Lue keskustelun säännöt.
Mieheni palvoo kuolleen vaimonsa tavaroita :(
27.11.2007 |
Tapasin mieheni pari vuotta sitten jolloin hän oli ollut jo toista vuotta leskenä. En koe varsinaisesti mustasukkaisuutta edellistä vaimoa kohtaan, vaan ymmärrän kuinka kova isku se on miehelle ollut. Pian mies rupesi puhumaan yhteenmuutosta ja mä kyselin monta kertaa että onko hän siihen valmis. Miehellä talo jonka he ovat vaimonsa kanssa rakentaneet ja kauan mietin pystynkö pitämään sitä kotinani vai " vainoaako" entisen vaimon muisto minua. Kyselin mieheltä että saanko sisutaa sitä mieleni mukaan ja tehdä oman kodin näköiseksi ennenkuin muutettiin yhteen vastaus oli tottakai.
MUTTA kun oli muutettu ja aloin laittamaan tavaroitani paikoilleen niin tulikin rajoitteita mihin kaappeihin en saa koskea ja mitä en saa siirtää. Sitten kerran vaihdoin olohuoneeseen verhot niin mies kilahti että edesmennyt vaimo on itse ommellut edelliset verhot eikä niihin olisi saanut mennä koskemaan. Myös esim. edellisen vaimon vaatteet vie yhden hyllyn vaatekomerosta ja siihen ei saa koskea. Kukkapöytää ei voi vaihtaa minun perintöpöytääni koska se on edellisen vaimon kanssa hankittu ja häntä pitää kunnioittaa.
Oon täältä joskus lukenut kuinka jotain ahdistaa asua exän kanssa samassa kodissa, mutta voitte uskoa että minua vasta ahdistaa, kun en voi olla kuin kotonani vaan varoa koko ajan loukkaamasta mieheni entistä vaimoa. En voi tehdä kotiani kodinnäköiseksi vaan tunnen olevani kuin vieras tai jotenkin " pahaa tekemässä" .
Onko tässä muuta vaihtoehtoa kuin ero? Miten saisin miehen tajuamaan että kyllä hän saa kaivata entistä vaimoaan ja säilyttää pieniä muistoja esim. laatikossa tai muualla, mutta se että tuo muistelu ja säilyttäminen rajoittaa normaalia elämää ei ole enää tervettä eikä minua kohtaan oikein?
Kommentit (74)
minä olen se pitkästi kirjoittanut. ei minun mielestäni tässä välttämättä ole kyse siitä ettei olisi valmis uuteen suhteeseen. onhan ap jo hyväksytty asumaan talossa, vaikkei kaikkeen saisikaan koskea, onhan sekin jo paljon. saa varmaankin nukkua samassa sängyssä kuin edesmennyt vaimo? tai sitten on hankittu uusi sänky, mikä sekin kuvastaa eteenpäin menoa. pitäisi nähdä ne askeleet mitä mies on jo ottanut, edistysaskeliakin on varmasti paljon?
enkä ilmaisisi sitä niin että pitää varoa toista ihmistä. vaan kunnioittaa hänen suruaan ja hellästi auttaa häntä eteenpäin.
tämä suru on vielä niin tuore, eihän vaimon kuolemasta ole montaakaan vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa äsken vähän " kimpaannuin" kun niin moni oli sitä mieltä että minua todella kohdellaan väärin. Olen koko ajan ajatellut että en halua itse niitä vaatteita ja muuta alkaa pakkaamaan, mutta välillä tuntuu että jotain on kohta tehtävä kun mies ei saa mitään tehtyä.
Kyllä mä huomaan että miestä itseäänkin ahdistaa se että hän tietää kuinka minua loukkaa se että en voi olla tasavertainen perheenjäsen omassa kodissa ja että hän ei pääse tavaroista eroon. Esim. silloin kun olin vaihtanut ne verhot ja mies suuttui siitä, hän toi seuraavana päivänä minulle kukkia, vei ravintolaan syömään ja tuli kanssani ostoksille (mistä todellakaan ei itse tykkää) mutta silti hän ei pystynyt sanallisesti myöntämään/olemaan pahoillaan siitä että suuttui niin kovasti niistä verhoista turhaan. Kun kysyin syytä hemmottelulle hän sanoi että " maailman paras vaimo ansaitsee hemmottelua" Kyllähän minä tajusin että yritti hyvittää sitä eilistä.
Välillä mulle itselleni tulee just sellainen raivo että " nyt mä pakkaan ja mulla on oikeus olla tasavertainen asukas jne." raivo siitä että mies kohtelee väärin. Kuitenkin pääasiassa se tunne on se että tämä on meidän yhteinen asia ja haluaisin tukea miestä surussa ja pääsemään elämässä eteenpäin.
Pitäis osata olla hellästi tiukkana. Normaalisti kun olen yrittänyt puhua että eikö voitaisi hävittää ja että minäkin haluaisin tuntea olevani omassa kodissa niin mies on joko puhunut surustaan ja ikävästään niin koskettavasti että olen ajatellut hetkeen että " antaa olla, kyllä minä voin tähän tyytyä" tai sitten mies on kääntänyt asian ihan muihin asioihin.
Pitäisi tosiaan ottaa kissa pöydälle, pysyä tiukkana, että asiat ei voi jatkua näin, mutta toisaalta olla ymmärtäväinen ja hellä, ei pakottaa.
Ja minä en todellakaan ole vaatimassa että kaikki pitää hävittää vaan että entisen vaimon henkilökohtaiset tavarat mitä me ei käytetä/voida käyttää, pakattaisiin laatikoihin ja säilytettäisiin aitassa ja muut tavarat sitten. Ne voisi vaihtaa paikkaa ja verhoja voisi vaihdella ja kaiken ei tarvitsisi olla samallalailla kuin ennen.
Tämä kirjoittaminenkin taitaa olla minulle jotain terapiaa.
T. Ap
tässä taas se tavaroihin kiinni jäänyt ja pitkästi kirjoittanut. kommenttina vielä 31 ja 32 numeroille että siksi niitä pitäisi jaella pois koska se auttaa miestä suruprosessissa, tuo kevyemmän mielen kun niistä pystyy luopumaan. ei kaikesta tarvitse mielestäni luopua, mutta suurimmasta osasta kyllä, siinä tahdissa kuin sen itse pystyy tekemään.
se tavaroiden ja muistojen läpikäyminen itsessään on terapiaa. se voi tietysti olla että sen lisäksi tarvitsee vielä oikeaakin terapiaa.
Vierailija:
Minä en halua asua kenenkää toisen kodissa/kenenkään toisen luona vaan ihan OMASSA kodissani. MEIDÄN KODISSA. En ole sanonut että haluan muuttaa kaikki oman mieleni mukaan, mutta se että en saa edes verhoja vaihtaa ei ole minua kohtaan reilua. Vai päättääkö sinun miehesi milloin saat teidän verhot vaihtaa?
Meidän kodissa päätetään kyllä yleensä verhot yhdessä. siis jos meille ostetaan verhot, haetaan ne yhdessä. Ei niin, että toinen vain yhtäkkiä vaihtaa ne...
Mutta ap:n tapauskessa mies ei selvästikään ole valmis vielä surutyössään. eihän kotiaan voi museoida. Ei missään nimessä.
hyvä että olet saanut sinua eteenpäin auttavia vastauksia.
toi on mun mielestäni hyvä idea toi että tavarat vaihtaa paikkaa, joko kotoa aittaan tai kotona paikasta toiseen. silleen niiden tunnelataus vähenee ja muuttuu ajan kanssa. ja esim. aitasta pahvilaatikosta on sitten joskus helpompi heittää tavaraa ihan poiskin, kuin suoraan siltä paikalta mihin edellinen vaimo sen on jättänyt. minäkin olen harrastanut tuollaista pienin askelin tapahtuvaa poisheittämistä, ensin toiseen paikkaan ja myöhemmin pois. paikanvaihto ja aika tekevät tehtävänsä, tavaroiden tunnelataukset muuttuvat ja vähenevät.
ja vielä korostan sitä minkä kirjoituksesi perusteella itsekin vaikutat hienosti ymmärtävän, että kyse ei ole henkilökohtaisesti sinua vastaan suunnatusta kampanjasta saada sinut tuntemaan itsesi ulkopuoliseksi omassa kodissasi, vaan kesken olevasta suruprosessista.
t: se tavaroihin kiinni jäänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla kovasti yksilöllistä tuo tavaroista luopuminen, esim minä en voi pitää yhtään esinettä kotonani näkyvillä edesmenneestä puolisostani, aivan liian tuskaista kun taas joillekkin tuo turvallisuuden tunteen kun mihinkään ei kosketa. T:32
Suosittelen edelleen ap:n miehelle terapiaa, ja nimenomaan siellä yksin käymistä. Uuden puolison kuullen on todella vaikea ikävöidä ja purkaa surua edesmennyttä puoliso kohtaan, aivan kuin loukkaisi tunteillaan toista.
että kaikki eivät halua heittää tavaroita pois ja kokevat ärsyttävänä jos joku ehdottaa varaston tyhjentämistä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhukaa ja kokeilkaa tosiaan että mikä toimii parhaiten, hän yksin, sinä yksin (hänen luvallaan) vai molemmat yhdessä käytte tavaroita läpi. voi myös olla että eri tavaroissa toimii eri systeemit, kokeilkaa ja puhukaa!
sain näköjään kommentteja taas tossa välissä. anteeksi että aloin hallitsemaan koko ketjua, poistun nyt ainakin hetkeksi taka-alalle!
ihan totta mitä sanotte, en voi tietää mikä on ap:n miehelle oikea tapa työstää surua ja mitä hänen pitäisi tavaroille tehdä. puhun vain omasta ja läheisteni kokemuksesta, mikä meillä on auttanut. ihmisiä on tietysti erilaisia, ja suruprosesseja myös. sen takia pitääkin kuunnella ap:n miestä eikä pakottaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet tavallaan kyllä tunkeilija miehen ja tämän edesmenneen puolison kodissa. Kohtalo järjesti kestämättömän tilanteen. Mies otti hädissään uuden puolison, vaikka ei ollut siihen valmis millään tavalla. Hän vain tarvitsi naisen. Yhtä hyvin olisi voinut palkata jonkun seuralaisen vaan. Hän on vielä naimisissa sen edellisen kanssa ja sitä ei pysty rikkomaan kukaan.
Eli menit liian aikaisin sinne asumaan. Enää sille ei voi mitään. Kyllä sun nyt on pakko vaan ne verhot sietää. Miksi ihmeessä sinulla on niin valtava tarve muuttaa kaikki asiat, joita miehesi rakastaa, kun hän rakastaa entistä vaimoansa. Olet siis täysi tunkeilija ja pilaat vanhan vaimon arvon. Tämä siis vanhan vaimon kannalta. Sinun kannaltasi taas tilanne on ihan kohtuuton. Sinä olisit kyllä tarvinnut ihan ensikertalaisen miehen, joka ei ole sidottu entiseen vaimoonsa. Kaksi leskeä avioitukoon keskenään. He ymmärtävät toisiaan paremmin.
Katri-Helenalla oli rankkaa, kun miehensä Panu teki entistä vaimoa ylistävän kirjan. Siitä tuli elokuvaki telkkarissa. Eli:lesken kanssa avioituva joutuu sietämään sen, että on mahdollisesti kakkonen miehen elämässä koko avioliiton ajan.
Voisitteko laajentaa siten taloanne, että koko huone olisi entisen muistohuone ja muu talo sitten teidän kotinne. Se laajennusosa siis lähinnä teidän kotinne.
43:
Voisitteko laajentaa siten taloanne, että koko huone olisi entisen muistohuone ja muu talo sitten teidän kotinne. Se laajennusosa siis lähinnä teidän kotinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumme mieheni lapsuudenkodissa ja meiltä löytyy mieheni äitivainaan hiusharjoja, ihorasvoja,.... tavaraa loputtomiin.
Kuoli 16 vuotta sitten.
eli ei liene kovinkaan epätavallista, että tavaroihin liittyy muistoja, ja siksi niitä ei haluta heittää pois. meillä tavarasta päästään pikkuhiljaa eroon. minä olen heittänyt tavaraa pois pikkuhiljaa, ja uskoakseni kukaan ei ole loukkaantunut (mieheni, veljensä tai isänsä, joista viime mainitut eivät enää edes asu tässä talossa). olen joskus lukenut, että joltakulta kun kuoli lapsi tapaturmaisesti, niin oli vaikeaa heittää pois hänen kakkavaippaansa vessan roskiksesta.
ap:n tapaus eri, mutta toivottavasti hänellekin löytyy ratkaisu ainakin ajan kanssa!
niitä miehiä, jotka olisivat olleet onnellisempia leskenä. Ilmeisesti tarvitsi vaimon saadakseen jälkikasvua tai tilan töitä tekemään. Osasi on raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteen lesken kanssa, jos on itse ei-leski. Ei saa miestä kokonaan itselle koskaan. Jopa hautapaikkakin on varmaan yksin. Mies haudataan sen ensimmäisen ja ainoan oikean naisen viereen.
Olen säästänyt kaiken talossamme, joka on isovanhempieni. Kaikki mahdollinen on alkuperäistä. Miehelleni tämä asia on ikävä. Säästän ukin ruostuneita työkalujakin ja kaikkea mahdollista, mitä täältä löydän. Olen seko myös.
Alkoi kaikki tuntua niin ylivoimaiselta ja ylitsepääsemättömältä.
Ehkä minä sitten olen se tunkeilija :( Ehkä on parempi heittää meidän kaunis rakkaus pois.. eihän kukaan voi korvata ainoaa oikeaa vaimoa :(
T. Ap
Menköön tämä nykyinen teidän lapsillenne aikanaan.
rakensi omilla rahoillaan itselleen ja Panulle kodin viereiselle tontille, missä oli se Panun ainoan oikean perheen koti.
Siis ei Katrikaan muuttanut Panun kuolleen vaimon sisustamaan kotiin, vaan se jätettiin koskemattomaksi ja uusi talo viereen vaan.
Erosivat ja Katrilla oli vaikeuksia myydä uusi talo.
Velkaa, jota muuten minäkin maksan, vaikka tunnenkin olevani täällä kuin koira toisten nurkissa.
T. Ap
Miehesi on tottakai surullinen ja selvästikin hän ei ole suruaan työstänyt tai osannut sitä tehdä. Suurin virhe mitä teet, on itsekkyys. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja pitää puhua, taas puhua ja puhua.