkään siitä, että saan ite suunnitella ajankäyttöäni kotona ja hoitaa hommat omalla tavallani. Toki ois hienoa, jos mies joskus tekis ruokaa ja vaikka siivoais. Ehkäpä sitten kun oon joskus töissä, opetellaan tasapuolisempaa jakamista ja varmaan silloin on pakkokin jutella kotijutuistakin enemmän keskenään. Mutta en esimerkiksi tykkäis oikein siitä, että yhessä mietittäis aina ruuat ja kaikki, jos sitten kuitenkin tekisin kaiken ite. Eli sillon toivoisin kyllä, että tekis ne ruuat yhessä mun kanssa tai itekseen.

ei meillä kyllä mitään isompia hankintoja tehdä toisen selän takana, ei puolin eikä toisin. mä olisin sponttaaniimpi shoppailija, mutta mies tosiaan hillitsee ja haluaa vertailla hintoja, lukea testituloksia jne. Esim eilen olisin ihan ohimennen ostanut tietokoneelle uuden littunäytön kun oli niin halvalla... kauppaanhan se jäi ja hyvä niin :-)

minä kyllä pitkälti päätän esim lasten vaatehankinnat, kaupassakävijä päättää ruuat eli useimmiten arkisin mies, ja viikonloppuisin minä. Samlla tavalla jakaantuu myös ruuanlaitto.

harvoin meillä kovin kummosia " keskusteluja" käydään, kun aika pitkälti kai ollaan samoilla linjoilla kodinhankinnoista, lastenkasvatuksesta, rahankäytöstä jne.

eli aika paljon olemme keskustelleet yhdessä kasvatusperiaatteista että tiedämme mitä yhdessä haluamme lapsillemme opettaa ja kasvattaa, mihinh sitoudumme ja mitä itse ajattelemme asioista. Näitä keskusteluja toki käydään edelleen kahden kesken. Lasten aikana emme juuri linjoista keskustele, vaan asiat hoitaa se vanhempi kumpi sattuu tilanteessa olemaan, toinen puuttuu tilanteeseen vain mikäli näyttää siltä, että homma luisuu käsistä eli aikuisella karkaa mopo käsistä. Pyrimme siis olemaan yhteneväisiä lasten edessä ja tarvittaessa sit kahden kesken keskustellaan asioista vielä tarkemmin yhdessä. Mutta toki, jos lapsi on aikuisen mielestä tilanteessa oikeassa ja toinen aikuinen vain jatkaa, niin toinen korrektisti puuttuu tilanteeseen. Eli vanhemmat ei saa olla yhtenä rintamana lapsia vastaan, jos lapsi on oikeassa. Eli nitistää ei saa lasta.



Ruokalistan päättää useimmiten äiti - samoin jääkaapin sisällön. Kun haluaa käydä kaupassa itse. Mutta kun on mies kotivuorossa, saa toki itse hoitaa hommat. Samoin hoitaa nukkumisjärjestelyt, vaatteet jne jos on yksin. Mutta neuvolat varaa äiti (sinne mennään yhdessä), samoin parturit, vaateostokset lapsille jne. Mutta päiväkotikeskusteluissa ollaan yhdessä, kyläilyt päätetään yhdessä, samoin kodin hankinnat, rahojen käyttö jne. (toki molemmilla on omaa rahaa käyttää mihin haluaa). Siivouksista huolehtii perhe äidin komennossa (ja siivoojan avustuksella), mies pesee paljon pyykkiä ihan omatoimisesti, mies huolehtii autosta ja pihatöistä, joululahjat suunnitellaan yhdessä keskustellen, samoin synttärilahjat lapsille...



Pidämme molemmat tärkeänä, että otamme osaa ja olemme yksimielisiä siitä, miten toimimme. Ettei tule hännänvetoa julkisesti eikä aiheuteta siten lapsille turvattomuutta. Paljon siis keskustellaan ja sovitellaan mm. menojamme yhteiseen kalenteriin. Kumpikin vanhempi viettää aikaa yksin lasten kanssa - mutta paljon olemme koko perheellä (ja sit yhden lapsen kanssa kerrallaan kanssa reissuissa).

Meillä asioista keskustellaan tasavertaisina. Lasten kasvatusperiaatteet käyty yhdessä läpi ja niissä ollaan onneksi samoilla linjoilla. Ja tosiaan se vanhempi joka on tilanteessa niin hoitaa myös sen loppuun. Eli esim. konflikti uhmiksen kanssa. Meillä myös niin että mies järki-minä tunteet. Niimpä minä yleensä olen se joka konfliktissa 4v tytön kanssa ja mies sivustaseuraaja. Mieheni on todella rauhallinen ja jos hän ärähtää lapsille niin minun tekisi mieli puolustella lapsia, mutta olen opetellut pitämään suuni kiinni.

Me suunnitellaan yhdessä, aina, muutaman päivän ruuat etukäteen. Yhdessä käydään kaupassa. Toki välillä mies tuo töistä tullessaan tai minä haen päivällä. Minä huolehdin arkiruuat ja mies hoitaa vähänkin eksoottisempien ruokien valmistuksen. Usein iltaisinkin mies kyllä ruokia tekee. Niin ja viikonloppuisin aina. Sanomattakin siis selvää että meillä mies rakastaa kokkaamista ja minä sitten siivoilen jäljet.

Siivoukset hoidetaan aikalailla yhdessä. Toki minä siivoan arkisin, esim. imuroin päivittäin, kun kotona olen, mutta suuremmat siivoukset tehdään yhdessä.

Vaatehankinnat, neuvolat yms. hoidan sitten minä.

Kodin sisustus hoituu meillä aikalailla miehen johdolla ( hänellä silmää sisustamiselle ja itse tekee paljon ), mutta yhteistuumin kuitenkin.

Meidän perheessä ollaan siis täysin samanarvoisia ja kumpikin kunnioittaa toista ja näyttää sen myös osallistumalla perheen yhteiseen hyvään. Olen onnellisessa asemassa :)

Minä käyn töissä viikonloppuisin ja satunnaisesti viikolla. Mies on tottunut pyörittämään arkea yksinkin ja ymmärtää, että ihan täys työpäivä se on täällä kotosallakin. suosittelen muillekin!

Raha-asioissa minä olen se shoppailija, mutta mies toppuuttelee. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Talous ihan hyvällä mallilla ja harvoin raha-asioista tarvitsee riidellä.

Minsku

Tuli mieleen, että miten yksinhuoltajaperheessä nämä pikkupäätökset ja isommat päätökset menee?

Entä onko uusioperheissä ehkä pakkokin sopia joitain tapoja enemmän ääneen kuin esim. meillä tehdään?

Meillä äiti+isä+2 lasta -perheessä tilanteet jotenkin vain lutviutuvat eteenpäin, hyvää tekisi varmasti sopiakin joitain asioita enempi kunnolla ääneen tyyliin sinä vastaat tästä ja minä tästä ja nämä ovat yhdessä päätettäviä.



Ja sitten lapset, mitä lapset teillä saavat itse päättää?

Tietysti siihen vaikuttaa lapsen ikä, meillä on alle kouluikäiset lapset ja äkkiseltään ajateltuna tuntuisi aika vähäiseltä se mitä he saavat itse päättää. Omat leikkinsä lähinnä. Mutta parista, kolmesta vaihtoehdosta saavat valita useinkin, jos tilanne vain on ok. Esim. syökö aamupalaksi puuroa vai jugurttia tai laittaako päälle sinisen vai punaisen paidan. Periaatteessa ajattelen, että lapsi saa itse päättää harrastuksensa, mutta käytännössä vielä satujumpat ym. ovat olleet enempi minun tarjoamiani. Ehkä se kertoisi siitä, että jos lapsi kunnolla saisi itse päättää, hän ei harrastaisi vielä kodin ulkopuolella mitään?



Kiva olisi kuulla teidän muiden ajatuksianne näistä.

meillä siis on päätetty yhteiset linjat kasvatuksen ja kodinhoidon yms suhteen jo aikoja sitten. välillä " päivitetään" tilanne ja mietitään pitäisikö jotain tehdä toisin. meillä molemmat siivoavat, tekevät ruokaa, käyvät kaupassa ja hoitavat lapset (neuvolat hoidan minä kun olen siihen aikaan kotona ja mies töissä). isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. mukavasti menee meillä arki :)



lapset meillä (tytöt 5v ja 1v, kotihoidossa molemmat) saavat päättää muutamasta vaihtoehdosta esim aamupalan (jugurtti vai puuro tms), 5v tyttö valitsee aamuisin omat vaatteensa. myös harrastuksensa on saanut " päättää" itse, 3v halusi tanssia kokeilla, sitten on ollut temppukoulua ja jumppaa sekä tällä hetkellä ringette ja uimakoulu. tuo 1v tiitiäinen ei vielä osaa päättää oikein mistään mitään mutta kunhan kasvaa niin saa enemmän tehdä päätöksiä :)



nämä asiat nyt tulivat äkkiseltään mieleen :)