LA heinä-elokuu 08

Onnittelut Pöppikselle, Bertalle ja Tiuhtiaiselle hienoista ultrakuulumisista! Nyt voi jo huokaista hieman helpotuksesta ja alkaa odottelemaan joulua ja pikkuhiljaa kasvavaa masua =)



Vehnikselle ja Suhoselle tsemppiä maanantain ultriin. Varmasti saamme silloin lisää ihania uutisia jonomme jatkoksi. Pidän peukkuja.



Omasta navasta sen verran, että pahoinvointini on ollut jo kolme viikkoa niin kokonaisvaltaista ja jatkuvaa, että joudun tod.näk. ensi viikolla sairaalaan nestetippaan ellei ihmeitä viikonlopun aikana tapahdu. Mikään ruoka ei pysy sisällä hetkeä kauempaa ja olo on ympärivuorokautisesta etova ja huono. Kieltämättä alkaa oma mielialakin painua masennuksen puolelle, kun ei voi tehdä mitään pahoinvoinnin velloessa tauotta. Esikoinenkin on ihan hämmennyksissään, kun äiti vain makaa sängyssä tai oksentaa vessassa...huoh. Toivottavasti nestetippa auttaisi oloa ja paha olo alkaisia pikkuhiljaa itsestäänkin helpottaa. Pystyisin sitten oikeasti nauttimaankin tästä raskaudesta. Nyt se on lähinnä päivästä toiseen selviämistä. Anteeksi vuodatus, mutta mieli on nyt aika harmaa. Raskaus on ihana, odotettu ja kaivattu, mutta voin kai silti olla väsynyt tähän oksenteluun ja voimattomuuteen, vai mitä?



Leppoisaa lauantaita kaikille ja hyviä vointeja maha-asukkien kera.



tiukkunen & pirpanat (7+4)

Näin nopeasti ne mielialat ja rauhalliset fiilikset muuttuu..



Mulla on siis tänään ollut öklöttelyn kanssa rauhallinen päivä. Nyt musta tuntuu, että liian rauhallinen. Ei ole ollut edes juurikaan nälkä. Tosin olen syönyt pikku-pussin lempisalmiakkiani, jota en ollut syönyt kuukausiin. Mutta kuitenkin. Rinnat on kipeet kyllä.



Tähän tilanteeseen ei ole ideaalia realistista ratkaisua: yököttely alkoi rasittaa muakin (vaikka en oksentanut, kuvotus oli melkoista) ja nyt kun ei enää yökötä niin paljoa, sekään ei ole hyvä. Ei kai olis muuta hyvää vaihtoehto, kun että tietäis 10000000%:sti kaiken menevän hyvin.



Yritetäänhän sinnitellä!



Vehnis

Ensinnäkin myötätuntoa kaikille pahoinvoiville, etenkin Tiukkusen olo vaikuttaa aika kestämättömältä. Itselläni on lähinnä nälkää ja etomista, aamulääkkeiden otto on tuskaa kun yökkään heti kun saa tabletit suuhun. En ole ole kyllä oksentanut, mutta ruoka ei maistu, ei oikein minkään sorttinen.



Tiuhtiaiselle onnittelut ultranäkymistä!



Mandulle tervetuloa joukkoon!



Vehnikselle ja Suhoselle tsemppiä maanantain ultraan! Älä Vehnis stressaa oireiden vaihtelusta, mulla on ollut ihan samanlaista eikä se välttämättä mitään tarkoita. Yksi päivä on helpompaa ja toinen vaikeampaa, ollaan vaan sellaisilla taustoilla että ei osata olla kiitollisia niistä helpommista päivistä ;)



ON: Etomista joo, mutta suurin ongelma on väsymys. Olo on kuin kivirekeä vetäis, viimeistään klo 14 kuopuksen herätessä päikkäreiltä olen ihan raato. Esikoista olen yrittänyt saada päikkäreille lahjomalla ja jos millä konstilla mutta ei suostu. Kaipaisin kipeästi edes tunnin nokkaunia keskellä päivää! Oli tarkoitus palailla töihin 2pv/vk vuoden alusta ja lapsillakin on jo päivähoito järjestetty, mutta täytyy sanoa että vähitellen alkaa houkuttaa että mies veisi lapset tarhaan ja itse jäisin kotiin nukkumaan ;) En tajua miten pysyn tolpillani 8 tuntia vastuullisessa hommassa kun kotonakin päivä menee makoiluksi. Huusholli on kans ihan räjähtämispisteessä, kyllä huomaa että emännällä ei ole oikein riittänyt energiaa tiskien laittoon ja pyykin pesuun¿ En kyllä muista että olisin ennen ollut näin poikki¿..zzzzzzzzzz¿¿

Vatsakipuja on edelleen melkeinpä päivittäin, onneksi rauhoittuvat lepäilemällä. Edellisestä vuodosta on nyt viikko, JEE!!! Toivottavasti pysyykin poissa! Lääkkeitä pitäis alkaa nyt asteittain vähentämään koska tänään on rv7. Tuntuu jo tosi paljolta vaikka alkuahan tämä vasta on :)



terveisin Pöppis ja sisu 7+0

Tiuhtiaiselle Onnittelut ihanista ultrakuulumisista, on se uskomaton fiilis nähdä se pikkuruinen sydän sykkimässsä ; )



On meidän porukka aikas huonovointista ; ( Mullakin jatkuu se 24h öklötys, en oksenna, mutta kuvottaa, ja armoton väsymys. Nukahdan joka ilta istualtaan sohvalle, kun neidin olen saanut sänkyyn, aivan huh....Mutta tosiaan Tiukkuselle iso myötätunto halaus, sulla on aivan karseeta!!!



Tervetuloa Mandu jengiin mukaan, ja paljon onnea matkaan!!!



Suhoselle&Vehnikselle onnea huomisiin ultriin, tuotte sitten samanlaisia ihania uutisia tähän pinoon!!! Niin ja Vehnis, ole onnellinen jos se huono olo välillä häipyy, kyllä se taas tulee.....



Toivon että tämä häviää taas viim. siinä rv 12-13! Mitäpä tässä ei kestäisi!!!!



Nyt mä lähden nukkumaan, sain neidin aamu unille zzzzzzzzzzzz



Voidaan hyvin ; )



Bertta 7+2

Nyt kun on alkanu toi jännitys tästä raskausuutisesta hiukan laantua, niin nyt meni unet hemmetinmoisen säryn takia. Olin keskiviikkona viisaudenhampaita leikkauttamassa, ja nyt ei auta enää särkylääkkeetkään. Pakko oli poiketa päivystyksessä, ja tulehdushan siellä, eiku antibioottikuurille... Mutta ainakin tietää että nyt ollaan menossa kovaa vauhtia ylöspäin senkin asian kanssa, rupeekin jo Pilttiruuat kyllästyttää:).

Ei jaksais millään odottaa huomista, kun soitan lääkärille, tai oikeestaan hoitajalle. Eiköhän se jo sit anna ajan ekaan ultraan, vai miten se menee? Vielä oon niin noviisi, etten tunne käytäntöjä.:) Vaikka netissä olen lukenu kaikkea mahdollista asiasta, niin paljon unohtaa, kun tulee niin valtavasti uutta informaatiota.

Tervetuloa mukaan Mandu!



Oireet tosiaan vaihtelee. Eilen ei juurikaan yököttänyt eikä huomannut, tänään eilisenkin päivän edestä¿!!! Olo on ¿huojentunut¿. Hullua¿ Niin, sitä ei oikein osaa olla kiitollinen helpommista päivistä. Mutta jos huomenna ultrassa kaikki on hyvin, ehkä sitä osaa sitten olla kiitollinen helpommista päivistä.



Laitan sitten kuulumisia, kun takaisin kotiin ehditään. Mulla on kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Toivottavasti tunne osoittautuu oikeaksi.



Hyvää yötä ja palataan huomenna! Suhoselle tsempiä ultraan kans!



Vehnis

Nyt varmaan oletkin jo soittanut klinikalle ja saanut sen ultra-ajan, joten ei kannata enää kertoa mitä on odotettavissa :)



Minäkin olen liittynyt voimalla nyt viikonlopun aikana tähän yökötys-jengiin. Tosi viheliäinen olo, kun oikeesti ei jaksais kuin syödä, maata sängyllä ja lukea jotain kirjaa, mutta pakko olis jaksaa tehdä jotain kun koti on edelleen aika alkutekijöissä ja ensimmäiset jouluvieraat tulee ulkomailta jo torstaina. Melkein ymmärtää koko sen thalidomidi-katastrofin silloin 50 vuotta sitten, kyllä vois olla suuri kiusaus jos joku tulis tarjoamaan " turvallista" nappia huuleen joka helpottaisi oloa...



Jälleen kerran esitän, että kun meitä alkaa olla jo aika iso porukka, itse kukin voisi kirjoittaa lyhyen esittelyn itsestään ja mä voisin ainakin näin alkuun yrittää ylläpitää listaa. Siis esimerkiksi oma nimimerkki ja ikä, puolison ikä, muut perheenjäsenet, lapsettomuustausta, laskettu aika, synnytyssairaala ja muuta mitä mahdollisesti haluaa jakaa. Sopiiko? Omani on tuolla 5-6 sivua taaempana, en kirjoita nyt uudelleen :)



Tää lähtee kohta neuvolaan. Ihan absurdia... Mielestäni kun hyvä että olen raskaana! Mutta näin tää täällä toimii. Onhan se kiva nähdä millainen homma se on, kun en ole lähellekään edes neuvolaan soittoa päässyt aiemmissa. Siispä hauskaa alkanutta viikkoa,



Tiuh (6+6)

Ultrassa oltu. Siellä se kölli, pikkuinen ihmisen alku. Sydän sykki ja kaikki oli kunnossa. Kokoa oli vähän enempi kuin viikkoja. Lääkäri laitto viikoiksi 7+1 ja koko vastasi 7+5. Sanoi että on varmaan kiinnittynyt nopeasti. Uskomatonta, mutta nyt vasta on sellanen olo että uskaltaa myöntää itselleen että vauvahan se on tulossa!

Oireista sen verran että väsyttää ihan tolkuttomasti koko ajan, ihan käsijarru päällä täällä mennään. Mutta mieluummin näin kuin pahoinvoivana. Itellä on vaan pientä ällötystä ja mikään ruoka ei oikeen maistu ja kuitenkin on nälkä. Ja ruuanlaittokin on vähän siinä rajoilla, vaikea tehdä mitään kun kaikki ällöttää. Pitää laittaa mies kauppaan kun ite ei osta mitään.



Kiitos kaikille tsempeistä ja Vehniksen uutisia odotellaan täällä innolla.

Ja jaksamista pahoinvoinnin kanssa kamppaileville. Jaahas nyt neuvolaa tilaamaan:)

Suhonen ja Tuutikki rv 7+1

Onnea Suhonen!



Itselläni eivät asiat olekaan niin onnellisesti.

Ultrassa todettiin tuulimunaraskaus.

Tulimme juuri kotiin, kävimme klinikan jälkeen sairaalassa saamassa kohduntyhjennykseen lääkkeet. Edellinenkin keskeytynyt km hoidettiin lääkkeillä ja se meni ok, kohtu- ja munasarjatulehdusta lukuunottamatta.. Nyt en halunnu odottaa hetkeäkään mahdollista spontaania vuotoa ja ottaa tulehduksen riskiä..



En nyt jaksa enempää kirjoittaa. Sen vielä sanon, että on kumma olo: välillä itkettää, mutta juuri miltään ei tunnu. Mieheni on surun murtama. Näin meni viimeksikin. Mun reaktiot tulee myöhemmin ja jollain lailla " rankempina" . Onneksi käyn valmiiksi terapiassa.



Toivotan kovasti onnea teille ja masu-asukeille!



Vehnis

Tällaisia uutisia ei olisi todellakaan toivonut. Olen niin valtavan pahoillani puolestanne! Kaikki vaikutti kuitenkin niin lupaavalta. Uskon, että nyt on todella tyhjä ja turta olo. Ehkä epäuskoinenkin vielä, vaikka miten on ultrassa todettu ettei käynyt hyvin. Vähän itkettääkin, kuitenkin on jännätty yhdessä jo niin pitkään että olisin todella, todella toivonut että oltaisi yhdessä päästy siihen kauan kaivattuun loppuunkin. Ei tähän löydy mitään sanoja, joilla voisi oloanne helpottaa. Toivottavasti tyhjennys sujuu mahdollisimman hyvin ja vähillä kivuilla. Valtavan suuri lohtuhali teille molemmille, yrittäkää löytää ne oikeat tavat käydä suruanne ja pettymystänne läpi ja olla toistenne tukena parhaalla mahdollisella tavalla. Valtavan paljon voimia teille molemille.

Noiden Vehniksen uutisten jälkeen ei oikein tunnu sopivalta hehkuttaa kauheasti onnitteluja kenellekään, mutta järjellä ajatelen eihän se kuitenkaan ole toiselta pois jos toisella menee hyvin. Kai.



Niin että iso onnitteluhuiskutus täältä ja Tuutikille pysyviä tarrasukkia loppumatkan ajaksi! Se on kuitenkin niin maaginen hetki, kun näkee ne pienen sydämen tiukutukset. Nauti olostasi ja ota rauhassa kaikin mokomin! Koska sait neuvolan?

En pysty käsittämään, miten epäreilua!!! Tuntuu todella, todella pahalta sun puolesta. En yritäkään sanoa mitään lohdutuksen sanoja, tämä on ihan kamalaa. Olen pahoillani... :`(

Tämä tuntuu niin oudolta, sulla oli niin hyvät arvot ja oireetkin, piti olla kaksi... ei tää maailma ole reilu paikka. Voimia teille molemmille!



t. pöppis





Suhoselle toki onnittelut. Olen vaan nyt ihan sanaton.

täällä tuli itku.....Olen todella,todella pahoillani puolestanne, ei tuohon löydy sanoja ; ( Itse olen käynyt tuo saman kauheuden läpi, pääsimme jo viikolle 13+3, eka ultra, ja maailma romahti->tuulimuna. Se on niin väärin, kun siinä on kaikki norm. raskauden oireet.....



Jaksakaa yhdessä, surkaa rauhassa, itkekää, ja antakaa ajan kulua, ei se koskaan unohdu, mutta helpottuu, vaikk nyt ei tunnu siltä!!!!



Halauksin, Bertta

Onnea ihanista ultrakuulumisista! Nauti olostasi masu-asukin kanssa.



Nyt tosiaan tuntuu Vehniksen viestin jälkeen, että pää on tyhjä täälläkin, ja pikkuneiti raivoo jaloisssa!!!!



Palataan, täällä väsyttää ja öklöttää.....



Bertta

Voimia sinulle ja miehellesi!



jonttu

Kiitos kaikille ihanista sanoistanne.

Mieliala vaihtelee aivan laidasta laitaan.



Käyn kyllä teidän kuulumisia katsomassa, mutta en viitsi enää tänne kirjoittaa jatkoa. Siirryn tuonne keskenmenon puolelle, kun jaksan.



Vehnis

Olen tän ketjun ulkopuolelta; oon niin pahoillani Vehnis sun puolesta! tulin tänne katsomaan sun kuulumisia ja toivoin myös parempia uutisia! Miksi meitä toisia koetellaan niin kovasti, en voi ymmärtää. Jaksamista sinulle ja miehellesi!

kun tuska vähän helpottaa ja tilanne helpottuu, olisi kiva jos jaksaisit täällä meillekin käydä kertomassa tilanteesta. Mutta ymmärrän tietenkin, jos et jaksa.



Voimia!



Tiuh

Olen tosi pahoillani puolestanne, Olette ajatuksissani.

Voimia.



Suhoska

Olen todella pahoillani puolestanne. En voi ymmärtää, miksi elämä koettelee välistä niin ankaralla kädellä. Ensin annetaan toivo ja sitten se otetaan pois. Voimia ja jaksamista sinulle ja miehellesi sekä uskoa tulevaan sitten, kun sen aika taas on.

Seuraava runo lohdutti itseäni lukuisten pettymysten jälkeen ja antoi uskoa tulevaan -raskauden ihmeeseen. Toivottavasti sinäkin saat runosta lohdun surusi keskelle.



" Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa

niin rakkaita ovat luojalleen

ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.



Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys ja kyyneleet."





Ajatuksin, Tiukkunen