Ei minkäänlaista kuria!

laittaneet lasta kuriin ja hän on POMO perheessä.

Kuinka tässä nyt paistaakaan läpi hmm.. kuinka sen nyt sanoisi.. Ihan itse aiheutettu tilanne.



Annas kun arvaan..?

Esikoinen on alkanut käyttäytymään näin niihin aikoihin kun vauva tuli taloon?



Linnoittaudut makuuhuoneeseen???? (vauvan kanssa!)

Ihanko oikeasti??



Mietipä hetki.



Nii-in.

Esikoinen tuntee itsensä varmasti varsin hylätyksi, nurkkaan heitetyksi, syrjäytetyksi.. yksinäiseksi. Pelottaa tilanne varmaan.



Ja mitä esikoisen käytökseen tulee.. huomiota se on se negatiivinenkin huomio. Kunhan saa huomiota! Ei siis ilmeisesti huomiota saa kuin käyttäytymällä huonosti.



t, neljän lapsen äiti, lapsilla pienet ikäerot.

niin tai no jos pelkästään 100% huomio on riittävää niin sitten ehkä ei riittävästi. Tänäänkin leikin hänen kanssaan koko päivän. Niin pitkään on kiltisti kun leikitään mutta kun lähden imettämään vauvaa alkaa ilkeillä. Ja makuuhuoneeseen linnottautuminen tosiaan on tarpeen. Kunpa näkisit miten esikoinen repii vauvaa sylistäni kun yritetään rauhoittua imettämiseen... Ellen sitten imettäisi seisaallaan edestakas kävellen...



Tähän mennessä on tullut pelkkää arvostelua ja syyttelyä, olisiko kenelläkään hyvää kurinpitokeinoa tai muuta konstia jota voisin kokeilla? Päivähoitoon viemistä olen harkinnut jo ihan tosissani.

Meillä pari ensimmäistä kuukautta olivat pahimmat. Esikoinen oli vähän päälle 2v silloin, eikä ihan yhtä " taitava" ollut riehumaan kuin 3-vuotias.

minä aina otin esikoisen kainaloon ja me luimme, kun minä imetin. Hän ei tosin repinyt vauvaa.



Jos laitat aina videon päälle imettämisen ajaksi? Hätä ei lue lakia...

Tuoko hän vauvalle vaippaa yms.? Onko pikkuisesta tehty " koko perheen vauva" ?



Kurinpitotoimia... no,paikalaan on tietenkin ihan peruskuri joka olisi käytössä vaikka perheessä ei vauvaa olisikaan. Aika paljon auttaa tunteista puhuminen ja lapsen kuunteleminen, lapsen täytyy tietää että häntä ymmärretään ja vaikeista asioista voi puhua.



Lyöminen ja repiminen pitää aina kieltää heti.



Tuo makuuhuoneeseen linnottautuminen kuulostaa kamalalta ja julmalta. 3v on kuitenkin pieni lapsi ja tuollaisella käytöksellä näytät vain että hän on vähempiarvoinen kuin vauva, äiti tykkää enemmän vauvasta.

Oikeasti on tosi pieni vaihe teidän elämästä tollanen vaihe.

Usein esikoinen on mustasukkainen ja juuri imetyksen hetkellä. Ihan normaalia.



Ei muuta kun huomiota esikoiselle, vuorotellen isän ja äidin kanssa kahdestaankin. Koita löytää positiivisia asioita isosiskona/-veljenä olemisesta. Kehut jostain pikkuhommasta, miten hienosti hän sen osasi tehdäkään, mutta hänhän onkin isosisarus, ei tollanen vielä vauvoilta käykään.



Ja imetyksen aikana ota samalle sängylle esikoinenkin ja katselkaa samalla valokuvia tai lukekaa kirjaa. Tai sitten vaikka lempivideo siksi aikaa pyörimään, ihan luvallinen helpotuskeino, jos muut keinot loppuu kesken.

Tsemppiä, kyllä se varmaan jo helmikuussa on helpompaa.

Tilanne ei ainakaan siitä parane että erotat lapsesi teistä koko päiväksi. Lapsi tuntee itsensä hyljätyksi kun äiti jää vauvan kanssa kotiin.

ja tilanne vaikutti jo hyvältä mutta viime aikoina esikoinen on ollut kuin pirun riivaama. arestipenkillä oltuaan itkee, puhutaan ja lapsi lupaa olla kiltisti ja " sovitaan riidat" mutta välittömästi sen jälkeen juoksee nauraen tekemään samaa ilkeyttä kuin aiemmin. Olen tosi uupunut



Aiemmin on ollut huomattavasti tottelevaisempi eikä ole usein tarvinnut arestipenkillä istuttaa, mutta nyt tilanne on toivoton.



t:ap

Ei tämä nykyinen tilanne voi olla hyväksi äidille eikä lapsille, eikä isällekään.

Sehän on kuitenkin lapsen oikeus, hakea niitä rajoja. Teiltä vaaditaan vain johdonmukaisuutta ja piiiitkäää pinnaa! Muista että lapsi on lapsi, ja sinä olet aikuinen. Sinä teet suuret päätökset, myös välillä ikävät sellaiset. Vaikka jäähyt eivät auttaisi nyt, jatkakaa johdonmukaisesti. Eli jäähystä pitää aina varoittaa, ja sitten sinne jäähypaikkaan viedään vaikka 100 kertaa, ennenkuin viesti menee perille.



Huomionhakemista tuosta käytöksestä on varmaankin osa. Muista kehua AINA, kun vain lapsen käytös antaa siihen aihetta. En usko, että tilanne olisi välttämättä erilainen vaikka teillä ei olisikaan toista lasta. Jotkut lapset vain hakevat näitä rajoja voimakkaammin kuin toiset.



Tsemppiä! Tuo vaihe menee kyllä ohi aikanaa, ja sitten tulee jotain uusia metkuja tilalle. =)



Ja kolmoselle, en voi mitään mutta vastauksestasi tuli sellainen olo että taidat olla itse kokenut juuri tämän saman.

Yhdessä tutussa perheessä olen kuullut saman väitteen, arestipenkki ei lapseemme toimi. Siinä perheessä oltiin ajateltu niin että lapsi suosiolla menee arestipenkkiin eikä edes yritä kyseenalaistaa rangaistusta.



Ei kait se arestipenkki eka kerralla onnistukaan helposti. Aluksi saattaa mennä helposti puoli tuntia että lapsi saadaan istumaan se 3 minuuttia penkillä. Kyllä se penkki sitten jatkossa alkaa toimimaan kun lapsi ymmärtää että siihen penkkiin joutuu aina kun tekee tyhmästi ja siinä istutaan vaikka puoli päivää jos ei käytös parane.

Hän on mustasukkainen rinnasta.

Minä olen joutunut seisaallaakin imettämään.

Kyllä 3-vuotiaan pitäis jo ymmärtää että antaa äidin syöttää rauhassa vauvaa.

Itse syötin aina olohuoneen sohvalla ja samalla näkee mitä lapsen touhuaa.

Oon aina saanut syöttää rauhassa.

T: neljän pienen lapsen äiti (2v-7v)

Se että viet lapsen päiväkotiin, koska et jaksa/ osaa / kykene vastaanottamaan ja pelaamaan oman lapsen kriisiä, on kyllä karhun palvelus molemmille :(

viittaa kyllä mustasukkaisuuteen noita imetystilanteita kohtaan. Itse imetin vauvaa aina tuoleiilla istuen ja salamma lauloin laulul ja liikonta leikkejä ikkeja esikoiselle ( n 2 V ). ihan niitä perus " hyppuien hyppien .. Minä pyörin näin. Nyt on aika taputtaa taputtaa...



Toisinaan laitettiin musiikin aika soimaan. Olin siis kokoajan myös esikoisen kanssa vuorovaikutuksessa kun imetin. Tuo linnottautuminen vauvan kanssa tuntuu kyllä julmalta. Mitähän itse tuumiset jos mies toisi jalkavaimon ja silloin tällöin painuisi makuuhuoneeseen piiloon hänen kanssaan?

Ja tehkää hyvin selväksi, että pientä vauvaa EI SAA vahingoittaa.

eiköhän tässä ainakin sen turvin jaksa hiukan paremmin kun kuulee että muillakin on ollut samantyyppisiä ongelmia 3-vuotiaan kanssa. Ja tuo lauluhetki imettäessä, sitä ei olla vielä kokeiltu. Mutta kokeillaan.



Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että vauva on kiintynyt minuun niin että itkee isänsäkin seurassa hysteerisesti jos olen tunnin poissa.



PS: Esikoinen kyllä ymmärtää ettei vauvaa tai ketään muutakaan saa lyödä tai muuten vahingoittaa. Hokee itsekseen arestipenkillä että " Ei saa lyödä vauvaa" ... mutta kuitenkin sitten taas yrittää läpsäistä.



t:ap

onko yhtään tilanne muuttunut parempaan?

lue lapsen kasvamista koskevia kirjoja, siis psykologiaa! 3 v on vielä todella pieni. Ei hän ymmärrä kaikkea mitä puhuu :=) Siis ei ole vielä sisäistänyt sellaista omaatuntoa, joka sanoisi, ettei saa tehdä väärin. Hän on pieni lapsi, joka on ymmällään, pelkää, ettei häntä rakasteta, pelkää hylkäämistä yms. Hakee huomiota niillä keinoilla, joita hänellä on.



Lue kirjoja ja soita perheneuvolaan! Sieltä saisi varmasti ihan hyviä käytännön vinkkejä.



Tuntuu niin pahalta sen " ison lapsen" puolesta.