Mieheni palvoo kuolleen vaimonsa tavaroita :(

tehtäisiin mahdolliseksi se, että ihminen ei kykene sukupuolisuhteeseen kuin yhden tietyn ihmisen kanssa elämänsä aikana, niin tämä mullistaisi kaiken ja parempaan suuntaan. Siis toisensa valinneet ihmiset käsiteltäisiin yhteensopivaksi ja tätä ei voisi purkaa.



Tämmöisetkin leskiongelmat väistyisivät. Kaikilla olisi vain yksi selkeä kumppani. Myös pettämiset loppuisivat.

aiheuttaa harmia. Siis olet tavallaan miehesi entisen vaimon ja miehesi kannalta tunkeilija. Itse olet tietenkin vilpitön ja rakastat. Antaahan Raamattukin leskelle täyden vapauden mennä uudelleen naimisiin. Raamattuhan juuri on kuuluisa hyvistä arvoistaan. Ja taivaasssahan ei Raamatun mukaan ole miehiä ja vaimoja. Jokuhan sitä kysyi siellä raamatussa, että kenen puoliso taivaassa on uudelleen avioitunut leski.



Halusin vaan herättää sinussa ajatuksia, että miten osa miehestäsi ajattelee kuitenkin. Erittäin raadollisesti ajateltuna: jos miehesi saisi valita, niin valitsisi sen entisen vaimonsa varmaankin. Toisaalta voi ajatella, että eihän monikaan meistä saa ylipäätään ollenkaan sitä eniten himoamaansa puolisokseen, vaan monien on tyytyminen vähempään. Voisitko ajatella tältä kannalta myös.



Varmaankin miehesi rakastaa myös sinua. Ehkä se rakkaus ajan mittaan kasvaa. Ehditte olemaan yhdessä vielä todella kauan, jos teillä elonpäiviä riittää.



Olen jostain lukenut, että kuolleen puolison kanssa on mahdottoman vaikea kilpailla. Nostetaan jalustalle, kun ei enää elä. Paljon helpompi kilpailla ex-puolison kanssa, josta on erottu.



Olet aloittanut erittäin haasteellisen parisuhteen. Ehkä yhteiset lapset yhdistävät teitä.

jonnekin sururyhmään tai vaikka psykoterapiaan, jotta pääsisi tuosta irti. HÄn varmaan kokee syyllisyyttä siitä, että aloitti noin pian kuoleman jälkeen uuden suhteen. Eli oikeasti ei ollut valmis vielä suhteeseen, vaikka mahdollisesti luuli olevansa ja lisäksi tarvitsi puolisoa velkojen maksuun, tilan hoitoon jne.

surunsa kaikkoaa ottamalla uusi puoliso. Näin ei sitten hänen yllätyksekseen käynytkään. Ei ehkä ole ollenkaan käynyt surua vielä läpi.

täällä taas se tavaroihin kiinni jäänyt. mielestäni keskustelu on siirtynyt nyt liikaa kyseenalaistamaan ap:n ja miehensä suhdetta, pitäisikö heidän ollenkaan olla yhdessä. minun näkemykseni mukaan kyse on konkreettisesti tavaroista ja miten niistä päästään eroon. muutenhan suhde kuulostaa hyvältä ja toimivalta. mieskin oli ollut seuraavana päivänä hyvittelevä kun oli niistä verhoista suuttunut. ties vaikka olisi ollut syvällä mielessään jopa kiitollinen.



minusta kyse on normaalista suruprosessista eikä tästä voi minun mielestäni vetää mitään johtopäätöksiä etteikö ap:n ja miehensä pitäisi olla yhdessä.

mielessäni kummittelee edelleenkin se, että voisiko olla, että mies hyvitteli yms vain sen vuoksi, että tarvitsee puolisoa juuri töihin yms.



Olen kai sitten väärässä. Emmehän me tiedä suhteestsa kaikkea. Kaipa ap tietää, miten paljon mies häntä rakastaa. Kyllähän sen jo silmistä näkee, onko toinen rakastunut vai ei.

ja voisivat yhdessä muistaa. Minusta ei ole hyvä idea että hän sinulle sitten purkaa miten onnellinen oli eksän kanssa. Jos vaikka eksän sisar tai äiti tulisi auttamaan miestä ja voisi vaikka ottaa jotain muistotavaraa.



Miehen pitäisi nyt pystyä luopumaan joko entisestä tai sinusta. Mutta älä heittele tavaroita laatikoihin ja heitä piha-aittaan, se on kamala loukkaus.

kumppanin hautaamisesta? Puhutaan asiasta jossa av-palstan kyökkipsyka-osaston tulisi osata vaieta tai edes valita hienotunteiset sanat. Mut ei. " Mies ei ole ihan tasapainoinen" jne...

Ostakaa iso säilytysarkku (huh mikä sana) rottinkinen tai puinen johon kasaatte vaimovainajan tavarat mitkä mies haluaa säilyttää. Muistoesineillä oma paikka joka on yhteisesti sovittu nyt kun asunto on muuttunut teidän elävien yhteiseksi kodiksi.



Miehellä on oikeus muistoihinsa ja sinä kertomasi perusteella annat sille tilaa mutta et nykyisessä muodossa joka on ymmärrettävää.



Rakkaan puolison menettäminen on ollut kova isku ja siitä toipuminen vie aikaa, jotenkin tuntuu että mies on siirtynyt liian nopeasti uuteen suhteeseen johon hän ei ole ollut henkisesti vielä valmis.



Ota asia keskusteluun silloin kun mikään tilanne ei ole päällä liittyen vaimovainajaan.



Aika tekee tehtävänsä ja elämässä pitää mennä eteenpäin, tässä hetkessä sinun kunnioittamisesi ja tunteiden huomioiminen pitää olla ykköstilalla miehesi elämässä.



Toivottavasti saatte tilanteen järjestykseen niin että suhteenne pystyy kehittymään parempaan suuntaan.

peilaan tätä äitiini joka jäi leskeksi 2,5 vuotta sitten. Ensimmäinen vuosi meni ihan sumussa, vasta 2 vuoden jälkeen voi kuvitella että esim. myisi yhdessä rakennetun talon.



Vaatteet kyllä laittoi kaikki pois ensimmäisen vuoden aikana, mutta ketään ei olisi kyllä voinut ottaa asumaan yhteiseen asuntoon. Aloitti suhteen n. vuoden päästä, ja hyvä niin ettei ole niin yksin, mutta mielestäni ei ole oikein hyvin valittu mies. Ehkä hän on itsekin samaa mieltä kun ei ota asumaan, eikä esittele suvulle.



Olkoonkin mies vähän renttu, mutta jos hän saa äidin päivät (ja yöt) kulumaan muuten kuin isän muistelussa niin hyvä minun puolestani.



Yritän siis sanoa että kovin äkkiä on alkanut uusi suhde, ja sen vuoksi varmaan on vähän asiat sekaisin ja selvittämättä.

Kiva sitten olla mies naimisissa naisen kanssa, joka elää omissa salaisissa nuoruusmuitoissaan.

Luulen, että yhteiset lapset helpottaisivat todella paljon teidän elämää. Onko miehellä lapsia entisen vaimonsa kanssa?



Meidän ystävillä kuoli lapsi 3 -vuotiaana vuonna 2004. Huoneessa ei ole vieläkään koskettu yhteenkään leluun tai vaatteeseen. Myös valmiiksi ostetut joululahjat ovat avaamatta pojan huoneessa. Omasta rakkaasta luopuminen kuoleman kautta on todella pitkä prosessi.



Mutta silti se ei tarkoita sitä, ettetkö voisi olla yhtä rakas ja tärkeä miehellesi. Jokaista voi rakastaa yhtä paljon, mutta vähän eri tavalla.

Tämä asia on nyt sitten pyörinyt mielessäni koko päivän, välillä on raivostuttanut, välillä olen ollut surullinen. Olen lukenut moneen kertaan tämän ketjun, yrittänyt ajatella muitakin asioita, mutta aina vaan nämä jutut on pyörinyt mielessä.



Mies tuli kuudelta töistä, syötiin ruoka ja sitten rupesin puhumaan että mä nyt oon tänään ajatellut näitä asioita ja että nyt on sinunkin todella aika mennä eteenpäin ja että eikö voitaisi laittaa entisen vaimon tavarat laatikoihin ja aittaan jne.. selostin pitkät pätkät mitä täällä tänään puhuttiin, yritin puhua rauhallisesti, mutta kai mulla oli silti aika tiukka sävy, kun olin niin monta tuntia valmistautunut.



No mies siihen sitten että " älä nyt taas aloita, mä en jaksa nyt töiden jälkeen taas jauhaa näistä"



" minä yritin taas rauhallisesti, että joskus näistä on puhuttava ja että minä en jaksa enää olla kuin koira omassa kodissa ilman että mihinkään saa koskea, tämä on meidän koti ja minullakin on oikeus elää ja sisustaa täällä ja että kyllä sinä voit ja saat ikävöidä " tuulaa" mutta tämä ei ole mua kohtaan oikeen ja plaa plaa plaa"



No mies sitten vähän hermostui ja sanoi että " tuulan tavaroihin ei kosketa ja piste!"



Silloin meikäläisen päässä pimahti ja sanoin että " munhan ei tarvi omassa talossani entisen akan tavaroita katsella, nyt lähtee joka vitun renttu täältä" Otin jätesäkin ja menin vaatekomeroon ja rupesin pakkaamaan vaatteita. Mies tuli huutamaan että " mitä vittua luulet tekeväs" Minä siihen aivan silmittömän raivon vallassa että " hävitän vittu kaikki mitä löytyy" kuin todistaakseni hävittämisen otin yhden vaatteista, taisi olla yöpaita ja kävin heittämässä sen saunanpesään jossa oli tuli.



Jatkoin tavaran pakkaamista ja siirryin laatikolle missä on " tuulan" virkkaamia liinoja. Heitin nekin jätesäkkiin.. Tässä välissä kävin myös repimässä kuvan " tuulasta" joka on ollut yhdessä laatikossa.



Mies tietysti raivoissaan huusi että " nyt saat sitten lähteä, pakkaa kamas ja häivy" Mies kyllä itkikin jo tässä vaiheessa.



Minä huusin takaisin että " mun ei tarvi omasta talostani lähteä mihinkään, suksi sinä saatanan mielenterveysongelmainen menneisyyteentakertuja vittuun täältä.. saatana kun ei hyvällä uskota niin sitten pahalla" " mua ei vittu pidetä minään kynnysmattona, mä oon kattellu tätä jo aivan liian kauan"



Tässä vaiheessa mies lähti itkien ovesta pihalle ja minä huusin perään niin että hän vielä kuuli että " mene sinä reppana vaan sen vitun " tuulas" luo" Sitten purskahdin itkuun itsekin ja lysähdin lattialle.



Mitä voin enää tehdä? Onko ainoa keinoa pakata tavarat ja häipyä? En mä voi tajuta miten mä noin totaalisesti raivostuin, en mä oo koskaan ollut tuollainen. Voi kun nuo sanat ja teot saisi peruttua :( Onneksi en ehtinyt tuhota muutakuin sen yhden vaatteen ja kuvan, kaikki muu on edelleen tuolla olohuoneessa. Mihin se mieskään lähti.. pitäiskö mun soittaa perään?



T. Ap

Ehkä on parasta että lähdet vähäksi aikaa.

Mies voi sillä aikaa miettiä suhdettaan tähän edesmenneeseen puolisoon.



Minä en halua, että minusta jäisi taakkaa miehelleni, mutta uskon, että hän olisi aika tavoin samanlainen kun tämä mies.



Ei ole helppoa ei. Hae sinäkin apua itsellesi.

Voimia!

Mitä jos vaan yrittäisin pyytää anteeksi? Ja selittäisin että olen liian kauan pyöritellyt tätä asiaa mielessäni, siksi suutuin niin kovasti.



T. Ap

Kun äitini kuoli , halusin säilyttää hänen vaatteensa. Äitini kuoli 1990 ja vasta 2005 heitin loput menemään. Ei se ole niin helppoa , kun niissä vaatteissa on oman läheisen tuoksu. Vaatteet ovat muutenkin hyvin konkreeettinen muisto.

Jos mies haluaa säilyttää entisen vaimonsa tekemät verhot ja kukkapöydän sekä vaatteita , niin minusta se kuulostaa ihan oklta.

Oletko ajatellut , että mies osaa kunnioittaa ja rakastaa sinuakin , koska kunnioittaa vieläkin entisen vaimonsa muistoa.

Vaikea on näitä asioita ymmärtää , jos ei ole menettänyt läheistä ihmistä.

aika tekee tehtävänsä tuossa asiassa.

Miehesi on aika tuore leski. Ehkä kiirehditte.

Toki minäkin pyytäisin anteeksi, mutta lähtisin silti ja toivoisin, että mies halauisi takaisin.

Mutta ymmärtäisin jos ei haluisi.

Ettekö te muut sano kauheita kun suututte kunnolla? Eihän noista mun sanoista/teoista mikään aivan anteeksiantamaton ole?



T. Ap

Etkö itse pidä riehumistasi ja sanomisiasi pahana?

Ei, kaikilla ei ole tapana edes vihastuneena sanoa tuollaisia..

että nyt ette asu miehesi ja sinun kodissa, vaan miehesi ja hänen edesmenneen vaimonsa kodissa.



Edesmenneen vaimon on " muutettava" pois ja sinun muutettava tilalle, tai sitten teidän on muutettava muualle ja perustettava sinun ja miehesi koti.