Kertokaa minulle miksi lapselle pitäisi tuottaa pettymys riistämällä häneltä jotain hänelle tärkeää?

saa muiden kanssa vertailla ja pönkittää huonoa omatuntoa esimerkiksi

tule siitä karmeaa pettymystä. Lapselle voi antaa esim tutista luopumisesta myös suuria onnistumisen tunteita ja syyn olla ylpeä.

SYli ja läheisyys on aivan eri asioita, kuin tutin lutkuttaminen 3-vuotiaana, jolloin siihen ei ole enää mitään syytä. Mä en jaksa uskoa, että lapselle on yhtään sen paremmaksi se, että häntä pidetään ikäistään pienempänä ja estetään ikätasoinen kehitys vain sen takia, että ison lapsen pitää saada olla vauva. Esim. vaipat yli 3-vuotiaalla on aika... hmmm... no kertoo just siitä mistä sanoin: vanhempien kyvyttömyydestä kasvattaa lastaan.

Mun lapset saavat olla " vauvoja" kun heitä vauvattaa, hellin ja hoivaan heitä ja välillä esim. riisun ja puen kokonaan. Mutta kyllä meillä 4-vuotias myös osaa olla " iso poika" . Koska paljon useammin ja paljon enemmän kuin olla pieni vauva, lapset haluavat myös olla isoja tyttöjä ja poikia, ja kokea osaavansa toimia sen mukaan.

Vierailija:

Miksi pitäisi pakottaa luopumaan äidin sylistä ja läheisyydestä öin ja päivin, rinnasta, tutista tai tuttipullosta, rauhallisista kotipäivistä, tai yhtään mistään ennen kuin lapsi itse haluaa?

Äiti ja kohta 3-vuotias perhepetiläinen + tissitakiainen, öisinkin

jotka eivät enää jaksaisi kuulla ihmisten haukkuja...

Miksiköhän? Siksi että pettymykset kuuluvat elämään, eikä tarvitse sitten heti olla hakemassa masennuslääkkeitä tai repimässä ranteita auki, kun kaikki ei menekään just niinkuin pieni curlingilla kasvatettu ihminen tahtoo.



IHminen tulee elämässään väistämättä kohtaamaan koko elmän kirjon, ilot, surut, pettymykset, vihan tunteet jne. ja jos ei niitä opi lapsena käsittelemään, niin aikuisena se kostautuu ja pahasti.

Minä vaan kierrän ne, en käy kohti. Eikä tartte odottaa liikoja niin ei pety.

(olen itsekin imettänyt taaperoa, mutta tuohan ei ole enää edes taapero vaan leikki-iässä)

Perhepeti on ihan ok, mutta imetys, tutti ja tuttipullo kuuluu vauvoille. Lapsen tärkein tehtävä on kasvaa isoksi, ja se ei oikein onnistu kokonaisvaltaisesti jos häntä pidetään edelleen vauvana.

Toisekseen, en ymmärrä tuota, että lapsi saa itse päättää mitä haluaa, ja sen mukaan eletään. Ei lapsi omaa parastaan ymmärrä vielä tuossa iässä :) Aikuiset tietää paremmin.

Läheisyyttä ja rakkautta ei voi antaa liikaa, mutta niitä voi antaa muutenkin kuin imettämällä kolmevuotiasta. Kotihoito on hyvä homma, mutta yleensä noin kolmen vuoden iässä lapsi itse alkaa kaivata ikäistään seuraa (jos tietää mitä se on), eli jonkinlainen kerhotoiminta voisi olla hyväksi. Sekin liittyy siihen kasvuun ja kehitykseen: lapsi alkaa erkaantua äidistä, ja alkaa oppimaan sosiaalisia taitoja, kehittää kaverisuhteita, oppii toimimaan porukassa, leikkimään vuorovaikutteisesti toisten lasten kanssa. Oppii myös kestämään pettymyksiä, kun ei saakaan juuri sitä lelua jonka halusi, koska se on toisella. Ja pettymysten kestäminen on erittäin tärkeä taito elämässä (muuten maailma romahtaa, kun kaupasta onkin Reissumies loppu, ja Ruispalat ei ole ollenkaan sama asia), kuten myös ne sosiaaliset taidot, kanssakäyminen, odottamisen taito, joustaminen.

Ettei vaan äiti olisi enemmän kiinni lapsessa kuin lapsi äidissä? Minäkin ihan aidosti kuvittelin, että tissitakiaiseni maailma romahtaisi jos luovumme imetyksestä. Kun lopetin sitten imetyksen yhtäkkiä (sain tarpeekseni siitä, että olin joutunut heräämään joka ikinen yö lähes kahden vuoden ajan imettämään lastani) niin kas kummaa, ei lapsi kaivannut rintaa lainkaan. Hän oli jo kasvanut isoksi huomaamattani. Läheisyyttä meiltä ei vieläkään puutu, vaikken enää imetäkään nyt 2 v 2 kk ikäistä ainokaistani.

siksi, että kaikilla meillä ei ole VARAA jäädä kotiin hoitamaan kolmea lasta ja kahta koiraa. Meillä koittaisi varmaan konkurssi, ennen kuin kuopus laskisi minut töihin!



Perhepetiä ja taaperoimetystä kannatan tiettyyn pisteeseen, mutta koska meillä vauva on nukkunut omassa sängyssä kyllä ihan omasta tahdostaan synnäriltä lähtien, joten se on meille ollut ihan paras ratkaisu. Sitä paitsi sängyssämme nukkuu pari karvaista kaveria, jotka eivät vauvoillemme ole olleet mitenkään ylivarovaisia. Saattavat siis käpertyä vauvan päälle muina koirina, vaikka kielletty on. Imetystä olen kahden kanssa jatkanut niin pitkään, kun he ovat sitä halunneet. Nyt kolmannen kanssa ei takarajaa ole asetettu, mutta kovasti on tissin perään.



Mielestäni jokainen tekee omat valintansa. Jos ei voi olla kommentoimatta, kun näkee kolmevuotiaan rinnalla, voi kyseinen imettäjä laskea kommentit toisesta korvasta saman tien ulos. Ei se välttämättä ole haukkumista, vaan ehkä kateutta ja uuden jutun ihmettelyä, ehkä pelkoa, että jotenkin muka pilaisit lapsesi. Itse en voisi kuvitella imettäväni kolmevuotiastani, mutta voin kuvitella, että toiselle se saattaa olla tärkeää. Enemmän minä paheksuisin, jos jollain 3-vuotiaalla on tutti tai tuttipullo. Nämä kun voisi niin helposti korvata retkipullolla, jossa olisi ehkä lapsen mielestä kivoja kuvia.



Tässä taannoin oli joku nelosen dokkari, jossa äiti imetti 2 vuotiaita kaksosia ihan koko ajan (mikä ehkä julkisilla paikoilla ei liene enää ihan soveliasta) ja toinen joka imetti koululaistaan. Jälkimmäistä en kyllä enää ymmärrä! Joku raja sentään imettämiselläkin! Tässäkin tilanteessa maidon olisi ehkä voinut lypsää mukiin, jos nyt ihan väen väkisin haluaa sitä lapselleen tarjota. Mutta nyt meni jo hiukan aiheen ohi...

Myöhästyt bussista. Haluaisit laivaristeilylle mutta se on jo täynnä. Sinun piti katsoa tietty ohjelma telkkarista, mutta unohdit. Kaupassa ei ollutkaan sitä karkkipussia jonka olisit halunnut. Sinua väsyttäisi, mutta lapsesi herättää yöllä. Teidän piti lähteä kylään, mutta lapsi sairastui ettekä voineet mennä.

Eri asia sitten, jos olet apaattinen " ihan sama" - ihminen, jolla ei ole mitään mielipiteitä, suunnitelmia, haaveita tai mieltymyksiä. Sellainen ihminen harvemmin pettyy, mutta ei se elämä ole elämisen arvoistakaan.

Vierailija:

Minä vaan kierrän ne, en käy kohti. Eikä tartte odottaa liikoja niin ei pety.

Eikö niitä koiria voisi laittaa omaan petiinsä, ja antaa lasten tulla turvallisesti viereen jos mieli tekee?

Vierailija:

Perhepetiä ja taaperoimetystä kannatan tiettyyn pisteeseen, mutta koska meillä vauva on nukkunut omassa sängyssä kyllä ihan omasta tahdostaan synnäriltä lähtien, joten se on meille ollut ihan paras ratkaisu. Sitä paitsi sängyssämme nukkuu pari karvaista kaveria, jotka eivät vauvoillemme ole olleet mitenkään ylivarovaisia. Saattavat siis käpertyä vauvan päälle muina koirina, vaikka kielletty on.

Vierailija:

Miksi pitäisi pakottaa luopumaan äidin sylistä ja läheisyydestä öin ja päivin, rinnasta, tutista tai tuttipullosta, rauhallisista kotipäivistä, tai yhtään mistään ennen kuin lapsi itse haluaa?

Äiti ja kohta 3-vuotias perhepetiläinen + tissitakiainen, öisinkin

jotka eivät enää jaksaisi kuulla ihmisten haukkuja...

joka perustuu ihan omaan ja läheisteni kokemuksiin.

Itselläni oli perusturvallinen lapsuus, meitä sisaruksia ei ängetty vieraalle hoitoon vaan äiti oli kotona aika pitkään, mielestäni saimme läheisyyttä ja syliä enemmän kuin moni muu.

Ja tuntuu sille että kestämme pettymyksiä ja elämän alamäkiä paremmin, olemme vahvempia emmekä masennu pienistä.



Mutta esim. serkkumme perhe oli erilainen, heillä lapset saivat pettyä harva se päivä. Lupauksi annettiin mutta ei pidetty, lapset olivat hoidossa milloin kenelläkin. Tänäpäivänä heillä on musertunut itsetunto ja juoksevat kallonkutistajalta toiselle. Syövät masennuslääkkeitä.

Ja tämä sama tarina toistuu usealla ystävälläni.



En todellakaan usko että lapsen " lelliminen" ja suojeleminen on pahasta. Pahalta maailmalta ei voi kokonaan suojautua, se kyllä tulee vastaan joka askeleella, mutta vanhemmat voivat sitä keventää.

Mutta ei aivan noin ääripäässä ehkä kuitenkaan, esim. kolmevuotiasta en jaksaisi enää imettää. Mutta melkein kaksivuotiaaksi meilläkin imetettiin (lapsi lopetti itse), perhepeti on ollut käytössä, neuvolan terkalle on jäänyt kertomatta yhtä sun toista, kuten esim. että syyllistyin yli puolivuotiaan yöimetyksiin ;). Taisipa olla jopa vuodenikäisen yöimetyksiin. Kotona on ollut 3-vuotiaaksi vaikka se veti köyhyysrajalle.



Pelkkiä kehuja on tullut lapsesta neuvolasta, päivähoidosta, kyliltä. Juuri pari päivää sitten lapsi oli saanut kehuja ventovieraalta joka oli ollut tunnin verran samassa tilassa kuin lapsi ja todennut että onpa tasapainoinen lapsi.