Olen läski...:( inhoan itseäni...söin tänään taas 2kpl konvehtirasioita, yht noin 700g suklaata.

Vierailija:

..Monesti toivon, että sokerinisteille olisi oma klinikkansa, jonne voisin kirjautua sisään. Olisin niin valmis siihen, että minut pidettäisiin väkisin ympäristössä, jossa minulla ei yksinkertaisesti olisi pääsyä makean kimppuun.

On ammatiltaan personal trainer, mutta enpä taida kehdata kysyä.

Myös minä olen ollut/olen ajoittain edelleen tuossa tilanteessa. Karkkia uppoaisi vaikka miten paljon! Itse päätin vuoden alussa että 1,5v päästä minusta voi ottaa kuvia kun tulee pyöreitä vuosia täyteen. Sain laihdutettua n. 25kg mutta nyt tämä syksy on ollut niin vaikea! Välillä tulee viikonkin mittaisia jaksoja että mätän aamusta iltaan makeaa :(



Minulla tärkeintä on se että heti aamusta päätän että tänään ei mitään herkkuja. Minä siis olen liki totaalikieltäytyjä makean suhteen, koska en osaa olla syömättä jos makeaa on tarjolla. Ainoan poikkeuksen tekee täytelakut (sukulaku, minttu ja bisbis) joita ostan kaupassa käydessä mutta vain yhden jokaista. painonvartijoissa noista menee yhteensä 1,5pistettä joten sen verran mielestäni voi makeaa syödä per päivä ja niitäkään en siis päivittäin syö. Olen ollut pv vuosia sitten mutta nyt en pisteitä enää ole laskenut. Positiivista on että paino ei ole kuitenkaan lähtenyt nousuun joten tästä on hyvä jatkaa painonpudotusta, varmaan ensi vuoden puolella kun menee tämä pahin kaamosaika ohi. Olen alkanut harrastamaan kuntosalilla käyntiä ja syön tonalinia. Ja vaikka paino ei olekaan enää pudonnut niin rasva% on pienentynyt. Vuoden alussa vaaka näytti siltä osin erroria mutta nyt olen päässyt jo 32,5% lukemaan :)



Syöminen ja niiden kontrolloiminen on oikeasti vain ja ainoastaan omien korvien välissä. Sinne pitää saada se tieto että nyt ei syödä enää mitään ylimääräistä. Itsellä parhaimpina motivoijina on ollut uudet PIENEMMÄT vaatteet sekä muiden ihmisten kehut! Ja nytkin kun olen välillä repsahdellut niin otan aina jonkun kiintopisteen mitä varten pitää tsempata. Nytkin meillä on ensi viikolla pikkujoulut, jossa tapaan ihmisiä, jotka ovat nähneet minut vuosi sitten, kun olin juuri synnyttänyt kuopukseni, joten eroa varmasti on ;)



Luultavasti koko elämäni on tätä taistelua herkkuja vastaan. En tiedä miten tässä käy mutta toivottavasti minä kuitenkin selviän lopulta voittajana! Voimia kaikille!!

että nykyään olen 163/67 että ei ihan vielä normaalipainoinen mutta kilon päästä kuitenkin ;)

Minä painan melkein 100 kg enkä edes vuodessa syö noin paljon suklaata kuin sinä kerralla. Leipää kylläkin liikaa, 6-8 palaa päivässä... Oksentaisin, jos joutuisin jotain 100 g:kin suklaata vetämään päivässä, yöks.



Nyt ota itseäsi niskasta kiinni, jos psyykkinen vointi tuntuu mahdottomalta, niin koeta saada itsellesi aika niin psykologille kuin ravintoterapeutillekin. Siitä se lähtee, toivottavasti.

120-yli 200kg. T. Se toinen sairaalloisesti ylipainoinen tästä ketjusta, jonka paino " onneksi" on lähempänä tuota 120kg kuin 200kg, vaan eipä löydy mitään hyvää tästäkään painosta

Mä rakastan itseäni niin häpeilemättömän paljon etten tahdo kiduttaa itseäni tuhoamalla kroppaani.



Minäkin rakastan ruokaa ja karkkia, mutta kun huomaan, että painoa alkaa kertymään (eli housut kiristää, en vahdi vaakaa) niin rajoitan niitä herkkuja ja syön suuria määriä salaattiruokia ym terveellisempää.



Te lihavat taidatte kaikki olla sellaisia, jotka asetatte aina jonkun toisen hyvinvoinnin edelle, miellytätte muita ja alennatte itseänne. Siitä seuraa se, että kun sitä hyvää oloa itselleen edes jotenkin tarvitsee saada, niin te haette sen mättämällä ruokaa.



Minusta lähimmäisten hyvinvointi alkaa siitä että minä rakastan ensin itseäni ja mulla on hyvä olo itseni kanssa. Silloin musta on enemmän oikeaa hyötyä muillekin.



Nyt lopetatte muiden ajattelut ja keskitytte itseenne. Rypekää vaikka hetki oikein pohjalla, mutta nouskaa sitten hampaat irvessä puolustamaan itseänne. Kukaan ei teitä auta kuin te itse. Listatkaa tapoja joilla itseään voi hemmotella, jos vain yhtään on varaa, niin menkää dayspaahan, kylpylään, kampaajalle, kosmetologille, hierojalle, harrastakaa seksiä ja tuntekaa itsenne upeiksi naisiksi. Läskeistä viis! Siitä ne liukenee kun hoidatte itseänne muullakin lailla kuin syömällä. Meikkiä, lakkaa ja hajuvettä kehiin. Siitä se hyvä olo alkaa pikkuhiljaa leviämään sisuksiinnekin!

Musta tuntuu, että teidän pitäisi nyt ensiksi saada tuo makeanhimo kunnolla kuriin. Ja SE onnistuu vain totaalikieltäytymisellä! Eli pitää jättää pois KAIKKI makeat, mutta myös peruna, pasta, riisi ja leipä sekä olla myös varovainen makeiden hedelmien kanssa.



Itse en ollut paljon ylipainoinen kun olin GI-kurssilla keväällä, mutta minulla oli hillitön makeanhimo ja luulen että minulle oli tulossa jonkinsortin syömishäiriö! Johtuen ihan siitä, että olin ollut kotona useita vuosia, olin turhautunut ja masentunut enkä voinut enää harrastaa liikuntaa kuten ennen.



No kuitenkin GI-kurssilla (GI=glykeeminen indeksi, kattokaa googlesta mitä tarkoittaa tarkemmin) minulle painotettiin, että aluksi on päästävä eroon sokeririippuvuudesta. Kaikki makea ja leivät, puurot, riisi, pasta ja peruna pois. Pitää syödä vähintään 500 g kasviksia per päivä sekä 150 g proteiinia aamiaisella, lounaalla ja illallisella. Aamiaiseksi söin aluksi 3 munaa, jotain lihaa tai kalaa 150 g sekä kasviksia vaikka 100 g. Lisäksi kahvia. Lounaalla ja päivällisellä 150 g lihaa tai kalaa + kasviksia.



Välipaloina söin vain raejuustoa, luonnonjogurttia, rahkaa tms. Ei sokeria tietenkään missään!



Muutaman viikon jälkeen ei ollut edes makeanhimoa!!!! Ei tehnyt mitään makeaa mieli. Paino laski alussa 5 kiloa, sittemmin se on kevään jälkeen laskenut yhteensä 9 kiloa.



Nykyään syön myös vähän leipää, mutta vain muutaman siivun päivässä ja sekin on aina TUMMAA, KARKEAA JA HAPANTA LEIPÄÄ. Puuroihin lisään leseitä ja siemeniä. Kalaa syön paljon.



Perunoita syön vain n. desin kerrallaan.



Syön aina tietoisesti tosi paljon kasviksia ja hedelmiäkin nykyään 4-5 kpl/päivä.



Vaikeaa on välillä ollut, lähinnä minusta ympäristön painostus on kummallista (" voi, mikset ota nyt pullaa kun tarjotaan" tms.). Siis silloin alussahan en ottanut ikinä mitään pullaa edes kylässä vaikka tarjottiin koska halusin katkaista riippuvuuden HETI.



Niin, syön kyllä nyt VÄLILLÄ herkkujakin mutta tietoisesti pidän kaiken minimissä. Jos syön suklaata syön vain tummaa suklaata tai vain pari palaa. Siiderit olen jättänyt, kuin myös limut. Sipsejä syön vain muutaman kerran vuodessa. Kun haluan herkutella, syön pähkinöitä, oikeasti ovat hyviä!



t. 170/65

Kävin niissä noin 3 vuotta sitten. Ne kokoontuvat jossain nuorisotalolla (vapaa-aikatalolla). Nuhjuinen huone oli ylitäysi. Ei ollut viihtyisää, ei rahoille vastinetta.

Itse olen vain aina ollut sen tyyppinen ihminen, että ajattelen aina ensin muita. En kykene ajattelutapaan, jossa minun tulisi ajatella ensin omaa parastani. Olen koko ikäni huolehtinut läheisistäni ja vähän vieraammistakin henkilöistä.

Nuoresta saakka huolehdin isästäni hänen kuolemaansa saakka, sitten mummostani, josta huolehdin edelleen. Perheen perustamisen jälkeen ykkössijalla ovat olleet lapsemme ja mieheni. Nyt lapset ovat vähän kasvaneet, ja pärjäävät jo hieman omillaankin. Ja alkaa iskostua päähäni vihdoinkin se, että ehkäpä olisi aikaa ihan vain itsellenikin.

Se, mitä sanoit toisten mielipiteistä välittämisestä, onkin sitten ihan toinen juttu. Ei todellakaan ole maailman helpoimpia asioita muuttaa omaa ajatusmaailmaa niin, että olisi välittämättä yhteiskunnan yleisestä mielipiteestä ylipainoisia kohtaan. Pikkuhiljaa olen itse tähän pyrkinyt ja edistynytkin; painuin uimahallille, vedin uikkarin päällä ja viis veisasin muista. Tämä kuitenkin vaati lähes mantramaista keskittymistä ja paria unetonta yötä. Mutta meninpähän kuitenkin, vaikka ryhävalasmainen olo olikin=D

Arjen kiireet onkin sitten toinen este sille, että voisin keskittyä vain ja ainoastaan minuun. Työ, kotityöt ja lapset vievät käytännössä kaiken ajan ja sitä on hyvin vaikeaa irroittaa aikaa edes kunnon kävelylenkille.

Tarvitsisin 2 tuntia lisää aikaa vuorokauteen, niin riittäisi aikaa sitten jo itsellekin.

Seksi, meikit, lakat ja hajuvedet ovat kyllä käytössä vaikka ylipainoinen olenkin=D

Vierailija:

Mä rakastan itseäni niin häpeilemättömän paljon etten tahdo kiduttaa itseäni tuhoamalla kroppaani.

Minäkin rakastan ruokaa ja karkkia, mutta kun huomaan, että painoa alkaa kertymään (eli housut kiristää, en vahdi vaakaa) niin rajoitan niitä herkkuja ja syön suuria määriä salaattiruokia ym terveellisempää.

Te lihavat taidatte kaikki olla sellaisia, jotka asetatte aina jonkun toisen hyvinvoinnin edelle, miellytätte muita ja alennatte itseänne. Siitä seuraa se, että kun sitä hyvää oloa itselleen edes jotenkin tarvitsee saada, niin te haette sen mättämällä ruokaa.

Minusta lähimmäisten hyvinvointi alkaa siitä että minä rakastan ensin itseäni ja mulla on hyvä olo itseni kanssa. Silloin musta on enemmän oikeaa hyötyä muillekin.

Nyt lopetatte muiden ajattelut ja keskitytte itseenne. Rypekää vaikka hetki oikein pohjalla, mutta nouskaa sitten hampaat irvessä puolustamaan itseänne. Kukaan ei teitä auta kuin te itse. Listatkaa tapoja joilla itseään voi hemmotella, jos vain yhtään on varaa, niin menkää dayspaahan, kylpylään, kampaajalle, kosmetologille, hierojalle, harrastakaa seksiä ja tuntekaa itsenne upeiksi naisiksi. Läskeistä viis! Siitä ne liukenee kun hoidatte itseänne muullakin lailla kuin syömällä. Meikkiä, lakkaa ja hajuvettä kehiin. Siitä se hyvä olo alkaa pikkuhiljaa leviämään sisuksiinnekin!

Laske vaikka että seuraavana jouluna käytät minihametta pikkujouluissa.

Alkuun pääseminen on vaikeaa mutta kun totut vähärasvaisempaan ruokavalioon ei noita herkkuja tee edes samalla tavalla mieli.

Minä laihdutin 13 kiloa kevään aikana. Liikuntakin alkoi kummasti maistua kun kilot tippuivat ja oli helpompi hengittää.



Ei muuta kuin tsemppiä. Jos joku muu pystyy siihen-miksi et sinä sitten!!!Päätät nyt päivämäärän milloin alat uuden elämän. Liity vaikka Keventäjiin tai Painonvartijoihin.

mutta ap, onnistuisiko sellainen, että lappaat KAIKKI herkut kaapeista NYT roskikseen? Tämän lisäksi voisit pistää miehesi käymään kaupassa ja hänelle ehdoton kielto, että mitään herkkuja ei kanna sieltä mukanaan.

Syömishäiriöinen ei nimittäin osaa rajoittaa herkkujen syömisiä, vaan syö niitä jos niitä on.

Mutta nyt sä olet aikuinen nainen, joka päättää oivaltaa, että tässä minä olen ja nyt hoidan itseäni. Sä selittelet joillain kotitöillä ja lasten hoidoilla, vaikka juuri mainitsit että kyseessä on sen ikäiset lapset että jo hiukan pärjäävät omillaankin, eli eivät vaadi sun jatkuvaa huomiotasi?

Käsittääkseni sulla on myös puoliso, koska mainitsit että seksi on kuvioissa. Työssä käyvänä ihmisenä sä priorisoit asiat niin, että sulle jää sitä aikaa. Mies hoitaa lapsia ja sinä makaa dayspaan laverilla naama voiteissa. Käy uimassa muutamana päivänä viikossa ja tee sitä ruokaa kerralla niin paljon ettei jokapäivä tarvitse kokata.

Salaatit voivat olla myös ruokaisia ja täyttäviä. Niihin ei mene aikaa juuri mitään.

Nyt etsit oman itsesi esille. Rakasta sitä!

t-38

Vierailija:

Itse olen vain aina ollut sen tyyppinen ihminen, että ajattelen aina ensin muita. En kykene ajattelutapaan, jossa minun tulisi ajatella ensin omaa parastani. Olen koko ikäni huolehtinut läheisistäni ja vähän vieraammistakin henkilöistä.

Nuoresta saakka huolehdin isästäni hänen kuolemaansa saakka, sitten mummostani, josta huolehdin edelleen. Perheen perustamisen jälkeen ykkössijalla ovat olleet lapsemme ja mieheni. Nyt lapset ovat vähän kasvaneet, ja pärjäävät jo hieman omillaankin. Ja alkaa iskostua päähäni vihdoinkin se, että ehkäpä olisi aikaa ihan vain itsellenikin.

Se, mitä sanoit toisten mielipiteistä välittämisestä, onkin sitten ihan toinen juttu. Ei todellakaan ole maailman helpoimpia asioita muuttaa omaa ajatusmaailmaa niin, että olisi välittämättä yhteiskunnan yleisestä mielipiteestä ylipainoisia kohtaan. Pikkuhiljaa olen itse tähän pyrkinyt ja edistynytkin; painuin uimahallille, vedin uikkarin päällä ja viis veisasin muista. Tämä kuitenkin vaati lähes mantramaista keskittymistä ja paria unetonta yötä. Mutta meninpähän kuitenkin, vaikka ryhävalasmainen olo olikin=D

Arjen kiireet onkin sitten toinen este sille, että voisin keskittyä vain ja ainoastaan minuun. Työ, kotityöt ja lapset vievät käytännössä kaiken ajan ja sitä on hyvin vaikeaa irroittaa aikaa edes kunnon kävelylenkille.

Tarvitsisin 2 tuntia lisää aikaa vuorokauteen, niin riittäisi aikaa sitten jo itsellekin.

Seksi, meikit, lakat ja hajuvedet ovat kyllä käytössä vaikka ylipainoinen olenkin=D

Tietoinen valinta: - Kierrä herkkuosastot kaukaa! Älä osta karkkia jota voi sitten ahmia kun tulee heikko hetki.



Mun mitat: 171/59

Laihdutin pari vuotta sitten ylimääräiset kiloni ja luulin oppineeni jotain painonhallinnasta. Tiedän olevani tunnesyöppö ja luulin hallitsevani sen. Mutta palattuani syksyllä työelämään kaikki alkoi taas alusta. Lohdutan itseäni älyttömällä määrällä makeaa, koska olen muka niin väsynyt tai stressaantunut. Kaupasta poistuttuani revin suklaalevyjä autossa hulluna auki ja monesti olen syönyt levyn ennenkuin ehdin kotiin :(.



Ymmärrän tosi hyvin miten vaikeaa on ryhdistäytyä! Herkutteluhetkien jälkeen mielessä on kirkkaana ajatus siitä miten lopetan älyttömän syömisen. Mutta kun seuraavan kerran tilanne on edessä, valitsen taas väärin. Saatan jopa itkien syödä suklaata, koska en pysty vaan lopettamaan syömistä kesken levyn! Minulle sopii parhaiten se, etten syö lainkaan makeaa, mutta kun kerran ostan jotain sellaista, se on menoa.



Jaksamisia kaikille teille muille addiktoituneille! Uskon, että tämän voisi saada hallintaan kovalla työllä. Olen nyt kaksi vuotta menestyksekkäästi taistellut himoa vastaan ja silti vieläkin repeän niin totaalisesti. Masentavaa.

Niinhän se on, että vain totaalikieltäytyminen auttaa.



Minulla on se vika, että syön tylsyyteen ja myös siihen, kun vihdoin saa iltaisin olla " rauhassa" lapsilta. Mun pitää aina ehdottomasti keksiä jotain muuta tekemistä etten vain sorru syömään. Ei ole helppoa kun ei voi mennä minnekään (kun on pieniä lapsia talossa) ja vuodenaikakin on niin pimeä.

olette sokeririippuvaisia. Lukekaa ihmeessä kirja Sokeripommi/Bitten Jonsson.

tavalla kuin huumeet, eli hiilihydraateista voi olla aivan oikeasti riippuvainen!

T. Ei-ap