Mitä ajatuksia Pekka-Ericin vanhemmat herätti?
Kommentit (89)
jo lapsesta. Toivottavasti nykypäivänä osattaisiin suhtautua hyväksyvämmin näihin erillaisiin lapsiin ja nähtäisiin heidät rikkautena. Aikuisina olemme myös paljon vastuussa siitä kuinka lapsemme oppivat suhtautumaan pokkeavaan käyttäytymiseen, ulkonäköön tai kulttuuriin.
Hyvän itsetunnon kehittymisen näkisin lapsille todella tärkeäksi kulmakiveksi. Hyvällä itsetunnolla on munaa olla valtaväestöstä eroavakin ja varmasti omalla tavallaan kiinnostava. Tälläistä persoonaa ei kaveritkaan kaihda vaan viihtyvät persoonallisessa seurassa. Myös "normaali" lapsi tarvitsee vahvan itsetunnon ollakseen hyljeksityn puolella tai puuttuessaan kiusaamiseen.
Äidin kuunteleminen sai minulle ainakin kyyneleet silmiin. Toivon sydämestäni perheelle kaikkea hyvää.
että Auviset eivät varmaankaan ihan tavallisin mahdollinen perhe ole ja Pekka oli erilainen kuin muut luokkalaisensa, MUTTA kyse onkin siitä miten MUUT suvaitsevat ja suhtautuvat erilaisuuteen. Isommassa kaupungissa Pekka olisi löytänyt kaltaisiaan eivätkä muusikkovanhemmatkaan olisi joutuneet silmätikuksi perunamaineen, mutta Jokelan kaltaisessa junttilassa tilanne oli toinen. Siitähän oli joku jenkkiläinen tutkimuskin, että ahdasmielisissä pikkukapungeissa ja kylissä tapahtui koulusurmia enemmän kuin isoissa kaupungeissa.
"Outo perhe, outo poika. Näin se vaan menee."
asti että, poika todella on pois, eikä koskaan palaa??
Äiti oli tuskainen. Ei millään pahalla, mutta näytti vanhalta. Se syö ihmistä tuollainen tuska ja syyllisyys
yrittää auttaa poikaansa enemmän kuin vanhemmat keskimäärin viitsivät .
Tosin ihan alusta asti olen ehtiä säälinyt todella paljon, koskaan en ole heitä pitänyt syyllisinä. Mielestäni he ovat koko tragedian suurimpia kärsijöitä: lapsi kuoli, niin kuin monella muullakin, mutta lisäksi tuli tämä häpeä, syyllisyys ja epätietoisuus. Molemmat tuntuivat sympaattisilta ihmisiltä, varsinkin äiti. Voimia heille! (Tuli oikein mieli mennä tapaamaan heitä ja sanoa jotain viisasta ja lohduttavaa... ihan kuin sellaista olisikaan )
yrittää auttaa poikaansa enemmän kuin vanhemmat keskimäärin viitsivät .
niin miks eivät vaihtaneet paikkaa tai koulua, kun huomasivat, että poikaa kiusataan eikä ole kavereita?
Olisivat muuttaneet vaikka takaisin Helsinkiin!
Tosin ihan alusta asti olen ehtiä säälinyt todella paljon, koskaan en ole heitä pitänyt syyllisinä. Mielestäni he ovat koko tragedian suurimpia kärsijöitä: lapsi kuoli, niin kuin monella muullakin, mutta lisäksi tuli tämä häpeä, syyllisyys ja epätietoisuus. Molemmat tuntuivat sympaattisilta ihmisiltä, varsinkin äiti. Voimia heille! (Tuli oikein mieli mennä tapaamaan heitä ja sanoa jotain viisasta ja lohduttavaa... ihan kuin sellaista olisikaan )
Molemmat olivat todella sympaattisia ihmisiä ja aivan varmasti hyviä, rakastavia vanhempia. Siitä minulla ei ole epäilyksiä. Ja tuli tosiaan halu ihan henkilökohtaisesti tavata, löytää jostakin ne viisaat sanat, joilla saisi sen tuskan poistettua, kyyneleet kuivattua. Lämmin halaus täältä molemmille. Rakkautta ja valoa elämäänne. Voimia jokaiselle päivälle.
asuinpaikkana ainakaan.
niin miks eivät vaihtaneet paikkaa tai koulua, kun huomasivat, että poikaa kiusataan eikä ole kavereita?
Olisivat muuttaneet vaikka takaisin Helsinkiin!
Tunnen myötätuntoa heitä kohtaan ja toivon vilpittömästi että saavat elämänsä raiteilleen ja kaiken tarpeellisen avun kuin myös pikkuveli.
sinäkö olet ihan oma itsesi televisiokameroiden edessä ja tottunut esiintyjä? ok....rohkea teko tulla julkisuuteen. Toivotavasti he saavat empatiaa ja kaupassa ihmiset lähestyvät, tai vaikka halaavat ja pyytävät kylään. Ottavat osaa. He tarvitsevat nyt kaiken tuen mitä voi olla. Jos muutama rauhoittava auttaa, siittä vaan!
miten ehkäistään kiusaamista ja puututaan siihen. Kenenkään lapsen ei soisi kokevan vastaavaa.
ja nauroin kaupungilla tuttavien kanssa, eikös joku heti ollut sanomassa "ei se sure yhtään, nauraa vaan" ! ! !!
Kuulkaas ne mustat hetket koetaan yksin, illalla, sängyssä kun ei saa unta! Silloin tulee itku ja tuska.
Armahtakaa nyt hyvät ihmiset! Eikö surevalle voi suoda hetken iloa, edes sekunnin. ei kai....
ajan myötä hyvät muistot nousee pintaan ja muistaa vain hyvät ajat. Aika parantaa, se on totta. Ikävää,tuskaa se ei poista, mutta armahtaa hiukan.
Voimia heille ja tulevaisuuden uskoa
Hei 8, taidat olla itse kiusaajaluonne???
.
Tunsin sääliä ja ahdistusta. Aivan kamalaa vanhemmille. He ovat menettäneet oman lapsensa. Oman rakkaan poikansa. Siihen päälle syyllisyys ja syyttely. :-(
ja nauroin kaupungilla tuttavien kanssa, eikös joku heti ollut sanomassa "ei se sure yhtään, nauraa vaan" ! ! !!
Kuulkaas ne mustat hetket koetaan yksin, illalla, sängyssä kun ei saa unta! Silloin tulee itku ja tuska.
Armahtakaa nyt hyvät ihmiset! Eikö surevalle voi suoda hetken iloa, edes sekunnin. ei kai....
Ihmiset voivat olla todella julmia. Kyllä jokainen normaalisti ajatteleva ja empaattinen ihminen ymmärtää tilanteesi. Näistä muista ei kannata välittää. He itsekin menettävät paljon omassa mustavalkoisessa maailmassaan.
ja nauroin kaupungilla tuttavien kanssa, eikös joku heti ollut sanomassa "ei se sure yhtään, nauraa vaan" ! ! !!
Kuulkaas ne mustat hetket koetaan yksin, illalla, sängyssä kun ei saa unta! Silloin tulee itku ja tuska.
Armahtakaa nyt hyvät ihmiset! Eikö surevalle voi suoda hetken iloa, edes sekunnin. ei kai....Ihmiset voivat olla todella julmia. Kyllä jokainen normaalisti ajatteleva ja empaattinen ihminen ymmärtää tilanteesi. Näistä muista ei kannata välittää. He itsekin menettävät paljon omassa mustavalkoisessa maailmassaan.
Se tuleeko lapsesta koulusurmaaja. Rakastavilta ja huolehtivilta vanhemmilta vaikuttivat. Oli yllätys ettei vanhemmat tieneet, että pojalla on ase.
Kun he kuvailivat Pekka-Ericiä tuli mieleen oma poika, jota ei ainakaan vielä koulussa kiusata, mutta muuten. Opettaja kehuu kohteliaaksi ja hyvin pärjääväksi. Kokeista saa vaan täysiä pisteitä. On todella vahvat mielipiteet joihin ei voi vaikuttaa. Ei lähde toisten mukaan kaikenmaailman hullutuksiin vaan päättää itse mitä tekee. Hieman aloin huolestua poikani puolesta.
Tuntui niin epäreilulta heidän puolestaan, heidät on yhtäkkiä laitettu tuollaiseen tilanteeseen ja he joutuvat elämään ja käsittelemään asiaa lopunelämää. En ikinä toivoisi tuota tilannetta kenellekään. Olen muutenkin ollut alusta asti sitä mieltä, että ei se ole vanhempien vika, varmasti he miettivät missä meni vikaan. Ja se heidän syyttely ei tuo yhtään niistä kuolleista takaisin, ymmärrään että tunnetaan vihaa ,mutta niin varmasti tuntevat myös P-E:n vanhemmatkin.. Voimia heille!
Tässä tapauksessa ei löydetä syyllisiä, jos löydetään, se on yhteisössä, joka on sairas. Jokala on varmasti hiukka sairas yhteisö, jossa heikko ja erilainen tallotaan massan alle.