Ihanaa: miehen lapsi ei tulekaan tänä vkl!

Onneksi kukaan ei koskaan ajatellut minusta noin lapsena!!

mieti hetki: jos sinulle ja miehellesi tulee joskus ero niin haluatko, että miehesi uusi kumppani ajattelisi lapsistasi noin?

Onko minkä ikäinen?

lapset ovat kuitenkin vieraita käydessään joka toinen viikonloppu... miehelle he ovat tuttuja, mutta eivät uudelle puolisolle. Pitäisikö leikkiä ennemmin tekopyhää... oi kuinka paljon rakastankaan mieheni edellisen liiton lapsia, joita en edes todellisuudessa tunne.

ainakin kolmesti olleet tämän vuoden puolella. Soitelkaa sitten taas kun sopii - kyllä minä sitten tuon! t. lähi-äiti

mieti hetki: jos sinulle ja miehellesi tulee joskus ero niin haluatko, että miehesi uusi kumppani ajattelisi lapsistasi noin?

ns. äitipuolen tunteista, isänsä tuntee varmaankin aivan päinvastaista. Eli, uskon, että minun lapseni isä välittäisi, surisi yms., mutta ei uusi äitipuoli välttämättä.

Jos näkee lasta 4 pvää/kk, ei kaikilla synny tunnesidettä ( vrt. omat lapset 30 pvää/kk). Voi olla itsekästä tunnustaa tämä, mutta monelle myös rehellistä. Eihän monikaan kiinny esim. naapurin lapsiin tai sukulaislapsiin - vaikka näkisi heitä useammin kuin miehn lasta.

ainakin kolmesti olleet tämän vuoden puolella. Soitelkaa sitten taas kun sopii - kyllä minä sitten tuon! t. lähi-äiti

mitä jos teille tulee ero ja löydät uuden puolison ni haluatko että uusi puolisosi suhtautuisi sinun lapsiin samalla lailla kuin sinä nykyisen miehesi edellisen liiton lapsiin?

mitä jos teille tulee ero ja löydät uuden puolison ni haluatko että uusi puolisosi suhtautuisi sinun lapsiin samalla lailla kuin sinä nykyisen miehesi edellisen liiton lapsiin?

sen varsin hyvin. Jos tunnesidettä ei vaan ole, sitä on mahdoton pakottaa.

T: Ap

jos ottaa kumppanin niin siinä samalla tulee kylkiäisenä muutama muu henkilö.

Uusioperheet eivät ole normaaleja!

miten saisin teini-ikäiset lapseni edes käymään pikaisesti isänsä luona isänpäivänä. Ap saa minut itkemään. Lasteni äitipuoli on juuri samanlainen, ja tuollaisen ihmisen tekoja ja sanoja yritän selitellä lapsilleni, tietäen että isä ainakin isänpäivänä haluaisi lapsensa nähdä.



Tyttäreni tänään juuri vertasi äitipuoltaan Lumikin äitipuoleen.



Ehkä ap:nkin mies haluaisi nähdä lapsensa isänpäivänä.

miten saisin teini-ikäiset lapseni edes käymään pikaisesti isänsä luona isänpäivänä. Ap saa minut itkemään. Lasteni äitipuoli on juuri samanlainen, ja tuollaisen ihmisen tekoja ja sanoja yritän selitellä lapsilleni, tietäen että isä ainakin isänpäivänä haluaisi lapsensa nähdä.

Tyttäreni tänään juuri vertasi äitipuoltaan Lumikin äitipuoleen.

Ehkä ap:nkin mies haluaisi nähdä lapsensa isänpäivänä.

selittämään). Mutta myönnän, että olen tyytyväinen, ettei tule meille. Saa edes syödä ilman maiskutusta, koska kehoitukset eivät 13-vuotiaaseen. Miehelle en toki asiasta puhu mitään -en hyvää enkä pahaa. Mulle riittä, kun kannan omien lapsieni ilon isänpäivää kohtaa, ei ole minun tehtäväni/roolini kantaa vastuuta muiden lasten kohdalla. Äiti Teresaa en ole koskaan leikkinyt, enkä leiki.

Tapaamme harvoin, mutta arvostan kovasti sitä vähää yhteistä aikaa mitä meillä on. Lapsi on miehelleni tärkeä, joten koen tärkeäksi, että minullakin on jonkinlainen suhde lapseen. Haluan oppia tuntemaan lasta paremmin ja voida jakaa edes jotakin tästä mieheni elämän tärkeästä (ellei tärkeimmästä) ihmissuhteesta.



Minä olen lähtenyt uusperheeseen sillä ajatuksella, että minä tulen aina joissakin asioissa kakkosena. Pienen lapsen tarpeet ovat tärkeämpiä, kuin aikuisen naisen tarpeet. Minä voin kyllä odottaa. Minähän saan viettää mieheni kanssa paljon enemmän aikaa kuin hänen lapsensa. Ei tulisi mieleenkään olla siitä millään tavalla mustasukkainen. Päin vastoin - toivon miehelleni hyvää ja siihen kuuluu mielestäni se, että hän saisi viettää aikaa lapsensa kanssa mahdollisimman paljon. Itseasiassa toivon, että mieheni lapsi kävisi meillä useammin.



t. isän uusi puoliso

kun miehesi jälleen löytää uuden ja jättää sinut lapsineen kuin nalli kalliolle.

eli eivät ole itse ns äitipuolen roolissa vaan katsovat asiaa eronneen yhäidin silmin, jokainen joka elää uusperheessä tuntee vastaavanlaisia tunteita mitä kyseisen ketjun aloittanut uusperheenäiti joskus. niistä vaan ei saa puhua, kun saa heti ilkeän äitipuolen leima. uusperhe on puolta haastavampi perhemuoto kuin ydinperhe, sen tietää jokainen joka uusperheessä elää.

Saadaan olla oman perheen kesken.

Uusioperhe ei ole luonnollinen perhe. Siinä toisen aiemmasta liitosta olevat lapset ovat ikäänkuin ei-haluttuja adoptiolapsia. Ap tosin on valinnut puolisonsa tietäen, että puolison lapset tulevat "kaupanpäälle", mutta ei hänellä ole velvoitetta rakastaa noita lapsia. Ja tottakai hän saa olla helpottunut, että saa olla ihan oman perheen kesken. Lapset ovat kuitenkin aina jonkun lapsia ja arvokkaita heille, ei heitä saa hyljeksiäkään.. ap voisi vaikka lähteä reissuun kun puolison lapset tulevat paikalle.

Itseasiassa aloitin eilen täällä ketjunkin aiheesta "On kai pakko erota kun en vaan opi tykkäämään mieheni lapsesta"...eli voin kertoa, että tiedän tunteen! Aivan, kun joku ulkopuolinen ihminen tulisi omaan kotiin "olemaan kuin kotonaan" inhottavine tapoineen jne. Silloin kotonaan ei yksinkertaisesti voi olla rennon vapautuneesti. En esimerkiksi halua kävellä tissit paljaana suihkuun 8-vuotiaan pojan edessä, minulle kuitenkin vieraan ihmisen. Tilannetta pahentaa vielä se, että poika nukkuu meidän makuuhuoneessamme, jolloin nukun aina erittäin huonosti. Tilannetta voisi verrata siihen, että joku toisi naapurin nukkumaan viereenne, mitenkähän se uni tulisi silmään. Lapsi on toki miehelle rakas ja tärkeä..



Olen itsekin eronnut, ja ex-miehelläni ei ole vielä uutta. Jos/kun on, niin ymmärrän ihan hyvin, ettei hän rakasta välttämättä lastani ollenkaan. Riittää että yrittää sietää ja kohtelee hyvin. Muuta ei tarvita.

...isäpuoli sitten saa suhtautua puolison lapsiin exän kanssa?

Useimmiten se kai on niin, että lapset jäävät erossa asumaan äidin luokse, joten jos äiti löytää uuden kumppanin, hän "joutuu" asumaan tällaisten "ei-haluttujen adoptiolasten" kanssa. Jos isäpuoli sanoisi kuten ap tai muutamat tähän ketjuun kommentoineet, niin kyllä naisväki olisi sitä mieltä, että hän on aivan kamala mies. Kyllähän mies jo alussa tietenkin tietää, että lapset kuuluvat kauppaan. Ja minusta ehdottomasti se asia on hyväksyttävä, mielellään tietenkin toivoisi miehen välittävänkin puolisonsa lapsista. Ja varmaan harvassa on nainen, joka huolii asuinkumppaniksi ja puolisoksi miehen, joka ei pidä hänen lapsistaan.

Mutta mitä ihmeen eroa tässä on sitten äitipuoleen. Miksi äitipuolelle muka on normaalia ja hyväksyttyä olla pitämättä puolison lapsista? Ei mene minulla jakeluun! Kyllähän hänkin on tiennyt minkälaisen miehen kanssa on ryhtynyt elämään, jos miehellä on lapsia, niin täytyyhän uuden puolison tilanne hyväksyä.

Saadaan olla oman perheen kesken.

Uusioperhe ei ole luonnollinen perhe. Siinä toisen aiemmasta liitosta olevat lapset ovat ikäänkuin ei-haluttuja adoptiolapsia. Ap tosin on valinnut puolisonsa tietäen, että puolison lapset tulevat "kaupanpäälle", mutta ei hänellä ole velvoitetta rakastaa noita lapsia. Ja tottakai hän saa olla helpottunut, että saa olla ihan oman perheen kesken. Lapset ovat kuitenkin aina jonkun lapsia ja arvokkaita heille, ei heitä saa hyljeksiäkään.. ap voisi vaikka lähteä reissuun kun puolison lapset tulevat paikalle.

Sinun on sitten syytä pitää huoli että ehdit mukaan ensimmäiselle kierrokselle. Toisella kierroksella useimmilla on muksuja "painolastina". vai olisiko parempi ettet pariutuisi lainkaan.

En odota mieheni rakastavan lastani. Enkä odota hänen ottavan osaa kasvatusasioihin (tietysti saa kieltää yms. ja pakkokin se on, jos samaa taloutta asutaan..). Odotan vain, että sietää tätä meidän yhteiseloa eikä näytä lapselle mahdollisia negatiivisia tunteitaan. Itselläni vaan on se tilanne, että on vaikeaa jopa sietää miehen lasta, vaikka parhaani yritän. Enkä todella sitä lapselle näytä, yritän suhtautua neutraalisti. Iloitsen kuitenkin salaa aina, kun hän EI tule meille. Sille en mahda mitään.

T. Se, joka kirjoitti ketjuun jollain numerolla, että ero taitaa olla ainut ratkaisu, kun en tykkää mieheni lapsesta

...isäpuoli sitten saa suhtautua puolison lapsiin exän kanssa?

Useimmiten se kai on niin, että lapset jäävät erossa asumaan äidin luokse, joten jos äiti löytää uuden kumppanin, hän "joutuu" asumaan tällaisten "ei-haluttujen adoptiolasten" kanssa. Jos isäpuoli sanoisi kuten ap tai muutamat tähän ketjuun kommentoineet, niin kyllä naisväki olisi sitä mieltä, että hän on aivan kamala mies. Kyllähän mies jo alussa tietenkin tietää, että lapset kuuluvat kauppaan. Ja minusta ehdottomasti se asia on hyväksyttävä, mielellään tietenkin toivoisi miehen välittävänkin puolisonsa lapsista. Ja varmaan harvassa on nainen, joka huolii asuinkumppaniksi ja puolisoksi miehen, joka ei pidä hänen lapsistaan.

Mutta mitä ihmeen eroa tässä on sitten äitipuoleen. Miksi äitipuolelle muka on normaalia ja hyväksyttyä olla pitämättä puolison lapsista? Ei mene minulla jakeluun! Kyllähän hänkin on tiennyt minkälaisen miehen kanssa on ryhtynyt elämään, jos miehellä on lapsia, niin täytyyhän uuden puolison tilanne hyväksyä.

Saadaan olla oman perheen kesken.

Uusioperhe ei ole luonnollinen perhe. Siinä toisen aiemmasta liitosta olevat lapset ovat ikäänkuin ei-haluttuja adoptiolapsia. Ap tosin on valinnut puolisonsa tietäen, että puolison lapset tulevat "kaupanpäälle", mutta ei hänellä ole velvoitetta rakastaa noita lapsia. Ja tottakai hän saa olla helpottunut, että saa olla ihan oman perheen kesken. Lapset ovat kuitenkin aina jonkun lapsia ja arvokkaita heille, ei heitä saa hyljeksiäkään.. ap voisi vaikka lähteä reissuun kun puolison lapset tulevat paikalle.