Onko mies jäärä vai minä tyhmä?

Meille on tulossa perheenlisäystä, kaksoset tuossa alkuvuodesta. Nykyisessä talossa on makuuhuoneita tasan kaksi, meille ja esikoiselle omat. Tuossa tädin talossa olisi 5 makkaria.. Ja mies on meistä se, joka haluaa vieläkin lisää lapsia näiden tulokkaiden lisäksi (tai ainakin vielä on sitä mieltä..)

Eihän siinä kaverit tai sukulaiset minnekään " jää" .



Mies on jäärä.

Vai voiko syyna olla se joenrantatontti? Pelottaa joen laheisyys tms?

No mies on jäärä ja sinä tyhmä jos kuvittelet että saat sen pään käännettyä. ;) Just tommosiahan ne on, ei omaa kotiseutua voi jättää, vaikka välimatkaa tulisi ihan naurettavan vähän.

jos kerran perheenlisäystäkin on tulossa. Eli tarvitsette ilmeisesti viimeistään muutaman vuoden kuluttua (kun kaksoset jo tarvitsevat pikkuhiljaa oman huoneen..) isomman asunnon joka tapauksessa. Ymmärrän että harmittaa.



Toisaalta ymmärrän miestäkin, koska itse olen tosi " nynny" tällaisissa asioissa. Ymmärrän siis että työpaikan vaihto, muutto pois " turvalliselta" ja tutulta seudulta ym. saattavat hirvittää.



Minä yrittäisin vielä puhua asiasta. Kypsytellä ja miettiä, käydä ihan vaan " huvikseen" ja ilman painostusta katsomassa kyseistä taloa että muisti virkistyy ;) Ehkä mieskin taipuu ajatukseen jos saa hetken miettiä asiaa rauhassa...

Mä olen meistä se, joka kammoaa sitä jokea hieman.. Mies puolestaan on tottunut vesiin, on kasvanut meren rannalla.



Me käydään tälläkin hetkellä hänen kotonaan pari kertaa viikossa, matkaa noin 20km suuntaansa, ja autoillaan muutenkin paljon.. Tuskin tuo matka mikään kynnyskysymys olisi, jos kyläilemään haluaa päästä.



Uskon, että suurin syy on se, että tavallaan jäisi ' tyhjän päälle' , siis ei kavereita tai harrastuksia ihan lähistöllä. Tosin mun käsittääkseni sählyä pelataan melkein millä takahikiällä tahansa..?



-ap-

Olet siis luopunut elinympäristöstäsi miehesi vuoksi? Ja hän ei voi tehdä samoin? Mitkä ovat miehesi perustelut? Ovatko ne vain noita mainitsemiasi " ei halua luopua..." . Ajatteleeko, mitä hän saisi vastineeksi. Tuntuu hassulta, että suuria päätöksiä perustellaan sillä, ettei halua luopua jostain työpaikasta. Onnistuuko saman työpaikan pito muutosta huolimatta?

Jotkut ovat niin jyrkkiä mielipiteissään. Onko miehestäsi keskustelemaan oikeasti, mitä huonoa ja hyvää muutossa olisi. Vai haluaako hän vain tarrautua tähän hyvävä pitämänsä elämään? Olisihan hänellekin mahdollisuuksia, isompi perhe, uusia ystäviä, uusi työpaikka, jos vanhan jättää...

Vierailija:

Taustaa: Asutaan suht pienessä omakotitalossa miehen kotiseudulla. Mä muutin tännepäin kun yhteiselo tuli ajankohtaiseksi, ja tänne perustettiin meidän koti. Mun kaverit jäi kotiseudulle, miehen lähipiiri on lähes kokonaisuudessaan täällä.

Me oltais saamassa ' perinnöksi' mun kummitädiltä isompi talo. Vanha, mutta todella hyvin pidetty. Täti ei siis ole kuollut, vaan suunnittelee muuttoa pienempään, ehkä jopa tuettuun asuntoon, ja haluaisi myydä meille talonsa kohtuulliseen hintaan. Me jäätäisiin tässä kaupassa reilusti voitolle, jopa noin 50 000e. Mun mielestä sairaan hyvä diili, se talo on kaiken lisäksi isolla ja kauniilla joenrantatontilla..

Miehen koulutusta vastaavaa työtä olis tarjolla sekä ko. paikkakunnalla että naapurikunnissa. On metallimies, niistähän on pula melkein missä vain.. Mä olen kotiäiti, jolla opinnot kesken, eli en ole sidoksissa mihinkään tiettyyn paikkaan.

Mies ei halua kuullakaan aiheesta. Ei halua jättää kavereitaan, perhettään, harrastuksiaan, työtään jne.. Kuitenkaan matkaa tältä uudelta paikkakunnalta hänen lapsuudenkotiinsa tulisi vain alle 90 km. Matka mun lapsuudenkotiini jopa hiukan lyhenisi, sekin jäisi alle sadan kilometrin.

Tämä on jotenkin sellainen nyt-otetaan-härkää-sarvista-ja-mennään -tilaisuus, joka tuskin koskaan toistuu.. Mutta mies ei halua tosiaan asiaa edes harkita.. HARMITTAA! Mitä te muut olette mieltä, pitäisikö mun yrittää vielä puhua miestä ympäri, vai annetaanko aiheen olla?

Mutta anopista ja avusta tuskin voi puhua samassa lauseessa.. Se onkin sitten ihan asia erikseen. :(



Tässä yksi todella hyvä puoli olisikin se, ettei muutolla tai kaupanteolla ole mikään kiire. Kummitätini on asunut tuossa talossa 80 vuotta, eikä ole sieltä ihan hetkeen lähdössä.. Ei halua jättää taloa tyhjilleen, eikä hänellä ole omia lapsia tai muita läheisempiä sukulaisia. Eli saattaisi siellä sinnitellä vielä parikin vuotta, jolloin muutto tms. iso projekti olisi meidänkin perheen kannalta ihan mahdollinen.



Eihän sitä tiedä miten tilanteet muuttuu, täti saattaa höpsähtää ja testamentata koko maallisen omaisuutensa löytökissojen hoitokodille.. Siksi ehkä haluaisinkin toimia nyt, kun tilanne on ' päällä' .. :)



-ap-

un oli perheemme ainut elättäjä, kun pelkäsi mahdollisten irtisanomisten ja yt-neuvotteluiden koskevan uusimpia työntekijöitä.

suurin niistä varmasti tuo miehen työ. Hän tekee fyysisesti todella raskasta työtä, mutta viihtyy firmassa. Takana 8 vuotta samaa duunia, olisihan se raju muutos vaihtaa työpaikkaa ja yhtäkkiä sitten olisikin aloittelija ja selkeästi tuulisemmalla paikalla kuin nyt.



Mä kyllä ymmärtäisin pelot ja varauksellisuuden, mutta sitä mä en oikein jaksa, ettei mies voi tosiaan edes puhua asiasta. Kertoisi mulle mikä mättää, tietäisin ottaa kantaa.. Pohdittaisiin yhdessä, punnittaisiin vaihtoehtoja.



En mä tiedä, väsyttää ja harmittaa. Taidan mennä nukkumaan, jos huomenna jaksaisi suhtautua positiivisemmin.. kaikkeen.



Kiva kun jaksoitte vastailla, tuntuu hyvältä vähän purkaa omiakin ajatuksia.. Olette te ihania.



-ap-