Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: miten selviätte ilman tukiverkkoa?
03.10.2013 |
Meillä on kaksi pientä lasta, 1 ja 3v. ja vaikka niitä on vain kaksi, elämä tuntuu ajoittain aika rankalta. Ei tämä varmaan muuten olisi liian rankkaa, mutta nukkuvat molemmat niin huonosti, heräilevät pitkin yötä (aina eri öinä tietenkin) ja aina jonkun pitää herätä viideltä. Väsyttää. Meillä on myös sen verran pieni asunto että täällä ei voi toinen vanhemmista nukkua ilman että kuule kaikki muiden äänet tai joku lapsista kiipeä päälle jne. Menemme lasten kanssa klo 20:00 nukkumaan että jaksamme päivät. Yhteistä aikaa ei ole ollut vuosiin ja meidän yhteys on alkanut sen takia kadota ja olla riitainen.
Meillä on eläkeläiset isovanhemmat samassa kaupungissa mutta olen päättänyt että he eivät kye enää hoitamaan pieniä lapsia, hermot eikä jaksaminen heillä riitä. Ja aina kun ovat hoitaneet se on ollut ainakin jonin verran vastahakoista, niinpä en enää ole kysellyt. Rahaa hoitajaan ei tässä elämäntilanteessa ole.
En ole tässä valittamassa, toki osaamme ja jaksamme omat lapsemme hoitaa, ja selviämme, mutta kysyisin ihan käytännön syistä, miten te muut joilla ei ole tukiverkkoja jaksatte? Miten hoituu yhteinen aika hoituu? Tiedän että tämä on väliaiakainen tilanne ja että kun kasvavat sitä yhteistä aikaakin on helpompi järjestää, mutta toivon että ei sentään erota tai muuta vastaavaa kun sitä yhteistä aikaa ei ole ja kaikki aika yhdessä kotona on lapsille.
Kommentit (67)
Taas hienoja ideoita - lapsiparkit, IKEA ... meidän läheisessä IKEASSA on muistaaksen 3v. se ikäraja mutta sinne voisi vaikka lauantaisin viedä vanhemman sillä aikaa kun nuorempi nukkuu päikkärit ja juoda kahvit miehen kanssa kahvilassa ja jutella mukavia. :)
Muuten, eilinen ilta oli aka ihana kun ensimmäistä kertaa pakotimme itsemme valvomaan kun lapset olvat menneet nukkumaan. Joimme viinilasilliset, katsoimme leffan ja jopa sänkyhommatkin olisivat onnistuneet jos kuopus ei olisi herrännyt kesken kaiken mutta oli kyllä ehdottomasti sen arvoista. Olen aika zombi tänään ja joka ilta tuota ei voisi tehdä mutta ainakin kerran kuussa aiotaan yrittää.
Tämä suhteeseen panostaminen on tärkeä juttu ja lapsetkin vovat paremmin jos aikuisilla menee hyvin. Suosittelen kaiklle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi oli vauvaikäinen, emme tietenkään häntä ottaneet mukaan menoihimme, ettei hänen itkunsa aiheuttaisi muissa ihmisissä ahdistusta. Kyseessä oli siis noin pari kolme kertaa vuodessa, esim. hääpäivänä ravintolaan, teatteri tms. Kummankin sisko/veli asuu samassa kaupungissa, mutta kun he alkoivat narista kovin kiireisestä elämästään jo raskausaikanani, päätin heti, että heiltä emme pyytäisi hoitoapua kuin äärimmäisessä hädässä.
Keksinkin sitten yhden yh-työkaverini teini-ikäisen tytön, joka tarvitsi rahaa opintoihinsa, ja pyysin häntä lapsenvahdiksi näiden parin tunnin pituisten menojemme aikana. Teini sai rahaa, vauvamme sai fiksun ja luotettavan ja tutun hoitajan, ja me pääsimme hiukan tuulettumaan.
Mitä tulee kotihommiin, joita oli kovin hankala tehdä, kun vauva otti lähinnä puolen tunnin unia päivisin ja oli muutenkin herkkä heräämään eikä lainkaan viihtynyt hetkeäkään yksin missään sitterissä, teimme niin, että joinakin päivinä mies hoiti lasta koko päivän ja minä sain siinä sitten rentouduttua, siivottua, tehtyä aterian rauhassa, pestyä nyrkkipyykkiä (esim. juhla-asu jota ei voinut laittaa pesukoneeseen), ommeltua jotain lastenvaatteita, luettua kirjaa jne. Joinakin viikkoina mies otti lapsen koko viikonlopuksi hoiviinsa ja minä pääsin kaupungille kiertelemään kaupoissa, istumaan kahvilassa, tapaamaan kavereitani ym. Vauva söi korviketta, joten oli periaatteessa ihan sama, kumpi vauvaa hoiti.
Vauvan hoitaminen lipsahtaa kovin helposti siihen, että äiti hoitaa aina ja jatkuvasti, koska on muutenkin äitiyslomalla, ja isän panos saattaa jäädä johonkin vaipanvaihtoon tai syöttämiseen tai parin minuutin heijaamiseen, joiden aikana äiti ei ehdi tehdä yhtään mitään. Minä ainakin ajattelin niin, että mies on töistä väsynyt (joutuu heräämään aamuneljältä, koska työmatka on pitkä) ja tarvitsee töiden jälkeen syömistä ja päivälevon ja tietysti miehen tarvitsee myös tavata kavereitaan ja saada häärätä harrastustensa kanssa. Ja minä sitten olin vauvan kanssa aina ja aina ja aina... Omaa tyhmyyttä tietysti. Onneksi mies antoi minulle "vapaapäiviä" aina kun halusin.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:03"]
Olemme heräilleet vuorotellen lasten itkuihin. Opin erottamaan unissani kuopuksen äänen kaikista muista, kun hän jäi viimeisimpänä rinnoille. Mies havahtui sitten vuotta vanhemman itkuihin. Unissaankin oppi erottamaan kumman on noustava, Miehen yövurojen aikaan kumma kyllä osasin nousta molempien ääneen. Ensimmäiset vuodet menivät niin, että lapset heräsivät 15min välein läpi yön.
Olemme sopineet nukkumisen vuorottelusta. Ajoittain toinen saa nukkua koko yön, toinen sitten vaikka valvoo sen läpeensä. Mies on mm. lukenut kirjoja, minä tehnyt käsitöitä. Lisäksi olemme sopineet aamut niin, että minä herään aina (04-06) välillä ja mies nukkuu klo 10 asti milloin ei ole aamuvuorossa. Sen jälkeen vaihdamme vuoroa ja nukun tai olen muuten vain omissa oloissani siinä keskellä päivää sen 2-4 tuntia.
Toiselta voi myös koska tahansa pyytää tilaisuutta nukkua vaikka tunnin. Lyhytkin lepohetki on joskus ihan elintärkeä, mutta toinen kyllä jaksaa sen puoli tuntia tai tunnin yksin lasten kanssa.
-Vuorottelipelillä siis.
Olemme jättäneet sivuseikoiksi monia muita huolehtimisen aiheita. Kotia ei jaksa kunnostaa eikä aina puunatakaan. Piha on välillä nättinä, välillä repsottaa. Lakanoita en silitä enää lainkaan. Levollisesta ajasta on tullut niin arvokasta, että sen tahtoo käyttää mukavaan yhdessäoloon ( myös isompien) lasten tai puolison kanssa. Päivän paras hetki on monesti illalla, kun muksut nukkuvat. Käymmme yhdessä saunassa, katsomme telkkaria, asetumme leffan ääreen.
Tukiverkkoja ystävistä tai sukulaisista ei ole ollut enkä osaa kuvitella sellaisia tulevan. Yöt ovat onneksi helpottuneet noin viiden vuoden jälkeen. Nyt kouluikäisten kanssa suurempi haaste on keksiä mielekästä tekemistä, hoitaa hyvin terveyttä. Lisäksi oma jaksaminen fyysisesti on vähän kovilla.
[/quote]
minun on pakko kysyä, että mikä lapsillanne oli "vikana"?
[/quote]
Niin mietin samaa jos ensimmäiset vuodet on herätty öisin 15min. välein. Se kuulostaa aika hurjalta.
Olemme ilman tukiverkkoja ja 2 pientä lasta. Jaksamista arkeen tuo se, että olen kotiäitinä eikä ole työstressiä. Isompi lapsi on osan viikosta päiväkodista jolloin saan kotona siivottua ja hoidettua asioita. Päivähoito auttaa siis jaksamaan.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 11:15"]
Rahaa hoitajaan ei koskaan ole, miksi ihmeessä ei? Jos on varaa saada 2 lasta niin luulisi olevan varaa siihen, että kerran kuukaudessa maksaa järkyttävät 20 euroa siitä, että saa 2 tuntia vapaata aikaa. Jättä ostamatta tupakat, kaljat ja uuden ripsivärin. Sillä saa omaa aikaa, ihan itse jostain turhasta luopumalla.
[/quote]
Mistä ihmeestä saa lastenhoitajan 10e/tunti, kerro se niin varaan heti! Enkä meikkaa, polta, enkä juo kuin sen yhden saunakaljan viikossa, eikä mieskään. Talous on tiukoilla muista syistä.
Kitos kaikille hienoista vastauksista. Olen saanut muutaman todella hyvän idean tähän arjen järjestelyyn. Kai se valvominen vaikka väkisin että saadaan edes 30 min. yhdessä iltaisin on se arvoinen juttu. Kyllä tämä tästä ja lisääkin saa vastata. :)
ap
[/quote]
ap.oletko fb???? Sieltä saa alle 10€/tunti lastenhoitajan. Missä päin muutes asut. Voimia sinne.tiedän kyllä tunteesi. Mulla ja miehellä ei myöskään ole yhteistä aikaa jA itse en saa edes omaa aikaa jota taas mieheni saa PÄIVITTÄIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eikö ihmiset enää käytä lapsenlikkoja ollenkaan. Mä olen kysynyt ihan naapureilta tai työkavereilta että löytyisikö opiskelijaa tulemaan hoitamaan lapsia. Jos on kympin tunti valmis maksamaan käteen, niin taatusti saa. Ekalla kerralla hoitaja on vieras, mutta kyllä ne tutuksi tulee. Meillä on muutama vakihoitaja, nion kerran kuussa tarvitaan.
meillä ei ole sukulaisia eikän ystäviä jotka auttaisi. asumme vieraalla paikkakunnalla. mieheni on yrittäjä ja olen aamusta iltaan asti vastuussa vauvasta ja samaan aikaan olen raskaana. en meinaa jaksaa.kukaan vaan ei auta eikä ymmärrä. pakko kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43, ja tää kaikki valkeni sulle vasta kun odotat toista?
Sanottakoon että en ole selvinnytkään ja sitten kuitenkin aina tulee se uusi päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua naurattaa tuo 8 :D Voi jos meilläkin olis isovanhemmat, jotka kävis viikoittain viihdyttämässä lapsia...sittenhän meillä olis tukiverkko! En todella valittaisi mistään enkä ainakaan väittäisi, että "tukiverkko on uusi keksintö, minä ainakin pärjään".
Korvatulpat vanhemmille! Viikonloppuisin toinen saa nukkua koko yön heräämättä ja aamulla nukkua pitkään lauantaina ja toinen sunnuntaina ja näin ehkä jaksatte sunnuntai-iltana viettää tunnin aikuisten laatuaikaa kun lapset nukkuvat.
Tehkää viikonloppuisin jotain mukavaa ja vietätte perheen kesken laatuaikaa. Sen ei tarvitse olla kuin eväsretki lähipuistossa tai metsäretki ihan lähellä kotoa, pienet lapset ovat pieneen tyytyväisiä. Koko perheen pyöräretkellä saavat aikuisetkin liikuntaa tai reippaalle kävelylenkille voitte mennä niin että pienin nukkuu rattaissa päiväunet ja isompi pyöräilee aikuisten kävellessä. Minua auttaa jaksamaan se kun näen että lapset ovat onnellisia ja nauttivat elämästä ja kotona muutenkin elämä on välillä yhtä kitinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 19:35"]
Mua naurattaa tuo 8 :D Voi jos meilläkin olis isovanhemmat, jotka kävis viikoittain viihdyttämässä lapsia...sittenhän meillä olis tukiverkko! En todella valittaisi mistään enkä ainakaan väittäisi, että "tukiverkko on uusi keksintö, minä ainakin pärjään".
[/quote]
Ai sinulle tukiverkko on sitä, että menet töihin ja joku hoitaa lapsesi? Miksi ihmeessä et sitten vie lapsia päiväkotiin, siinähän se tukiverkko olisi.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2013 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 13:19"]
Olemme ilman tukiverkkoja ja 2 pientä lasta. Jaksamista arkeen tuo se, että olen kotiäitinä eikä ole työstressiä. Isompi lapsi on osan viikosta päiväkodista jolloin saan kotona siivottua ja hoidettua asioita. Päivähoito auttaa siis jaksamaan.
[/quote]
Komppaan niin tätä.
Olisin varmaan joutunut lataamoon jos en olisi vuoden helvetin jälkeen laittanut vanhinta lasta (silloin 4v.) osa-aika hoitoon. Muut lapset olivat siis 2v. uhmis ja 6kk koliikkivauva. Kaksi vanhinta eivät nukkuneet enää päiväunia ja vauva huusi illat ja yöllä heräsi puolen tunnin välein yöllä. Ja kaikki lapset ovat erittäin vilkkaita ja tempperamenttisia eli huutoa ja tappelua ja tekemisen tarvetta päivisin riitti.
Mies teki pitkää päivää töissä ja opiskeli iltaisin. Kukaan sukulainen ei meille apua tarjonnut enkä osannut pyytääkään, oltiinhan me nämä lapset tehneet, nyt ne oli hoidettava. Mutta en osannut arvata mitä kaikkea voi sattua, minkälaisia lapset voivat olla, aliarvioin myös sen mitä vuosien valvominen voi tehdä mielenterveydelle. Jotenkin selvisin ja nyt on jo helpompaa mutta se oli kamalaa aikaa.
[/quote]
Niin, perheessä miehen ei tarvitse koskaan luopua mistään, koska on tärkeää, että hän saa tehdä töitä ja opiskella :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiverkkojen rakentamiseen ei välttämättä rahaa tarvita, ystävällisyys ja vastavuoroisuus usein riittävät. eikö teillä ole naapureita, työkavereita, ystäviä tai muita, joiden kanssa voisitte vuoroin jeesata toisianne? Lastenhoitoapua voi saada myös pienellä rahalla, esim. jonkun ystävän, työkaverin, naapurin tmv. lukioikäinen lapsi voisi saada babysitterinä hieman taskurahaa. Käyttäkää mielikuvitusta, luokaa suhteita, olkaa ystävällisiä ja auttakaa toisia niin saatte apua itsekin.
Pitää ajatella toista parhaana taistelukaverina. Tämä aika on suhteenne haastavin. Kun siitä selviää, selviää muustakin. Meilläkään eivät isovanhemmat osallisu. Rahatilanne on helpompi kuin teillä ja lasten ikäerot isot.
Kehukaa toisianne. Pitäkää suu kiinni, kun tekee mieli marmattaa.
1. lukiolainen lastenlikaksi, joku tuntee varmasti jonkun lukiolaisen
2. kysykää joltain tutulta lapsiperheeltä, että mites ois perjantaivaihto lapsille
3. hankkikaa hoitaja rahalla, 4H-toimintaa on monessa pikkukaupungissakin
4. kai niillä lapsilla on kummit. Kehdatkaa pyytää apua. Yksi ilta lastenhoitoa ei tapa ketään
5. ajakaa lähimpään Ikeaan ja jättäkää ne pariksi tunniksi lapsiparkkiin!
Lopettakaa olemasta avuttomia.
Ikeassa saa olla 45 minsaa ja siellä on ikärajat.
Jos Ikea ei kelpaa niin... No ajakaa sitten Elixian lapsiparkkiin. Siellä ei ole aikarajoja eikä ikärajoja, eikä kukaan vakoile, jos livahdatte panolle/kahville/kaljalle/syömään tai vaikka hyppimän trampoliinille.
Omat lapseni on jo isoja, mutta kerron oman tilanteeni. En osannut varautua siihen, että puoliso vaihtaa työpaikkaa ja uusi työ oli yhtä reissaamista, tosin vuoden jälkeen vaihtoi vähän vähemmän reissuja vaativaan, mutta reissasi silti. Minulla ei lähisuvusta apua, en ala selittämään miksi, mutta osalla oli omatkin murheensa.isovanhemmat kauakna, toisella lapsenlapsia hodiettavaksi muutenkin paljon ja oma äitini kuoli äkillisesti, sitä ennen oli yrittäjä, jota ei viitsinyt vaivata ja oli myös viikonloput töissä, koska ne olivat sillä alalla parhaat päivät.
En osannut varautua siihenkään, että toinen lapsi nukkuu yötä pätkää lyhyitä pätkiä ja pitkän aikaa oli rytmi niin, että kun esikoinen heräsi kuudelta, vauva nukkui sen ainoan neljän tunnin pätkänsä juuri sillion, kuudesta kymmeneen. Kovasti koetin rytmiin vaikuttaa, mutta kauan se vei onnistua. Kummitkin muodollisia, jotka oli vaikea saada. Mm. ulkomailla asuva nuori, ei paljon apua. Itse muutin puolison työn perässä ja oli aika yllätys, miten sisäänlämpiävää porukkaa sillä alueella oli, kun kotiseudullani ollaan sosiaalisia ja yhteisöllisiä. Ei tähän osannut varautua. Mutta jotenkin zombiena selvisin hengissä ja lapsista on tullut fiksuja.
Sitten kun lapset olivat vähän isompia, opiskelin saadakseni hyväksyttyä omaa aikaa ja palkkasin MLL:n hotajan. VAlitettavasti vain sieltäkin sain tosi huonon hoitajan kerran, mutta onneksi löytyi luotettava tyttö lopulta, jota sai pyytää suoraan. Aina vaan ei hänellekään käynyt.
Meidän alueella ei ole MLL lastenhoito toimintaa eli se siitä.