Eikö muka kaikki haaveile omakotitalosta jos ei niin

Noh, toivon esimerkiksi, että rakkaani ja minä pysymme terveinä pitkälle vanhuuteen, jaksaen edelleen rakastaa toisiamme, voimme sitten käsi kädessä kävellä aamulla juomaan kahvit torille. Ja jos vielä lapsenlapsiakin saisi joku päivä ja heille saisi ostaa kaikka pientä ihanaa.

Mielummin kodikas rivitalon pätkä. Ja tavoitteena on olla onnellinen, jakaa ja saada rakkautta, olla terve ja huolehtia lapsesta.

Nyt toivon vaan että pieni perheemme pysyy terveenä ja yhdessä :).

ei paljon kiinnosta talvella isolta pihalta kolata lumia, kesäisin leikata nurtsia, kitkeä rikkaruohoja monen puskan juurelta jne..

Mä en ole koskaan erityisesti haaveillut omakotitalosta, koska se tietää liikaa kotipuuhia. Lumenluonti, puutarhatyöt ja kaikki remontit jäävät omalle kontolle.



Me itse asiassa suunnitellaan just muuttamista rivarista takaisin kerrostaloon. Samalla rahalla enemmän neliöitä ja merinäköala :-)



Mulla on haaveena ihan normaali perhe-elämä, terveyttä kaikille, turvattu toimeentulo.

asuin myös omakotitalossa) ja niin tottunut naapureihin, että oikeasti pelkäisin omakotitalossa. Kuka vaan hullu voi paukata yöllä sisään, eikä kukaan muu ole kuulemassa. Minua pelottaa pelkästää olla yökylässä jossain metsän keskellä omakotitalossa. Toisaalta olisi kiva, jos olisi oma piha, mutta pelkoni on suurempi kuin pihanhimoni. Pääkaupunkiseudulta kun on kotoisin ei osaa kaivata omaa rauhaa. Vaan ihmisten keskelläkin osaa olla omassa rauhassaan.

Itselleni asunto ei todellakaan ole se keskeisin elämänarvo, vaikka oma koti toki tärkeä onkin. Tavoittelen elämässäni esim.

-toimivaa ja hyvää, elinvoimaista parisuhdetta ja onnellista perhearkea

-terveyttä

-läheisiä ihmissuhteita myös ystäviin ja sukulaisiin

-rakkautta ja yleistä hyvinvointia

-mielekästä ja miellyttävää työtä

-elämyksiä, kuten matkoja ja maailman näkemistä, uuden oppimista, erilaisten ihmisten kohtaamista, taiteesta nauttimista

-eettistä ja filosofista mielenrauhaa; yritän olla avuksi muille ja sovussa itseni ja maailman kanssa



sitten tietysti yksi haave (onneksi jo toteutunut) on se oma koti, joka on oman mielen mukainen, jossa perheemme voi elää onnellisena. Meille tämä unelmakoti oli kerrostaloasunto...Ja voin vaikka veikata, että tämä Etelä-Helsingissä sijaitseva huoneistomme maksoi pidemmän pennin kuin ap:n omakotitalo, tai ainakin tällä rahalla olisimme monenlaisen ok-talon saanut, joten kyse oli todella valinnasta. Emme nimittäin ok-taloa olisi halunneet mistään hinnasta. Asun juuri nyt juuri siellä ja sellaisessa asunnossa kuin olen aina haaveillutkin.

Omakotitalossa asuvalla pitää sen verran pysyä vasara ja jakari kädessä, että osaa pienet rempat tehdä itse. Lisäksi tulee pihatyöt jne. On itse vastuussa kaikesta. Muutan onnellisena kerrostaloon, jossa ei tarvitse kuin lapioida parvekkeelta lumet pois talvisin. Taloyhtiö vastaa rakenteista, rappukäytävän siivoamisesta ja pihatöistä. Sopii hyvin mulle, jää aikaa sellaiseen, mistä oikeasti pidän.



Haaveina on mm. kolmas lapsi, jatko-opinnot, matkustelu ja retkeily.

Onko ap:n yleensäkin yhtä vaikea ymmärtää, että eri ihmiset arvostavat ja haaveilevat aivan eri asioista? Kandeis kurkata sieltä omasta mökistä uloskin joskus ;).



Eli vastaus kysymykseen on, ei. Kaikki eivät MUKA haaveile siitä omakotitalosta, todellakaan ;).

Mutta meillä oli homevaurio, jota ei sitten korjattu millään (ylin kerros ja katto vuosi). Kun ei kerta muilla vuotanut.



Sitten muutimme rivariin. Pihaa ei hoida kuin me ja yksi naapureista. Muita ei saa millään talkoisiin, kun ovat keskenään riidoissa. Ja alkaa tässä itselläkin hermot pettää tuohon moottoripyörää pärisyttävään kaveriin.



Omakotitalossa asumisessa hienoa on vapaus ja tuollainen viallinen katto tulee korjattua heti. Sinne seuraavaksi. Huoh ! Jos vaan pääsisikin.

Korkeat huoneet ja jykevät kiviseinät, holvikaaria, syvennyksiä, kattoparveke, näköala merelle ja keskustaan.

Omakotitalo? No thanks.

Ikinä en oo ruohoa leikannut, lumia luonut, tai puskia kitkenyt, ja 6 v ollaan tässä rivarissa asuttu. Kaikissa yhtiöissä ei ole huoltomiestä joka tekee myös nämä hommat, mutta meilläpä on.

Kerrostalossa on turvallista ja helppoa asua. En ikinä vaihtaisi enää omakotitaloon tai rivitaloon, molemmissa olen asunut.



Haaveilen hyvästä elämästä. Toivon, että olemme terveitä ja normaalin onnellisia. Toivon, että lapset löytävät paikkansa maailmassa ja tulevat onnellisiksi. En enempää enkä vähempää.

kerrostalo-asunnosta, sellaisessa " paremmassa" kerrostalossa. en jaksa mitään pihatöitä jne omakotitalossa. lisäksi haluaisin asua aika korkealla niin että olisi ikkunoista kiva näköala ja niinkuin joku toinenkin tuolla jo, tunnen olevani turvassa kerrostalossa.

Kyllä, on mukavaa asua omakotitalossa. Mutta ei, emme ole siitä kummemmin koskaan haaveilleet. Olimme tosi tyytyväisiä rivariinkin, oikeastaan omakotitaloon muuttaminen ennemminkin mietitytti kuin kutkutti. Kun sellaisen löysimme kohtuuhintaan, päätimme kuitenkin tarttua tilaisuuteen ja testata, tykkäämmekö. Nyt kolmen vuoden jälkeen en haluaisi enää muuttaa pois :) Silti en koe, että tämä nyt sentään mikään unelmiemme täyttymys olisi, haloo!



Elämässä on paljonkin isompia haaveita kuin asumismuoto. Niin mukavia kuin iso, aidattu takapiha, oma rauha ja ihanan itsenäinen päätösvalta remonteista yms. ovatkin, ne ovat kuitenkin vain elämän ulkoisia puitteita, ei sen sisältö.



Meidän perheen haaveet eivät muutenkaan liity rahaan. Ennemmin haaveilemme rakkauden ja terveyden kestämisestä tai vaikkapa nykyistä enemmästä yhteisestä ajasta ilman, että pitää lopettaa omat harrastukset tai jäädä pois töistä (haastava haave...). Minusta tuntuisi aika oudolta ajatukselta tavoitella materiaa. Koti on siellä, missä läheiset ovat.



Jos ap joutuisi luopumaan omakotitalostanne, olisiko se sinulle maailmanloppu? :O

Ei se silti tarkoita, että elämä olisi jotenkin epätäydellistä! Moni on tosi tyytyväinen kerrostaloasuja, vaikka voisi kuvitella asuvansa mielellään omakotitalossa. Ja ainahan on niitäkin, jotka asuvat ennemmin juuri kerros- tai rivitalossa, vaikka varaa olisi omakotitaloonkin. Ihmisiä on monenlaisia, onneksi, kaikki kun eivät omakotitaloihin mahtuisi ;)



Se kyllä täytyy sanoa, että ap haiskahtaa provolle. Ei otsikkonsa vaan arvomaailmansa puolesta... Ei kai kukaan tosissaan tavoittele jotain asumismuotoa niin pakkomielteisesti, että kokee sen tuovan itselleen suorastaan jonkunlaisen täyttymyksen?! :O Kyllä minustakin on ihanaa asua omakotitalossa, mutta oli se elämä ihan elämisen arvoista jo tätä ennenkin sentään.

Vastaavasti tunnen paljonkin ihmisiä, jotka oikeasti tykkäävät enempi kerrostaloasumisesta. Mekin muutettiin omakotitaloon ihan sattumalta, eikä ole kaduttanut. Enää en sopeutuisi kovin helposti naapureiden ääniin enkä pihattomuuteen. Rivarissa ahdisti, kun kaikista remonteista piti neuvotella muiden, hankalienkin naapureiden kanssa. Siksi lopulta päätettiin ostaa okt, vaikka me ollaan ennemminkin aina oltu anti-okt-ihmisiä ;)

Omakotitalo olis " kiva" , jos asuisin Espanjassa ja mulla olis talonmies...



Suomessa EN haluaisi omakotitalossa, hautautuisin talvella lumen takia sinne sisään ja keväällä ja taas syksyllä tulisin hulluksi ulkohommista.



Rivitaloasuminen vaikkapa siellä Espanjassa on parempi haave.

Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että sitäkin on monenlaista? Itse asuin lapsena sellaisella okt-alueella, jossa talot oli rakennettu riviin kuin rivarissa ja aidatut pihatkin oli kuin rivareissa. Oikeastaan ne ei eronneetkaan kuin kahdella tavalla rivareista: ei seinänaapureita (sai soittaa pianoa tai kuunnella musaa kovalla yömyöhään halutessaan) ja valta päättää oman asunnon asioista itse. Lumitöitäkään ei ollut, jos kahta metriä autotallin edustalla ei lasketa " huhkimiseksi" . Meillä on ainakin ollut tässä omassa rivarissakin enemmän kolattavaa kuin lapsuudenkodissani! Myös takapihalla möyriminen on ihan omista intresseistä kiinni, eihän kukaan pakota rivaripihallekaan kukkia istuttamaan. Vanhemmillani esim. oli pihalla lähinnä paljon kivetystä, vapaana rehottavaa kasvillisuutta yms. ei-niin-työlästä.



Jos meillä olisi rahaa, muuttaisin heti sellaiseen omakotitaloon! Kerrostalossa en osaisi asua seinä-, lattia- ja kattonaapureiden takia, toisista taas juuri naapurit tuovat mukavalla tavalla elämää elämäään. Niin me kaikki ollaan erilaisia ja hyvä niin!