Mitä ajatuksia Pekka-Ericin vanhemmat herätti?

ihan hyvin kirjoitettu! Äiti vaikutti vähän hihhulilta.

Mutta kylläpä hihhulitkin silti aidosti suree ja kärsii.

Mutta tosiaankin - kukahan syötti ajatukset ja kenelle?

niin miks eivät vaihtaneet paikkaa tai koulua, kun huomasivat, että poikaa kiusataan eikä ole kavereita?

Olisivat muuttaneet vaikka takaisin Helsinkiin!

Hehän kertoivat haastattelussa, että halusivat luonnonmukaisen ympäristön lapselleen. Ja sivulta http://www.mikaelavuorio.fi selviää, ettei paluu Helsinkiin sopinut millään tavalla heidän ideologiaansa, oli Pekan etu mikä vaan. Ja muutto muualle olisi tuhonnut vuosien työn: http://www.mikaelavuorio.fi/kasvimaa.htm

rakastivat poikaansa, eivät he kuitenkaan olleet osanneet opettaa ja korostaa tälle sitä kaikkein tärkeintä asiaa, että muita ihmisiä kohdellaan rakkaudella ja suvaitsevaisuudella, anteeksiannolla ja armolla. Kaikki tuo älyllistäminen, filosofioiden pohdiskelu ja viha vaatii vastapainokseen inhimillisen elämän toisenlaistenkin puolien korostamista, jotta nuori ei saa maailmasta täysin yksipuolista ja valheellista kuvaa. Elämä ei ole mustavalkoista, kaiken epätoivon lisäksi maailma on täynnä toivoa, hyviä ihmisiä, rakkautta, ystävällisyyttä ja armoa.

Juuri samanlainen pukeutumistyyli kuin Linkolalla. Vaikka äiti ei ollut Pekalle mitään Linkolan oppeja syöttänytkään, niin kyllä lapsi saa vaikutteita kotoaan. Jos äiti varsinkin lukee ja tekee Linkolan oppien mukaan, niin väkisin lapsi imee oppeja...

isä tuntui kylmältä, ihan kuin vähät välitti niistä pekan tappamista nuorista, kunhan Pekka sitä ja tätä. Vähän ne videot pisti silmään, ihan kuin isä ihannoi Pekkaa.

siis vanhempien ruotia asioita netissä!

Jo heräsivät hyeenatkin :(

Mun mielestä molemmilla vanhemilla oli hyvin surulliset silmät ja muutenkin raskas suru paistoi heistä molemmista ulos. :( En voi edes kuvitella, miten vaikea vuosi heillä on ollu.

Mä en nähnyt lurppasilmien takaa kyllä surua pätkääkään.

ihan oman psyykensa suojelemiseksi. Ei ole vielä tajunnut poikansa teon hirveyttä.

Eikö teitä nyt pelota?



Lapsestaan välittävät ja huolehtivat vanhemmat eivät pystyneet estämään katastrofia.

Tekin välitätte, mutta sekään ei ehkä riitä.



Mitä pitäisi tehdä, että kiusaaminen ja muut vääryydet eivät hajoittaisi lapsia?

Millä muuttaa tämä minäminä-yhteiskunta toisista enemmän välittäväksi?

kun alkoi vanhempien pukeutumisen ja ulkomuodon arvostelu... Sisustusta ei ole vielä kommentoitu.



Täytyy nyt muistaa että vanhemmilla ei ollut aavistustakaan että Pekalla oli väkivaltaisia ajatuksia ja että kiusaaminen oli jättänyt niin voimakkaat jäljet. Kaikkihan näytti olevan ok joten luonnollista että he ajattelivat kaiken korjaantuvan vähitellen. Eihän lääkärikään nähnyt Pekassa mitään huolestuttavaa.

Mitä pitäisi tehdä, että kiusaaminen ja muut vääryydet eivät hajoittaisi lapsia?

Millä muuttaa tämä minäminä-yhteiskunta toisista enemmän välittäväksi?

Ei sitä voi oikein muuta kuin itse olla elävänä esimerkkinä siitä, miten pitäisi olla ja elää. Kohdella muita kuten haluaa itseään kohdeltavan. Opettaa lapsille muiden auttamisen tärkeyttä, ystävällisten sanojen mahdin, kehua ja kannustaa, kuunnella ja tukea. Olla saatavilla, silloin kun lapsi tarvitsee. Ehkä tuo viimeinen on tärkein kaikista.

Mieleen kumpusi oma kouluaika ja kuuden vuoden mittainen koulukiusaaminen.

Kiusaaminen kesti koko ala-asteen ilman, että siihen koskaan kunnolla puututtiin. Henkistä ja fyysistä kiusaamista.



En voi millään hyväksyä tuota ampumista, mutta jotenkin ymmärrän sen vihan, mitä ampujan päässä on voinut olla yhteiskuntaa kohden. Kyllä minustakin tuntui pahalta, kun opettaja ei välittänyt, rehtori ei välittänyt, terveydenhoitaja ei välittänyt, vanhemmat eivät mahtaneet mitään jne. Kun joka päivä jäät kaikesta ulkopuolelle, yrität päästä joukkoon, mutta sanotaankin vaan, että mene pois et kuulu joukkoon. Vieläkään en ymmärrä miksi juuri minä olin kiusauksen kohde. En nähnyt tulevaisuussakaan mitään hyvää, ajattelin kaiken vain jatkuvan näin loputtomiin. Kun siirryin yläasteelle ja suurempaan kouluun, sain kavereita ja tulin hyväksytyksi lopultakin.



Olen huolissani tästä ajasta jota nyt elämme. Kuten sanoin, kiusaamista on ollut ennenkin, mutta nyt tämä yleinen pahoinvointi. Katson lasteni kavereita, miten niin moni voi niin huonosti. Ihan pienet vieraat eivät jaksa keskittyä mihinkään, haluttaisiin vain pelata pleikkaa tai olla koneella. Kovistellaan ja esitetään kovempaa mitä ollaankaan. Kukaan ei kysele näiden pienten perään, voivat olla meillä monta tuntia ilman, että kukaan soittelee perään, että missä olet. Erään lapseni harrastuskerhon vetäjä sanoi, ettei koskaan ole tavannut näin paljon tälläisiä lapsia kuin nyt. Eivät pysty keskittymään, sitten aika menee komentamiseen ja nämä hiljaisemmat kärsivät siitä. Kerhossa ei ehditä tekemään niitä asioita mitä pitäisi, kun opet joutuvat komentamaan koko ajan tai puuttumaan lasten riitoihin.



Mikä on!?

Lue aivan loistava kirjoitus nro. 45 , niin saat hienoja kasvatusvihjeitä!

Hups, anteeksi, tarkoitin toki nro 43 !

Mutta kun millään ei ole saatu ilmiötä loppumaan ja tuskin saadaankaan. Toisekseen ihmisiä sekoaa vaikkei heitä kiusattaisikaan, ja kolmanneksi jos kiusaaminen loppuu, erilainen on silti yksin, koska ketään ei voi pakottaa oikeasti kaveriksi!



Minä uskon, ettei tämänkaltaisia tragedioita pystytä lopettamaan maailmasta, mutta tietysti hienoa, että kaikki niiden ehkäisemiseksi mietitään ja tehdään!



Tunsin raskasta surua ja syvää empatiaa näitä vanhempia kohtaan. Tämä ketju osoittaa miten vaikea tuollaisten vanhempien on elää tässä yhteiskunnassa... Haaskoja riittää.

Tämä ketju osoittaa miten vaikea tuollaisten vanhempien on elää tässä yhteiskunnassa... Haaskoja riittää.

Näin on: Pitäisi tehdä joku laki , jotta saataisiin enemmän hirviön synnyttäneiden ja kasvattaneiden julkisuudessa selittelevien vanhempien oikeuksia esiin. Olisikohan joku kriisipsykologi vapaaehtoinen?

Sori vaan, mutta säästän kyyneleeni ja empatiani murhattujen syyttömien uhrien omaisille.

kun kerran "tiedät" että vanhemmista on kiinni lapsen hirviömäisyys niin miten selität sen, että samassa perheessä voi kasvaa muutama ihan tavallinen ihminen ja sitten yksi sekopäinen tappaja. Ei nämä hulluudet aina kotioloista tule!!!

Onpahan helppo tästedes torjua kaikki vastaavat iskut, kun noin yks yhteen osaat kertoa syyt ja seuraukset ;DD



Ihanan naiivi olet. Suorastaan liikuttava.

syntynyt jo pienessä pojassa torjutuksi tulemisen myötä jo ennen kuin tämä oli Linkolasta kuullutkaan. Kyllä kirjoja ja aatteita maailmaan mahtuu, mutta se miten ne omaksutaan ja millaisia tekoja niilllä oikeutetaan on taas yksilön omista kokemuksista riippuvaa.

Seurauksista ei kai ole ollut epäselvyyttä: Kahdeksan syytöntä ihmistä kuoli. Et varmasti itse edes halua miettiä syitä (paitsi tietysti syyttää yhteiskuntaa), joten joudut jatkamaan liikuttuneessa mielentilassa.