Lue keskustelun säännöt.
Rakastan niin paljon lapsiani ja kamala syyllisyys painaa. OV
05.12.2007 |
Olin esikoisen saadessani nuori ja raskauduinkin yllättäen. Rakasti lastani heti enemmän kuin mitään ja halusin ihan hirveästi olla hyvä äiti. Tein parhaani, sen voin sanoa, en missään nimessä ollut välinpitämätön. Hoidin esikoista tunnollisesti, pusutin ja halin, rakastin, leikin, annoin huomiota. MUTTA, olin epävarma. En ymmärtänyt juurikaan lapsen kehityksestä (ok pinsettiotteet ja mororefleksit) ja miten tietyn ikäinen lapsi käyttäytyy. Vaadin aivan liikaa pieneltä. En kestänyt lainkaan kiukuttelua ja huonoa käytöstä ja komensin aina. Rankaisin liikaa jäähyillä jne.
Kuopuksen kanssa koen toimineeni " oikein" . En kasvattanut liikaa, osasin ottaa rennommin. Olin tasapainoinen.
Tämä asia stressaa minua nyt niin kovin, että tuntuu, että " kamelin selkä katkeaa" . Olen sairastanut kaksi vyöruusua ja koko ajan on sellainen syyllinen, paha olo, möykky sisällä.
Elämme nyt tasapainoista onnellista perhe-elämää mielestäni, mutta sisällä kalvaa koko ajan ajatus siitä miten huono ja kamala äiti olin esikoiselle. :((( Jos puhuisin tästä jollekin läheiselleni, he nauraisivat. Tuttavapiirissä olen se hieno äiti, joka jaksoi aina puuhata lasten kanssa, loruttaa, laulaa ja hassutella. Minun päässäni asiat ovat toisin.
Kommentit (30)
Olet hyvä äiti!
Unohda menneet ja aseta nokka kohti tulevaisuutta. Et voita sillä mitään, jos katsot menneeseen. Vain tulevaan voit vaikuttaa. Jos se yhtään helpottaa, ota esikoinen syliin, sano, että rakastat häntä ja anna höpsölle äitille anteeksi, kun vauvana olin mielestäni liian julma. Äiti oli tyhmä, tyhmempi ja tyhmin! Anteeksi!
Minäkin olin liian suorittajamainen esikoinen kohdalla. En ole jäänyt onneksi niitä pohtimaan, vaan yrittänyt nyt olla tasavertainen äiti, joka hoitaa asiat hyvin, mutta rennosti!
Ja muista, maailma on täynnyä välinpitämättömiä äitejä. Sinä et ole ja olet varmasti ollut AINA lapsillesi se paras äiti!
Joten rentoudu ja nauti. Lapset ovat pieniä hetken vain. Nauti nyt, kun vielä pysyt, ettei Sinun tulevaisuudessa tarvitse pohtia miksi pilaist kaikein pohtimalla.
NAUTI, NAUTI JA NAUTI :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen lapsi kuitenkin mullistaa elämän ja lapsen kanssa eläminen on harjoittelua joka päivä. Olet selvästikin halunnut olla hyvä äiti lapsellesi ja se on tärkeintä. Hyvistä aikeista huolimatta ei uusissa tilanteissa aina osaa toimia oikein. Turhaan pyrit täydellisyyteen, varsinkin jo menneissä asioissa. Lapsesi (kaikki) ovat varmasti hyvin onnellisia sinusta, olethan heille rakas äiti. Varmasti tiedät, ettei sinunkaan vanhempasi olleet aina täydellisiä ja olisivat voineet jossain asioissa toimia oikein. Elämä kuitenkin on harjoittelua ja voit heikkoina hetkinä turvautua siihen ajatukseen, että silloin yritit parhaasi. Parhaasi niin hyvin, kuin silloin osasit. Elä murehdi mennyttä vaan katsele eteenpäin. Vaikka jokin on jäänyt kalvamaan, anna itsellesi anteeksi ja totea kuinka ihania lapsia sinulla onkaan.
eli vanhempasi ovat jossain asioissa voineet toimia väärin, mutta sitä on turha jälkeenpäin harmitella.
esikoisen aikaan oli urasuuntautunut ja vein hoitoon heti äitiys?vanhempain+vuosilomien jälkeen, eli alle 1 v. olen myös ollut vaativa, tosin myös rakastava ja läsnä muuten.
kuopuksen kanssa olin kotona kunnes hän oli jopa 1,5 v - kunnes jäin kokonaan kotiin hänen ollessaan vajaa 3v.
eli nyt kahdella koululaisellani on äiti joka hakee heidät aikaisin koulusta - mutta joskus ajattelen tuota että ei olisi pitänyt viedä esikoista niin aikaisin hoitoon. tosin olen järkevä ja tiedän että lapsesta ei olisi voinut tulla sympaattisempaa ja " mukavampaa" muutenkaan.
olen sellainen itseni ruoskija.. Mutta luulenpa, että jos kertoisin täällä esimerkkejä, saisin lastensuojeluviranomaiset perääni. :( Puolustukseni voin vain sanoa, että tein vain parhaani. Luulin ihan aidosti, että niin pitää tehdä. Ei siis ollut niinkään kyse hermojen menettämisestä tai että väsyneenä en olisi jaksanut toimia toisin, vaan että yksinkertaisesti luulin että tapa x oli oikea.
Esim jos olin päättänyt että nyt on uniaika, se oli uniaika. Sängyssä oltiin vaikka kaksi tuntia. Aivan järjetöntä. Luulin, että pieninkin periksi antaminen jossain vähäpätöisessä asiassa johtaa katastrofiin ja menetän auktoriteettini. En ymmärtänyt täysin lapsen tunteita. En tulkinnut lasta oikein. Koen valtavaa syyllisyyttä.
Uskon olevani nyt hyvä ja tasapainoinen äiti. Annan lasten kiukuta jos on paha mieli, enkä nipota pienistä vaikka rajoista pidänkin tiukasti kiinni.
Miksi en osannut olla parempi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heti sen jälkeen ja vaipoista piti olla päässyt eroon kokonaan ennen 3 vuoden ikää jne jne.
t. entinen uraäiti
Vierailija:
Esim jos olin päättänyt että nyt on uniaika, se oli uniaika. Sängyssä oltiin vaikka kaksi tuntia. Aivan järjetöntä. Luulin, että pieninkin periksi antaminen jossain vähäpätöisessä asiassa johtaa katastrofiin ja menetän auktoriteettini. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten tajusin, että märehtimällä syyllisyyden ikuisessa lätäkössä en voi olla hyvä äiti lapsilleni. Lapset antavat äideilleen anteeksi ja niinpä minäkin sitten ajattelin, että voin antaa itselleni anteeksi ja olla itselleni armollinen. Ja ottaa tehdyistä virheistä opiksi. Mennyttä aikaa ei voi kelata taaksepäin ja ottaa uusiksi, mutta tulevaisuudessa ja nykyhetkessä voi aina olla parempi äiti. Ole sinäkin itsellesi armollinen, anna itsellesi anteeksi ja keskity nauttimaan lapsistasi ja äitiydestäsi täysillä.
Tuskinpa vaan saat perääsi ketään koskaan tai milloinkaan. Anna vain anteeksi itsellesi, niin hyvin menee.
Kukaan meistä ei ole täydellinen. Kasvattaminen voi olla todella vaikeaa, varsinkin kun siinä haluaa onnistua. Täydellistä kasvattajaa ei ole olemassakaan. Tärkeinä on, että yritämme parhaamme ja otamme virheistämme opiksi. Ja anteeksianto myös itselle on tärkeää.
Toivottavasti löydät tasapainon itsesi kanssa ja nautit pienistä lapsistasi. Pieniähän he varmasti vielä ovat? Sitäpaitsi olen sitä mieltä, että tulevaisuuteen satsaamalla, voit vain vanhana mummona tyytyväisenä kiikkustuolissa kyräillä ja nauttia ja muistella niitä hyviä aikoja.
Joten vielä kerran nokka kohti tulevaisuuta ja hymyä huuleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin saavani vain ruoskintaa.
Eihän sillä märehtimisellä mitään hyvää aikaan saa, mutta jotenkin koen ansaitsevani jonkin " rangaistuksen" , edes sen pahan olon..
Siitä olen onnellinen, että vaikka olinkin joissain asioissa kontrollifriikki, nautin kuitenkin esikoiseni vauva- taaperoiästä. Imetin pitkään, nukutin perhepedissä, kannoin kantaliinassa... Pitkään uskoinkin, että kaikki meni hyvin..
Tieto lisää tuskaa.
ap
Vierailija:
Luulin saavani vain ruoskintaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiselle oli aina aikaa ja jaksoin mielestäni olla joka tilanteessa ns. hyvä äiti (siis omasta mielesstäni). Kuopuksen kanssa olen ollut väsynyt, liian kireä, ankara ja välinpitämätön. Kuopus on joutunut olemaan paljon enemmän erossa minusta kuin esikoinen koskaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis viidelletoista:
Sitähän minä pelkään. Tällä hetkellä esikoinen on luottavainen, iloinen ja kekseliäs 5-vuotias. Todella tunteellinen, osoittaa niitä mielellään ja puhuu paljon tunteistaan. Ikäisekseen hyvin kehittynyt, lukee ja kirjoittaa jne. Mutta on välillä kärsimätön, tulistuu herkästi, turhautuu JA silloin aina mietin, että tuo johtuu siitä kun tein silloin niin ja silloin noin... :(
ap
Olet varmasti ollut ihan tarpeeksi hyvä äiti, jos lapsesi voi nyt hyvin.
Vierailija:
Siis viidelletoista:
Sitähän minä pelkään. Tällä hetkellä esikoinen on luottavainen, iloinen ja kekseliäs 5-vuotias. Todella tunteellinen, osoittaa niitä mielellään ja puhuu paljon tunteistaan. Ikäisekseen hyvin kehittynyt, lukee ja kirjoittaa jne. Mutta on välillä kärsimätön, tulistuu herkästi, turhautuu JA silloin aina mietin, että tuo johtuu siitä kun tein silloin niin ja silloin noin... :(
ap
Mäkin mietin usein, että olenko mä ollut julma äiti, kun esikoinen on niin kiltti! Tiedän, että se on tosi naurettavaa, mutta jotenkin tuntuu, ettei noin hienosti käyttäytyvää nuorta miestä muuten voi saada aikaiseksi kuin liialla kontrollilla. Myös mun esikoinen on tosi temperamenttinen ja herkästi tulistuva. :/
Olen jutellut tästä oman äitini ja anoppini kanssa, ja molemmat sanoivat, että taitaa olla aika tyypillistä, että esikoiselta äiti vaatii aina vähän liikaa, eikä anna olla pieni. Kun ei ole sitä kokemusta ennalta. Voi esikoisparkoja! :)
miksi ap:n piti tehdä toinen lapsi??
Piti tehdä toinen lapsi kun on vihdoinkin oppinut mitä äitiys on. Suosittelen tekemään vielä muutaman lisää :)
t. neljän lapsen äiti jolla myös meni esikoisen lapsuus pieleen, mutta virheet on nyt korjattu " riittävän hyvin" . Kenelläpä sitä täydellinen elämä olisi ja toisaalta liian täydellinen elämä mielestäni tuottaakin vain ihmisiä jotka eivät mitään vastoinkäymisiä siedä...
Minäkin syyllistuin samaan.