Lue keskustelun säännöt.
Rakastan niin paljon lapsiani ja kamala syyllisyys painaa. OV
05.12.2007 |
Olin esikoisen saadessani nuori ja raskauduinkin yllättäen. Rakasti lastani heti enemmän kuin mitään ja halusin ihan hirveästi olla hyvä äiti. Tein parhaani, sen voin sanoa, en missään nimessä ollut välinpitämätön. Hoidin esikoista tunnollisesti, pusutin ja halin, rakastin, leikin, annoin huomiota. MUTTA, olin epävarma. En ymmärtänyt juurikaan lapsen kehityksestä (ok pinsettiotteet ja mororefleksit) ja miten tietyn ikäinen lapsi käyttäytyy. Vaadin aivan liikaa pieneltä. En kestänyt lainkaan kiukuttelua ja huonoa käytöstä ja komensin aina. Rankaisin liikaa jäähyillä jne.
Kuopuksen kanssa koen toimineeni " oikein" . En kasvattanut liikaa, osasin ottaa rennommin. Olin tasapainoinen.
Tämä asia stressaa minua nyt niin kovin, että tuntuu, että " kamelin selkä katkeaa" . Olen sairastanut kaksi vyöruusua ja koko ajan on sellainen syyllinen, paha olo, möykky sisällä.
Elämme nyt tasapainoista onnellista perhe-elämää mielestäni, mutta sisällä kalvaa koko ajan ajatus siitä miten huono ja kamala äiti olin esikoiselle. :((( Jos puhuisin tästä jollekin läheiselleni, he nauraisivat. Tuttavapiirissä olen se hieno äiti, joka jaksoi aina puuhata lasten kanssa, loruttaa, laulaa ja hassutella. Minun päässäni asiat ovat toisin.
Kommentit (30)
siellä ap:n kaltaiset teiniäidit puolustaa omiaan. Voi jeesus. Kantakaa vastuu teoistanne, älkääkä täällä itkekö synninpäästöä.
23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmekymppinen nainen teini. Perustuu miniaivoisen ihmisen teoriaan!
Kehottaisin edelleen niitä rauhoittavia unia.
T: " Teini-mamma" erään lähteen mukaan
mee ite nukkumaan. Mulla on elämä.
23
Jos on tehnyt virheitä esikoisen kanssa, ne pitää myös korjata esikoisen kanssa eikä kuopukselle.
Tuo ap:n esikoinenhan on vielä ihan pieni, on paljon paljon yhteisiä vuosia " korjaamiseen" .
Ei kai sille mitään voi.
Ap:
Tuskin kukaan on täydellinen äiti lapselleen. Omasta mielestään täydellinen siis. Aina löytyy jotakin jossittelun varaa. Jos olisit ottanut rennommin, niin kantaisit nyt huolta siitä, että olitko sittenkin liian lepsu jne.
Kyllä lapsi oireilee, jos jokin mennyt niin pahasti pieleen kun annat itse itsellesi uskotella. Iloinen, tunteikas 5v. ei kuulosta kovin kärsivältä tapaukselta. Tulistuminen ym. kuulostaa lähinnä temperamentilta.
Taputa itseäsi selkään (varo ettet nyrjäytä paikkoja ;)) ja kiitä itseäsi hyvästä työstä ja ennen kaikkea parhaasta yrityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli esikoiselleen (tyttö) todella tiukka ja vaativa. Tukkapöllyä, arestia, luunappeja tuli todella herkästi. Tämä serkkuni oli jo pienenä melko arka ja on sitä vieläkin. Seuraavien lastensa (poikia) kanssa tätini sai vähän suhteellisuudentajua ja he pääsivät paljon helpommalla.
Serkkuni murrosikä oli vaikea, tosin yksin tiukan äidin kontolle sitä on paha panna. Perheen isä oli ihan lössykkä ja tämä oli perheen yksi ongelma. Äidillä siis oli kaikki vastuu (lapset, koti, talous).
Nyt serkkuni on hyvin pärjäävä korkeakoulutettu ja mielestäni onnellinen ja tasapainoinen ihminen. Eli tässä tarinassa kaikki toistaiseksi hyvin. Mielenkiinnolla ja vähän pelon sekaisestikin odotan, miten kasvattaa tulevaisuudessa lapsiaan.
tyttö uhmaa vieläkin ja välillä voimakkaastikin. Kertoo mielipiteensä voimakkaasti, ei tottele sormia napsauttamalla. Kiltti ja hyväkäytöksinen on kuitenkin suurimman osan tilanteista. Välillä on kyllä uskomaton änkyrä ja käyttäytyy huonosti.
Toisaalta silloin kun lapsi käyttäytyy huonosti lohduttaudun sillä, ettei hän minua ainakaan tunnu pelkäävän, uskaltaa uhmata ja kiukuta.'
Olen nyt yrittänyt miettiä kaikkea hyvää mitä olen tehnyt. Yritän ajatella, että se ikäänkuin korvaisi sen kaiken " huonon" ..
Olen antanut paljon aikaa, rakentanut lumilinnoja, vienyt uimarannalle, retkille, järjestänyt yllätyksiä, juhlia, askarrellut, leiponut yhdessä, vienyt lasten tapahtumiin, huvipuistoihin, antanut kahdenkeskistä aikaa PALJON, vastannut jokaiseen kysymykseen, suukottanut aina unille, lukenut satoja kirjoja... Joka ikinen päivä olen kertonut monta kertaa, että rakastan, uskon että tyttö on aina sen tiennyt. Olen aina painottanut, että vaikka mitä tapahtuisi äiti aina rakastaa. Lohduttaa ajatella, että tein jossain myös oikein.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulla on paljon mahdollisuuksia antaa hänelle erilaisia kokemuksia. Esim murrosikä voi korjata paljon jos uhmaiässä ei saanut osoittaa omaa tahtoa tms
Vasta aika tietysti näyttää mitä tuosta elämän alkuajasta esikoiselle jäi.
Ajattelen kuitenkin, ettei sinun tarvitse virheitäsi hänelle " maksaa" vaan rakastaa ja toimia oikein tästä eteenpäin.
Me nykyäidit tosiaan tiedämme niin paljon ja tieto lisää tuskaa. Kamppailusi kuulostavat tutuilta. Omakin esikoiseni joutui kanssani mielestäni liian koville ja sitä mietin, joka päivä.
Harvoja ja valittuja on siunattu MINIAIVOILLA! Joten onnea kovasti Sinulle! Voit juhlistaa sitä vaikka sillä, että suljet tietokoneen ja menet aikaisin nukkumaan.
Hyvää yötä!
" Vilkuttaa"