Ei minkäänlaista kuria!

Meillä on kaksi lasta, joista vanhempi on koko ikänsä ollut aika mahdoton ja nuoremman vauva-aikana meno oli kamlaa. Ei ehkä sentään noin pahaa kuin teillä, mutta melkoista menoa kumminkin. Onneksi mies oli tuolloin kotona (opiskeli), joten ei tarvinnut linnoittautua vauvan kanssa makuuhuoneeseen tms. Jos mies olisi ollut töissä, en tiedä mitä kaikkea meillä olisi tapahtunut.



Eli jos esikoinen on aivan täysi riiviö, ymmärrän kyllä, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin esim. tuo linnoittautuminen. Pakkohan vauva on jotenkin saada ruokittua! Meillä esikoinen meni jotenkin ihan sekaisin vauvan synnyttyä. On hirveän huomionhakuinen tapaus edelleen, eikä kestänyt, kun ei enää ollut huomion keskipisteenä ja viihdytettävänä 100% ajasta. Nyt on jo 4v ja on helpottunut melkoisesti ja pikkusiskonkin kanssa leikivät useimmiten ihan sopuisasti.



Itse en osaa oikein muuta neuvoa antaa kuin se kantoliina. Meillä se pelasti monta kiperää tilannetta. Itselläni oli Vitmi-merkkinen rengasliina, jossa pystyin imettämään tosiaan esim. kävellessä ja lisäksi trikooliina, jonka avulla pystyin leikkimään ja ulkoilemaan esikoisen kanssa niin, että vauva kulki kätevästi mukana.

kuria, arestipenkkejä, rangaistuksia - kyseessä siis 3 v pieni lapsi. Perheneuvolaan mars!

Joku kysyi, kuinka niin ei arestipenkki auta. Ei se kaikille auta. Meillä kokeiltiin pitkään ja kärsivällisesti, kunnes ymmärsin, ettei se sovi pojallemme. Hän on herkkä ja tarvitsee hyvin paljon huomiota ja syliä. Kyllähän poika arestissa pysyi kun opetimme pysymään, mutta ei se pidemmän päälle ratkaissut mitään - pojalla oli huono olo aresteista, ja purki sitä tekemällä lisää kiellettyjä asioita.



Olen huomannut ainakin meidän pojalle huomattavasti paremmaksi tavaksi ennakoimisen. Teen asiat ja järjestän ohjelmaa niin, ettei poika ala käyttäytyä huonosti/riehua/tms. Ei tule rangaistuksia, ei synny kierrettä.



Miten sitten ennakoin? Esim. jos haluan tehdä jonkin asian rauhassa, ei koskaan voi aloittaa siitä, että alkaisin vaan tehdä ja kun poika kaipaa seuraa, pyytäisin odottamaan. Vaan niin päin, että ensin mietin, mitä poika voi sillä aikaa tehdä, aloitan hänen kanssaan ja kun on sopivasti uppoutunut tekemiseensä, ilmoitan käyväni laittamassa pyykit. Tms. Ja hyödynnän tietysti tilanteet, joissa poika on sattumalta itse keksinyt jotain kiinnostavaa tekemistä ja pärjää hetken. Jos tekee jotakin pahaa - tönii siskoa tms. - niin en enää käytä arestia, vaan yksinkertaisesti torun vakavasti. Ei johda kierteeseen, tuntuu menevän paremmin perille.



Poika on nyt 4,5 v ja siskokin jo 2,5 v. Ap:n kaltaista käytöstä pojallakin oli kun sisko oli vauva, se meni ajan kanssa ohi. Rasittavaa oli kyllä. Mitä enemmän huomiota lapselle pystyi antamaan (myös imettäessä) sen paremmin meni.

Vaan mieheni siskolla on täysin samanlainen tilanne kuin ap kuvasi.. muutoin olisin luullutkin aloittajaa mieheni siskoksi, jos heidän vauvansa olisi vielä pienempi.. heidän vauvansa on siis jo yksivuotias, eikä enää mieheni sisko häntä imetä.

Muutoin ihan sama tilanne siis.

Heillä esikoinen oli silmäterä, oikea huomion keskipiste kunnes vauva syntyi.

Heti kun kotiutuivat laitokselta, laittoivat esikoisen MUMMOLAAN viikoksi, jotta äiti saa rahassa isän kanssa tutustua vauvaan. Esikoinen vietiin mummolle heti kun vauva oltiin esikoiselle näytetty.

Tämän jälkeenkin esikoinen oli vain " riesa" , iso lapsi, jonka olisi pitänyt itsenäisesti tehdä kaikki pukeutumisesta vessahommien kautta syömiseen.. olihan hän jo iso! Tähän asti siis kohdeltu pienenä.. mutta muuttui yhdessä yössä isoksi kun vauva syntyi.

Mieheni sisko myöskin linnoittautui makuuhuoneeseen vauvan kanssa, piti vauvaa sylissä 24/7, ei tehnyt ruokaa, ei siivonnut, ei käynyt ulkona.. ei hoitanut esikoista. Ihasteli vauvaa, joka on niiiiiiin pieni ja suloinen. Isä sitten töistä tultuaan hoiti esikoisen, siivosi ja teki ruuat. Äitihän on koko päivän hoitanut vauvaa (=pitänyt nukkuvaakin vauvaa sylissä kun ei raaski viedä yksin omaan sänkyyn nukkumaan.. onhan se vauva niiiiiin ihana)

Onko ihme, että esikoisella tuli mustasukkaisuutta, läpsimistä, riehumista, uhmaa??

Sitten mieheni sisko ihmetteli kaikille, että MIKSI tuo esikoinen on noin kamala? Miksi vaan huutaa, kiukkuaa ja läpsii vauvaa.

No, tilanteen hän ratkaisi niin, että vei esikoisen päiväkotiin " saamaan virikkeitä ja ikäistään leikkiseuraa"

Voinette vaan kuvitella kuinka " helppoja" iltoja tämän jälkeen vietettiin..

Vierailija:

Ja kolmoselle, en voi mitään mutta vastauksestasi tuli sellainen olo että taidat olla itse kokenut juuri tämän saman.

terkuin 3