Lue keskustelun säännöt.
"Älkää lykätkö lastentekoa kolmikymppiseksi"
11.09.2013 |
Tutkijat varoittavat naisia: Älkää lykätkö lapsentekoa kolmikymppiseksi
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:34"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 19:24"]
No valitettavasti se lasten teko lykkääntyy väkisin sinne kolmenkympin kieppeille. Olen nyt 22, elän avoliitossa. Lasten tekeminen nyt ei tule kuuloonkaan. Toivon pääseväni syksyn yhteishaussa opiskelemaan. Opiskeluaikana en halua lapsia koska olen nuori ja menohalut edelleen kovat, en halua olla kokematta opiskelijaelämää lasten takia. Valmistuessani olisin 26, jonka jälkeen haluan luoda uraa ja elää hetken ihan vain itselleni ja parisuhteelleni. Eli kyllä se lasten tekeminen lykkääntyy väkisin sinne kolmekymppiseksi.
[/quote]
Juuri näin. 22-24 -vuotiaana koin että vastuullisin ratkaisu oli odottaa, kun olimme köyhä opiskelijapariskunta. 25-26 -vuotiaana valmistuin ja koin että olisi ollut vastuutonta tehdä lapsi niin, että äitiysloma tulisi valmistumisen ja ensimmäisen työkokemuksen väliin. Nyt olen 27 ja ollut vuoden töissä - voisin muuten tehdä lapsen, mutta jäin juuri työttömäksi määräaikaisesta työsuhteesta. Viime vuonna ei voinut yrittää lasta, kun mieheni oli pulestaan työtön. Kunhan saan seuraavan työn pitää olla se 1-2v töissä ja hups, sitä onkin jo 30 kun esikoinen toivottavasti syntyy.
Haaveenani oli ja on 3 lasta, joista ensimmäinen alle 25 v:nä. Kaikki haaveet eivät vain toteudu.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi nyt sitten tehdä?
[/quote]
Ja kohta huomaat pahimmassa tapauksessa ettette sitten tehneetkään yhtään lasta kun aina pitää odottaa jonkun asian takia vuosi pari.
[/quote]
Tämän rakentavan kommenttisi sijaan voisit neuvoa, mitä tehdä. Olen työtön, ja jos tulen nyt raskaaksi, kuka minut ottaisi töihin raskaana? Ottaisitko sinä? Entä mitä ajattelisit työntekijästä joka 4kk koeajan jälkeen ilmoittaisi olevansa 3kk raskaana? Vakinaistaisitko määräaikaisen sopimuksen? Olisiko se lapsi pitänyt tehdä perheeseen jossa äidillä määräaikainen työ ja isä työtön? (Nyt jo töissä mutta emme olleet ennustajia).
[/quote]
Sopivaa hetkeä ei välttämättä tule koskaan jos sitä alkaa etsimällä etsimään.
Itse teette omat päätöksenne, jos haluaa odottaa "oikeaa" hetkeä, voi oikeasti käydä niin, että yhtäkkiä huomaa vuosien menneen eikä lasta enää kuulukaan.
Ei sinun tarvitse alkaa kiukkuamaan tuosta kommentista. Tottahan se vain on, ettei kaikille sitä oikeaa hetkeä löydy koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en olisi tehnyt lapsia opiskelijana, sillä opintotuella en elättänyt edes itseäni saati sitten lasta siihen päälle. Olisi pitänyt nostaa opintolainaa lapsen elättämiseen ja mahdolllisesti sen lisäksi anella sossua apuun. Helppoahan se on jeesustella, että lapset pitää tehdä ajoissa.
Työelämässäkin määräaikaisuudet ovat ongelma, sillä väärään aikaan raskaus vie työmahdollisuudet pitkäksi aikaa.
Jos ihmisellä on ikää alle 30 ja hänellä on opiskelut kesken, on naurettavaa ruveta väittämään, että kohta aika loppuu ja oikeaa hetkeä ei tule koskaan. On pikkuisen eri asia lykätä lapsen yritystä alle 30-vuotiaana kuin lähempänä neljääkymppiä. Alle 30-vuotiaalla on ainakin vuosikymmen aikaa lisääntyä, ei sitä ole pakko tehdä juuri silloin kun on opinnot kesken.
Tässä ajatellaan, että naisen tärkein päämäärä elämässä on löytää vakituinen poikaystävä mahdollisimman nuorena ja saada lapsia nuorena.
Miten siten me naiset, jotka emme halunneet alkaa vakituiseen parisuhteeseen parikymppisenä. Minusta se oli pahin painajainen, kuin seurasin ystävieni pariutumista alle parikymppisenä.
Olen kyllä onnellinen, että sain vapaasti opiskella ja matkustaa ja tehdä juuri niin kuin itse halusin ja aikuisena etsiä aikuisen miehen, kenen kanssa oli helppo perustaa perhe päälle kolmikymppisenä.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:42"]
Jos ihmisellä on ikää alle 30 ja hänellä on opiskelut kesken, on naurettavaa ruveta väittämään, että kohta aika loppuu ja oikeaa hetkeä ei tule koskaan. On pikkuisen eri asia lykätä lapsen yritystä alle 30-vuotiaana kuin lähempänä neljääkymppiä. Alle 30-vuotiaalla on ainakin vuosikymmen aikaa lisääntyä, ei sitä ole pakko tehdä juuri silloin kun on opinnot kesken.
[/quote]
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä minä näitä ihmisiä tiedän jotka ovat jääneet ilman lapsia kun ovat odottaneet sitä "oikeaa" hetkeä.
Parikymppisenä sanottiin ettei ole mitään kiirettä, kolmekymppisenä sitten piti saada maksettua lainoja pois että voi tehdä lapsen. Lähempänä neljääkymppiä havahtuu siihen ettei ole enää esteitä. Mutta ei saakaan lasta. Ja se on siinä.
Enkä minä sanonut, että se PITÄÄ tehdä opiskeluaikana xD Näytä se kohta missä niin väitin?
Herranen aika! Jos sitä "oikeaa" hetkeä alkaa vain odottamaan, voi oikeasti käydä niin ettei sitä lasta enää saakaan. Eli EN sanonut että pitää opiskelijana lapset pykätä -.-
Eikö täällä enää osata lukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että alle 30-vuotias lykkää lasten hankintaa parisuhdeongelmien, työttömyyden tai opiskelun takia ei tarkoita, että hän havahtuisi vasta 40-vuotiaana hankkimaan lapsia. Katsos kahdenkympin ja neljänkympin väliinkin mahtuu aika monta vuotta.
Kaikki ei ole mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin nyt tai ei koskaan.
Suomessa muuten määrällisesti eniten lapsia synnyttävät 30-34-vuotiaat, eli kyllä sitä kolmekymppinenkin pystyy lisääntymään, vaikka muuta väitettäisiin.
Tässä taas nähdään, että naiset eivät tee mitään oikein. Ensin opiskellaan väärää alaa (usein naisvaltaista, ja siksi väärää, saa siinä sitten miettiä miksi palkkakehitys on nolla) ja vieläpä väärällä lailla (käydään yleensä töissä siinä samalla). Sitten hakeudutaan vääriin työtehtäviin tai ei löydetä töitä ollenkaan (kts. väärä ala) ja aletaan seurustella ihan liian myöhään ja tehdään lapsia väärässä iässä väärä määrä asuntoon josta on joko liikaa lainaa (väärin!) tai joka on vuokralla (ja se vasta väärin on, kun ei kerrytä omaisuutta).
Todetaan nyt vaan yhdessä, että kaikki on naisten syy, niin kaikki ovat onnellisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvinkin on monet opiskelijaperheet pärjänneet lasten kanssa, tukia maksetaan kyllä ja jos on yhtään rahankäyttö hallinnassa ja vauvan ja lastenvaatteet ostaa kirpparilta, ei rahaa pala niin älyttömästi kun jos vertaa siihen että kaikki pitäisi olla merkkiä ja uutta. Ei pieni lapsi sitä rahaa tarvitse, isompana sitten ja silloin on jo toivonmukaan työmarkkinoilla (jonne btw ei niin helposti kokoaikaista paikkaa saa jos on lapsentekoiässä ja lapseton, ennen oli toisin).
koulu myös joustaa työelämää paremmin hoitoasioiden yms. suhteen. Jos ei koe olevansa valmis saamaan lapsia niin silloin parempi odottaa sinne kolmenkymmenen toiselle puolelle, muttei opiskelut, eikä työttömyyskään lastentekoa estä, koska kyllä yhteiskunta onneksi tukee kun haluaa että ihmiset tekisivät lapsia
42 yleistää niin että paukkuu. Opiskelijan tuet ovat surkeat ja opiskelijalla ei ole asiaa toimeentuloluukulle ennen kuin on nostanut maksimimäärän opintolainaa. Lapsen saaminen saattaa jopa pienentää tukia, kun asumislisä jää pois ja asumistukeen vaikuttavat puolison vähäisetkin tulot, toisin kuin asumislisään.
Kaikkia ei houkuta heittäytyä yhteiskunnan tukien ja/tai opintolainan varaan, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä lapsia voisi hankkia sitten kun on edes jonkinlaiset työtulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 20:09"]
Ystäväpiirissäni on monta akateemista naista, jotka olisivat mielellään tehneet lapsen n. 28-vuotiaana. Mutta ongelma on se, että sitä lasta ei yksin pysty tekemään (ja aika harva haluaa lapsen satunnaisen baaritutun kanssa, tosin yksi ystäväni tehnyt tietoisesti tämänkin ratkaisun). Ja sellaiset miehet, joiden kanssa voisi luoda hyvän parisuhteen, ovat harvassa.
Miksei lehdissä kirjoiteta enemmän siitä, että alle kolmekymppiset (ja päällekin) miehet eivät ole valmiita aikuistumaan? Eivät halua niitä lapsia? Eivät halua asuntolainaa ja pysyvää parisuhdetta? Tai sitten ovat jotain työttömiä luusereita.
Ja vaikka ystävättäreni ovat akateemisia, monelle olisi kelvannut se duunarimies. Mutta jos duunarimiehen ajanvietteet on perjantaisin kännit lähikuppilassa ja nortti palaa, ei siinä lääkärisnainen kauaa jaksa menoa sivusta seurata.
Kun tuttavapiiriäni miettii, monet miehet ei myöskään kypsiä erkanemaan äidistään. Perusta siinä sitten vakavaa parisuhdetta alle 30-vuotiaana, kun miehen pitää ihan joka viikonloppu päästä mamman helmoihin sinne 500 km päähän kotiperähikiälle, niisk.
Lehdet voisi tosiaan huomioida enemmän sen MIKSI naiset lykkää lapsen saantia lähemmäs nelikymppisiksi. Isona syynä on se, ettei löydy sopivia, luotettavia miehiä isäehdokkaiksi tuosta vaan naps.
[/quote]
Kyllähän lapsen voi hankkia yksinkin. Keinohedelmöityksellä esimerkiksi. Moni sinkkunainen on hankkinut lapsen, vaikka miestä ei olisikaan. Nykypäivänä kyllä tarvittavat keinot löytyvät lapsen saamiseen yksinkin, jos lasta oikein kovasti haluaa.
Kaikki eivät halua niin kovasti, että kovin nuorena hankkisivat lapsen yksin, kun vaihtoehtona on etsiä sitä parisuhdetta ja hankkia lapselle se isäkin. Usko jo, että lapsen saaminen ei ole kaikille ylitse muiden, hinnalla millä hyvänsä. Useimmat haluavat sen miehenkin eikä ehdoin tahdoin ruveta nuorena yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kirjoittaja luulee ilmeisesti hallitsevansa elämäänsä niin hyvin, että osaa määrätä, milloin saa lapsen?
Kuka on väittänyt hallitsevansa elämää niin, että osaa sanoa varmaksi mitään? Eiköhän kyse ole siitä, koska sitä perhettä ryhtyy perustamaan (lue: jättää ehkäisyn pois). Jos käyttää luotettavaa ehkäisyä, pystyy kyllä aika hyvin estämään lapsen saamisen ennen kuin raskautta toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies luiskaan jos ei suostu lasten hankintaan ajoissa
Miehet älkää vain suostuko lapsia hankkimaan.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 19:24"]
No valitettavasti se lasten teko lykkääntyy väkisin sinne kolmenkympin kieppeille. Olen nyt 22, elän avoliitossa. Lasten tekeminen nyt ei tule kuuloonkaan. Toivon pääseväni syksyn yhteishaussa opiskelemaan. Opiskeluaikana en halua lapsia koska olen nuori ja menohalut edelleen kovat, en halua olla kokematta opiskelijaelämää lasten takia. Valmistuessani olisin 26, jonka jälkeen haluan luoda uraa ja elää hetken ihan vain itselleni ja parisuhteelleni. Eli kyllä se lasten tekeminen lykkääntyy väkisin sinne kolmekymppiseksi.
[/quote]
Juuri näin. 22-24 -vuotiaana koin että vastuullisin ratkaisu oli odottaa, kun olimme köyhä opiskelijapariskunta. 25-26 -vuotiaana valmistuin ja koin että olisi ollut vastuutonta tehdä lapsi niin, että äitiysloma tulisi valmistumisen ja ensimmäisen työkokemuksen väliin. Nyt olen 27 ja ollut vuoden töissä - voisin muuten tehdä lapsen, mutta jäin juuri työttömäksi määräaikaisesta työsuhteesta. Viime vuonna ei voinut yrittää lasta, kun mieheni oli pulestaan työtön. Kunhan saan seuraavan työn pitää olla se 1-2v töissä ja hups, sitä onkin jo 30 kun esikoinen toivottavasti syntyy.
Haaveenani oli ja on 3 lasta, joista ensimmäinen alle 25 v:nä. Kaikki haaveet eivät vain toteudu.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi nyt sitten tehdä?
[/quote]
Ja kohta huomaat pahimmassa tapauksessa ettette sitten tehneetkään yhtään lasta kun aina pitää odottaa jonkun asian takia vuosi pari.
[/quote]
Tämän rakentavan kommenttisi sijaan voisit neuvoa, mitä tehdä. Olen työtön, ja jos tulen nyt raskaaksi, kuka minut ottaisi töihin raskaana? Ottaisitko sinä? Entä mitä ajattelisit työntekijästä joka 4kk koeajan jälkeen ilmoittaisi olevansa 3kk raskaana? Vakinaistaisitko määräaikaisen sopimuksen? Olisiko se lapsi pitänyt tehdä perheeseen jossa äidillä määräaikainen työ ja isä työtön? (Nyt jo töissä mutta emme olleet ennustajia).