"Älkää lykätkö lastentekoa kolmikymppiseksi"

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 20:20"]

Pakko kompata tuota yhtä ylempänä, olen samaa mieltä, naiset voisivat olla valmiita saamaan lapsia aiemmin, mutta usein pariudutaan samanikäisen kanssa, ja valitettavasti, todella monet miehet eivät ole valmiita perheisiin alle 30 veenä, ei tarkoita, että olisivat vastuuttomia, rokkareita tms, vaan ura, tekeminen, yms ovat vaan heille tärkeitä asioita, eivät he ehdi vakiintua lapsimielessä, vaikka muuten ovat voineet olla suhteessa jo 16v...

Joten, jos ei syyllistettäisi aina vaan naisia, niin voisihan joku taho alkaa toimia sinne nuorten miesten suuntaan kannustavasti??

[/quote]

Se on aivan totta varmasti, että osa naisista ei sen vuoksi tule äideiksi nuorina, koska suurin osa miehistä ole vielä valmiita isiksi nuorina.

Se, miksi miehet kypsyvät ajatukseen perheestä myöhemmin kuin naiset, johtuu aivan puhtaasti biologiasta. Miehet vain kehittyvät ja kypsyvät sekä fyysisesti että henkisesti myöhemmin kuin naiset, ei sille voi mitään. Se on biologiaa, jolle emme voi mitään. Tämä ero on näkyvissä jo lapsesta alkaen, esimerkiksi tytöillä alkaa murrosikä aikaisemmin kuin pojilla.

Tuskin tuota nuorten miesten asennetta millään kannustamalla muutetaan, kun eivät ole nuorina kypsiä vanhemmiksi niin silloin eivät ole.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 08:56"]

Se, että alle 30-vuotias lykkää lasten hankintaa parisuhdeongelmien, työttömyyden tai opiskelun takia ei tarkoita, että hän havahtuisi vasta 40-vuotiaana hankkimaan lapsia. Katsos kahdenkympin ja neljänkympin väliinkin mahtuu aika monta vuotta.

Kaikki ei ole mustavalkoista. On muitakin vaihtoehtoja kuin nyt tai ei koskaan.

Suomessa muuten määrällisesti eniten lapsia synnyttävät 30-34-vuotiaat, eli kyllä sitä kolmekymppinenkin pystyy lisääntymään, vaikka muuta väitettäisiin.

[/quote]

Kuka on sanonut ettei ole muita vaihtoehtoja?

Koko otsikko on musta harhaanjohtava. Voisi edes sanoa "Älkää lykätkö lasten hankkimista kolmevitosiksi". Itse tapasin nykyisin mieheni jo noin 21-vuotiaana, josta asti vakavasti seurusteltiin. Mutta silti minulle hyvä aika hankkia lapsia oli kolmekymppisenä. Mulle ainakin oli tosi tärkeää saada opiskella, viettää vapaa-aikaa ja hankkia monenlaisia kokemuksia nuoruudessa. Kun sain esikoisen olin valmistunut ja mulla oli jo toinen vakituinen työpaikka, mies oli ollut jo pidempäänkin työelämässä. Ei kaikilla tarvi olla näin mutta meille se sopi. Itse ainakin silloin kun tapasin mieheni ja lasteni isän olin vielä sitä mieltä, etten todennäköisesti hankikaan lapsia koskaan. En ole elänyt elämääni etsien iselleni miestä ja lapsilleni isää vaikka sekin on tapahtunut ja toki hyvä niin mutta tämä ei ole ollut mikään lapsuuden- ja nuoruuden haaveeni.

Ennen 35 ikävuotta ehdin siis ihan hyvällä ikäerolla hankkia kaksi lasta (raskauduin kummallakin kerralla tosi nopeasti) ja se riittää mulle hyvin. Jollekin hyvä ikä voi tulla vasta 35 vuoden jälkeenkin.

Muutenkin puhutaan niin paljon siitä, että nykyään näin ja ennen toisin. Omalla kohdallani ollaan kuitenkin jo ainakin kolmas sukupolvi tietyssä linjassa kun lapset hankitaan vasta 30 vuotiaana (kaksi kappaletta) vaikkei näillä kahdella aiemmalla sukupolvella ole edes paljon koulutusta, mikä olisi lasten hankintaa hidastanut. Ihan hyvin tämä systeemi on toiminut siis myös jo sukupolvia taaksepäin ja muistelisin, että Länsi-Suomessa naiset ovat keskimääräisesti saaneet lapsia iäkkäämpinä kuin Itä-Suomessa johtuen erilaisista perhe- ja maatalousrakenteista.

Jollekin varmasti 20 on hyvä ikä hankkia lapsia mutta moni on yksinkertaisesti nykyään silloin vielä liian paljon nuoruuden imussa eikä elämäntapaan välttämättä lapset sovi. Vaikka toki lastenkin kanssa voi elää monin tavoin ja jotkut ovat hyvin kypsiä vanhempia jo tuossa vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:23"]

Ihan hyvinkin on monet opiskelijaperheet pärjänneet lasten kanssa, tukia maksetaan kyllä ja jos on yhtään rahankäyttö hallinnassa ja vauvan ja lastenvaatteet ostaa kirpparilta, ei rahaa pala niin älyttömästi kun jos vertaa siihen että kaikki pitäisi olla merkkiä ja uutta. Ei pieni lapsi sitä rahaa tarvitse, isompana sitten ja silloin on jo toivonmukaan työmarkkinoilla (jonne btw ei niin helposti kokoaikaista paikkaa saa jos on lapsentekoiässä ja lapseton, ennen oli toisin).

koulu myös joustaa työelämää paremmin hoitoasioiden yms. suhteen. Jos ei koe olevansa valmis saamaan lapsia niin silloin parempi odottaa sinne kolmenkymmenen toiselle puolelle, muttei opiskelut, eikä työttömyyskään lastentekoa estä, koska kyllä yhteiskunta onneksi tukee kun haluaa että ihmiset tekisivät lapsia

[/quote]

Eli sinä oletat, että kaikki haluavat ihan hirveästi lapsia.

Ihan oikeassa elämässä kaikki naiset eivät ole koko ajan vauvakuumeessa ja lykkää lapsentekoa opiskelujen takia. Ainakin oman kokemuksen mukaan, suurin osa ei nyt vain halunnut vauvoja nuorena tai mietti, haluaako ollenkaan. Nyt kun on onneksi vapaus valita, kun on ehkäisy ja naisen ei enää tarvitse olla synnytyskone, vaan hänen elämänsä on arvokasta ilman lapsien pukertamista maailmaan.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 16:22"]

Tuskin tuota nuorten miesten asennetta millään kannustamalla muutetaan, kun eivät ole nuorina kypsiä vanhemmiksi niin silloin eivät ole.

[/quote]

Miksi naisia sitten yritetään painostaa hankkimaan lapsia nuorempana? Useimmat naiset eivät halua hankkia lapsia nuorena, joten miksi heidät pitäisi siihen pakottaa? Eivät naiset ole yhtään sen kypsempiä kuin miehetkään.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:23"]

Ihan hyvinkin on monet opiskelijaperheet pärjänneet lasten kanssa, tukia maksetaan kyllä ja jos on yhtään rahankäyttö hallinnassa ja vauvan ja lastenvaatteet ostaa kirpparilta, ei rahaa pala niin älyttömästi kun jos vertaa siihen että kaikki pitäisi olla merkkiä ja uutta. Ei pieni lapsi sitä rahaa tarvitse, isompana sitten ja silloin on jo toivonmukaan työmarkkinoilla (jonne btw ei niin helposti kokoaikaista paikkaa saa jos on lapsentekoiässä ja lapseton, ennen oli toisin).

[/quote]

En tiedä, minkä ikäinen olet,  ja mihin viittaat tuolla heitolla "ennen vanhaan". Itse olen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, akateeminen, ja voin sanoa,  että yksikään opiskeluaikana lapsen saaneista naispuolisista ystävistäni ei ole koskaan päässyt kunnolla kiinni työelämään. Ihan kylmä fakta nimittäin on, että jos työnantaja voi valita 23-24 -vuotiaan vastavalmistuneen oletetun sinkkunaisen, jolla on jo vähän ehkä työkokemusta ja 27-28 -vuotiaan pikkulapsen äidin välillä, jonka työkokemus on vähäistä lastenhoidon takia, työnantaja valitsee sen 23-24 -vuotiaan lapsettoman. Ja kun sitä ensimmäistä kunnon työpaikkaa ei saa, ei saa sitten toista tai kolmattakaan. Kolmivitosena ollaan tilanteessa, jossa opiskeluaikana lapsen tai lapset tehneellä on takana on ehkä muutama hassu pätkätyö, kotihoito- ja työttömyyskausia, yhteensä ehkä sellainen 2-3 vuoden työhistoria. Kolmikymppisenä lapset saaneilla työkokemusta on äitiyslomista, vanhempainvapaista ja hoitovapaista huolimatta helposti jo kolminkertainen määrä. Erot palkoissa  ja etuuksissa ovat myös tämän mukaiset.

Alakohtaisia eroja toki varmaan on. Mutta olen muista elämänvallinnoista kuin äitiydestä johtuvista syistä joutunut huomaamaan, kuinka paljon se, että juuri iässä 25-28 on jossain muualla kuin aloittamassa sitä "uraa" Suomessa vaikuttaa myöhempään työllistymiseen. Siksi en suosittelisi kellekkään ainakaan akateemisia opintoja suorittaneelle - suoraan ammattiin valmistuneillahan voi olla tuossa vaiheessa tosiaan jo useampi vuosi työkokemusta - , sukupuolesta riippumatta, yhtään mitään muuta kuin työnsaantiin ja -tekoon keskittymistä tuona ajanjaksona. Uudet opiskelut ja urakin on helpompi aloittaa kolmenkympin jälkeen kunnon työhistorian pohjalta. 

Itse olen sairaanhoitaja ja meillä todella monet saivat lapsia opiskeluaikana. 40 hengen luokasta noin 8 sai lapsen, suurin osa viimeisenä vuonna. Harjoittelupaikoissa ja työpaikoissa ratkaisua kiiteltiin ja otettiin tuore äiti heti ilolla vastaan. Naisvaltaisella alalla on omat hyvät puolensa :) äitiyslomaltakin pääsee koska vain takaisin töihin. Olen Lastenklinikalla töissä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 18:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:23"]

Ihan hyvinkin on monet opiskelijaperheet pärjänneet lasten kanssa, tukia maksetaan kyllä ja jos on yhtään rahankäyttö hallinnassa ja vauvan ja lastenvaatteet ostaa kirpparilta, ei rahaa pala niin älyttömästi kun jos vertaa siihen että kaikki pitäisi olla merkkiä ja uutta. Ei pieni lapsi sitä rahaa tarvitse, isompana sitten ja silloin on jo toivonmukaan työmarkkinoilla (jonne btw ei niin helposti kokoaikaista paikkaa saa jos on lapsentekoiässä ja lapseton, ennen oli toisin).

[/quote]

En tiedä, minkä ikäinen olet,  ja mihin viittaat tuolla heitolla "ennen vanhaan". Itse olen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, akateeminen, ja voin sanoa,  että yksikään opiskeluaikana lapsen saaneista naispuolisista ystävistäni ei ole koskaan päässyt kunnolla kiinni työelämään. Ihan kylmä fakta nimittäin on, että jos työnantaja voi valita 23-24 -vuotiaan vastavalmistuneen oletetun sinkkunaisen, jolla on jo vähän ehkä työkokemusta ja 27-28 -vuotiaan pikkulapsen äidin välillä, jonka työkokemus on vähäistä lastenhoidon takia, työnantaja valitsee sen 23-24 -vuotiaan lapsettoman. Ja kun sitä ensimmäistä kunnon työpaikkaa ei saa, ei saa sitten toista tai kolmattakaan. Kolmivitosena ollaan tilanteessa, jossa opiskeluaikana lapsen tai lapset tehneellä on takana on ehkä muutama hassu pätkätyö, kotihoito- ja työttömyyskausia, yhteensä ehkä sellainen 2-3 vuoden työhistoria. Kolmikymppisenä lapset saaneilla työkokemusta on äitiyslomista, vanhempainvapaista ja hoitovapaista huolimatta helposti jo kolminkertainen määrä. Erot palkoissa  ja etuuksissa ovat myös tämän mukaiset.

Alakohtaisia eroja toki varmaan on. Mutta olen muista elämänvallinnoista kuin äitiydestä johtuvista syistä joutunut huomaamaan, kuinka paljon se, että juuri iässä 25-28 on jossain muualla kuin aloittamassa sitä "uraa" Suomessa vaikuttaa myöhempään työllistymiseen. Siksi en suosittelisi kellekkään ainakaan akateemisia opintoja suorittaneelle - suoraan ammattiin valmistuneillahan voi olla tuossa vaiheessa tosiaan jo useampi vuosi työkokemusta - , sukupuolesta riippumatta, yhtään mitään muuta kuin työnsaantiin ja -tekoon keskittymistä tuona ajanjaksona. Uudet opiskelut ja urakin on helpompi aloittaa kolmenkympin jälkeen kunnon työhistorian pohjalta. 

[/quote]

Harvinaisen hyvin kirjoitettu. Olen tämän aikoinaan nähnyt akateemisten vanhempieni ystäväpiirissä ja takaraivossa on varmasti ollut pelko että näin ei saa käydä itselle. On jotenkin iskostunut selkärankaan, että täytyy huolehtia että pystyy myös tulevaisuudessa huolehtimaan ne lapsensa, ei miettiä vain kuinka "nyt" (silloin opiskellessa) pärjäisi kirppareilla jne. Silmiä avaava kirjoitus!

28

Kaikkihan ton tietää.

voin kuvitella kun joku setä talouselämän toimituksessa on tuon pongannut DT:sta.

Ns. uutta tietoa, hehe.

Miksei varoiteta miehiä? Harva mies alta 30-vuoden haluaa perustaa perhettä. Ja kumminkin lapselle yleensä on parempi, jos hänellä on molemmat vanhemmat. Yksinhuoltajuus, tai lapsen saaminen nuorena usein heikentevät naisten koulutusta, työn saantia ja tulevaa tulotasoa, myös eläkettä.

Joopa joo. Mulle on turha tulla jauhamaan hedelmällisyyden alenemisesta. Ikää 43 v. ja viikko sitten sain plussan raskaustestiin, eikä tosiaankaan ollut tilauksessa. Luulin olevani kohta vaihdevuosissa, koska kierto on mitä sattuu. Että se siitä.

En viitsi lukea, mutta itse tein lapset lähempänä neljääkymppiä ja se on hyvä ainakin siinä mielessä, että ovat sitten vetreitä hoitamaan minua. Jos on liian lyhyt sukupolvenväli, lapsi saattaa olla jo itse autettavassa kunnossa seitsemänkymppisenä kun itse tarvitsisin apua yhdeksänkymppisenä. Varsinkin kun tietää nykyajan elintavat.

Nykynainen ei hanki isoa perhettä, joten hän ehtii varsin hyvin ne 2 lastaan saamaan 30v täytettyään. Ei se hedelmällisyys niin rajusti laske, ettei lapsia tulisi.

Jokainen tavallaan. Minä en halunnut tehdä lasta ihan kenen sattuu kanssa. Halusin sellaisen miehen, kenen kanssa uskoisin voivani perustaa perheen, mikä kestää loppuelämän. Joten tein lapset vasta päälle 30v.

Olen sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Ei se herkkua ole noilla kavereillakaan, jotka teki lapset nuorena. Ne pari ensimäistä on yleensä eri miehelle ja ero on tullut nuorena solmitusta liitosta. Kun haluttiin vain se ihku poikakaveri ja lapset nuorena. En usko, että ne lapset niin kamalan onnellisia on näistä uusperhekuvioista.

Eli lapsia vasta sitten, kun on lapsilla sellainen isäehdokas, joka todella haluaa lapsia ja sitoutua. Ei lapsia vain siksi, että ne on tehtävä nuorena. Lapset tarvitsevat muutakin kuin nuoren äidin.

Lasten tekeminen on ok ja hyvä juttu kun baarit ei kiinnosta ja parisuhdetta on takana useampi vuosi (ja muutenkin parisuhde on kunnossa). Jos nämä kaksi asiaa (oma henkinen kypsyys ja parisuhde) eivät ole kunnossa, kannattaa suosiolla jättää lasten tekeminen sinne kolmikymppisen tienoille. 

Valitettavasti liian useinhan se menee niin että ne jotka eivät ole valmiita lasten tekoon, aloittavat sen liian aikaisin, kun taas juuri ne jotka olisivat jo parikymppisinä selvästi valmiita, jättävät lasten yrittämisen kolmenkympin kieppeille :) Eipä noissa kannata liikaa tutkimuksia tuijotella, kyllä se sopiva aika lapselle lähtee aika paljon muistakin asioista kuin hedelmällisyydestä. Mutta kyllähän tuostakin on varmasti tietysti apua sellaisille pariskunnille jotka ovat siinä tilanteessa etteivät uskalla aloittaa yrittämistä (koska ovat suht nuoria), mutta haluaisivat ja olisivat valmiitakin siihen.

No jaa, en lykännyt lasten saamista 30-vuotiaaksi vaan 35-vuotiaaksi. Ja olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni.

Koira haukkuu, karavaani kulkee - vai miten se nyt menikään? On se ihme että tuosta aiheesta jaksetaan jauhaa paskaa yhä vaan ja nimenomaan tämä kohdistetaan naisiin. Mulle ehti ainakin kertyä paskakiintiö tuollaisen kuuntelemista ihan täyteen.

Olen nyt 41v. ja seitsemännellä kuulla raskaana. Kierukan poiston jälkeen tärppäsi 1.kierrosta, joten ei se hedelmällisyys kaikilla niin paljoa laske.

Aattelin lykätä kuolemaan saakka. Mitä mieltä? Laskeeko hedelmällisyys?

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 16:23"]

No jaa, en lykännyt lasten saamista 30-vuotiaaksi vaan 35-vuotiaaksi. Ja olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni.

Koira haukkuu, karavaani kulkee - vai miten se nyt menikään? On se ihme että tuosta aiheesta jaksetaan jauhaa paskaa yhä vaan ja nimenomaan tämä kohdistetaan naisiin. Mulle ehti ainakin kertyä paskakiintiö tuollaisen kuuntelemista ihan täyteen.

[/quote]

Sama juttu.

Ja olin myös 35-vuotias, kun sain lapseni. Yksi riittää, enempää en edes halua.

Niin ja yksinhuoltajuus ei ole pilannut työuraani, kuten tuossa ylhäällä joku valisti. Hyvin menee ja palkkakin ylittää suomalaisen miehen keskiansion.