Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: miten selviätte ilman tukiverkkoa?
03.10.2013 |
Meillä on kaksi pientä lasta, 1 ja 3v. ja vaikka niitä on vain kaksi, elämä tuntuu ajoittain aika rankalta. Ei tämä varmaan muuten olisi liian rankkaa, mutta nukkuvat molemmat niin huonosti, heräilevät pitkin yötä (aina eri öinä tietenkin) ja aina jonkun pitää herätä viideltä. Väsyttää. Meillä on myös sen verran pieni asunto että täällä ei voi toinen vanhemmista nukkua ilman että kuule kaikki muiden äänet tai joku lapsista kiipeä päälle jne. Menemme lasten kanssa klo 20:00 nukkumaan että jaksamme päivät. Yhteistä aikaa ei ole ollut vuosiin ja meidän yhteys on alkanut sen takia kadota ja olla riitainen.
Meillä on eläkeläiset isovanhemmat samassa kaupungissa mutta olen päättänyt että he eivät kye enää hoitamaan pieniä lapsia, hermot eikä jaksaminen heillä riitä. Ja aina kun ovat hoitaneet se on ollut ainakin jonin verran vastahakoista, niinpä en enää ole kysellyt. Rahaa hoitajaan ei tässä elämäntilanteessa ole.
En ole tässä valittamassa, toki osaamme ja jaksamme omat lapsemme hoitaa, ja selviämme, mutta kysyisin ihan käytännön syistä, miten te muut joilla ei ole tukiverkkoja jaksatte? Miten hoituu yhteinen aika hoituu? Tiedän että tämä on väliaiakainen tilanne ja että kun kasvavat sitä yhteistä aikaakin on helpompi järjestää, mutta toivon että ei sentään erota tai muuta vastaavaa kun sitä yhteistä aikaa ei ole ja kaikki aika yhdessä kotona on lapsille.
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 20:12"]
Ikeassa saa olla 45 minsaa ja siellä on ikärajat.
[/quote]
Tuossa ehtisi mukavasti juoda kahvit ihan kaikessa rauhassa siellä ikean kahvilassa. Hitto, kun ei ole tullut edes mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 13:19"]
Olemme ilman tukiverkkoja ja 2 pientä lasta. Jaksamista arkeen tuo se, että olen kotiäitinä eikä ole työstressiä. Isompi lapsi on osan viikosta päiväkodista jolloin saan kotona siivottua ja hoidettua asioita. Päivähoito auttaa siis jaksamaan.
[/quote]
Komppaan niin tätä.
Olisin varmaan joutunut lataamoon jos en olisi vuoden helvetin jälkeen laittanut vanhinta lasta (silloin 4v.) osa-aika hoitoon. Muut lapset olivat siis 2v. uhmis ja 6kk koliikkivauva. Kaksi vanhinta eivät nukkuneet enää päiväunia ja vauva huusi illat ja yöllä heräsi puolen tunnin välein yöllä. Ja kaikki lapset ovat erittäin vilkkaita ja tempperamenttisia eli huutoa ja tappelua ja tekemisen tarvetta päivisin riitti.
Mies teki pitkää päivää töissä ja opiskeli iltaisin. Kukaan sukulainen ei meille apua tarjonnut enkä osannut pyytääkään, oltiinhan me nämä lapset tehneet, nyt ne oli hoidettava. Mutta en osannut arvata mitä kaikkea voi sattua, minkälaisia lapset voivat olla, aliarvioin myös sen mitä vuosien valvominen voi tehdä mielenterveydelle. Jotenkin selvisin ja nyt on jo helpompaa mutta se oli kamalaa aikaa.
Mitä jos ei ole sitä miestäkään kenen kanssa vuorotella? Ei siis nii mitää tukiverkkoa. Alkaa pää hajoo.
Joo meillä parivuotias lapsi ja me vanhemmat olemme alusta asti olleet ainoat hoitajat. Tarkkana joutuu olemaan oman jaksamisen suhteen.
-
Kaksi tärkeintä neuvoa:
Pitäkää huolta unen saamisesta! Unenpuute syö pikkuhiljaa elävältä. Pienetkin asiat muuttuvat täysin mahdottomiksi ja jokapäiväisistä normaaleista ongelmista tulee maailmanloppuja. Kumppani ja kaikki muukin alkaa vituttaa. Mikään ei kiinnosta. Mitään ei muista. Mitään ei saa aikaa. Jos muu ei auta kannattaa lepojaksot hoitaa vuorottelemalla.
Muistakaa tauot! Tauko ei ole samassa tilassa lapsen kanssa vaan taukovuorolla oleva vanhempi menee vaikka ulos kävelylle jos ei muuta keksi. Työpäivä ei myöskään ole tauko.
-
Kannattaa tietoisesti pitää huolta seksistä. Jos muu ei auta kiireiden ja väsymyksen kanssa sopikaa etukäteen koska sitä on. Sopikaa "treffit" kohtaan, jossa molemmat ovat mahdollisimman levänneitä. Kahdesta ihmisestä, jotka ainoastaan hoitavat lasta yhdessä tulee hiljalleen kämppäkavereita. Jos tilaisuus spontaaniuuteen tulee käyttäkää se.
-
Lopuksi kannattaa uskoa, että ihan aidosti tulette muistelemaan tätä vaihetta vielä kaiholla. Nauttikaa siis taaperoajasta. Se on pian ohi.
Voimia kaikille.
Kyllä se tukiverkottomuus pahalta tuntuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt 9 ja 5 vuotiaat lapset. Jälkeenpäin tuo aika muistuu mustana mieleen. itse luulin jaksavani ja uskoin mm. Muiden puheita ja lääkärin vakuutteluja, että sellaista se lapsiperhe-elämä on. Henki siinä meinasi mennä. Perhesurmalööppejä ei tarvita enää yhtään. Ikäväkseni vain totean, että ymmärrän niitä täysin. Kun voimat loppuvat ja kaikki pimenee ympärillä, kaikki tekee mieli sammuttaa. Tilanne siis pitää ottaa vakavasti. Vanhempien valvominen ja unettomuus on vakavaa, paljon vakavampaa kuin lasten itku. Itkuun ei kuole kukaan, vanhempien valvomiseen saattaa kuolla koko perhe.