Mitä ajatuksia Pekka-Ericin vanhemmat herätti?
Kommentit (89)
mutta kyllä yrittäisin kaikin keinoin vaihtaa lapseni toiseen kouluun, jos jossain kiusataan jatkuvasti. Tai sit, jos kyse on ala-asteikäisistä, niin kävisin itse pitämässä niille sellaisen puhuttelun, etteivät tekisi sitä toiste!
Ala-asteella tapahtuvaan kiusaamiseen on niin paljon helpompi puuttua kuin yläasteella tapahtuvaan!
-8
Ei taida ihan onnistua jos vanhemmilla on työt paikkakunnalla jne.
Vaikeaa on kyllä.
ei se koulun vaihtaminen ole niin helppoa tai muuttaminen koko ajan jonnekin toisaalle - ja mistä sinä tiedät mitä ko.vanhemmat teki sen kouluasian puolesta?? eihän ohjelmassa kerrattu ja kerrottu kaikkia asioita. Tylsää tuollainen ylemmyydentuntuinen 'minä ainakin olisin toiminut näin ja se olisi kyllä auttanut asiaa' -ajattelu. Yleisellä tasolla voi puhua eri vaihtoehdoista, mutta yksittäisessä tapauksessa on typeryyttä lähteä jälkikäteen sanomaan mitä joku muu teki ja mikä siinä oli oikein/väärin. Kuten äiti sanoi itse, kaiken on läpi joutunut ajattelemaan ja kaiken kokee tehneensä väärin, kun tähän päädyttiin.
Ei se ole aina niin vain sanottua että voisi vain ottaa ja lähteä, vaihtaa koulua. Itsekin alakouluikäisenä 8 koulua käyneenä voin sanoa että kyllä sekin syö ihmistä aina olla luokan edessä seisomassa "hei olen x, uusi täällä...".
Ja mitä tulee Auvisen vanhempiin, niin kaikki sympatiani heille. On todella kova paikka eivätkä he varmasti tarvitse muiden ihmisten syyllistämistä oman kuormansa päälle!
joo, koulun vaihtaminen ei ole helppoa, mutta ala-asteikäisten kiusaamiseen puuttuminen on helppoa!
Nimim. kahta lastamme yritetty kiusata ala-asteella, mutta se loppui heti, kun me vanhemmat siihen puututtiin eikä odoteltu, että koulu tekis jotain!
-23
Äiti vaikutti älyköltä ja isä ihmiseltä joka ei osaa käsitellä tunteitaan. Paskempi juttu että lapsesta tuli näiden kahden ominaisuuden yhdistelmä.
minusta isä helposti lähestyttävä, reilu mies, jolle naapurin helppo ulla juttelemaan niitä näitä. Varmasti rauhallinen mies, joka ei ihan helposti hermostu.
Äidin sanallinen ulosanti on sujuvaa , mutta elekieli kertoi muuta. Oli sulkeutunut ja kärvisteli, ei varmasti mieleinen tilanne.
ihmistä joka on menettänyt läheisen, usein vaikea lähestyä. Pelätään, mitä sitä osaa sanoa. Ei tarvitse sanoa mitään, riittää kun on läsnä ja tavoitettavissa. Voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu.
Jo arjen pyöritys voi olla ylivoimaisen vaikeaa tuollaisessa tilanteessa. kunpa joku menisi tekemään vaikka viikkosiivouksen, hakisi lenkille tmv. pois neljän seinän sisältä murehtimasta....
ei se koulun vaihtaminen ole niin helppoa tai muuttaminen koko ajan jonnekin toisaalle - ja mistä sinä tiedät mitä ko.vanhemmat teki sen kouluasian puolesta?? eihän ohjelmassa kerrattu ja kerrottu kaikkia asioita. Tylsää tuollainen ylemmyydentuntuinen 'minä ainakin olisin toiminut näin ja se olisi kyllä auttanut asiaa' -ajattelu. Yleisellä tasolla voi puhua eri vaihtoehdoista, mutta yksittäisessä tapauksessa on typeryyttä lähteä jälkikäteen sanomaan mitä joku muu teki ja mikä siinä oli oikein/väärin. Kuten äiti sanoi itse, kaiken on läpi joutunut ajattelemaan ja kaiken kokee tehneensä väärin, kun tähän päädyttiin.
Siis tää mua hirvittää. Ne kiusaajat pääsevät kuin koira veräjästä ja kiusatun perheineen, pitäisi muuttaa, tehdä sitä tehdä tätä, tapella tuulimyllyjä vastaan... Hemmetti, että ottaa pattiin. Ongelma on ne KIUSAAJAT. Ne pitää saada kuriin tai pois. Siitähän tässä on kysymys.
Täälläkin on mammoilla nyt ihan eri ääni kellossa kuin aiemmin, kun oli niin helppo puhua pahaa tietämättä asiasta oikeasti yhtään mitään.
että teidän kohdallanne saatiin nopeasti loppumaan tuo kiusaaminen! LOISTAVA JUTTU KERTAKAIKKIAAN, enkä väheksy roolianne siinä mitenkään. Mutta yhden kokemuksen perusteella ei kannata yleistää.
Valitettavasti lukuisat kokemukset osoittavat, ettei kiusaamisen lopettaminen ole ollenkaan helppoa, VAIKKA siinä tekisivät yhteistyötä niin koti, koulu ja ammattilaisetkin! Ihmiten voimavarat ja keinot on myös rajallisia - tekemisestä huolimatta ei lopputulos ole aina haluttu. Joten siksi pidän tuomitsevuuttasi ikävänä asiana kaikkien asianosaisten kannalta.
nimimerkki 'ammattikasvattaja nuorisotyössä'
Itse erityislapsen äitinä tiedän, että tämän yhteiskunnan tukijärjestelmät ovat p*rseestä! Itse pitää huutaa, vaatia, painostaa ja sittenkin avun saanti kestää aivan liian pitkään.
Voimia kaikille vanhemmille, jotka kärvistelevät sen korkean muurin edessä, jonka takana, kuulemma, on ammattiapua.
ovatkin luonteeltaan erityisiä. Koska ulkomaailma ei hyväksy minkäänlaista massasta poikkeavuutta.
hirvittävän tuskan kanssa joutuvat elämään lopun elämäänsä saamatta koskaan vastausta kysymykseen MIKSI - voimia heille.
Nyt ollaan NIIIIIIN empaattisia, että!!
Ja vielä hetki sitten haukuttiin vanhemmat ja syyllistettiin heidät täysin!!
Sori nyt kaikki, että sanon tämän ja säälin kyllä noita vanhempia ja eipä nuo mitään hirviöitä olletkaan. Mutta äiti oli kyllä vähän outo...
etteikö vanhemmat olisi rakastaneet poikaansa kovasti ja yrittäneet saada apua. Silti ainakin äidin aatteet tuntuvat edellisten kirjoittajienkin mukaan olevan samankaltaisia kuin P-E:llä. Kilpailuyhteiskuntaa on mielestäni turha syyttää,mutta hoitoon pääsemättömyys oli tietysti huono asia. Kuitenkin kilpailuyhteiskunta on ja pysyy, ei tällaiset koulumurhat sitä muuksi muuta, ei fanaattiset kansanliikkeet eikä yksittäiset kannanotot.
niin miks eivät vaihtaneet paikkaa tai koulua, kun huomasivat, että poikaa kiusataan eikä ole kavereita?
Olisivat muuttaneet vaikka takaisin Helsinkiin!
Toivottavasti Pekan kiusaajat miettivät tykönään mitä tekivät. Vaikka tapahtunut ei varmaan suoraan siitä johtunutkaan. Pekan tapauksessa kaikki vaikuttimet(sanotaan vaikka että niitä oli 100) loksahtivat kohdalleen. Jonkun toisen kohdalla täyttyy ehkä 99 vaikutinta, ja hänestä ei tule koulusurmaajaa.