Tuo ulkoiluketju - nyt ymmärrän miksi lihavuus on niin yleistä!!

Mä olen hoitovapaalla kahden lapsen kanssa, lisäksi tässä pyörii yksi koululainen. Ei todellakaan ulkoilla montaa tuntia päivässä, koska on tässä muutakin tekemistä. Lapset tarvii aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen, iltapalat huolehtii lasten isä. Kouluaiselta pitää huolehtia kouluun menot ja vähän kytätä että tulee koulusta suht kohtuullisen ajan kuluttua kotiin, pysyä kartalla missä ja kenen kaverin luona on, muistutella läksyjen teot sekä omat kotihommat (mm. eläintenhoitoa ja oman huoneen siistinä pitoa), kysellä kuulumisia, kuunnella ja huomioida jossain välissä päivää häntäkin. Niin, ja kolmesti viikossa on harrastuksia, joista tosin vain yhteen tarvitsee viedä ja hakea. Alle kouluikäisistä toisen syöminen tarkoittaa keittiön siivoamista joka ruuan jälkeen, toista pitää vahtia että syö oikeasti eikä vain väitä syöneensä. Ruokien valmisteluihin menee aikaa, eikä täällä ole keittiötätejä valmistelemassa sillä aikaa kun minä ja lapset ulkoillaan aamupäivästä pari tuntia. Jos ulkona ehtii olla puoli tuntia, en todellakaan viitsi käyttää samaa aikaa lasten pukemiseen huonolla säällä. Vähintään toinen pienistä nukkuu päiväunet, ja toinen heistä käy kahdesti viikossa kerhossa, jonne mun pitää hänet viedä ja hakea. Yleensä vienti on samaan aikaan kuin päiväuniaika, joten siinäkin on pieni taiteilu. Niin, ja kaupassakin pitää joskus käydä, ja se on huomattavasti helpompaa mahdollisimman vähällä lapsimäärällä. Lisäksi lasten neuvolat, lääkärit, hammastarkastukset, yhden kontrollikäynnit (jotka onneksi loppuvat tämän lukuvuoden jälkeen, mikäli uusia syitä niiden jatkamiselle ei ilmaannu), kaikenlaiset tutkimukset sun muut, joita on silloin tällöin vähän väliä. Lasten pukemista on muutenkin vähän väliä, ja varsinkin talvella, syksyllä ja keväällä, se on niin tuskaisen vaivalloista, kun on yksi ihan puettava pikkutaapero, yksi apua vielä tarvitseva leikki-ikäinen, ja itsellekin pitäisi saada vaatteet päälleen, joten en todellakaan välttämättä lähde ulkoilemaan erikseen, varsinkaan huonolla säällä. Kaikki reissut tehdään kävellen tai pyörällä, eli ulkona kyllä ollaan ja liikutaan, ja koululainen sekä leikki-ikäinen käyvät ulkona leikkimässä myös kaksistaan mun vahtiessa keittiön ikkunasta. Kaveriporukalla otettiin osaa siihen Luhta challengeen, ja yllätyin siitä, miten paljon liikuntaa mulla tuleekaan ihan vain sen takia, ettei mulla ole autoa ja joka paikkaan on pyöräiltävä tai käveltävä. No, raskauskiloja en sillä sulattanut silloin vajaa 2v sitten, sori vaan, edes imetyksestä huolimatta, vaikka palasin tähän normaaliin arkeeni heti sairaalasta päästyäni. Ja silloin mun sentään piti kerholaisen lisäksi joka päivä viedä ja hakea eskarilainenkin, nyt ei sentään tarvi koululaista kuljettaa edes takas. Jos lasketaan noilla yllä esitetyillä kalorinkulutuskaavoilla, niin mun kalorinkulutus liikkui sillon siinä 800-1000 kalorin pinnassa, ja siihen päälle imetys, joka kuulemma myös kuluttaa kaloreita. No, eipä tuo näkynyt missään, vaikken nyt hirveitä mässänytkään, hyvä kun kerkesin edes syödä. Ne raskauskilot lähti, kun rupesin käymään salilla ja liikkumaan oikeasti, enkä tepsuttelemaan pelkästään lasten tahtiin.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 09:43"]

23 jatkaa vielä...

Täytyy myöntää etten myöskään ihan ymmärrä tätä muotia että vähintään 80% ihmisistä on tai on ollut "masentuneita", kun itse olen pitänyt ihan normaalina sitä, että joskus on paha mieli. Mutta siis, jos itse vain makaisin kotona mässäämässä niin ihan varmasti saisin itsekin tuon muotidiagnoosin. 

[/quote]

Argh, taas eräs, joka ei tiedä masennuksesta mitään.

Et ole esim. kuullut ylisuorittavista ihmisistä, jotka lopulta uupuvat? Heillä masennus johtaa sängyssä makaamiseen eikä päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 10:20"]

Mä olen hoitovapaalla kahden lapsen kanssa, lisäksi tässä pyörii yksi koululainen. Ei todellakaan ulkoilla montaa tuntia päivässä, koska on tässä muutakin tekemistä. Lapset tarvii aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen, iltapalat huolehtii lasten isä. Kouluaiselta pitää huolehtia kouluun menot ja vähän kytätä että tulee koulusta suht kohtuullisen ajan kuluttua kotiin, pysyä kartalla missä ja kenen kaverin luona on, muistutella läksyjen teot sekä omat kotihommat (mm. eläintenhoitoa ja oman huoneen siistinä pitoa), kysellä kuulumisia, kuunnella ja huomioida jossain välissä päivää häntäkin. Niin, ja kolmesti viikossa on harrastuksia, joista tosin vain yhteen tarvitsee viedä ja hakea. Alle kouluikäisistä toisen syöminen tarkoittaa keittiön siivoamista joka ruuan jälkeen, toista pitää vahtia että syö oikeasti eikä vain väitä syöneensä. Ruokien valmisteluihin menee aikaa, eikä täällä ole keittiötätejä valmistelemassa sillä aikaa kun minä ja lapset ulkoillaan aamupäivästä pari tuntia. Jos ulkona ehtii olla puoli tuntia, en todellakaan viitsi käyttää samaa aikaa lasten pukemiseen huonolla säällä. Vähintään toinen pienistä nukkuu päiväunet, ja toinen heistä käy kahdesti viikossa kerhossa, jonne mun pitää hänet viedä ja hakea. Yleensä vienti on samaan aikaan kuin päiväuniaika, joten siinäkin on pieni taiteilu. Niin, ja kaupassakin pitää joskus käydä, ja se on huomattavasti helpompaa mahdollisimman vähällä lapsimäärällä. Lisäksi lasten neuvolat, lääkärit, hammastarkastukset, yhden kontrollikäynnit (jotka onneksi loppuvat tämän lukuvuoden jälkeen, mikäli uusia syitä niiden jatkamiselle ei ilmaannu), kaikenlaiset tutkimukset sun muut, joita on silloin tällöin vähän väliä. Lasten pukemista on muutenkin vähän väliä, ja varsinkin talvella, syksyllä ja keväällä, se on niin tuskaisen vaivalloista, kun on yksi ihan puettava pikkutaapero, yksi apua vielä tarvitseva leikki-ikäinen, ja itsellekin pitäisi saada vaatteet päälleen, joten en todellakaan välttämättä lähde ulkoilemaan erikseen, varsinkaan huonolla säällä. Kaikki reissut tehdään kävellen tai pyörällä, eli ulkona kyllä ollaan ja liikutaan, ja koululainen sekä leikki-ikäinen käyvät ulkona leikkimässä myös kaksistaan mun vahtiessa keittiön ikkunasta. Kaveriporukalla otettiin osaa siihen Luhta challengeen, ja yllätyin siitä, miten paljon liikuntaa mulla tuleekaan ihan vain sen takia, ettei mulla ole autoa ja joka paikkaan on pyöräiltävä tai käveltävä. No, raskauskiloja en sillä sulattanut silloin vajaa 2v sitten, sori vaan, edes imetyksestä huolimatta, vaikka palasin tähän normaaliin arkeeni heti sairaalasta päästyäni. Ja silloin mun sentään piti kerholaisen lisäksi joka päivä viedä ja hakea eskarilainenkin, nyt ei sentään tarvi koululaista kuljettaa edes takas. Jos lasketaan noilla yllä esitetyillä kalorinkulutuskaavoilla, niin mun kalorinkulutus liikkui sillon siinä 800-1000 kalorin pinnassa, ja siihen päälle imetys, joka kuulemma myös kuluttaa kaloreita. No, eipä tuo näkynyt missään, vaikken nyt hirveitä mässänytkään, hyvä kun kerkesin edes syödä. Ne raskauskilot lähti, kun rupesin käymään salilla ja liikkumaan oikeasti, enkä tepsuttelemaan pelkästään lasten tahtiin.

[/quote]

Oletko kuullut kappalejaosta koskaan? Eihän tuota jaksa lukea kunnolla.

Mutta eikö sinulla ole miestä, joka voi käydä kaupassa tai katsoa lapsia kun sinä käyt kaupassa? Tai yleensäkin olla lasten kanssa iltaisin, jotta pääset johonkin omaan harrastukseen joskus (esim. liikkumaan).

Teetkö tosiaan jokaisen ruoan erikseen? Mitä nyt jaksoin tuota vuodatusta lukea, ymmärsin että joka välissä pitää valmistella ruokaa. Oletko ajatellut, että esim. keittoa tai laatikkoa voi tehdä isomman satsin ja syödä pari päivää? Etkö siis ulkoile lastenkaan kanssa ollenkaan? Minä tein kotiäitivuosina niin, että jos ei ollut valmista ruokaa, laitoin esim. makaronilaatikon uuniin ja mentiin ulos puistoon, metsään tai vaikka omaan pihaan. Kun tultiin sisälle, oli ruoka valmis. Ei kestä kauaa viipaloida siihen oheen tomaattia, kuoria porkkanaa tms. jos ei ole salaattia valmiina - ja pikkulapset harvoin varsinaista salaattia syökään.

En kyllä ihan tajua noin avuttomia äitejä, jotka ei pääse edes ulos lasten kanssa kun niitä pitää pukea ja ruokaa valmistella koko päivä...

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 10:20"]

Mä olen hoitovapaalla kahden lapsen kanssa, lisäksi tässä pyörii yksi koululainen. Ei todellakaan ulkoilla montaa tuntia päivässä, koska on tässä muutakin tekemistä. Lapset tarvii aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen, iltapalat huolehtii lasten isä. Kouluaiselta pitää huolehtia kouluun menot ja vähän kytätä että tulee koulusta suht kohtuullisen ajan kuluttua kotiin, pysyä kartalla missä ja kenen kaverin luona on, muistutella läksyjen teot sekä omat kotihommat (mm. eläintenhoitoa ja oman huoneen siistinä pitoa), kysellä kuulumisia, kuunnella ja huomioida jossain välissä päivää häntäkin. Niin, ja kolmesti viikossa on harrastuksia, joista tosin vain yhteen tarvitsee viedä ja hakea. Alle kouluikäisistä toisen syöminen tarkoittaa keittiön siivoamista joka ruuan jälkeen, toista pitää vahtia että syö oikeasti eikä vain väitä syöneensä. Ruokien valmisteluihin menee aikaa, eikä täällä ole keittiötätejä valmistelemassa sillä aikaa kun minä ja lapset ulkoillaan aamupäivästä pari tuntia. Jos ulkona ehtii olla puoli tuntia, en todellakaan viitsi käyttää samaa aikaa lasten pukemiseen huonolla säällä. Vähintään toinen pienistä nukkuu päiväunet, ja toinen heistä käy kahdesti viikossa kerhossa, jonne mun pitää hänet viedä ja hakea. Yleensä vienti on samaan aikaan kuin päiväuniaika, joten siinäkin on pieni taiteilu. Niin, ja kaupassakin pitää joskus käydä, ja se on huomattavasti helpompaa mahdollisimman vähällä lapsimäärällä. Lisäksi lasten neuvolat, lääkärit, hammastarkastukset, yhden kontrollikäynnit (jotka onneksi loppuvat tämän lukuvuoden jälkeen, mikäli uusia syitä niiden jatkamiselle ei ilmaannu), kaikenlaiset tutkimukset sun muut, joita on silloin tällöin vähän väliä. Lasten pukemista on muutenkin vähän väliä, ja varsinkin talvella, syksyllä ja keväällä, se on niin tuskaisen vaivalloista, kun on yksi ihan puettava pikkutaapero, yksi apua vielä tarvitseva leikki-ikäinen, ja itsellekin pitäisi saada vaatteet päälleen, joten en todellakaan välttämättä lähde ulkoilemaan erikseen, varsinkaan huonolla säällä. Kaikki reissut tehdään kävellen tai pyörällä, eli ulkona kyllä ollaan ja liikutaan, ja koululainen sekä leikki-ikäinen käyvät ulkona leikkimässä myös kaksistaan mun vahtiessa keittiön ikkunasta. Kaveriporukalla otettiin osaa siihen Luhta challengeen, ja yllätyin siitä, miten paljon liikuntaa mulla tuleekaan ihan vain sen takia, ettei mulla ole autoa ja joka paikkaan on pyöräiltävä tai käveltävä. No, raskauskiloja en sillä sulattanut silloin vajaa 2v sitten, sori vaan, edes imetyksestä huolimatta, vaikka palasin tähän normaaliin arkeeni heti sairaalasta päästyäni. Ja silloin mun sentään piti kerholaisen lisäksi joka päivä viedä ja hakea eskarilainenkin, nyt ei sentään tarvi koululaista kuljettaa edes takas. Jos lasketaan noilla yllä esitetyillä kalorinkulutuskaavoilla, niin mun kalorinkulutus liikkui sillon siinä 800-1000 kalorin pinnassa, ja siihen päälle imetys, joka kuulemma myös kuluttaa kaloreita. No, eipä tuo näkynyt missään, tevaikken nyt hirveitä mässänytkään, hyvä kun kerkesin edes syödä. Ne raskauskilot lähti, kun rupesin käymään salilla ja liikkumaan oikeasti, enkä tepsuttelemaan pelkästään lasten tahtiin.

[/quote]

Miten sä sait normaalista elämästä aikaan tollasen vuodatuksen? :o

Ei mullakaan ole autoa, kävellen tai fillarilla mennään. Kahden alle kouluikäisen lisäksi kaksi koiraa, kissa ja oma yritys. Enkä siltikään jaksa vinkua "huonosta kelistä", mikä siinä lasten pukemisessa muka on niin vaikeaa :D Kamoon. Oot vaan laiska. Myönnä ;) 

Senkin ajan minkä käytätte AV:lla, facebookissa ja muilla turhilla nettisaiteilla surffailuun, voisitte käyttää ulkoiluun! Ottakaapa huvin vuoksi joskus aikaa siitä, paljonko käytätte päivässä aikaa netissä roikkumiseen! Äkkiä tulee se pari tuntia, jonka voisi käyttää liikuntaan.

Av:lta saa kyllä aina lukea ylivoimaisesti parhaat selitykset ylipainolle ja passiiviselle elämäntyylille! :D

Läskit voi aina saada pois mutta tyhmyyttä ei niin vain poistetakaan.

Minä en pääsisi liikkumaan kunnolla, ellei mies hoitaisi omaa osuuttaan vauvanhoidosta. Käyn kyllä vaunulenkeillä koiran ja vauvan kanssa, mutta tuollainen köpöttely ei kunnon liikunnasta käy. 

Ennen raskautta ja vauvaa juoksin viikossa keskimäärin 15-30 km ja uin 2-3 km, ja kisasin puolimaratoneja. Erinomaisesta kunnosta huolimatta raskauskiloja tuli 17 kg, josta minuakin kovasti neuvolassa vain kehuttiin, että hyvä se vaan on, kun lähtöpaino oli niin alhainen. Että se siitä ap:n 10 kg:n "oppikirjamaisesta" painonnoususta. Mitään kummempia raskausajan vaivoja ei sitten ollutkaan, se hyvä puoli erinomaisesta fyysisestä kunnosta varmaan olikin. 

Vaikka itse liikun ja ulkoilen, ja nuo 17 kg ovat aikaa sitten jo kadonneet, niin ap:n kirjoitus oli kyllä sietämättömän omahyväinen. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 09:40"]

Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Kävellä voi aina. Vaikka vain sillä lailla, että jää paria pysäkkiä ennen lähintä pysäkkiä pois ja kävelee loppumatkan töihin/ kotiin. Silloinkin kun lapset olivat pieniä, pääsin joka päivä tunniksi yksin kävelemään. Se on minulle elinehto, ajattelemisen väline.

Puolet vuodesta on valoisaa aikaa, jolloin kävelemään voi lähteä koska vain. Kun on pimeää, kylmää ja liukasta, pitää vain suunnitella kävelyretket vähän toisin, satsata viikonloppuihin ja muihin vapaapäiviin. 

Nykyään lähden myös usein kävelyille 13-vuotiaan tyttöni kanssa. Saamme olla "likkaporukassa", jutella vain meidän asioita.  

Liikkuminen ulkona on tärkeää myös mielenterveydelle, happi ihan oikeasti vahvistaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa, eli auttaa masennusta vastaan. KVG!

[/quote]

Palstamammulit kävelee, että pitää masennuksensa pois.Ei näytä paljon auttavan, koska joka päivä täällä vilisee ketjuja, kuinka pistellään mitäkin masennuslääkettä.

Toisaalta huvittavia nämä käveleskelijät. Oikeasta kuntoilusta ei tiedetä mitään ja paidan alta löytyy lihakseton ja löysä kroppa.

Salille mars mars . Lisäksi pitäisi hengästyä muutaman kerran viikossa kunnolla.Sitä ei tapahdu teidän käveleskelyillä.

Just nauroin äsken sellaista kävelijämammaa. Laahusti menemään sauvoja perässä raahaten. Mutta on aina suuna päänä huutamassa, kuinka ULKOILEE ja HARRASTAA LIIKUNTAA. Buahaaaaa, aina naurattaa senkin mammulin liikunnat.

En nyt ihan ymmärrä, että miten niin ei ole aikaa käydä kävelemässä? Eikö teillä ole miehiä, jotka voivat vahtia vauvaa äidin ollessa kävelyllä? Vai eikö kävely vain kiinnosta ja käytätte sen ajan johonkin muuhun? 

Ihmettelen vain... En pahalla. :)

Vai pitäisi tässä vielä kävelemään ehtiä

8 tuntia töitä päivässä

viikossa juoksen n.50km-80km (talvella matolla)

käyn salilla 3 kertaa viikossa

ohjaan kaksi kuntojumppaa viikonloppuna

toimin tukiperheen äitinä

Tähän pitäisi vielä lisätä tuntien kävelyjaksoja, että olisin kunnon ihminen.

Pakko myöntää, että aika ei oikein riitä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 08:40"]

Olen usein miettinyt että mikä siinä on, että suomalaiset naiset on niin lihavia, varsinkin pienten lasten äidit! Nyt en enää ihmettele. Luin oikeasti järkyttyneenä tuota ulkoiluketjua, mulle tuli täytenä yllätyksenä se, että niin moni mamma ei harrasta ulkona liikkumista! Esim. kävely on maailman paras liikuntamuoto pienten lasten äidille ja olen luullut tähän saakka, että kaikkihan sitä harrastavat, mutta näköjään ei... Siis haloo ylipainoiset!!! Tajuatteko kuinka paljon energiaa kuluu kun liikkuu ulkona, kävelee, touhuaa lasten kanssa puistossa jne. saati silloin kun lenkkeilee reippaammin, hiihtää, luistelee, pyöräilee jne.

Mulle kävely on aina kuulunut normaaliin päiväohjelmaan, siitä tulee niin hyvä olo! Yhdessä kaverin kanssa se on vielä kivempaa, äitiyslomalla ihan parasta oli pitkät vaunukävelyt ystävien kanssa, lähti viimeisetkin raskauskilojen rippeet alta aikayksikön. Raskausaikana harrastin myös kävelyä viimeiseena asti ja painoa tuli yhteensä 10kg, neuvolassa kehuttiin joka kerta oppikirjamaista painonkehitystä ja hyväkuntoisuuttani. Pitkälti ulkona liikkumisen ansiota, väitän minä.

Lähtekää nyt sieltä kotinurkista ulos, ylipainoiset mammat, tiedän että teitä on luokattoman PALJON!! Ulkoilusta voi oppia tykkäämään, jos ei ennen ole tykännyt. Lupaan, että sitä kannattaa ainakin yrittää, varmasti ette kadu...

t. Sporttimamma

[/quote]

Mä yritin vaunuilla, se kaatui aina järkyttävään astmakohtaukseen ja pakko palata kotiin. Asumme lisäksi ison valtatien varressa, ei kovin mielekästä tai turvallista.

Onko käveleskelyä jos 5km (mitattu) kuntoradalla (mäkinen maasto) tekee sauvakävelylenkin ja siihen menee 45min?

Ohitan kyllä monta käveleskelijää aina matkalla, mutta kyllä juoksijatkin ohittaa mut. Hölkkään saman reitin 33min, tasaisella menee alle puolen tunnin vitonen.

Ja kyllä, kävelen ja juoksen myös pidempiä lenkkejä, hiihdän ja teen punttia kotipunttiksella.

Mulla ei tosin olekaan lapsia... vaan mies jonka kanssa harrastetaan liikuntaa yhdessä. :-)

Miksi mun pitäis kävellä. Minulla on aika aika kortilla ja ei ole aikaa kävellä. 10km menee kävellen 1.5 tuntia, mutta kymppiin juosten 55 minuuttia. Mitä ihmeen järkeä ja itseisarvo se kävely on.

Vai oletteko niin huonokuntoisia, että ette jaksa muuta kuin kävellä.

Järki käteen nyt ihmiset... Aloittajan kritiikki kohdistui passiiviseen elämäntapaan ja ihmisiin, jotka ilmoittavat etteivät tykkää tai ehdi ulkoilla. Hän tuskin tarkoitti että kaikkien pitäisi nimenomaan KÄVELLÄ. Varmasti yhtä hyödyllistä on muukin liikunta, pääasia että liikahtaa sieltä kotisohvalta ja koneen+tv:n äärestä riittävän usein.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 10:54"]

Senkin ajan minkä käytätte AV:lla, facebookissa ja muilla turhilla nettisaiteilla surffailuun, voisitte käyttää ulkoiluun! Ottakaapa huvin vuoksi joskus aikaa siitä, paljonko käytätte päivässä aikaa netissä roikkumiseen! Äkkiä tulee se pari tuntia, jonka voisi käyttää liikuntaan.

Av:lta saa kyllä aina lukea ylivoimaisesti parhaat selitykset ylipainolle ja passiiviselle elämäntyylille! :D

[/quote]

Kerro, mikä ihmejuttu se kävely on. Jos mulla on omaa aikaa 1.5 tuntia, totta helvetissä juoksen sen, kun ehdin juosta siinä ajassa 15-16km. Kävellen menisi vain 10km

Minä en nyt oikein ymmärrä tätä kävelyn hehkutusta. Hommatkaa kunnon lenkkarit ja juoskaa. Ei se kävely nosta kuntoa kunnolla

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:42"]

Onko käveleskelyä jos 5km (mitattu) kuntoradalla (mäkinen maasto) tekee sauvakävelylenkin ja siihen menee 45min?

Ohitan kyllä monta käveleskelijää aina matkalla, mutta kyllä juoksijatkin ohittaa mut. Hölkkään saman reitin 33min, tasaisella menee alle puolen tunnin vitonen.

Ja kyllä, kävelen ja juoksen myös pidempiä lenkkejä, hiihdän ja teen punttia kotipunttiksella.

Mulla ei tosin olekaan lapsia... vaan mies jonka kanssa harrastetaan liikuntaa yhdessä. :-)

[/quote]

Jos vitonen menis 24 minuuttiin tasaisella, kehtaisin vasta puhua liikunnan harrastamisesta.

Ihan tosi, tosi huvittavaa, kun kävelijämammat kuvittelee olevansa urheilijoita :D

En ulkoile, en ole myöskään ylipainoinen, syön järkevästi.

Työssä tulee liikuttua koko ajan. Persettä penkkiin ehtii laittamaan vain kahvitauon ajaksi, muuten olen jaloillani. Kävelen, joskus juoksenkin. Nostelen painavia säkkejä ja purupaaleja. Työnnän kolalla enemmän ja vähemmän märkää rehua. 2-2,5 tuntia päivässä kyykkyyn-ylös -harjoitusta. Kolaan ja harjaan kaiken muulta liikenevän ajan. Pyllistelen, kurkottelen, kyykistelen. Talikoin, lapioin, pusken täysiä kottikärryjä.

En oikeasti näe ulkona liikkumisessa mitään itua, siis nimenomaan siinä kävelyssä. Taaperon kanssa kävely on suurimmaksi osaksi seisoskelua. Ainoa hetki päivästä, kun voisin lähteä lenkille, on klo 21 jälkeen illalla. Todellakaan en lähde enää siihen aikaan, kun pitäisi nukkumaankin päästä ajoissa, kun aamulla herätys klo 5. Olen aina inhonnut liikuntaa, sellaista lajia en ole löytänyt, mistä saisin sen monien hehkuttavan hyvän olon. Jos työssäni en joutuisi liikkumaan, en liikkuisi varmaan ollenkaan.

En jaksa lukea kaikkia viestejä mutta kyllä komppaan ap:ta,

lihoin itse raskausaikana 30 kg kun en liikkunut. Makasin vaan kotona ja lihoin.

Synnytyksen jälkeen paino oli hieman tippunut mutta painoin edelleen yli 100 kg.

Aloin harrastamaan vaunuilua, monta tuntia päivässä kärräsin muksu pitkin poikin kyliä ja kaupunkia, niin vaan ekan vuoden aikana paino putos alle lähtölukemien (ennen raskautta siis).

Moni sanoo että ei se kävely auta laihtumaan mutta sekin kaksi tuntia kun liikut ja ulkoilet on poissa jääkaapilta! Jos olisin jättänyt lenkille menemättä heti aamusta olisin sikaillut jääkaapilla vaikka kuinka monta tuhatta kaloria. :)

Nyt kun lapsi on lähes 2v. on ulkoilusta tullu niin pinttynyt tapa etten osaisi olla päivät pitkät kotona. Jos lapsi on kipeä on tosi vaikea olla vaan sisällä mutta silloin on pakko.

BMI nyt 27 mutta olen tosi hyvässä kunnossa pelkän lenkkeilyn (reippaan sellaisen) ansiosta. Ja jos nyt taaperon kanssa lähtee ulos otan rattaa mukaan ja kun taapero ei jaksa enää kävellä niin laitan hänet rattaisiin ja lähden täyttä höyryä kävelemään reippaasti. ei tarvi madella koko matkaa.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:58"]

En jaksa lukea kaikkia viestejä mutta kyllä komppaan ap:ta,

lihoin itse raskausaikana 30 kg kun en liikkunut. Makasin vaan kotona ja lihoin.

Synnytyksen jälkeen paino oli hieman tippunut mutta painoin edelleen yli 100 kg.

Aloin harrastamaan vaunuilua, monta tuntia päivässä kärräsin muksu pitkin poikin kyliä ja kaupunkia, niin vaan ekan vuoden aikana paino putos alle lähtölukemien (ennen raskautta siis).

Moni sanoo että ei se kävely auta laihtumaan mutta sekin kaksi tuntia kun liikut ja ulkoilet on poissa jääkaapilta! Jos olisin jättänyt lenkille menemättä heti aamusta olisin sikaillut jääkaapilla vaikka kuinka monta tuhatta kaloria. :)

Nyt kun lapsi on lähes 2v. on ulkoilusta tullu niin pinttynyt tapa etten osaisi olla päivät pitkät kotona. Jos lapsi on kipeä on tosi vaikea olla vaan sisällä mutta silloin on pakko.

BMI nyt 27 mutta olen tosi hyvässä kunnossa pelkän lenkkeilyn (reippaan sellaisen) ansiosta. Ja jos nyt taaperon kanssa lähtee ulos otan rattaa mukaan ja kun taapero ei jaksa enää kävellä niin laitan hänet rattaisiin ja lähden täyttä höyryä kävelemään reippaasti. ei tarvi madella koko matkaa.

[/quote]

Jos harrastaisit oikeaa liikuntaa, eikä kävelyä, painoindeksisi olisi jo 22.

Hei haloo, ei se kävely ole liikuntaa. Vain laiska paska kehuu harrastavansa liikuntaa, kun laahaa vaunuja edessään.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 11:42"]

Onko käveleskelyä jos 5km (mitattu) kuntoradalla (mäkinen maasto) tekee sauvakävelylenkin ja siihen menee 45min?

Ohitan kyllä monta käveleskelijää aina matkalla, mutta kyllä juoksijatkin ohittaa mut. Hölkkään saman reitin 33min, tasaisella menee alle puolen tunnin vitonen.

Ja kyllä, kävelen ja juoksen myös pidempiä lenkkejä, hiihdän ja teen punttia kotipunttiksella.

Mulla ei tosin olekaan lapsia... vaan mies jonka kanssa harrastetaan liikuntaa yhdessä. :-)

[/quote]

Jos vitonen menis 24 minuuttiin tasaisella, kehtaisin vasta puhua liikunnan harrastamisesta.

Ihan tosi, tosi huvittavaa, kun kävelijämammat kuvittelee olevansa urheilijoita :D

[/quote]

Vittu mitä marmatusta, onhan toi nyt selvästi liikunnan harrastamista! Mistään ammattilaisuudesta ei tainnut olla puhetta. Ja sanoi hölkkäävänsä, ei edes puhunut väittänyt juoksevansa, mitä 5km/24min jo on.