Lue keskustelun säännöt.
"Me halutaan elää..." osa 2
07.11.2008 |
Toi on niin pitkä ketju ettei sitä viitsi enää jatkaa- ei jaksanu lukea kokonaan...
Ap;lle kaikki sympatiat. Oikeesti, siinä missä tasapainoinen äiti haluaa hoitaa lapsiaan, myös tasapainoiset isovanhemmat haluavat auttaa. Ihminen elää kauan siksi, että isovanhemmat auttavat jälkipolviaan elämässä- ei siksi että golfkentät ja oma napa odottaa. Sillä on oikeesti biologinen perusta, että isovanhemmat turvaavat lastenlastensa elämää. Mutta niinkuin monessa muussakin luonnollisessa asiassa, tässäkin on itsekeskeisyys ja tunnevammaisuus ajanut vauhdilla ohi.
Ap;n toive on vähintäänkin kohtuullinen- ja hänen vanhempansa ovat typeriä ja itsekkäitä. Sen vielä ymmärtää että kukaan ei tänä päivänä enää piittaa naapureistaan, toisten lapsista jne (vaikka ei hyväksykään sitä) mutta sitä ei voi ymmärtää että oma napa on tärkeämpää kuin suvun jatkuvuus- joka on elämän yksi tärkeimpiä tarkouituksiakin. Ja aika pahasti on vikaa jos vanhemmat eivät halua auttaa omia lapsiaan.
Mun ystäväpiirissä on molempia; on olemassa isovanhempia jotka kokevat etuoikeudeksi jäädä vuorotteluvapaalle työstäänkin, jotta saavat tutustua ja nauttia lapsenlastensa seurasta. On olemassa isovanhempia jotka olisivat lastenlastensa kanssa vaikka joka päivä jos voisivat- koska RAKASTAVAT näitä ja ymmärtävät kuinka arvokkaita lapse ovat. Ja kuinka suuri rikkaus lapsille on isovanhempien viisaus ja elämänkokemus.
Ja sitten on niitä jotka hyvä kun eivät laskuta lapsiltaan virallista päivähoitomaksua, kun nyt niin joutuvat uhrautumnaan ja joku (eli omat lapset) saa ilmaista etua.
Rakkaudesta on kysymys.
Ap:lle voimia ja osaanottoni!
Kommentit (46)
Mun äitini ei ole koskaan lomilla kotona, koska hän matkustaa.
Mun äitini ei soittele mulle tai lapsille.
Kun äitini jakaa perintöään, en aio olla vaatimassa mitään, jos nyt matkailulta etc. jotain sattuisi jäämään.
Kun mun äitini menee vanhainkotiin, mä en ota sitä kotiini jouluksi.
Miksi mä olisin tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei ole halunnut ollaomaan lapseensa tai lapsenlapsiinsa juuri missään yhteydessä 10 vuoteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä 1960-luvulla isovanhemmat auttoivat lapsiaan lastenoidossa
- nykyään eli 2000-luvulla lastenhoitopalvelu ostetaan päivähoidosta ja
vapaaehtoisjärjestöitä kuten Väestöliitolta ja MLL:stä
- eli moni isovanhempi olettaa että perheet pärjäävät omillaan
T: 2000-luvun yrittäjän vaimo, 2 pientä lasta, mies aina töissä, ei mummolan apua eikä muutakaanlastenhoitoverkostoa ilman maksettua lastenhoitoa
munkaan äitiä kiinnosta. Asuu eri paikkakunnalla ja sinne saa harvoin mennä edes käymään. Kyllä se joskus käy kylässä, mutta lapsia ei ole hoitanut koskaan, ei muutamaa tuntia eikä yhtä yötä. Minusta ei tule tuollaista mummia.
Mikä tuon 23 ongelma on? Siis oikeasti, mistä olet katkera?
Mummi haluaisi tutustua lapsenlapsiinsa, mutta ei pääse edes katsomaan. Tytär ei halua pitää mitään yhteyttä. Kaikki sai alkunsa jostain naurettavasta perintöriidasta, ja nyt syyttömät lapset ärsivät. Että kyllä ihmisiä on moneen lähtöön ja itsekkäitä varsinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kyllä mä tein lapsia mun äidin takia. Meidän äiti on hommannut itelleen vara lapsenlapsia kasa päin ja näin kuinka masentunut äitini nautti pienten lasten kanssa olemisesta. Arvatkaapa paljonko tuo uusi oikea lapsenlapsi on rikastuttanut äitini elämää. Ja pappakin joka ei oikeasti ole edes mitään sukua haluaa olla lapsen kanssa ja mahdollisimman usein.
Meidän perheeseen mun mielestä kuuluu minä, mieheni ja meidän lapsi, sekä mamma ja pappa.
Mun mielestä on kamalaa lukea, että oma äiti ei auta kun tarvitsee apua. Ja ihan alkuperäsen ketjun kirjoittaja tarvitsi apua hetkellisesti, en ymmärrä miksi se tuomitaan?!?!?!?
miks ap ei saanut vaan purkaa pahaa oloaan niin kuin 90% täällä käyvistä ihmisistä tekee.
Toivon että ap:lle olisi tullut edes vähän parempi mieli purkauksen jälkeen, mutta täällä vaan ruoditaan ihan epäolennaisia asioita...
Voimia! Ja tsemppiä tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai sitä voi apua pyytää myös omilta vanhemmiltaan, mutta ei pidä olettaa, että sitä saa.
Mua kyllä nyppii tuollainen katkeruus. Kai sen toisen ketjun ap nyt äitinsä tuntee, joten ei kai tuo mitenkään yllätyksenä voinut tulla. Apua saa pyytää ja moni tarvitseekin, mutta jos sitä ei yhdestä paikasta saa, niin sitten pitää kysyä toisesta.
Todellisuudesta: tuo vuorotteluvapaajärjestely tuntuu aika extremeltä, mutta tietenkin mukavaa varmastikin kaikkien kannalta. Harva uhrautuu noin paljoa. Mäkään en ole törmännyt ikinä tuohon.
Eihän sen ekaketjun ap ollut yhtään katkera. Ihan tavallinen väsynyt äiti. Sen sijaan tämä mammarykmentti joka alkoi sekkari kourassa laskea ap;n tunteja ja arjen sujumista, ja tuli siihen tulokseen että ap on laiska narisija joka ei arvosta edes miestään ja muutenkin perheen arvot ja ajoituksen on viturallaan- niin heillä jos keillä saattaa olla hiukan karkeruus- ynnä muuta ongelmaa. Eikö oo tarpeeks kotihommia kun pitää muitten elämää kellottaa? Mä en tiennyt että näin törppöilevää sakkia on olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja haluavat auttaa ja huolehtia lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Vaikka isovanhemmat hoitaisivat lapsenlapsiaan joka päivä- näiden vanhemmilla riittää silti omaakin vastuuta yllin kyllin. Nythän lapset kärsii väsyneistä vanhemmista ja hoivavajeesta- huolehtijoita on liian vähän suhteessa elämän vaatimuksiin. Läheisriippuvuus on enemmänkihn sitä että luulee että on kaikkivoipa ja että kaikissa asioissa on tultava omillaan toimeen. Myös sitä että halveksii toisen tarvitsevuutta, rajallisuutta, heikkoutta. Jos joku on läheisriippuvainen niin nämä "omavoimaiset2 ap;n halveksijat ja arvostelijat.
On luonnollista että pienen lapsen raksaana oleva äiti kaipaa apua ja tukea. Vaikkei edes olis väsynyt. Ja on luonnollista tarjota sitä hänelle. ja on luonnollista ja normaalia se että perhepiirissä ja suvun kesken tuetaan toisiaan ja pidetään yhtä. Ja milloin ihminen on herkillä ja haavoittuvainen jos ei raskaana ollessaan ja hoitaessaan pieniä lapsia???
Ei o ihme että täällä suomessa kaikki on alkanu ampua itseään ja muita päähän. Hämmästyttävän paljon tunnevammaista, rakkaudetonta porukkaa. Mitähän seuraava sukupolvi keksii kun ne tällaisilla fiiliksillä kasvatetaan..? Huhhuhu.
on yleinenkin ongelma tuo että äideistä tuntuu että mummot eivät ole kiinnostuneet lapsenlapsista, eivät yhtään tarjoa apuaan jne.Itsekin kokisin sellaisen loukkaavaksi, eikö välittäminen ole sitä että myös auttaa tiukan paikan tullen?!Tuntisin itseni monsteriksi jos en omia lapsia olisi valmis myös myöhemmin käytännössä auttamaan.
Mitään kohtuutonta ei tietenkään sovi pyytää, esim. että pitkän työpäivän jälkeen kuusikymppinen vielä jaksaisi hoitaa lapsia. mutta miksei sunnuntailenkillä voisi pari tuntia lykkiä lapsenlasta puistoon ja takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laiskuus-avuttomuus- mummojen riistäminen ja velvollisuudet. Eikö kyse ole RAKKAUDESTA???? Siis samasta millä äidit hoitaa lapsiaan? Mun on hyvin vaikea kuvitella että kun omat lapseni ovat aikuisia niin en haluaisi auttaa heitä. tai hoitaa lapsenlapsiani. Olen saanut myös kokea sen, kuinka paljon voimia pinen lapsen raskaaseen alkuun tuo se että isovanhemmat rakastavat häntä ja hoitavat- siitä saa itsekin voimia siitä heidän rakkaudesta.
Mut olen ruvennu miettimään, että eikö juuri tää mummosukupolvi ole kasvanut häpeässä, taloudellisen kehitysken uskossa jne- eli he juuri ovat niitä potentiaaliaisa läheisriippuvaisia- jotka eivät kykene aitoon rakkauteen, tai muita ei niin hyvän lasuuden saaneita ? Siis ei tietänkään kaikki, mutta monet?
MOnet kokevat jääneensa vaille kaikkea ja haluavat nyt taantua saamaan sitä materiaalista hyvää ja hoivaa jota eivät pienenä saaneet?
Ehkä heille pitäisi antaa tämä anteeksi, vaikka näin ne traumat siirtyy- heidän aikoja sitten kokemansa vääryydet siirtyy eteenpäin- koska nyt heidän lapsensa väsyvät tuen puutteeseen.
Yhteiskunta tai päivähoito ei ikinä kosvaa isovanhempia, koska ne ovat ammatillisia, eivät rakkaudellisia paikkoja. Lasten hoito on muutakin kuin pedagokiikkaa, isovanhemmat siirtävät suvun henkistä pääomaa eteenpäin.
se, että isovanhemmat haluaa tavata viikottain lastaan ja lapsenlastaan EI ole suuri huoli, päinvastoin! Tuon ketjun ap oli erittäin vaativan ja itsekkään ja kylmän oloinen nainen. HYVÄ, että isovanhemmat osaavat laittaa myös rajoja! Heillä SAA olla oma elämä ja pitääkin!
T. tuleva mummi joka EI aio olla edes viikottain käytettävissä saati päivittäin!
keskenkasvuiset hankkivat lapsia. Lasketaan sen varaan, että joku muu tulee apuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olemassa ihmisiä jotka auttavat hädän tullen. Ja ovat muutenkin olemassa toisia ihmisiä- eikä vain omaa napaa varten. Ap ei ole mikään keskenkasvuinen vaan ihan tavllinen äiti näiden ketjujen perusteella.
Minusta on sairasta, itsekästä sontaa se ettei ihmisen kuulu tarvita muita. Suurin paha syntyy siitä, ettei välitetä toisista, vaan varmistetaan omaa erinomaisuutta ja yksin pärjäämistä. Järkyttävän itsekeskeisiä ihmisiä.
Mä olen saanut apua ja tukea, ja luopunut monta kertaa omista menoistani esim. siskoni perheen avuntarpeen tai naapurien avuntapeen vuoksi. Koska joku jumppa tai muu vastaava ei ole niin tärkeää kuin se että on välittäviä ihmisiä ympärillä. ja silti ehdin käydä jumpassa tai missä hvuittaa ihan tarpeeksi. Ja tiedän että lapseni saavat aina hoitopaikan, heistä tykätään- heillä on ihanaa kun on paljon läheisiä aikuisia. Jos perheemme tarvitsee apua, viisaaita aikuisia on lähettyvillä paljon. Koska kaikki eivät ole samassa avuntarpeessa samaan aikaan.
ja kaikki tämä toimii siksi, että jokainen luottaa siihen, että muut tulevat apuun kun on tavis. Oli se apu sitten se että haluaa lähteä elokuviin tai että on sairas. . Ja voin vakuuttaa, että se tuntuu todella hyvälle. Sekä sen avun saaminen että antaminen. ja ennen kaikkea lapset saavat elää onnellista, turvallista lapsuutta.
Te joiden mielestä ihmisen on pärjättävä yksin jäätte paitsi todella paljosta. Ja niin jäävät teidän lapsennekin. Se on surullista.
Kyllä hän omat menot siirtää jos meille tulee jotain todella tärkeää ja tarvitsemme hoitajaa lapsille. Näin on joskus HARVOIN käynyt. Onneksi hän on lämmin ja välittävä äiti ja mummo. Minusta näin pitää ollakin ja toivoisin että muutkin mummot olisivat enemmän kuin hän!
Toiseksi: hän todellakin vaihtoi kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön kun alkoi saada lastenlapsia!!! Eli ihan tietoisesti lopetteli työntekoaan että ehtisi lapsia hoitaa. Nytkin anoppi hoitaa kerran viikossa miehen veljen lapsia. Meidän lapsia hän hoitaa jos meille tulee menoja, muuten lapsemme ovat päivähoidossa.
Oma äitini on vähän liian itsekäs mielestäni: hän on joskus ajanut meidät pois kylästäkin tv-ohjelmien takia. Ei hän oikein meinaa lapsenlapsia enää jaksaa:((. On vain muutaman vuoden anoppia vanhempi mutta voisi luulla että ikäero on 20 vuotta! Ihmisissä ja jaksamisissa on isoja eroja, sen olen huomannut.
Tuossa sen näkee: ei kotiäitiys ole kenellekään hyväksi. Ensin nainen uhraa itsensä kokonaan ja myöhemmin haluaa sitten satsata koko loppuelämän itselleen!
Äitini on myös ollut kotiäiti eikä hän lapsenlapsia jaksaisi enää yhtään!
Mieluummin olisin halunnut työssäkäyvän onnellisen äidin joka sitten olisi ollut onnellinen eläkeläinenkin ja ehkä kiinnostunut lapsenlapsistaan! Kotiäitinä hän vain masentui ja "mökkiytyi".
tuleva mummi joka EI aio olla edes viikottain käytettävissä saati päivittäin!
yksinäisenä vanhuksena, kun omat lapset ja lapsenlapset eivät käy katsomassa. Kato, kun haluavat elää itselleen, EIVÄTKÄ aio olla edes viikoittain käytettävissäsi saati päivittäin... Niin makaa kuin petaa.
se, että isovanhemmat haluaa tavata viikottain lastaan ja lapsenlastaan EI ole suuri huoli, päinvastoin! Tuon ketjun ap oli erittäin vaativan ja itsekkään ja kylmän oloinen nainen. HYVÄ, että isovanhemmat osaavat laittaa myös rajoja! Heillä SAA olla oma elämä ja pitääkin!
T. tuleva mummi joka EI aio olla edes viikottain käytettävissä saati päivittäin!
Mä ainakin haluisin mummin joka HALUAA viettää aikaa mun kanssa eikä kokisi taakaksi. Toivottavasti sinusta ei tule mummia.
!
keskenkasvuiset hankkivat lapsia. Lasketaan sen varaan, että joku muu tulee apuihin.
mua kotiini kun olin juuri kotiutunut kaksosvauvojeni kanssa sairaalasta enkä pystynyt juurikaan liikkumaan saati hoitamaan kahta keskosvauvaa.
Onneksi mulla on hyväsydäminen, lähimmistään välittävä äiti ja lapsilla ihana mummi, joka kuuluu perheeseemme tiiviisti, vaikkei asukaan saman katon alla.
Mutta ehkä se johtuu siitä, että äitini on saanut samanlaista kohtelua osakseen omalta äidiltään silloin kun itse olen ollut vauva ja niin edelleen, eli yleensä kai se malli tulee suvusta ja perheestä, miten lähimmäisiä kohdellaan. Teillä taitaa olla teidän suvussa vähän toisenlainen meininki...Sen saa, minkä antaa.