"Älkää lykätkö lastentekoa kolmikymppiseksi"

Nykyään on monella tapana lykätä nelikymppiseksi. Mitäs siitä tutkijat sanoo? Esimerkkejä löytyy pilvin pimein: Marita Taavitsainen, Linda Lampenius, Halle Berry yms. 

Kyllä, hedelmällisyys tyypillisesti laskee jyrkästi elämän päättyessä.

Laskeehan se hedelämllisyys iän karttuessa, mutta todella noloa silti sanoa, että lapset pitää vääntää alle kolmikymppisenä, ei pidä, jollei niin halua.

Valinnan vapaus tässäkin asiassa on ihan hyvä juttu.

Ja mikä on se syy, miksi kukakin milloin haluaa, itsekästähän se on joka tapauksessa, ei siinä lasten parasta ajatella, vaan omaa parasta.

No valitettavasti se lasten teko lykkääntyy väkisin sinne kolmenkympin kieppeille. Olen nyt 22, elän avoliitossa. Lasten tekeminen nyt ei tule kuuloonkaan. Toivon pääseväni syksyn yhteishaussa opiskelemaan. Opiskeluaikana en halua lapsia koska olen nuori ja menohalut edelleen kovat, en halua olla kokematta opiskelijaelämää lasten takia. Valmistuessani olisin 26, jonka jälkeen haluan luoda uraa ja elää hetken ihan vain itselleni ja parisuhteelleni. Eli kyllä se lasten tekeminen lykkääntyy väkisin sinne kolmekymppiseksi.

Itse sain esikoiseni 23-vuotiaana, menin naimisiin 24-vuotiaana, sain toisen lapsen 26-vuotiaana ja tässä välissä valmistuin amk:sta, ja 29-vuotiaana olin valmistunut yliopistosta :) Ja edelleen olen saman miehen kanssa, onnellisesti naimisissa.

Ja minulle se oli ehdottomasti paras ja onnellisin ratkaisu. Halusin lapset nuorena, ja haluan jo 4kymppisenä olla aikuisten lasten äiti, en tallata kolmevuotiaan kanssa talvimyrskyssä tarhaan tai työntää koliikkikeinua puoli kolmelta yöllä. Minusta on aivan ihanaa olla lasteni kanssa enkä koskaan olisi riskeerannut lasten saamista uran takia!

Maailman ongelmien ydin on liikakansoitus. Älä tee lapsia - pelasta maailma!

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 19:26"]

Itse sain esikoiseni 23-vuotiaana, menin naimisiin 24-vuotiaana, sain toisen lapsen 26-vuotiaana ja tässä välissä valmistuin amk:sta, ja 29-vuotiaana olin valmistunut yliopistosta :) Ja edelleen olen saman miehen kanssa, onnellisesti naimisissa.

Odotapa, kun 31 tulee mittariin. Olen ennsutajaeukko!

[/quote]

Hmm. tietenkään lapsia ei ole tarkoitus tehdä hankalaan elämäntilanteeseen, mä tulkitsisin tuon "lykkäämisen" tarkoittavan erityisesti sellaista tilannetta, jossa lapsia voisi jo hyvin tehdä, mutta tarkoituksella siirretään myöhemmäksi jonkun ei lasten kannalta niin olennaisen syyn takia.

Ystäväpiirissäni on monta akateemista naista, jotka olisivat mielellään tehneet lapsen n. 28-vuotiaana. Mutta ongelma on se, että sitä lasta ei yksin pysty tekemään (ja aika harva haluaa lapsen satunnaisen baaritutun kanssa, tosin yksi ystäväni tehnyt tietoisesti tämänkin ratkaisun). Ja sellaiset miehet, joiden kanssa voisi luoda hyvän parisuhteen, ovat harvassa.

Miksei lehdissä kirjoiteta enemmän siitä, että alle kolmekymppiset (ja päällekin) miehet eivät ole valmiita aikuistumaan? Eivät halua niitä lapsia? Eivät halua asuntolainaa ja pysyvää parisuhdetta? Tai sitten ovat jotain työttömiä luusereita.

Ja vaikka ystävättäreni ovat akateemisia, monelle olisi kelvannut se duunarimies. Mutta jos duunarimiehen ajanvietteet on perjantaisin kännit lähikuppilassa ja nortti palaa, ei siinä lääkärisnainen kauaa jaksa menoa sivusta seurata.

Kun tuttavapiiriäni miettii, monet miehet ei myöskään kypsiä erkanemaan äidistään. Perusta siinä sitten vakavaa parisuhdetta alle 30-vuotiaana, kun miehen pitää ihan joka viikonloppu päästä mamman helmoihin sinne 500 km päähän kotiperähikiälle, niisk.

Lehdet voisi tosiaan huomioida enemmän sen MIKSI naiset lykkää lapsen saantia lähemmäs nelikymppisiksi. Isona syynä on se, ettei löydy sopivia, luotettavia miehiä isäehdokkaiksi tuosta vaan naps.

Noh, toi alkuperäinen juttu Telegraphissa sanoo, että lasten hankinta kannattaisi aloittaa ennen kuin on 35, koska sen jälkeen riskit kasvavat ja hedelmättömyyden todennäköisyys kasvaa. Mutta että hedelmällisyys ei pääty 35-vuotiaana yhdessä yössä. Esim. 30-vuotias on oikein hyvässä iässä, ellei sitten halua suurperhettä.

Pakko kompata tuota yhtä ylempänä, olen samaa mieltä, naiset voisivat olla valmiita saamaan lapsia aiemmin, mutta usein pariudutaan samanikäisen kanssa, ja valitettavasti, todella monet miehet eivät ole valmiita perheisiin alle 30 veenä, ei tarkoita, että olisivat vastuuttomia, rokkareita tms, vaan ura, tekeminen, yms ovat vaan heille tärkeitä asioita, eivät he ehdi vakiintua lapsimielessä, vaikka muuten ovat voineet olla suhteessa jo 16v...

Joten, jos ei syyllistettäisi aina vaan naisia, niin voisihan joku taho alkaa toimia sinne nuorten miesten suuntaan kannustavasti??

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 15:07"]

En viitsi lukea, mutta itse tein lapset lähempänä neljääkymppiä ja se on hyvä ainakin siinä mielessä, että ovat sitten vetreitä hoitamaan minua. Jos on liian lyhyt sukupolvenväli, lapsi saattaa olla jo itse autettavassa kunnossa seitsemänkymppisenä kun itse tarvitsisin apua yhdeksänkymppisenä. Varsinkin kun tietää nykyajan elintavat.

[/quote]

Just. Ne lapset nyt saattaa muuttaa vaikka toiselle puolen maailmaa, että turha sitä itselleen on omaishoitajaa tehdä.

En oikein tiedä, mitä muutakaan olisin voinut tehdä. 

Tai ehkä olisin voinut raiskata jonkun miesparan ilman ehkäisyä.  Mutta harvoin ekalla kerralla tärppää. Aika monta kertaa olisin varmasti joutunut uusimaan rikoksen. Olisin varmasti jäänyt kiinni ja joutunut vankilaan ennenkuin raskautunut. Ehkä saanut sukupuolitautejakin, jotka olisivat saattaneet tehdä minut kokonaan hedelmättömäksi! 

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 19:24"]

No valitettavasti se lasten teko lykkääntyy väkisin sinne kolmenkympin kieppeille. Olen nyt 22, elän avoliitossa. Lasten tekeminen nyt ei tule kuuloonkaan. Toivon pääseväni syksyn yhteishaussa opiskelemaan. Opiskeluaikana en halua lapsia koska olen nuori ja menohalut edelleen kovat, en halua olla kokematta opiskelijaelämää lasten takia. Valmistuessani olisin 26, jonka jälkeen haluan luoda uraa ja elää hetken ihan vain itselleni ja parisuhteelleni. Eli kyllä se lasten tekeminen lykkääntyy väkisin sinne kolmekymppiseksi.

[/quote]

Juuri näin. 22-24 -vuotiaana koin että vastuullisin ratkaisu oli odottaa, kun olimme köyhä opiskelijapariskunta. 25-26 -vuotiaana valmistuin ja koin että olisi ollut vastuutonta tehdä lapsi niin, että äitiysloma tulisi valmistumisen ja ensimmäisen työkokemuksen väliin. Nyt olen 27 ja ollut vuoden töissä - voisin muuten tehdä lapsen, mutta jäin juuri työttömäksi määräaikaisesta työsuhteesta. Viime vuonna ei voinut yrittää lasta, kun mieheni oli pulestaan työtön. Kunhan saan seuraavan työn pitää olla se 1-2v töissä ja hups, sitä onkin jo 30 kun esikoinen toivottavasti syntyy.

Haaveenani oli ja on 3 lasta, joista ensimmäinen alle 25 v:nä. Kaikki haaveet eivät vain toteudu.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi nyt sitten tehdä? 

Olin sinkku, lyhyitä epämääräisiä suhteita lukuunottoamatta, yli kolmikymppiseksi. Vähän vaikeaa oli tehdä lapsia siinä elämäntilanteessa. Lisäksi ei ollut mitään vauvakuumetta, joka olisi ajanut esim. harrastamaan yhdenillanjuttuja ilman ehkäisyä (en tosin harrastanut ehkäistynäkään). 

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 07:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 19:24"]

No valitettavasti se lasten teko lykkääntyy väkisin sinne kolmenkympin kieppeille. Olen nyt 22, elän avoliitossa. Lasten tekeminen nyt ei tule kuuloonkaan. Toivon pääseväni syksyn yhteishaussa opiskelemaan. Opiskeluaikana en halua lapsia koska olen nuori ja menohalut edelleen kovat, en halua olla kokematta opiskelijaelämää lasten takia. Valmistuessani olisin 26, jonka jälkeen haluan luoda uraa ja elää hetken ihan vain itselleni ja parisuhteelleni. Eli kyllä se lasten tekeminen lykkääntyy väkisin sinne kolmekymppiseksi.

[/quote]

Juuri näin. 22-24 -vuotiaana koin että vastuullisin ratkaisu oli odottaa, kun olimme köyhä opiskelijapariskunta. 25-26 -vuotiaana valmistuin ja koin että olisi ollut vastuutonta tehdä lapsi niin, että äitiysloma tulisi valmistumisen ja ensimmäisen työkokemuksen väliin. Nyt olen 27 ja ollut vuoden töissä - voisin muuten tehdä lapsen, mutta jäin juuri työttömäksi määräaikaisesta työsuhteesta. Viime vuonna ei voinut yrittää lasta, kun mieheni oli pulestaan työtön. Kunhan saan seuraavan työn pitää olla se 1-2v töissä ja hups, sitä onkin jo 30 kun esikoinen toivottavasti syntyy.

Haaveenani oli ja on 3 lasta, joista ensimmäinen alle 25 v:nä. Kaikki haaveet eivät vain toteudu.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi nyt sitten tehdä? 

[/quote]

Ja kohta huomaat pahimmassa tapauksessa ettette sitten tehneetkään yhtään lasta kun aina pitää odottaa jonkun asian takia vuosi pari.

Lapset tehty, seuraavaksi taas kerran koulunpenkille ja töihin toivon mukaan :)
Aika huonosti töitä tällä hetkellä, tällä suunnalla.

Hyvä aika oli tehdä lapset :) Ja pois en vaihda. Vaikka joku nyt tulee huutamaan, että ootappa vaan, kyllä se villitys vielä tulee ;) No sittenpähän tulee. Lapsiluku on täynnä :)

t.26v

Hyvähän se on näin jälkikäteen ajatella että olisi pitänyt tehdä ne lapset opiskellessa. Haluaisin vain nähdä sen joka tuota oikeasti menee neuvomaan sille makaronilla elävälle köyhälle opiskelijapariskunnalle, joka joutui aina tarkkaan miettimään miten selvitään tilanteessa, jossa pesukone menee rikki jne. Olen edelleen sitä mieltä, että vaikka vauvakuume oli valtava tuolloin, olin naimisissa ja tilanteeemme oli sinänsä vakaa emmekä käyneet baareissa vaan olimme kotona ja lapsi olisi ollut tervetullut ja vaikka nyt sanakin esikoiseni 30-vuotiaana, tein oikean ratkaisun.

Musta on aina yhtä hassua kun käytetään tuossa yhteydessä termiä "lykätä". En varmasti olisi lykännyt jos elämäntilanne olisi ollut sopiva - eli sopiva kumppani olemassa. Lapsen hankkimista yksin en rohjennut alkaa harkitsemaan ennen kuin sitten kolmekymppisenä, juurikin siksi ettei aika loppuisi kesken. Maallinen mammona tai muut mukavuudet ei siinä vaakakupissa painaneet. 

Mutta eikö juuri vähän aikaa sitten tullut uusi tutkimustulos jonka mukaan hedelmällisyys ei heikkenekään ollenkaan niin nopeasti kuin on luultu? No, itse ainakin tulin yli 30-vuotiaana kahdesti raskaaksi tokasta yrityskierrosta.