Tämä ei voi olla normaalia!

Siis, poika 2,5 v:



Syöminen ihan kauheaa yleensä. Motoriikka ei ole ihan vahvin alue, mutta osaa kyllä syödä. Ongelma on se, jos ruokaa tipahtaa vaikka ihan murunen lusikasta. SIlloin tulee stoppi. poika raivostuu ja turhautuu ihan kamalasti. Ärisee ja pyörii ja huitoo lusikalla. Tätä lähes joka kerta. Ei siis ala itkeä tms. vaan suuttuu ikäänkuin sisäänpäin ja ulospäin näkyy vain tärinä ja kiukun kihinä.



Sama juttu vaatteitten riisumisen knssa. Jos hanska ei eka yrittämällä irtoa, alkaa tukahdutettu raivokohtaus ja menee pitkä tovi ennen kuin yrittää uudelleen rauhassa. JOs ei taaskaan onnistu, juttu alkaa alusta...



Pelkää muita lapsia :( ja esim. ruoholla ei uskalla kävellä.



Jos asiat ei mene ihan mielen mukaan, " katoaa jonnekin" eikä suostu puhumaan tai vastaamaan. Monesti en saa tietää, mikä harmittaa, kun poika ei suostu yhteistyöhön suullisesti (ollessaan ärsyyntynyt) ja rauhoituttuaan menee uudestaan lukkoon, jos yritän kysellä.



Tuntuu, että puhumme " eri kieltä" . Pojan on vaikea ymmärtää kysymyksiä (tai sitten ei vain osaa vastata niihin). Kyselee kyllä itse.



On sellainen harkitsevainen tarkkailijatyyppi, joka kyllä tuttujen seurassa leikkii raisujakin leikkejä. Ongelmani on se, että onko hän vain tällainen todella hitaasti lämpiävä, pidättyväinen tyyppi vai onko joku pahemmin vialla. :(



Tuntuu, että kenelläkään ei ole samanlaista kuin meillä. Olisi niin ihanaa, että lapsi näyttäisi hyvät ja huonot tunteensa suoraan (hyvät kyllä näyttääkin!!).