Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa: miehen lapsi ei tulekaan tänä vkl!
Kommentit (33)
Aloimme surustelemaan mieheni lapset olivat murkkuikäisiä karseita kakaroita, jotka kuuntelivat mustasukkaista äitiään joka asiassa. yritin täysillä ymmärtää tätä kuvioo, en koskaan sanonut mitään poikkipuista sanaa, mutta kun kaikki piti tehdä vaikeimman kautta...
Lapset kasvoivat aikuiseksi ja vaikeudet sen kun jatkuivat; kuka ostaa parhaimmat lahjat saa pisteet kotiin!
Puhutaan ja katsotaan kohti vain ja ainoastaan silloin kuin siitä tiedetään saavan jotain rahan arvoista, ei edes tervehditä jos esim. äitee sattuu olemaan lähellä, ei kovin tervejärkistä!
Miten tälläistä pitäsi ymmärtää ja suvaita edes isänpäivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloimme surustelemaan mieheni lapset olivat murkkuikäisiä karseita kakaroita, jotka kuuntelivat mustasukkaista äitiään joka asiassa. yritin täysillä ymmärtää tätä kuvioo, en koskaan sanonut mitään poikkipuista sanaa, mutta kun kaikki piti tehdä vaikeimman kautta...
Lapset kasvoivat aikuiseksi ja vaikeudet sen kun jatkuivat; kuka ostaa parhaimmat lahjat saa pisteet kotiin!
Puhutaan ja katsotaan kohti vain ja ainoastaan silloin kuin siitä tiedetään saavan jotain rahan arvoista, ei edes tervehditä jos esim. äitee sattuu olemaan lähellä, ei kovin tervejärkistä!
Miten tälläistä pitäsi ymmärtää ja suvaita edes isänpäivänä?
lasta. Sekä tämä viikonloppuisin tapaaminen sekä uusperhekuviot vaikuttavat molemmat rasittavilta vaihtoehdoilta, kaikille osapuolille.
Olen itsekin eronnut, lapset nyt 3 ja 5-vuotiaat ja asuvat vuoroviikoin minun ja ex-mieheni luona. Tämäkään järjestely ei ole ongelmaton, mutta lapsilla on kuitenkin kaksi täysin tasa-arvoista vanhempaa jotka asettavat lasten tarpeet omiensa edelle (molemmat tehdään lyhyitä päiviä lasten viikon aikana yms). Minulla on erosta lähtien ollut uusi mies, jolla myös kaksi vanhenpaa lasta vuoroviikoin kotonaan. Meille oli alusta asti selvää että yhteen emme muuta, juuri sen vuoksi että se hankaloittaisi lastemme elämää.
Näin siis meillä. En mitenkään tuputa tätä ratkaisua muille, mutta kehottaisin kyllä miettimään nimenomaan lasten kannalta että onko uuden kumppanin tapaamisen yhteydessä todella välttämätöntä muuttaa yhteen. Varsinkin jos kuvioissa on monta lasta ja ongelmia ennakoitavissa. (Tietysti ymmärrän että jos yhteisiä lapsia meinataan hankkia niin toki asutaan yhdessä. Silloin täytyy vaan tsempata ja yrittää luoda toimiva suhde puolison lapsiin.)
eli eivät ole itse ns äitipuolen roolissa vaan katsovat asiaa eronneen yhäidin silmin, jokainen joka elää uusperheessä tuntee vastaavanlaisia tunteita mitä kyseisen ketjun aloittanut uusperheenäiti joskus. niistä vaan ei saa puhua, kun saa heti ilkeän äitipuolen leima. uusperhe on puolta haastavampi perhemuoto kuin ydinperhe, sen tietää jokainen joka uusperheessä elää.
Meillä tätä ongelmaa ei ole. Isä ei ole enää vuosiin suostunut tapaamaan lapsiaan.
Uusperheen isästä on tullut näillekin lapsille ihan oikea isä, ja perheessä eletään ihan normaalia ja onnellista perhe-elämää.
Toki tämä voi olla myöhemmin ongelma lapsille, ettei heidän biologinen isänsä ollut heistä kiinnostunut, mutta siis tällä hetkellä uusperhe toimii hyvin.
Kaikki te ap:n kaltaiset aikuiset voisitte katsoa heken peiliin ja miettiä miten itsekkäitä te olette. Minua säälittää ja kauhistuttaa ajatus niistä teidän mielestänne häiritsevistä lapsista. Lapsi oli ennen teitä olemassa miehen maailmassa, jos asenne on noin kalsea LASTA kohtaan, en voi edes ajatella millaisia olette aikuisia kohtaan.
En käsitä miksi pitää jäädä roikkumaan johonkin mieheen, jolla on lapsia ja joista ei pidä, kun sitten voisi ihan hyvin etsiä sellaisen miehen, jolla niitä lapsia ei vielä ole. Enkä myöskään käsitä näitä isiä, joilla ei ole munaa sanoa naisilleen, että lapsi on tärkeämpi. Voi jeesus!!!
Pyydän vain miettimään niitä loistavia 2xkk vknloppuja lapsen silmin, millaista hänellä on teidän ja etenkin isänsä kanssa Teidän luona "vieraillessaan".
Reilu kymmenen vuoden kuluttua onkin mielenkiintoista nähdä tämä uusioperhesukupolvi, kun nyt jo aikuisille on vain tärkeää tyydyttää omat tarpeensa, halunsa ja tahtonsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki te ap:n kaltaiset aikuiset voisitte katsoa heken peiliin ja miettiä miten itsekkäitä te olette. Minua säälittää ja kauhistuttaa ajatus niistä teidän mielestänne häiritsevistä lapsista. Lapsi oli ennen teitä olemassa miehen maailmassa, jos asenne on noin kalsea LASTA kohtaan, en voi edes ajatella millaisia olette aikuisia kohtaan.
En käsitä miksi pitää jäädä roikkumaan johonkin mieheen, jolla on lapsia ja joista ei pidä, kun sitten voisi ihan hyvin etsiä sellaisen miehen, jolla niitä lapsia ei vielä ole. Enkä myöskään käsitä näitä isiä, joilla ei ole munaa sanoa naisilleen, että lapsi on tärkeämpi. Voi jeesus!!!
Pyydän vain miettimään niitä loistavia 2xkk vknloppuja lapsen silmin, millaista hänellä on teidän ja etenkin isänsä kanssa Teidän luona "vieraillessaan".
Reilu kymmenen vuoden kuluttua onkin mielenkiintoista nähdä tämä uusioperhesukupolvi, kun nyt jo aikuisille on vain tärkeää tyydyttää omat tarpeensa, halunsa ja tahtonsa!
ratkaisuja, joita myöhemmin katuvat ja rankasti. Tällä järjellä en koskaan valitsisi miestä, jolla on jo lapsi, ja teen kaikkeni, etteivät myöskään omat lapseni sekaannu aikuisena uusioperheisiin.
Tilanne on kuitenkin nyt tämä, ja se on kaikkien siedettävä, koska en halua erota ja tehdä lapsistani yh/uusioperhelapsia. Tilanne helpottuu myös vuosi vuodelta, kun miehen lapselle tulee yhä enemm. omia menoja eikä käy enää niin säännöllisesti.
Kaikki te ap:n kaltaiset aikuiset voisitte katsoa heken peiliin ja miettiä miten itsekkäitä te olette. Minua säälittää ja kauhistuttaa ajatus niistä teidän mielestänne häiritsevistä lapsista. Lapsi oli ennen teitä olemassa miehen maailmassa, jos asenne on noin kalsea LASTA kohtaan, en voi edes ajatella millaisia olette aikuisia kohtaan.
En käsitä miksi pitää jäädä roikkumaan johonkin mieheen, jolla on lapsia ja joista ei pidä, kun sitten voisi ihan hyvin etsiä sellaisen miehen, jolla niitä lapsia ei vielä ole. Enkä myöskään käsitä näitä isiä, joilla ei ole munaa sanoa naisilleen, että lapsi on tärkeämpi. Voi jeesus!!!
Pyydän vain miettimään niitä loistavia 2xkk vknloppuja lapsen silmin, millaista hänellä on teidän ja etenkin isänsä kanssa Teidän luona "vieraillessaan".
Reilu kymmenen vuoden kuluttua onkin mielenkiintoista nähdä tämä uusioperhesukupolvi, kun nyt jo aikuisille on vain tärkeää tyydyttää omat tarpeensa, halunsa ja tahtonsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelet noi ja lapsi käy joka viikonloppu, niin ettekö voisi harventaa käyntejä ?
Ilmeisesti ei ole vielä montaa vuotta käynyt ? Itse ajattelin myös noin alussa, mutta viiden vuoden kuluttua jo odotin näitä viikonloppuja.
Alkuun en pitänyt lapsesta yhtään, mutta nykyään on vaan hauskaa kun se on meillä. Olen oppinut tuntemaan laspen ja siitä on tullut tärkeä.
Mun entinen mies ei pitänyt mun tyttärestä, se oli niin selvää että jopa tyttäreni huomasi sen. Vaikka mies oli muuten hyvä ja rakastin jopa häntä, en silti voinut tehdä muuta kuin erota hänestä. Tilanne oli niin rassaava. Ero oli kamalaa, mutta jälkeenpäin ajatellen juuri oikea ratkaisu. Nyt on parempi olla..vaikka ollaankin lapseni kanssa vain kahdestaan, mutta ainakaan kukaan ei solvaa lastani syyttä ja ole häntä kohtaa epäoikeudenmukainen omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meille tulisi lapsia vain aina silloin tällöin viikonlopuksi. Varsinkaan jos lapset eivät olisi omia. En pystyisi millään näkemään itseäni uusperheen äitinä. Onneksi ei tässä tilanteessa tarvitsekaan. Kun olin vielä sinkku, en koskaan suostunut toisille treffeille miehen kanssa, joka kertoi jo olevansa isä.
Kova paikka hänelle eikä koskaan ollut äidilleen uskaltanut kertoa.
Kun erosin ajattelin etten ota uutta miestä jottei tulisi tuollaista riskiä lapsilleni. Onneksi ex ei ole uudessa liitossa joten mustasukkaista naistakaan lasteni ei tarvitse vierailuillaan sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miehesi löytäisi uuden kumppanin, jolla kenties ex-liiton lapsia, ja sitten tulisi se yhteinenkin, arvaa kiinnostaisiko miestäsi ei-biologiset lapsensa enää yhtään?
Sivusta seuranneena voin kertoa: ei kiinnostaisi.
Meillä tätä ongelmaa ei ole. Isä ei ole enää vuosiin suostunut tapaamaan lapsiaan.
Uusperheen isästä on tullut näillekin lapsille ihan oikea isä, ja perheessä eletään ihan normaalia ja onnellista perhe-elämää.
Toki tämä voi olla myöhemmin ongelma lapsille, ettei heidän biologinen isänsä ollut heistä kiinnostunut, mutta siis tällä hetkellä uusperhe toimii hyvin.
[/quote]
Miksi ihmeessä lähdette suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia? Miksi ette ajattele siinä järkevästi, jos toisen lapset ovat kauhistus?
Minun mielestäni yhdelläkään lapsella ei voi olla riittävästi läheisiä aikuisia, ettei elämään mahtuisi äitipuoli tai isäpuoli arkea jakamaan.