Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: miten selviätte ilman tukiverkkoa?
03.10.2013 |
Meillä on kaksi pientä lasta, 1 ja 3v. ja vaikka niitä on vain kaksi, elämä tuntuu ajoittain aika rankalta. Ei tämä varmaan muuten olisi liian rankkaa, mutta nukkuvat molemmat niin huonosti, heräilevät pitkin yötä (aina eri öinä tietenkin) ja aina jonkun pitää herätä viideltä. Väsyttää. Meillä on myös sen verran pieni asunto että täällä ei voi toinen vanhemmista nukkua ilman että kuule kaikki muiden äänet tai joku lapsista kiipeä päälle jne. Menemme lasten kanssa klo 20:00 nukkumaan että jaksamme päivät. Yhteistä aikaa ei ole ollut vuosiin ja meidän yhteys on alkanut sen takia kadota ja olla riitainen.
Meillä on eläkeläiset isovanhemmat samassa kaupungissa mutta olen päättänyt että he eivät kye enää hoitamaan pieniä lapsia, hermot eikä jaksaminen heillä riitä. Ja aina kun ovat hoitaneet se on ollut ainakin jonin verran vastahakoista, niinpä en enää ole kysellyt. Rahaa hoitajaan ei tässä elämäntilanteessa ole.
En ole tässä valittamassa, toki osaamme ja jaksamme omat lapsemme hoitaa, ja selviämme, mutta kysyisin ihan käytännön syistä, miten te muut joilla ei ole tukiverkkoja jaksatte? Miten hoituu yhteinen aika hoituu? Tiedän että tämä on väliaiakainen tilanne ja että kun kasvavat sitä yhteistä aikaakin on helpompi järjestää, mutta toivon että ei sentään erota tai muuta vastaavaa kun sitä yhteistä aikaa ei ole ja kaikki aika yhdessä kotona on lapsille.
Kommentit (67)
Meillä sama tilanne, samanikäiset lapset. Voi kun ap asuisit jossain lähellä, perustettais se tukiverkko! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 08:56"]
Höpö höpö, turvaverkko on ollut aina olemassa! Etenkin maaseudulla piti olla turvaverkko että sai edes talon työt hoidettua. Välillä vaan tarvittiin enemmän porukkaa ja silloin oli koko kylä auttamassa. Naapurit tunnettiin ja toisia autettiin. Perhekokokin oli isompi ja usein siinä oli isovanhempia ym. eli enemmän silmiä ja käsipareja. Kaupungistuminen on tuonut erillisyyden perheisiin, tuntuu että koskaan eivät äidit ole olleet niin yksin kuin nyt.
Kaikki tarvitsevat apua joskus. Typerää suomalaista asennetta että kaikki pitää tehdä itse ja yksin ja sitten on upee selviytyjä, vaikka oliski k* otsassa vuositolkulla.
[/quote]
Turvaverkko on yksipuolinen juttu! Se on keksitty vasta viime vuosikymmeninä, koska aikaisemmin oli ihan tavallista, että nuoret auttoivat vanhuksia ja jokainen muita voimiensa mukaan. Nyt nuoret perheet eivät anna itse mitään, mutta haluavat muiden olevan apunaan, ilmaiseksi tietenkin. Sellaista itsekkyyttä ei esim. 70-luvulla tunnettu lainkaan.
Ei kaikilla ole lasten kanssa vaikeaa, osa nauttii lapsiperhearjesta ja sen vapaudesta. Kusi otsassa ovat vain ne, jotka ovat itse aiheuttaneet oman hankalan tilanteensa ja sitten syyttävät siitä muita.
[/quote]
No me kyllä autetaan meidän itsekkäitä 50-luvulla syntyneitä vanhempia pihatöissä ja huonekalujen nostelussa tmv. ja heitä auttoivat heidän vanhempansa lasten hoidossa mutta meitä ei auta ketään.
Oli turvaverkko millanen vaan niin aina siihen voi tulla muutoksia ja aina sitä ei edes tarvitse ja oma asennekin ratkaisee. Te elätte tuota elämäämme. Teille on tullut kaksi pientä lasta ja silloin jo kun tulee raskaaksi (tai parempi vielä sitä ennen) miettisitte miten pärjäätte. Koska ette te vaan herää joku aamu toteamaan että haa meillä on kaksi lasta ja tilanne tälläinen vaan se tapahtuu ihan automaattina että lapset kasvaa. Vauvasta tulee taapero ja pienen ikäeron saa kun tekee monta lasta peräkanaa. Tottakai pitää pysähtyä miettimään mitä se arki olisi kun kaksi pientä on kasvukipuisia ja miten kauan vaikka olet kotona yms.
Minulla on helpottanut tulevaisuudenkin miettiminen. Meillä on nyt 1- vuotias ja palaan töihin vuoden päästä. Eli minulla on enää vuosi tätä elämää tälläisenään ja otan siitä kaiken irti, sitten seuraa työn ja perheen yhdistäminen. Miltä se kuulostaa? :D
Vaikka olet väsynyt niin olet tainut olla 4 vuotta kotona? Onko sinulla muuta elämää kuin perhe? Mene ja tee jotain. Aloita vaikka harrastuksista, ota jotain hyväntekeväisyysjuttuja yms. Ja sitten sitä teidän yhteistä aikaa. Pientä romantiikkaa/pornoa torstaille. Virittelette jotain, menette kuitenkin melko aikasin nukkumaan niin ehditte pikaseksiä yms.
Pieni iltalenkki voisi myös auttaa siihen että saa virtaa.
Lapset ei ole mikään syy tuohon tilaan. Meilläkin oli eilen illalla kiihkeä puolituntinen.. ;)
17
Ei me selvitäkään vaan mä hajoilen tämän tästä. Mutta minkäs teet, elämä on.
Meillä vauva aika oli tuskaa öiden takia kun lapsi oli ERITTÄIN HUONO NUKKUJA. Juostiin neuvoloissa ja lääkäreissä kun mietittiin mikä vialla kun lapsi ei nuku. No, nyt lapsi on 3v ja ollaan todettu että tämä lapsi kuuluu vaan siihen sarjaan mitkä tarvitsee vain vähän unta. Ei siis vieläkään nukun täysiä yöunia ja usein jättää päiväunetkin väliin.
Meilläkään ei ole tukiverkkoa, isovanhemmat asuu kaukana, kavereista ei ole apua (joko heillä on myös pieniä lapsia tai sitten täysin lapsettomia)
Kyllä me ollaan selvitty tähän päivään asti kuitenkin joten kuten. Elämän laatu nyt ei ole parasta (koti sotkuinen, unen puute jne). Mutta yrittää siirtää ne ajatukset taka-alalle, yrittää olla positiivinen ja nauttia pienistä hetkistä. Me ollaan myös vuoroteltu ulkona käyntejä. Näin jälkeen päin olisi pitänyt enemmän ulkoistaa lapsen hoitoa miehelleni ja käydä jumpassa,lenkillä, kaupungilla vaikka joka päivä!
Ne kerrat kun ollaan oltu kyläilemässä vanhempieni luona, niin en ole silloinkaan saanut mitään apua esim öisin tai vaikka edes aamuisin. Minun vanhemmat alkaa olla jo aika iäkkäitä, että sen puoleen en haluaisikaan heitä enempää kuormittaa, koska veljeni perhe (asuu samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa) tekee sitä että he eivät osaa edes kauppaan mennä lapsen kanssa vaan tuovat sen hoitoon isovanhemmille kaupassa käynnin ajaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin monet lapsiperheet voivat huonosti. Ei tässä voi yleistää mitään lapsiperheistä ja sanoa että "me ei ainakaan mitään tukiverkkoja tarvita ja me niin tykätään olla pientenlasten vanhempia" kun tilanteita on niin erilaisia.
On 7 päivää viikossa fyysistä työtä tekeviä miehiä jotka eivät jaksa työpäivän jälkeen vielä valvoakin lasten kanssa, on yh-äitejä on päihdeongelmia on erityislapsia, on ihan vaan tempperamenttisia ja hankalia lapsia jotka uuvuttavat vanhempansa. Tukea tarvitaan. Ei se tee kenestäkään itsekästä tai huonoa vanhempaa.On itsekkäitä isovanhempia ja sitten sellaisia jotka eivät oikeasti jaksa enää hoitaa pieniä, vilkkaita lapsia.
Hieno lista #17 ja tsemppiä ap:lle! Hakekaa apua että olette yhdessä vielä silloinkin kun helpottaa.
Olisiko puistossa tai harrastuksissa joku perhe, jonka kanssa vaihdella viikonloppuvuoroja. Näin me toimimme kun lapset olivat pieniä. Joka toinen kuukausi lapset viettivät yön toisessa perheessä ja täten molemmat vanhemmat saivat toivottua vapaa-aikaa. Myös muita menoja sovimme tämän toisen perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:08"]
Niin monet lapsiperheet voivat huonosti. Ei tässä voi yleistää mitään lapsiperheistä ja sanoa että "me ei ainakaan mitään tukiverkkoja tarvita ja me niin tykätään olla pientenlasten vanhempia" kun tilanteita on niin erilaisia.
On 7 päivää viikossa fyysistä työtä tekeviä miehiä jotka eivät jaksa työpäivän jälkeen vielä valvoakin lasten kanssa, on yh-äitejä on päihdeongelmia on erityislapsia, on ihan vaan tempperamenttisia ja hankalia lapsia jotka uuvuttavat vanhempansa. Tukea tarvitaan. Ei se tee kenestäkään itsekästä tai huonoa vanhempaa.On itsekkäitä isovanhempia ja sitten sellaisia jotka eivät oikeasti jaksa enää hoitaa pieniä, vilkkaita lapsia.
Hieno lista #17 ja tsemppiä ap:lle! Hakekaa apua että olette yhdessä vielä silloinkin kun helpottaa.
[/quote]
Ydinkysymys kuuluukin: miksi se perhe itse ei halua muuttua, miksi avun täytyy tulla ulkopuolelta? Miksi 7 päivää viikossa työtä tekevä mies ei vähennä työmäärää (jopa yrittäjä voi miettiä, onko itse pakko tehdä ihan kaikki), miksi päihderiippuvainen yh-äiti ei hakeudu hoitoon, miksi erityislapselle ei haeta päiväkotipaikkaa ja sitä kautta terapiaa, miksi temperamenttiselle lapselle ei alusta alkaen aseteta rajoja jne.
Miksi yhteiskunnan ja isovanhempien täytyy tehdä ne ikävät asiat, joita vanhemmat eivät halua tehdä?
Meillä on lapset 8v, 4v ja 1v, tukiverkko olematon. 2-3 kertaa vuodessa miehen äiti (nuori, vielä työelämässä, ei mikään väsynyt eläkeläinen) hoitaa lapsia pari tuntia, ja me on käyty syömässä, leffassa tai salilla yhdessä. Iltaisin hoidetaan kotihommia, kun lapset nukkuu, yhteinen aika on siis tässä. Seksielämä on aika pikaista ja satunnaista, ja suoraan sanottuna minun osalta suht väkinäistä toisinaan, koska yhteisen ajan puute ja muu läheisyys etäännyttää meitä toisistamme. Mutta toisaalta, se että edes sen verran on läheisyyttä, auttaa myös jaksamaan. Yritän kyllä myös muistutella miestä siitä, että kaipaan ihan arkistakin hellyyttä ja läheisyyttä, mutta tiedän, että väsymys ja kiire tekevät sen, ettei hän muista halia muuten vaan.
Mies siis tekee vuorotyötä, minä olen kotona lasten kanssa. Kotihommat on jaettu niin, että minä hoidan kaikki ne, jotka on jokapäiväisen arkisen elämän kannalta välttämättömiä, kuten ruuanlaitto ja tiskit sekä keittiön siivous. Mies hoitaa kylpyhuoneen ja wc:n pesun, yhden ison kauppareissun viikossa. Pyykit, viikkosiivous jne. katsotaan aina viikon mukaan, että kuka tekee mitä. Vanhin on valtuutettu huolehtimaan lastenhuoneen siistinä pidosta, keskimmäinen siivoamaan omat leikkinsä ja jälkensä pois. Lapset esim. vievät itse omat astiansa tiskipöydälle syötyään, jopa tuo 1v on alkanut yrittää sitä (ei oikeasti vielä yllä tiskipöydälle), isommat osaavat laittaa pyykkinsä itse pyykkikoriin, vanhin jopa täyttää koneen ja käynnistää pikaohjelman, samoin tiskikonetta tuo vanhin monesti täyttää ihan ilokseen. Ap:lla ei tätä iloa tietysti ole, mutta kerroin tästä siksi, että meilläkin on tosiaan eletty tuota vaihetta, kun lapset on huonounisia ja hoidettavia - silloinkin jo otettiin lapset ikänsä ja osaamisensa mukaan kotitöihin, vaikka tietysti siinäkin piti auttaa ja valvoa, ja joskus omatoimisuus kostautui, kun lattianpesuvesi lainehti pitkin kylppärin lattiaa (en ikinä nostanut pesuvesiämpäriä pois kylppäristä, koska siellä on sentään kaakelilattia). Helpommalla olisi päässyt, kun olisi tehnyt kaiken itse, mutta ajattelin tulevaisuutta. Ajattelin sitä, kun kaikki lapset on koululaisia ja istuvat pöydässä passattavana ja kulkevat ympäriinsä jättäen jälkeensä pyörremyrskymäisen kaaoksen.
Tärkeää jaksamisen kannalta on riittävä uni. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että nukkuisi tarpeeksi, vaan sen verran, että jaksaa. Käytännössä nukun n. 6 tuntia yössä, ja kun pienin nukkuu päiväunia, minäkin nukun. 4v ei päiväunia enää nuku, mutta istutan hänet yksinkertaisesti telkkarin ääreen lastenohjelmien pariin siksi aikaa. Hän on oppinut, että tarvittaessa tulee herättämään minut.
Toinen tärkeä asia on oma aika, se että saa tehdä sellaisia asioita joista itse tykkää. Jos ei saa toteuttaa itseään, vajoaa tosi herkästi sellaiseen "olen vain kotityökone eikä minun elämälläni ole mitään merkitystä" -masennukseen, ja se ei käy, mikäli aikoo selvitä järjissään ja eroamatta pikkulapsiajasta. Omaa aikaa pitää olla molemmilla, ja meillä sen turvaamiseksi käydään joka sunnuntai-iltana tuleva viikko läpi - kuka on missä millonkin, kuka tekee mitä, milloin on kenenkin vuoro jne. Siihen kirjataan myös kummankin vanhemman oma aika. Molemmat käy 4x viikossa salilla, lisäksi on yksi parituntinen molemmille, jonka aikana voi tehdä mitä haluaa, ja tarvittaessa toinen vie lapset siksi aikaa pois kotoa. Näistä meillä ollaan aika tarkkoina, tosin esim. tällä viikolla joustetaan ja passataan molemmat tuo parituntinen, koska yhdellä lapsista on synttärit tällä viikolla, ja juhlien järjestely vie aikaa. Pitää siis olla hyvä syy sille, että joustetaan ja luovutaan omasta ajasta, se että "on niin hankalaa enkä viitsis nyt asiaa miettiä" ei ole hyvä syy. Sen pari tuntia voi käyttää vaikka nukkumiseen, jos tuntuu siltä.
Ap, olisiko mahdollista pyytää isovanhempia ihan vaan vaikka sen pari kertaa vuodessa hoitamaan lapsia, ja vaikka sitten kestää se vastahakoisuus? Ja ottaa perhe-elämään mukaan läheisyyttä teidän lahden välille luovia elementtejä? Ei sen tarvitse olla herkkää, romanttista tai seksiä, sekin että mietitte yhdessä tulevan viikon kulkua on jo yhdessä oloa. Kun mies lähtee töihin, halaus ja suukko, kun tulee töistä, sama juttu, ei ole iso juttu eikä traumatisoi lapsia (päinvastoin), mutta vaikuttaa teidän läheisyyden tunteeseen. Keinoja on, ne vain pitää jaksaa kaivaa esiin. Tämän päivän panostus kantaa hedelmää tulevaisuuteen, ja se on se johtoajatus, joka kannattaa pitää mielessä - ette te nyt tee töitä, hoida ja kasvata lapsia tätä päivää varten, vaan sitä päivää varten, kun kannatte lapsen muuttokuorman opiskelijakämppään. Jos tänään teette hyvää työtä, sinä päivänä tiedätte lapsen pärjäävän ja hoitavan hommansa hyvin. Haluan kuitenkin muistuttaa, että silloin kun on tosi huono yö takana, on oikeasti ihan luvallista selvitä vain siitä päivästä vaikka tunti kerrallaan. Mutta jos sellaisia päiviä on koko ajan, silloin on vaan kaivettava aikaa, istuttava alas ja mietittävä, miten saadaan tilanne muutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi 1-vuotias, tukiverkkoa on mutta ei olla toistaiseksi tarvittu. Lapsi on ollut kerran hoidossa pari tuntia 2-kuisena. Toki meillä ei sitä "oikeaa" arkea ole, kun minä olen lapsen kanssa kotona. Mutta en mä tiedä mitä sillä tukiverkolla tekisin. Molemmat isovanhemmat asuu lähellä, samoin muutama muu lähisukulainen, mutta ei me olla mitään hoitoapua kaivattu. Aina voi jompikumpi meistä hoitaa. Kahdenkeskisiä kodin ulkopuolisia menoja ei kaivata.
Meidänkin lapsi nukkuu huonosti edelleen, tai no nykyään jo mielestäni hyvin, kun herätyksiä on yössä vain 2-4. Aamulla noustaan kuudelta, eli 9/10 aamusta minä nousen. Sellaista se nyt vaan on. Tein lapsen sillä ajatuksella, että itse se hoidetaan. Lapsi kyllä kulkee mukana.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:08"]
Niin monet lapsiperheet voivat huonosti. Ei tässä voi yleistää mitään lapsiperheistä ja sanoa että "me ei ainakaan mitään tukiverkkoja tarvita ja me niin tykätään olla pientenlasten vanhempia" kun tilanteita on niin erilaisia.
On 7 päivää viikossa fyysistä työtä tekeviä miehiä jotka eivät jaksa työpäivän jälkeen vielä valvoakin lasten kanssa, on yh-äitejä on päihdeongelmia on erityislapsia, on ihan vaan tempperamenttisia ja hankalia lapsia jotka uuvuttavat vanhempansa. Tukea tarvitaan. Ei se tee kenestäkään itsekästä tai huonoa vanhempaa.On itsekkäitä isovanhempia ja sitten sellaisia jotka eivät oikeasti jaksa enää hoitaa pieniä, vilkkaita lapsia.
Hieno lista #17 ja tsemppiä ap:lle! Hakekaa apua että olette yhdessä vielä silloinkin kun helpottaa.
[/quote]
Ydinkysymys kuuluukin: miksi se perhe itse ei halua muuttua, miksi avun täytyy tulla ulkopuolelta? Miksi 7 päivää viikossa työtä tekevä mies ei vähennä työmäärää (jopa yrittäjä voi miettiä, onko itse pakko tehdä ihan kaikki), miksi päihderiippuvainen yh-äiti ei hakeudu hoitoon, miksi erityislapselle ei haeta päiväkotipaikkaa ja sitä kautta terapiaa, miksi temperamenttiselle lapselle ei alusta alkaen aseteta rajoja jne.
Miksi yhteiskunnan ja isovanhempien täytyy tehdä ne ikävät asiat, joita vanhemmat eivät halua tehdä?
[/quote]
Näin juuri, olen samaa mieltä. Eilen luin jonkun artikkelin, missä huostaanotettujen lasten äiti valitteli, ettei saanut tukea vanhemmuuteen. Wtf? Eikö noita asioita kannattaisi miettiä jo ennen kuin lisääntyy? Tälläkin naisella oli muistaakseni kaksi lasta. Yhden "vahingon" vielä ymmärtää, mutta toisen kanssa pitäisi jo vähän tietää mitä on tekemässä. Ja mitä se vanhemmuuden tukeminen edes on? Sitäkö, että tulee sossusta kodinhoitaja, viedään lapsi puistotädille/virikehoitoon vai mitä? Mikä siinä lasten kanssa olemisessa on niin hemmetin hankalaa? Eihän ne tarvitse kuin ruokaa, vaatteita, rakkautta ja sopivasti rajoja. Ihan turha syytää yhteiskuntaa tuen puutteesta jos itse rällää asiansa ryyppäämällä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamisia teille. Kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, vaikka tällä hetkellä se tieto ei paljoa auta. Jos teille tosiaan on tärkeää se että saatte edes kerran miehen kanssa olla kaksistaan niin ottakaa edes yksi ilta, jolloin ette mene samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan vaan jääkää hereille ja varatkaa hyvää herkkua ja katsokaa vaikka leffa tai muuten vaan kainalossa kynttilänvalossa jutelkaa ja kuherrelkaa. Jos se auttaa vaikka unista pari tuntia väheneekin.
Meillä on kohta neljä lasta ja vanhin on 7 vuotias eikä meilläkään ole tukiverkkoa. Kerran vuodessa (joulun alla) miehen sisko ottaa lapset jotta saamme käydä ostoksilla ja silloin kun lapset on syntyneet, ovat he hoitaneet isompia. Miehen vanhemmat ovat niin vanhoja etteiväthe jaksa hoitaa lapsia ja minun äitiini en luota lastenhoidossa. Mutta miehen kanssa paljon vuorotellaan ja esim. paljon jaetaan lapsia jos toinen käy jossain.
Meilläkin lapset ovat huonosti nukkuneet ensimmäisen vauvavuotensa mutta tämä nykyinen kuopus (reilu 2v) herää edelleen ainakin kerran yössä. Eka vuoden hän heräsi 5-8 kertaa yössä mutta sekin helpottaa. Meillä ei osin ollut sairasteluja mutta heräsi pieneenkin ääneen ja hampaiden puhkeamiseen.
Pitkä sepustus tuli mutta yrittäkää saada oma suhde kuntoon sillä sillä pötii jo pitkälle kun molemmat ovat mukana touhussa.
Rahaa hoitajaan ei koskaan ole, miksi ihmeessä ei? Jos on varaa saada 2 lasta niin luulisi olevan varaa siihen, että kerran kuukaudessa maksaa järkyttävät 20 euroa siitä, että saa 2 tuntia vapaata aikaa. Jättä ostamatta tupakat, kaljat ja uuden ripsivärin. Sillä saa omaa aikaa, ihan itse jostain turhasta luopumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:08"]
Niin monet lapsiperheet voivat huonosti. Ei tässä voi yleistää mitään lapsiperheistä ja sanoa että "me ei ainakaan mitään tukiverkkoja tarvita ja me niin tykätään olla pientenlasten vanhempia" kun tilanteita on niin erilaisia.
On 7 päivää viikossa fyysistä työtä tekeviä miehiä jotka eivät jaksa työpäivän jälkeen vielä valvoakin lasten kanssa, on yh-äitejä on päihdeongelmia on erityislapsia, on ihan vaan tempperamenttisia ja hankalia lapsia jotka uuvuttavat vanhempansa. Tukea tarvitaan. Ei se tee kenestäkään itsekästä tai huonoa vanhempaa.On itsekkäitä isovanhempia ja sitten sellaisia jotka eivät oikeasti jaksa enää hoitaa pieniä, vilkkaita lapsia.
Hieno lista #17 ja tsemppiä ap:lle! Hakekaa apua että olette yhdessä vielä silloinkin kun helpottaa.
[/quote]
Ydinkysymys kuuluukin: miksi se perhe itse ei halua muuttua, miksi avun täytyy tulla ulkopuolelta? Miksi 7 päivää viikossa työtä tekevä mies ei vähennä työmäärää (jopa yrittäjä voi miettiä, onko itse pakko tehdä ihan kaikki), miksi päihderiippuvainen yh-äiti ei hakeudu hoitoon, miksi erityislapselle ei haeta päiväkotipaikkaa ja sitä kautta terapiaa, miksi temperamenttiselle lapselle ei alusta alkaen aseteta rajoja jne.
Miksi yhteiskunnan ja isovanhempien täytyy tehdä ne ikävät asiat, joita vanhemmat eivät halua tehdä?
[/quote]
Näin juuri, olen samaa mieltä. Eilen luin jonkun artikkelin, missä huostaanotettujen lasten äiti valitteli, ettei saanut tukea vanhemmuuteen. Wtf? Eikö noita asioita kannattaisi miettiä jo ennen kuin lisääntyy? Tälläkin naisella oli muistaakseni kaksi lasta. Yhden "vahingon" vielä ymmärtää, mutta toisen kanssa pitäisi jo vähän tietää mitä on tekemässä. Ja mitä se vanhemmuuden tukeminen edes on? Sitäkö, että tulee sossusta kodinhoitaja, viedään lapsi puistotädille/virikehoitoon vai mitä? Mikä siinä lasten kanssa olemisessa on niin hemmetin hankalaa? Eihän ne tarvitse kuin ruokaa, vaatteita, rakkautta ja sopivasti rajoja. Ihan turha syytää yhteiskuntaa tuen puutteesta jos itse rällää asiansa ryyppäämällä tms.
[/quote]
No voi hyvänen aika, ei ap valita lapsiaan ja niiden hoitoa vaan sitä että ei koskaan (eikä vuosiin) ole nukkunut tarpeeksi eikä saanut miehensä kanssa sen takia aikaa. Uni on perustarve. Ilman sitä kuolee, liian vähällä alkaa voida tosi nopeasti todella huonosti, voi jopa sairastua. Ja joskus kun tukiverkkoja ei ole perheestä tai lähipiiristä nämä yhteiskunnan palvelut ovat suunnaton apu, olsin itse niitä tarvinnut, en vaan osannut pyytää apua. Meilläkään ei ollut tukiverkkoja ja muistan miten rankkaa se oli. Törmäilin seiniin unettomuudesta ja mitään mahdollisuutta päivällä nukkumiseen ei ollut kun vanhempi lapsi ei enää nukkunut päiväunia mutta oli vielä täysin vahdittava ja kaikkien unikoulujen jälkeenkin kuopus yhä 2-vuotiaana nukkui todella vähän ja heräili tunnin välein yöllä itkemään. Tottakai minä lapseni halusin hotaa ja siihen pystyinkin mutta en voi sanoa että voin silloin itse hyvin ja olisin ollut parempi äiti lapsilleni jos olisin edes joskus saanut nukkua. Parisuhdekin voi huonosti, ymmärrän miten noin väsyneenä ei jaksa panostaa parisuhteeseen ja yhteys katoaa. Tosin sen voi saada takaisin sitten kun lapset kasvaa.
Tsemppiä, ap. Kohta helpottaa. Meilläkin helpotti kun kuopus oli noin 3v. Mutta huh, niitä aikoja.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:15"]
Rahaa hoitajaan ei koskaan ole, miksi ihmeessä ei? Jos on varaa saada 2 lasta niin luulisi olevan varaa siihen, että kerran kuukaudessa maksaa järkyttävät 20 euroa siitä, että saa 2 tuntia vapaata aikaa. Jättä ostamatta tupakat, kaljat ja uuden ripsivärin. Sillä saa omaa aikaa, ihan itse jostain turhasta luopumalla.
[/quote]
Mistä ihmeestä saa lastenhoitajan 10e/tunti, kerro se niin varaan heti! Enkä meikkaa, polta, enkä juo kuin sen yhden saunakaljan viikossa, eikä mieskään. Talous on tiukoilla muista syistä.
Kitos kaikille hienoista vastauksista. Olen saanut muutaman todella hyvän idean tähän arjen järjestelyyn. Kai se valvominen vaikka väkisin että saadaan edes 30 min. yhdessä iltaisin on se arvoinen juttu. Kyllä tämä tästä ja lisääkin saa vastata. :)
ap
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 10:08"]
Niin monet lapsiperheet voivat huonosti. Ei tässä voi yleistää mitään lapsiperheistä ja sanoa että "me ei ainakaan mitään tukiverkkoja tarvita ja me niin tykätään olla pientenlasten vanhempia" kun tilanteita on niin erilaisia.
On 7 päivää viikossa fyysistä työtä tekeviä miehiä jotka eivät jaksa työpäivän jälkeen vielä valvoakin lasten kanssa, on yh-äitejä on päihdeongelmia on erityislapsia, on ihan vaan tempperamenttisia ja hankalia lapsia jotka uuvuttavat vanhempansa. Tukea tarvitaan. Ei se tee kenestäkään itsekästä tai huonoa vanhempaa.On itsekkäitä isovanhempia ja sitten sellaisia jotka eivät oikeasti jaksa enää hoitaa pieniä, vilkkaita lapsia.
Hieno lista #17 ja tsemppiä ap:lle! Hakekaa apua että olette yhdessä vielä silloinkin kun helpottaa.
[/quote]
Ydinkysymys kuuluukin: miksi se perhe itse ei halua muuttua, miksi avun täytyy tulla ulkopuolelta? Miksi 7 päivää viikossa työtä tekevä mies ei vähennä työmäärää (jopa yrittäjä voi miettiä, onko itse pakko tehdä ihan kaikki), miksi päihderiippuvainen yh-äiti ei hakeudu hoitoon, miksi erityislapselle ei haeta päiväkotipaikkaa ja sitä kautta terapiaa, miksi temperamenttiselle lapselle ei alusta alkaen aseteta rajoja jne.
Miksi yhteiskunnan ja isovanhempien täytyy tehdä ne ikävät asiat, joita vanhemmat eivät halua tehdä?
[/quote]
Näin juuri, olen samaa mieltä. Eilen luin jonkun artikkelin, missä huostaanotettujen lasten äiti valitteli, ettei saanut tukea vanhemmuuteen. Wtf? Eikö noita asioita kannattaisi miettiä jo ennen kuin lisääntyy? Tälläkin naisella oli muistaakseni kaksi lasta. Yhden "vahingon" vielä ymmärtää, mutta toisen kanssa pitäisi jo vähän tietää mitä on tekemässä. Ja mitä se vanhemmuuden tukeminen edes on? Sitäkö, että tulee sossusta kodinhoitaja, viedään lapsi puistotädille/virikehoitoon vai mitä? Mikä siinä lasten kanssa olemisessa on niin hemmetin hankalaa? Eihän ne tarvitse kuin ruokaa, vaatteita, rakkautta ja sopivasti rajoja. Ihan turha syytää yhteiskuntaa tuen puutteesta jos itse rällää asiansa ryyppäämällä tms.
[/quote]
No voi hyvänen aika, ei ap valita lapsiaan ja niiden hoitoa vaan sitä että ei koskaan (eikä vuosiin) ole nukkunut tarpeeksi eikä saanut miehensä kanssa sen takia aikaa. Uni on perustarve. Ilman sitä kuolee, liian vähällä alkaa voida tosi nopeasti todella huonosti, voi jopa sairastua. Ja joskus kun tukiverkkoja ei ole perheestä tai lähipiiristä nämä yhteiskunnan palvelut ovat suunnaton apu, olsin itse niitä tarvinnut, en vaan osannut pyytää apua. Meilläkään ei ollut tukiverkkoja ja muistan miten rankkaa se oli. Törmäilin seiniin unettomuudesta ja mitään mahdollisuutta päivällä nukkumiseen ei ollut kun vanhempi lapsi ei enää nukkunut päiväunia mutta oli vielä täysin vahdittava ja kaikkien unikoulujen jälkeenkin kuopus yhä 2-vuotiaana nukkui todella vähän ja heräili tunnin välein yöllä itkemään. Tottakai minä lapseni halusin hotaa ja siihen pystyinkin mutta en voi sanoa että voin silloin itse hyvin ja olisin ollut parempi äiti lapsilleni jos olisin edes joskus saanut nukkua. Parisuhdekin voi huonosti, ymmärrän miten noin väsyneenä ei jaksa panostaa parisuhteeseen ja yhteys katoaa. Tosin sen voi saada takaisin sitten kun lapset kasvaa.
Tsemppiä, ap. Kohta helpottaa. Meilläkin helpotti kun kuopus oli noin 3v. Mutta huh, niitä aikoja.
[/quote]
Miksi näillä äideillä on aina mies, joka ei voi osallistua perhe-elämään ja siksi isän tilalle tarvitaan isoäitiä? Eikö olisi helpompaa, että isoäiti asuisi perheen kanssa ja isä muuttaisi pois? Silloin lapset tulisi hoidettua ja äidillä olisi omaa aikaa, isän kanssa voisi vaikka tavata lauantaina baarissa.
32 jatkaa
Unohdin siis sanoa että meidän yhteinen aika on ainoastaan silloin illalla kun lapset menevät nukkumaan. He menevät 8 nukkumaan ja yleensä puol 9 mennessä kaikki nukkuvat. Silloin on sitä omaa ja yhteistä aikaa yleensä 10 asti. Itselläni sääntönä on etten yhtään tee kotitöitä illalla. Olen muutenkin aika rento kotitöiden osalta. Ruoan teen ja pyykit pesen päivällä mutta astiat koneeseen laittaa illalla se kumpi jaksaa ja imuroinnit ja vessan sivoukset hoidetaan yleensä viikonloppuna yhdessä. Toki ei olla siinä niin tarkkoja. Jos joku on kipeänä niin silloin voi olla pitkäkin aika siivoamisen välillä.
Joo, minun äitini oli kotiäiti. Lapsia kolme, isoilla ikäeroilla niin että isot auttoivat jo pienimmän kanssa. Kauppias toi ruokatarpeet kotiin tarvittaessa, myymäläauto pysähtyi kesäisin tien päähän, pesulaankin oli kuljetus. Kunnalta sai kodinhoitajan, jos äiti vähänkin sairastui. Kouluasioihin ei sekaantunut, ei käynyt edes vanhempainilloissa. Terveydenhoitaja tuli soittamalla kotiin, samoin kunnanlääkäri. Meillä kävi myös ulkopuolista lasten-ja kodinhoitoapua ja esimerkiksi juhlien alla käytettiin pitopalvelua,
En voi kuin haaveilla tällaisesta luksuksesta!
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:15"]
Rahaa hoitajaan ei koskaan ole, miksi ihmeessä ei? Jos on varaa saada 2 lasta niin luulisi olevan varaa siihen, että kerran kuukaudessa maksaa järkyttävät 20 euroa siitä, että saa 2 tuntia vapaata aikaa. Jättä ostamatta tupakat, kaljat ja uuden ripsivärin. Sillä saa omaa aikaa, ihan itse jostain turhasta luopumalla.
[/quote]
Mistä ihmeestä saa lastenhoitajan 10e/tunti, kerro se niin varaan heti! Enkä meikkaa, polta, enkä juo kuin sen yhden saunakaljan viikossa, eikä mieskään. Talous on tiukoilla muista syistä.
Kitos kaikille hienoista vastauksista. Olen saanut muutaman todella hyvän idean tähän arjen järjestelyyn. Kai se valvominen vaikka väkisin että saadaan edes 30 min. yhdessä iltaisin on se arvoinen juttu. Kyllä tämä tästä ja lisääkin saa vastata. :)
ap
[/quote]
MLL
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 08:56"]
Höpö höpö, turvaverkko on ollut aina olemassa! Etenkin maaseudulla piti olla turvaverkko että sai edes talon työt hoidettua. Välillä vaan tarvittiin enemmän porukkaa ja silloin oli koko kylä auttamassa. Naapurit tunnettiin ja toisia autettiin. Perhekokokin oli isompi ja usein siinä oli isovanhempia ym. eli enemmän silmiä ja käsipareja. Kaupungistuminen on tuonut erillisyyden perheisiin, tuntuu että koskaan eivät äidit ole olleet niin yksin kuin nyt.
Kaikki tarvitsevat apua joskus. Typerää suomalaista asennetta että kaikki pitää tehdä itse ja yksin ja sitten on upee selviytyjä, vaikka oliski k* otsassa vuositolkulla.
[/quote]
Turvaverkko on yksipuolinen juttu! Se on keksitty vasta viime vuosikymmeninä, koska aikaisemmin oli ihan tavallista, että nuoret auttoivat vanhuksia ja jokainen muita voimiensa mukaan. Nyt nuoret perheet eivät anna itse mitään, mutta haluavat muiden olevan apunaan, ilmaiseksi tietenkin. Sellaista itsekkyyttä ei esim. 70-luvulla tunnettu lainkaan.
Ei kaikilla ole lasten kanssa vaikeaa, osa nauttii lapsiperhearjesta ja sen vapaudesta. Kusi otsassa ovat vain ne, jotka ovat itse aiheuttaneet oman hankalan tilanteensa ja sitten syyttävät siitä muita.